Piilukkokivääri, kivääri ja rihlat
1600-luvun alussa rataslukko korvautui piilukolla, jossa piikiven siru oli kiinnitetty
iskevään hanaan. Piikivestä sinkoutuvat kipinät syöksyivät sankkipannuun.
Piilukkoisten kiväärien paino oli kolme - neljä kiloa ja ampumaetäisyyskin kasvoi 300 metriin.
Piilukkokiväärit olivat käytössä lähes 200 vuotta.
Piilukko metsästysase 1700-luvun lopulta
1700-luvulla käytettiin sekä rihlattomia, että rihlattuja aseita - rihlat oli nekin keksitty jo vuonna 1520 Saksassa.
Rihla on piipun sisäpinnalla kulkeva, loivasti kiertyvä ura. Rihlatut aseet tulivat käyttöön jo 1600-luvulla,
mutta yleistyivät varsinaisesti vasta 1800-luvulla.
Rihlakierteiden merkitys oli siinä, että niiden
avulla aseesta tuli paljon tarkempi. Kivääri-nimitys vakiintui 1700-luvun alussa.
Pohjois-Karjalan ja Kainuun miehet kutsuivat paksurautaista, rihlattua asettaan peuraväljäksi.
Karhuja ammuttiin rihlatuilla aseilla, joissa piipun reikä oli pienen sormen mentävä - kun taas oravipyssyjen
piippuun mahtui vain lyijykynä.
Nallilukko - metallihylsy - savuton ruuti
Piilukon syrjäytti nalli, joka keksittiin Englannissa vasta vuonna 1818.
Nalli on pieni iskusta tai lämmöstä herkästi syttyvää ainetta sisältävä kapseli, joka sytyttää isomman räjähteen tai aseen ruudin.
Piilukkoisten kiväärien tilalle tulivat 1800-luvun puolivälissä nalli- eli silinterilukkoiset aseet.
Nallilukon kehitti metsästystä harrastanut skotlantilainen pastori Alexander Forsyth.
Kiväärien ominaisuudet paranivat näin 1800-luvun alkupuolella nallilukon ja lieriömäisen luodin myötä ratkaisevasti.
Ampumaetäisyys kasvoi 500 metriin ja kaliiperi pieneni 15 mm:iin ja sen allekin.
Nallilukkoisessa
aseessa nallimassan sytytys tapahtui vasaraksi kutsutun iskijän avulla: sen iskusta syttyi ruuti.
Ensimmäinen takaaladattava kivääri valmistettiin vuonna 1841. Tässä preussilaisessa Drysen neulakiväärissä
panoskammion sulki piipun suuntainen, lieriömäinen mäntä,
jonka läpi iskuri löi nalliin.
1860-luvulla keksittiin metallihylsy, jolloinka ruuti syttyi iskurin neulan avulla, kun se iskeytyi
kierrejousen antamalla voimalla luodin kannassa olevaan nalliin.
Ranskalainen Paul Vieille keksi savuttoman ruudin vuonna 1886. Savuton ruuti oli mustaanruutiin verrattuna
sekä savutonta, että tehokkaampaa. Myös Alfred Nobel osallistui savuttoman ruudin kehitykseen kordiitillaan,
joka sai syntynsä vuonna 1887.
Sauer 202 Metsästyskivääri.
Täydellinen kivääri 1800-luvun lopulla
1800-luvun lopulla varsinainen kivääri kehittyi täydelliseksi. Kaliiperi pienentyi ja luoti keveni,
koska latauspanosta voitiin suurentaa. Tulinopeuden suurentamiseksi sijoitettiin kiväärin lukkolaitteen
yhteyteen piipun alle tai perään makasiini. Lataamisen yhteydessä voitiin makasiiniin
panna kerrallaan useampia patruunoita, tavallisimmin viisi. Tällaisen makasiinikiväärin tulinopeus
oli 10 - 12 tähdättyä laukausta minuutissa.
Makasiinikiväärissä käytettiin metallihylsyllä varustettua patruunaa, jonka pääosat olivat hylsy, nalli, laukaisupanos
ja lieriöluoti.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva piilukosta - Copyright
Birmingham Museum and Art Gallery
*Kuva Sauer 202 metsästyskivääristä - Copyright
Hizonic
*Kuva lunttulukosta - Copyright
© Anguskirk