Surikaatti tunnettiin ennen nimillä nelisormimangusti taikka meerkat.
Se on Afrikan eteläosassa
sijaitsevassa Kalaharin autiomaassa elävä mangustilaji.
Mangustien heimoon kuuluu yli 30 lajia ja surikaatti
on tässä heimossa oman sukunsa, surikaattien (Suricata) suurin laji.
Surikaatin koko pituus on yli 50 cm ja sillä on painoa 700 g.
Se erottuu muista mangusteista kärsämäisellä kuonollaan.
Sillä on pitkähköt jalat ja suhteellisen ohutkarvainen häntä.
Karkeakarvaisen turkin pohjaväri on kellertävän harmaa ja selkäpuolella
on 8 - 10 poikkijuovaa.
Raajat ja vatsapuoli ovat vaaleammat, kuononkärki, silmänympärystät, korvat ja hännänpää mustat.
Käpälissä kynnet ovat huomiota herättävän suuret ja voimakkaat.
Käpälät ovat nelivarpaiset - siten peukalot ja isovarpaat puuttuvat.
Liikkuessaan surikaatti astuu koko anturallaan, mutta seisoessaan
pystyssä se voi olla myös varpaisillaan ja käyttää häntää tukenaan.
Elämää perhelaumassa
Surikaatit ovat hyvin sosiaalisia eläimiä.
Ne elävät pienissä perheyhteisöissä, laumoina, joissa
on yleensä 20 yksilöä, mutta voi olla enimmillään jopa 50 yksilöä. Laumaa johtaa alfa-pari ja kaikki
lauman jäsenet ovat sen jälkeläisiä. Majapaikkana on maanalainen, laaja
tunnelisto, joka on usein alunperin maaoravien kaivama.
Tunnelistoon on monta sisäänkäyntiä. Yöt nukutaan
maan alla turvassa pedoilta - aamulla noustaan ahkerina etsimään
ruokaa.
Surikaatit ovat tulleet tunnetuiksi vahdistaan.
Kun muu lauma etsii ruokaa, yksi tai useampikin seisoo takajaloillaan ja kurotellen
pitää tarkkaa vahtia ympäristöstä ja laumaa mahdollisesti
uhkaavista vaaroista. Koko laumakin viettää tovin aikaa
seisoskellen, heti aamusta - jolloin ne kylmän yön jälkeen
lämmittelevät nousevassa auringossa. Vasta sitten alkaa ruuan haku.
Kuumimman keskipäivän ajaksi surikaatit vetäytyvät
varjoihin lepäämään ja torkkumaan.
Kalaharin autiomaa Botswanassa ja Etelä-Afrikassa
on surikaattien elinseutua.
Auringon enkeli
Paikallisen kansanperinteen uskomuksen mukaan surikaatti
on auringon enkeli, joka suojelee kyliä yön pimeydessä
kuun paholaiselta ja ihmissusilta.
Ravinto
Surikaatit tonkivat kuonollaan ja kaivavat maasta esiin hyönteisiä, skorpioneja,
liskoja, käärmeitä, lintuja, munia ja pieniä nisäkkäitä.
Aikuiset opettavat jälkeläisiään mm. syömään
myrkyllisen skorpionin niin, että sen pistin ensin poistetaan.
Surikaattien ei tarvitse juoda koskaan, vaan ne saavat tarvitsemansa nesteen ravinnosta.
Lisääntyminen
Laumassa yleensä vain alfa-naaras lisääntyy. Se synnyttää poikueen, jossa
on 2 - 5 poikasta, 11 viikon kantoajan jälkeen. Pentueita voi tulla kolmekin vuodessa,
jos ruokaa on tarpeeksi. Ensimmäiset pari viikkoaan
pennut ovat sokeita ja varsin avuttomia.
Pennut ilmaantuvat maan alta
maan pinnalle ensimmäisen kerran vasta noin 21 päivän ikäisinä.
Poikasten valvontaan, hoivaan ja imetykseenkin voi osallistua useampia
lauman naaraita.
Elinikää voi kertyä 12-14 vuotta.
Kuvassa oikealla pikkusurikaatti harjoittelee ja opettelee tähystämistä
kahdella jalalla seisoen. Tai ehkä pikemminkin istuen.
Ei sovi lemmikiksi
Hellyttävästä ulkomuodostaan huolimatta surikaatti ei sovellu lemmikiksi.
Se puree herkästi ja myös merkitsee asuinympäristönsä ulosteillaan.
Vai sopiiko sittenkin
Seiskassa 39/2010 oli juttu Englannin Hampshiressa asuvista Tom Dawsonista
ja ja Laura Gilbertistä. Heidän kodissaan kipittää kaksi surikaattia,
Mila ja Jack. Laura oli ajatellut ottaa oravan ja rotan, mutta lehti-ilmoitus
johdatti hänet surikaattien maailmaan.
Eksoottiset karvakuonot ovat valloittaneet omistajiensa sydämet, mutta heillä on
muutama varoituksen sana söpöläisistä.
- Surikaatit ovat sosiaalisia, hellyydenkipeitä ja valloittavia, mutta erittäin
vaativia lemmikkejä, Tom ja Laura sanovat.
Pariskunnan koti onkin sisustettu täysin vilkkaiden ja uteliaiden lemmikkien
ehdoilla.
- Ne repivät matot riekaleiksi ja kuopivat puulattian piloille. Lattiassamme
onkin erikoispinta, jota kaksikko ei pysty tuhoamaan. Uuni, kaapit ja ovet on
kaikki pakko lukita, Laura kertoo.
Sohva ja verhotkin saavat osansa surikaattien sisustusvimmasta.
- Sillä aikaa kun yrität pelastaa verhot ja maton Jackilta, on Mila
tekemässä pesää sohvan sisälle, Tom kertoo.
Pariskunta ei silti valita, vaikka he välillä turhautuvatkin riiviöihinsä.
He ovat tehneet lemmikeilleen mahdollisimman turvalliset olosuhteet
ja elävät täysin niiden ehdoilla. Surikaatit rakastavat paijaamista
ja viihtyvät makoilemassa pariskunnan sylissä. Ne myös rientävät
aina iloisesti tervehtimään, kun Tom ja Laura palaavat töistä kotiin.