|
|
SALAKAATAJAT TAPPAVAT SUSIAMME!
Vain murto-osa kaikista salakaadoista, niin susienkin, tulee julki. Susiamme
tapetaan kaiken aikaa salaa, salakaatojen määristä
voidaan esittää vain arvioita. Menneinä vuosina Suomeen on syntynyt vuosittain liki 40 sudenpentua,
ja pentujen määrä on tästäkin kohonnut ollen 45-55 vuonna 2003.
Siltikin susien kokonaismäärä pysyy vuodesta toiseen suunnilleen samana,
vaikka tilastollisesti puhutaankin määrän kasvusta.
EU tuli suojelemaan suttamme, jonka käytännössä pitäisi olla tällä hetkellä
rauhoitettu eläin. Käytäntö on kuitenkin ihan muuta - rikolliset pyrkivät säätelemään susikantaamme,
samaan aikaan kun useat tahot lausunnoillaan pönkittävät hyvin voivaa susivihaa
ja luovat otollista ilmapiiriä salakaadoille.
MILLAN - PUOLISONSA JA MILLAN LAUMAN MUISTOKSI!
SOTKAMON VAAROILTA PYHÄJOEN RANTAVETEEN - URHEAN UUDISASUKKAAN MILLAN TARINA!
Kesäkuun alkupuolella vuonna 2001 tehdään Raahen pohjoispuolella, Siikajoella,
ensimmäinen havainto alueella liikkuvasta sudesta.
Heinäkuussa vuonna 2001 Pohjanmaalla havaintoja vaeltavista susista.
Oulaisten ja Ylivieskan välimaastossa, lähellä Raahea, liikkuu RKTL:n mukaan varmuudella ainakin
kaksi sutta.
Syyskuussa samana vuonna 2001 susi on edelleen Siikajoella. Sudet ovat tällä suunnalla
hyvin harvinaisia, joten susipelkoa esiintyy. Suurta yleisöä rauhoitellaan:
Nyt Pohjois-Pohjanmaalla liikkuvan suden suhteen ei ole syytä pelkoon eikä paniikkiin.
Susi pelkää ja karttaa ihmistä - se ei ole siis ihmiselle vaarallinen.
Syyskuussa edelleen vuonna 2001 tehdään susihavainto Haapavedellä, joka on
Raahesta noin 100 kilometriä kaakkoon. Karjalankarhukoiran jäätyä suden suihin, Erkki
Pulliainen toistaa, että ihmisillä ei ole syytä paniikkiin.
Syksyllä vuonna 2001 siirtyy keväällä 2001 Sotkamossa radiopannoitettu Milla länteen.
Maaliskuussa vuonna 2002 tutkimussusi Milla liikkuu Pyhäjoen ja Vihannin
(Pohjanlahden rannikkokuntia Oulun eteläpuolella Raahen lähellä) välisellä alueella.
Seuranaan tällä pannoitetulla naarassudella on pannoittamaton uros.
Pohjois-Pohjanmaalla asustelee kaksi muutakin sutta, joten susia alueella on yhteensä neljä. Yksi
yksinäinen susi liikkuu Siikajoen alueella ja toinen yksinäisistä susista liikuskelee
Kärsämäen-Haapaveden alueella.
Toukokuussa vuonna 2002 Pyhäjoen ja Vihannin maastoissa Pohjois-Pohjanmaalla elelevä
susipari näyttää jääneen alueelle pysyvästi. Ja pentujakin on odotettavissa pariskunnan
pannoitetulle Millalle. Länsirannikolla ei ennen näitä susia ole asustellut pysyvästi susia
miesmuistiin. Alueen ihmisissä susiparin näille seuduille sijoittuminen on herättänyt suurta
mielenkiintoa.
Metsästäjät järjestävät alueella kriisikokouksen, jossa esittävät pelkoaan susia
kohtaan. Susitutkija saapuu tilaisuuteen rauhoittelemaan mielialoja. Kaiken kaikkiaan Pohjois-Pohjanmaalla
tiedetään Ilpo Kojolan mukaan varmuudella olevan tällä hetkellä susia yhteensä puolenkymmentä.
Tammikuussa 2003 Millan lauma, johon kuuluu kuusi sutta, on kotiutunut ja asettunut
pysyvästi asumaan Pyhäjoelle Raahen lähettyville. Susien alkava levittäyminen maassa on tosiasia,
ja lännessä rannikon tuntumissa on ensimmäinen susilauma. Susitutkijat aikovat laittaa
GPS- ja GSM-pannat ainakin kahdelle lauman jäsenelle. Ilpo Kojola rauhoittelee edelleen paikallisia asukkaita
ja vakuuttaa, ettei Suomen läntisin susilauma aiheuta ihmisille harmia.
"Ne elävät hirvillä, jotka ovatkin suden pääravintoa. Niitä ei tarvitse pelätä, sillä ne liikkuvat täysin omissa oloissaan", Kojola kertoo.
Metsästys.netin foorumilla Internetissä luettavissa viestit, joissa esitetään
lain ottamista omiin käsiin ja koko Millan lauman tappamista.
Helmikuun lopussa vuonna 2003 susi raatelee Merijärvellä, Raahen eteläpuolella, hengiltä kahdeksan lammasta. Sudelle
haetaan kaatolupaa - ja susiviha ja susipelko alueella leimuavat.
Maaliskuun 12. päivänä vuonna 2003 MMM myöntää tappoluvan Merijärven sudelle - sutta eivät metsästäjät
kuitenkaan onnistu tavoittamaan.
Maaliskuussa kuluvana vuonna 2003 kadotetaan yhteys pantasusi Millaan, josta ei tämän
jälkeen tehdä enää yhtään havaintoa. Ilpo Kojola :"Millan tutkapannan radiosignaali hävisi 9. maaliskuuta
tienoilla ja samaan aikaan loppuivat myös havainnot isojälkisestä ja virtsaamalla reviiriä
merkanneesta uroksesta. Se viittaisi siihen, että sudet katosivat yhtä aikaa." (Ilmeisesti juuri tämä uros löydetään surmattuna
myöhemmin, kesäkuun 13. päivänä Pyhäjoelta).
Toukokuun 15. päivänä vuonna 2003 jättää Luontoliitto poliisille tutkimuspyynnön kadonneen Millan kohtalosta.
Kesäkuun 13. päivänä vuonna 2003 löydetään Pyhäjoelta vedestä tapettu urossusi, jota susitutkijat
tässä vaiheessa pitävät Millan kumppanina. Kojolan mukaan urossuden kuolinsyyn selvittämiseen voi kulua aikaa parikin
kuukautta. Esimerkiksi mahdollisen myrkyn etsiminen on pitkä prosessi. Myös iän määritys vie
oman aikansa. Suden ikä voidaan määrittää kulmahampaasta otetusta mikroleikkeestä, jossa
talvikausi näkyy tummempana vuosirenkaana. Millasta ei edelleenkään mitään havaintoja ja myös sen
oletetaan tulleen surmatuksi. Kojolan mukaan on mahdollista, että Milla-susi on kokenut saman
kohtalon kuin nyt löytynyt urossusi. Hänen mukaansa sekä Suomessa että ulkomailla tehdyistä
tutkimuksista tiedetään, että on erittäin poikkeuksellista, että alueelle asettunut ja
kertaalleen pesinyt naarassusi lähtisi reviiriltään uusille alueille. Siksi voi olettaa,
että myös Millalle on käynyt huonosti.
Kesäkuu 2003. Millan mukana liikkuneista neljästä taikka viidestä pennusta, kahdesta on saatu tuoreita
havaintoja samalta alueelta, jolla Milla piti reviiriään. Kojolan mukaan parhaillaan on nuorten
susien itsenäistymisen aika, joten osa pennuista on jo voinut lähteä jolkottelemaan uusille
alueille.
Kesäkuun 19. päivänä vuonna 2003 Millakin löytyy tapettuna meren rantavedestä, läheltä tapetun urossuden
löytöpaikkaa.
Millaan ja sen kehittämään pieneen susilaumaan asetettiin suuria toiveita. Nyt sudet todellakin
olivat levittäytymässä itärajoiltamme muuallekin Suomeen. Alusta alkaen osa paikallisista asukkaista
Millan uusilla asuinseuduilla oli jyrkästi susien tuloa vastaan. Millan kokema kohtalo on uusi
murheellinen ja synkkä luku Suomen susihistoriaan, joka on täynnään susivihaa ja susien
tappamista sekä "laillisesti" että laittomasti.
Kuva Copyright Monty Sloan
|
|