Viisut ja arkkiveisut Matti Haapojasta

Balladeja, viisuja - arkkiveisuja - on laulettu muinoin turuilla ja toreilla, siellä, missä ihmiset ovat kokoontuneet. Niihin on talletettu kaikenlaisia tärkeitä tapahtumia, rakkaustarinoita, onnettomuuksia, sotia, tunnettuja ihmisiä ja heidän kohtaloitaan ja sattumuksiaan. Aikana, jolloin ei ollut vielä sellaista mediaa, kuin meillä, nämä laulut kuljettivat uutisia kansan parissa ja näitä laulettiin suusta suuhun. Matti Haapojasta on tehty lukuisia viisuja ja arkkiveisuja, olihan hän niille mitä kiitollisin kohde.

Arkkiveisut kulkivat kansan parissa suusta suuhun, mutta niitä myös painettiin. Arkkiveisuperinne sai alkunsa 1400-luvun Saksasta. Suomen vanhin tunnettu arkkiveisu on 1620-luvulta, ja laajimmillaan veisutuotanto oli Suomessa 1880-luvulla. Arkkiveisut painettiin kuluneilla painolaatoilla halvalle paperille, joten niiden myyntihintakin oli halpa. Kulkukauppiaat kaupittelivat niitä markkinoilla ja muissa väenkokouksissa usein laulamalla niitä malliksi. Nuotteja arkkiveisuissa ei ollut, mutta laulamista helpotti se, että veisut sovitettiin johonkin yleisesti tunnettuun sävelmään tai virteen.

Arkkiveisut jaetaan hengellisiin ja maallisiin veisuihin sekä arkkisatuihin. Vanhimmat suomalaiset arkkiveisut ovat pääasiassa uskonnollisia, mutta maallisten arkkiveisujen ilmestyminen lisääntyi jyrkästi 1800-luvulla, jolloin niitä alettiin myös paheksua niiden usein sensaationhakuisen sisällön perusteella.

Kun sanomalehdet ja kirjaviihde alkoivat yleistyä 1900-luvun alkupuolella, arkkiveisut menettivät asemaansa uutisten välittäjinä ja kansan viihdyttäjinä. Niiden ilmestyminen alkoi vähetä ja loppui 1930-luvulla kokonaan. (Hämeenlinnan kaupunginkirjasto)

Häihin reellä sisaren kanssa

"Haapoja häihin lähteissänsä valjasti hevosensa.
Eikä se rekhensä ottanut kuin oman sisarensa."

Matti Haapojan tarina

"Ei Suomi toista tunne, vertaistaan murhaajaa,
joka hengen riisti, ryösti ja teki tuhojaan.

Ja syksymarkkinoille, tuo Matti matkusti,
ja sinne mennessänsä, viel' hevosen varasti.

Niin kolme sataa markkaa valtion kassasta,
luvattiin sille palkkaa, joka Matin kiinni saa."

Kakolaan tulo ja kuvaus Matti Haapojasta

"Tuuli oli tuima kun Kakolahan me tultiin
Kakolan mäkeä kun ylös asteltiin
Tuomio oli ankara kun vasta kuulla saimme
kaksitoista vuotta meille annettiin
Kolmea kyynärätä on mitta Matilla
ja musta tukka päässä silmäripset valkiaat
Pudonnut poijes suusta on kaksi hammasta
ylhäältä leukaluusta se merkki on Matilla
Ei estä kivimuurit ei rautakalterit
Tuo Matti Haapoja uljaasti karkasi
Ikkunast alas laski sumuisel aamulla
Ei peljän ruunun vahti ei pyssyn luotia."

Maria Jemina Salosen murha

"Viimeisen yönsä vietti Maria maailmassa
kun kumppanikseen otti tuon hurjan Haapojan.
Kun ilkeän ilon päätti Marilla maatessa
nuoralla ja jätti kurjana kuolleena."

Ylistys Matti Haapojalle

"Haapojan Matti maineeltaan nousi Suomen suurimmaksi
Kakolan linnassa rauroossaan tunsi olonsa ahtahaksi.
Matti se oli komia poika ja päätänsä pirempi muita.
Museon piilossa piretähän Haapojan Matin luita."

Matti joutui kiinni Hämeenlinnassa

Lauletaan kuin Jiantin laulu j.n.e.

w. 1.
Kun talwi markkinoita,
Hämeessä wietettiin.
Niin Matti Haapa-oja,
Se sieltä saatiin kiin'.

w. 2.
Se oli Koiwuniemi,*)
Kotoisin Kyröstä,
Kun antoi Matin ilmi,
Kuuluises Hämeessä.

*Toisella nimellä Mikkilä.

Kaikkialla maailmassa lauletaan balladeja, joissa kerrotaan ihmeellisen Matti Haapojan elämäntarinaa. Tai ehkäpä meksikolaisillakin kuitenkin ovat ikiomat desperadonsa, joista he laulavat tulisia ja tunnelmallisia balladejaan.

Matti meni karkuun Kakolasta

Lauletaan kuin Jiantin laulu j.n.e.

w. 1.
Nyt tartun kynään kiini.
Ja rupeen kirjoittaan,
Ja annan kaikill' ilmi
Asian painawan.

w. 2.
Häpiäks maamme armaan,
Yks ilki sankari,
On Kakolasta karkan.
Ja poijes pakeni.

w. 3.
Toi sankar istui raudoiss'
Kakolan kopissa.
Ja wuowingissa toisess'
Kalterin takana.

w. 4.
Ei estä kiwimuuri,
Ei rauta kalteri
Waan walwo walpast' juuri!
Wartia tarkasti.

w. 5.
Sahalla särki raudat,
Ja kalterit tukewat;
Lienekö kukaan auttan'
Hänt' pako matkallaan.

w. 6.
Ikkunast' alas laski,
Sumuisell' aamulla;
Ei peljän ruunun wahtii,
Ei pyssyn luotia.

w. 7.
Tää oli neljäs kerta,
Kuin itsens irratti,
Toi Matti Haapa-oja,
Uljasti karkaisi.

w. 8.
Menneellä wuosi luwull'
Hän jätti Kakolan,
Ohkaisell' wanki puwull'
Pois lähti juoksemaan.

w. 9.
Mitäs toi Matti meinas,
Kuin lähti karkaamaan?
Ken ties ei ollut reibas;
Miell' kaikki asian.

w. 10.
Taisipa mieleen muistuu,
Matilla morsian.
Hän ajoi että truistui,
Ton kauas Pohjolaan.

w. 11.
Jo ennen monta kertaa,
On ruunun linnasta,
Toi Matti Haapa-oja,
Pois päässyt karkaamaan.

w. 12.
Sanoiko Matti teillen,
Hywästi wartiat?
Kun Österholmi ennen,
Jiantin seurassa.

w. 13.
Nyt ompi Matin maine,
Kuuluinen Suomessa,
Kun jätti wartijainen,
Kakolan komean.

w. 14.
Ei tykän' Matti olla,
Kakolan linnassa.
Ei wiettää Joulun juhlaa,
kalterin takana.

w. 15.
Ken tiesi mistä Matti,
On aikans kuluttan,
Ei Kakolan mäen wahti,
Hänt' ole nähdä saan'

w. 16.
Waan ehkä wielä kerran,
On Matti paulassa:
Ja saapi istua kerran,
Toi rauta kaulassa.

w. 17.
Se seisoi sanomissa,
Ken Matin kiinni saa;
Niin kolme sataa markkaa,
On hällen palkkana.

w. 18.
Ikuinen kaplatsuuni,
Oll' Matin tuomio.
Ja Kakolan mäen muuri,
Oll' hällen asunto.

w. 19.
Sanomis onpi sanot'
Muoto ja mittakin,
Ja tarkasti myös kerrot'
Sen tuntomerkitkin.

w. 20.
Kolmea kyynärätä,
On mitta Matilla
Ja musta tukka päässä,
Silmä ripset walkiat.

w. 21.
Pudonnut poies suusta,
On kaksi hammasta,
Ylhäältä leuka luusta,
Se merkki on Matilla.

w. 22.
Näin sanoi ennen Sutki,
Kuuluisa karkuri,
Ei estä kiwi muuri,
Ei rauta kalteri.

w. 23.
Woi että linnan loukos!
Pysyisit ilkiät!
Sill' rehellisten joukos,
Ne pahaa tekewät.

w. 24.
Hywästi sanon teillen!
Kakolan wartijat.
Jos Matti tuodaan jällen,
niin perään katsokaat.

Kakolan alakuloista kauneutta heinäkuun auringon valoissa ja varjoissa vuonna 2008.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Anssi Koskinen

Lähteet
Kaijus Ervasti: Murhamiehen muotokuva - VAPK-kustannus 1992
Henkilöhistoriaa: HAAPOJA, Matti, suurrikollinen
Murderpedia
Jussi Pajula: Puukkojunkkareiden kuningas
Max Engman: Suureen Itään - Suomalaiset Venäjällä ja Aasiassa
Historiallinen Sanomalehtikirjasto
Kansakunnan historia WSOY
Porstua: Rosvojen kiinniottoa Peräseinäjoen tiellä 132 vuotta sitten - kirjoitus vuodelta 1995, Peräseinäjoen Joulu
Kaijus Ervasti: Haapoja, Matti (1845 - 1895) rikollinen
Siirtolaisinstituutti: Siperian vanki Matti Haapoja
http://www.akiranta.com/ - Kuuluisa murhamies tuomiolla hevosvarkaudesta Hausjärvellä 1891
Päivi Lehtinen: Viinan villitsemät
Vaasa.fi
Rikosseuraamuslaitos

Matti Haapoja (16.9.1845 Isokyrö - 8.1.1895 Turun vankila)