Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sivun yläreunassa - Copyright © Martha de Jong-Lantink

Merikotka - (Haliaeetus albicilla) (Linnaeus, 1758)

"Valkohohtoinen merituulen lintu"

"Sillä on siivissään ulapan aaltojen raskas myllerrys ja myrskytuulen raju tuiverrus - Juhlava kokemus on nähdä merikotka, kun se ajelehtivan pilven lailla leijailee ilmavirroissa, korkealla taivaan sinessä, tai saalistaa kaukana myrskyn piiskaamalla ulapalla. Silloin se on suurenmoinen, saavuttamaton, ylevä! Silloin se on isojen lintujen ruhtinas, merenkuningas, vesiaavan ja ilmojen hallitsija. - Näin kuvaa merikotkaa Thor Högdahl kirjassaan Gammel-Ante.

Merikotka

Creative Commons
*Kuva - Copyright © NTNU, Faculty of Natural Sciences

Levinneisyys

Merikotkan levinneisyysaluetta ovat Pohjois-Eurooppa ja Aasia. Suomessa merikotkia pesii lounaissaaristossa ja Ahvenanmaalla, Merenkurkussa ja Lapissa. Etelä- ja Keski-Suomessa paljastuu vuosittain joitakin uusia merikotkan pesimäpaikkoja.

Merikotka

Creative Commons
*Kuva - Copyright © NTNU, Faculty of Natural Sciences

Ominaisuuksia ja tuntomerkkejä

Merikotka on suurin petolintumme ja naaras on koirasta kookkaampi. Kun parin näkee yhdessä, huomaa kokoeron selvästi. Merikotka on varsin helppo tunnistaa valtavasta koukkunokastaan, eteentyöntyvästä päästään, leveistä, suorakaiteen muotoisista siivistään ja lyhyestä, kiilamaisesta pyrstöstään. Vanha lintu on harmaanruskea. Vanhan linnun kaula ja pää ovat kellanruskeat. Nokka on yksivärisen keltainen. Pituutta on 70 - 90 cm, siipiväli on 200 - 240 cm. Paino 4 - 7,5 kg.

Ruumiin höyhenet ovat ruskeat ja siivet tummat vaaleanruskein peitinhöyhenin. Pyrstö tulee valkoiseksi vasta noin 5-vuotiaalla linnulla.

Vaihtopuvut vaihtelevat, mutta usein lintu on tummanruskean ja valkean kirjava.

Nuoruuspuvussaan merikotka on huomattavan tumma. Nokka on melkein musta ja vahanahka kullankeltainen. Nuoren linnun rinta on luonteenomaisesti pitkittäisjuovikas. Koivet ovat keltaiset ja kokonaan höyhenettömät.

Merikotka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Martha de Jong-Lantink

Lento

Lennossa merikotka näyttää raskastekoiselta, lento on voimakasta laajoin, mutta hieman kuin veltoin siivenliikkein. Lennossa pää ja kaula ovat pidemmät, kuin maakotkalla ja siivet ovat vaakatasossa, tai hieman alaspäin taipuneet. Siivet ovat kärjistään voimakkaasti harittavat. Siiveniskut ovat hitaat ja kaartelu on runsasta. Merikotka on erittäin hyvä lentäjä, mutta kehno saalistaja.
Merikotka

Creative Commons
*Kuva - Copyright © NTNU, Faculty of Natural Sciences

Ääni

Merikotka on yleensä äänetön. Pesäpaikalla se voi olla varsin äänekäs. Sieltä kaikaa ja raikaa haukkuva jef jef jef, sekä puiden latvoista että lennosta. Naaraan ääni on koiraan ääntä matalampi. Vaaranpaikassa pesän lähellä kaikuu varoituksena voimakkaasti ja palokärkimäisesti koiraan huuto kli-kli-kli. Naaraalla ääni on matalampi ra-rak-rak-rak.

Pesinnöt ja poikaset

Ensimmäinen pesintä merikotkalla tapahtuu 6 - 7 vuoden iässä. Valtava risupesä sijaitsee vesistön lähellä, tavallisesti tukevan petäjän oksanhangassa. Se voi sijaita myös kallionkielekkeellä. Pesäänsä merikotka kohentelee vuosittain ja sama pesä voi olla käytössä vuosikymmeniä. Pesä on korkeudeltaan ja laajuudeltaan pari metriä, rakennettu oksista ja risuista sekä vuorattu ruoholla ja turpeella.

Munia naaras pyöräyttää, tavallisimmin maaliskuussa, 1 - 3 ja ne ovat yleensä valkeita. Haudonta, johon molemmat vanhemmat tavallisesti osallistuvat, kestää 34 - 42 vrk. Poikaset ovat lentokykyisiä aikaisintaan 80 vrk:n eli noin 3 kuukauden ikäisinä, mutta emot ruokkivat niitä vielä syyskuun loppuun asti. Ruokinnan loppuessa myös perhesiteet katkeavat ja poikaset lähtevät omilleen, kylmään maailmaan.

Merikotka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Yasuki Ichishima

Muutto ja talvehtiminen

Useimmat vanhat merikotkat ovat paikkalintuja, jotka oleskelevat myös talven pesimäpaikkansa lähistöllä. Kuitenkin Lapista ja Venäjän puolelta saapuu Etelä-Suomeen talvehtimaan myös vanhoja merikotkia. Jos pohjoisessa pesivät kannat liikkuvat talviajaksi etelämmäksi, ne palaavat takaisin pesimäsijoilleen maalis-huhtikuussa. Nuoret linnut ovat liikkuvampia. Ne muuttavat syys-marraskuussa Skandinavian eteläosiin tai Länsi-Eurooppaan.

Merikotka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Malcolm Macgregor

Ravinto ja saalistusympäristöt

Elin- ja saalistusympäristöä ovat meren rannikot, suuret järvet ja joet. Merikotka metsästää etupäässä varhain aamulla, lentäen matalalla veden, ruovikkojen ja luotojen yllä. Sen perässä seuraa lokkeja ja tiiroja kirkuvana häntänä.

Ravintona on eniten kalaa, kuten haukia, lahnoja ja särkiä, mutta merikotka pyydystää myös vesilintuja - nokikanoja, sorsia, hanhia ja uikkuja - ja pienempiä nisäkkäitä. Talvisin sekin turvautuu maakotkan lailla myös haaskoihin. Myös kalanperkeet ja muut kalastajilta jäille jäävät jätteet maistuvat.

Jo suuri lintumaalari ja -tutkija Wilhelm von Wright totesi aikoinaan, että merikotkan saaliina on sukeltajasorsia, sillä puolisukeltajat selviävät sen kynsistä, lähtemällä lentoon.
Merikotka
Creative Commons
*Kuva - Copyright © Per Harald Olsen

Wrightin veljesten merikotkahavaintoja

Wrightin lintumaalari- ja lintututkijaveljekset tekivät aikoinaan myös paljon havaintoja merikotkista, kirjasivat tietoja niistä sekä päiväkirjoihinsa että kirjoihinsa, ja maalasivat niitä.

1840-luvulla ei vielä tiedetty, että merikotka näyttää nuoruuspuvussaan varsin erilaiselta, kuin aikuispuvussaan. Magnus von Wright julkaisi vuonna 1848 kirjoituksensa Helsingin seudun linnustosta, ja siinä hän esitteli ajan käsityksen mukaisesti kaksi Pohjolassa esiintyvää merikotkalajia.

Toinen Pohjolan merikotkista oli iso merikotka (Falco ossifragus), ja toinen laji oli merikotka (Falco albicilla). Wilhelm von Wrightin julkaistua havaintonsa merikotkan puvuista, kävi kuitenkin ilmeiseksi, että Falco ossifragus oli itse asiassa nuori merikotka. Näihin päätelmiinsä Wilhelm oli tullut, tehtyään havaintoja merikotkista Ruotsissa kahdeksan vuoden ajan. Joten hän joutui tässäkin selvittelyssään tekemään todella paljon työtä. Lisäksi hänellä oli esitettävänään tiedot 12 yksilöstä, jotka hän ja hänen appensa olivat ampuneet. Tuolloinhan veljesten yksi tutkimusmenetelmä oli se, että he ampuivat lintuja, olivat ne mitä lajia hyvänsä.

Kun sitten Magnus von Wright vuonna 1859 julkaisi ensimmäisen osan kirjastaan "Finlands Foglar", siinä esiintyi enää vain yksi merikotkalaji, jonka tunnemme nykyisellä tieteellisellä nimellään (Haliaeetus albicilla) - sananmukaisesti "valkohohtoinen merituulen lintu".

Merikotka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Donald Ogg

Merikotkalla meni vuonna 2019 hyvin

Uljas petolintu poistettiin Suomen uhanalaisten lajien listalta vuoden 2019 alkupuolella. Merikotka on nykyisin maassamme levittäytymässä myös sisämaahan.

Satojen vapaaehtoisten lintuharrastajien, yli 40 vuotta kestäneen työn tuloksena merikotkan sukupuutto maassamme on estetty ja merikotkakanta voi varsin hyvin. Vielä kaksikymmentä vuotta sitten merikotkiamme uhkasi alueellinen sukupuutto, mutta vuoden 2016 aikoina poikasia syntyi vuosittain 400 - 470. Tämä oli sata kertaa enemmän, kuin vuonna 1975, jolloin voitiin todeta 4 syntynyttä poikasta.

Vuonna 2019 merikotkia syntyi ennätysmäärä Suomessa. Ympäristöjärjestö WWF:n merikotkatyöryhmä laski 558 poikasta. Tosiasiassa syntyneitä merikotkia oli vielä enemmän, koska kaikkia poikasia ei löydetä. Merikotkan edellinen poikasennätys oli vuodelta 2017. Silloin laskettiin 502 poikasta.

Ihan viime vuosina pesivien merikotkaparien lukumäärä maassamme ei ole lisääntynyt. Lisääntynyt poikasmäärä kertoo sen sijaan hyvistä pesimisolosuhteista. (Yle Uutiset 29.8.2019: Merikotka teki poikasennätyksen – entinen ennätys rikkoutui yli 50 poikasella)

Merikotka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/James West

Merikotka

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
Kuva Copyright © Flickr/Toshihiro Gamo


Merikotka

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright, Photo by © Andrew JK Tan
*Photo used with permission.


Lähteet
*Kotimaan luonto - WSOY
*Lars Jonsson: Linnut luonnossa - Tunturit ja havumetsä
*Antti Halkka - Jani Kaaro - Juha Valste - Seppo Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas
*Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY
*BirdLife Suomi
*Suuri suomalainen luonto-opas - Linnut Antti Halkka - Suuri Suomalainen Kirjakerho 2004
*Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi
*Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä
*Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY
*Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä
*Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto
*Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY
*Koko maailman linnut - Helsinki Media
*Koko perheen luonto-opas - Gummerus
*Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus
*Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto
*BirdLife Suomi
*Taiteilijaveljekset von Wright - Suomen kauneimmat lintumaalaukset - Valitut Palat