Muhos
MUHOKSEN HISTORIAA - koonnut Raimo Ranta

Muhos merestä noussut

Kivikautisia asuinpaikkoja on löydetty Kieksin talon pohjoispuolelta. Kalilan kankaalta ja Lumiaisesta. Noin 3000 sitten Muhos oli noussut merestä ja Oulujoki purki vetensä merenlahteen Leppiniemen alapuolella. Nykyinen Oulujoki Leppiniemeen asti ja Muhosjoki Poikajoen haaraan asti oli merenlahtena. Nykyistä kirkkoa vastapäätä oli saari, jossa nykyisin ovat Halolan, Kähkösen, Hartikan ja Kopsan talot.

Maankohoaminen Pohjois-Pohjanmaalla, karttasimulaatio:



Havaintojeni mukaan, maan kohoamiskäyriä ja maastokarttoja tutkien en ole voinut välttyä ajatukselta, että Laitasaari nousi merestä Pyhäkosken partaalta (laidalta). Tuolloin Oulujoki haarautui kahdeksi Pyhäkosken alapuolella: Halolan haaraan, joka purki vetensä nykyisen kalanviljelyslaitoksen kohdalta - ja nykyiseen Ketolanojan haaraan, alkaen nykyisen Koski-Mäkelän tienoilta, jatkuen Hiihtomajan kautta Lumiaiseen ja edelleen Oulujokeen Ketolan talon kohdalta.

Maankohoamisen seurauksena Montanlammen ja Hiihtomajan välinen uoma on kuivunut, mutta on edelleen alavaa suoperäistä maata, jota reunustavat korkeat törmät. Lumiaisjärvet (nyk lammet), jotka sijaitsevat syvässä kanjonissa, mainitaan nimenomaan 1600-1700 -luvuilla kalarikkaina järvinä.

Oulujokivarren aluetta hyödynsivät ajanlaskumme alusta metsälappalaiset. Prof. Jouko Vahtolan mukaan täällä on paljon lappalaisperäisiä paikannimiä - mm. Liminka (Lyminge), Lapinkangas, Mourunki, Hangaskangas, Montta, Oisavanjärvi, Oterma, Juorkuna, Sanginjoki, Sanginjärvi, Utosjoki, Naamanjoki, Vaala jne.

Kiitos, jos jaat tätä Muhoksen historiaa sivua alla olevalla toiminnolla Facebookissa.

Pirkkalaiset lappalaisten kimpussa

Kuningas Maunu Ladonlukon aikana (1275-1290) lappalaiset elivät täällä kuin "herran kukkarossa", eikä kuningas kyennyt verottamaan vaeltelevaa metsäkansaa. Kuningas tarjosi lappalaisten asumaseutuja niille, jotka pystyivät alistamaan ne Ruotsin kruunun alle. Pirkkalaiset ryhtyivät toimeen ja valitsivat päällikökseen talonpoika Matti Kurjen (kansantaruissa esiintyvä pirkkalaispäällikkö) ja hyökkäsivät Pohjanmaalle lappalaisten kimppuun. Lappalaiset pakenivat Kemijoen ja Tornijoen varsille.

Henrik Gabriel Porthan kirjoittaa: "Pirkkalaiset kävivät Matti Kurjen johdolla ahdistamaan heitä verisellä sodalla, tappaen, ryöstäen ja karkottaen heidät lopulta koko tuolta laajalta ja rehevältä seudulta." (Henrik Gabriel Porthan 1982, 252).
Pirkkalaiset saivat kuninkaalta kirjan, jolla lappalaiset pitkin Pohjaa kaikkine veroinensa ja lohivesinensä alistettiin heille ehdolla, että heidän piti kruunulle maksaman muutamia oravannahka kihtelyksiä. Tämän sanotaan tapahtuneeksi vuoden 1277 paikoilla, tästä lähtien täytyi lappalaisten maksaa pirkkalaisille vuotuinen vero. (Pohjanmaan asuttamisesta, tutkimus Yrjö Koskinen, 1857).

Ruotsalaiset väittivät Helsinglannin maakunnan käsittävän koko Pohjanlahden länsi-, itä- ja pohjoisrannikon Oulujoelle ja Oulujärvelle saakka. He valittivat, että pirkkalaiset olivat heidän alueelleen tunkeutuneet. Asia tuli kuninkaallisen Drotsetin, Knuutti Juhonpoian eteen Telgen kaupungissa vuonna 1328. (Pohjanmaan asuttamisesta, tutkimus Yrjö Koskinen, 1857)

Pirkkalaiset olivat Ylä-Satakunnasta, jonka keskuksessa olivat Vesilahti, Lempäälä ja Pirkkala. Perusteena ovat mm. pohjoismaiset saagat ja varhaishistoriasta välillisesti kertovat asiakirjat ja perimätiedot. Pirkkalaisten mainitaan olleen Kainujen kanssa pohjankäynnistä, muistona tästä ajasta on pääosin Vienan-Karjalasta kerätty kalevalainen sankarirunous (Jalmari Jaakkola, Pirkkalaisliikkeen synty vuodelta 1923 ja Suomen Varhaishistoria (Suomen historia II) vuodelta 1935 (1956 IIp).

Laitasaari

Limingan Laitasaari (1477-1605) nimen alkuperästä ollaan montaa mieltä, kuten myöskin sen sijainnista. Perinnetietona kerrotaan, että Hakkaraisen, Laukan ja Määtän saaret ovat olleet yhtenä. Laitasaari nimen selitetään syntyneen siten että "ylimaalaiset" tervoja kuljettaessaan, ottivat tästä saaresta veneisiinsä laitapuita. Toisen kertomuksen mukaan kulkivat liminkalaiset Muhoksella kalanpyynnissä ja ottivat saaresta tarvittavia puita. (A. H. Snellman: Oulun kihlakunta. Oulu 1887) Turun yliopiston rehtori ja historian professori A.H Virkkunen, ent. Snellman, oli Muhoksen kirkkoherra Gustaf Snellmannin poika, (Kirkkoherra 1881-1896).

Veroluetteloissa 1540-luvulta alkaen Limingan Laitasaarenkylän alue rajautuu Oulun Pikkaralan kylän ja Utajärven Sotkajärvenkylän väliselle alueelle. Kirkkosaaressa on sijainnut Laitasaaren ensimmäinen Saarnahuone, jonka venäläiset polttivat vuonna 1530. Välittömästi rakennettiin uusi kirkko nykyiseen Kirkkoniemeen. A.H. Snellmannin tallentama muistieto kertoo Musta-Nykyrin estäneen uuden kirkon polttamisen vuonna 1592. Se kirkko paloi "ukkosen tulessa" 1620-luvun lopulla.

Oulun pitäjän talonpojilta saatu perimätieto kertoo lappalaisten olleen heidän esi-isiensä kanssa lohiapajilla Turkansaaren luona. Tarinaa vahvistaa se, että esi-isät ovat kertoneet olleensa kalastamassa kiesimäkulleella, kiesimäveneillä. Kiesimäkulle oli pyyntiväline (nuotta), jota vedettiin kahden veneen perässä (kiesimävene) koskien suvantopaikkoja kiertäen. Kiesimä-sana tulee tulee lappalaisten käyttämästä sanasta Giessat = kääriä, kietoa. (J.Vahtola). Tästä voidaan päätellä, että Oulunpitäjän talonpoikien esi-isät olivat pirkkalaisia ja he tulivat toimeen lappalaisten kanssa.

Gestilä By - Kestilänkylä

Kylä mainitaan vanhoissa asiakirjoissa. Sen muodostivat talot Gesti, Vjinic, Flitte, Hardige, Kontti, Lodvick. Kylän sijanti voidaan määrittää nykyisen Korivaaran, Montan -ja Muhoslammen sekä Muhosjoen alajuoksulla olevalle alueelle.

Saksalaiset kauppiaat, jotka tulivat todennäköisesti pirkkalaisten mukana, halusivat osansa Oulujoen lohesta. Heitä nimettiin gesteiksi, joka tarkoitti vierasperäistä kauppiasta. Ei liene sattuma, että talot sijaitsivat lähekkäin yhdessä Oulujoen tärkeimmistä lohenkalastus paikoista. Tästä alueesta muodostui myöhemmin Muhoksen pitäjän keskuspaikka. (Oulujokilaakson historia Jouko Vahtola).
Asuminen

Hallinnollisesti tämä alue kuului seuraaviin emäpitäjiin

Ranta 1407-1444 Ii 1445-1454 Liminka 1477-1606 (Laitasaari: Oulunsuu - Sotkajärvi välinen alue Oulunpitäjä 1606-1765 (Muhos: erilleen Laitasaaresta v. 1607 Muhos 1766- (Kylät: Laitasaari, Sotkajärvi, Utajärvi, Niska, Ahmas eli Kylmälänkylä, Sanginkylä, Juorkuna, Särkijärvi, Vuotto eli Vuorunki.

Tietoja seurakuntien perustamisesta tai muusta hallinnollisesta järjestäymisestä ennen 1400-lukua on hyvin niukalti saatavissa. Novgorodin kaupungin kaivauksista löydetyissä tuohikirjeissä, jotka on ajoitettu 1320-40 tienoille, kerrotaan Perämeren rannikolla asuvista karjalaisista ja "kajaaneista" eli kainulaisista. (Tarkoitetaan lännestä tulleita.)

Kuningas Maunu Erikinpoika julisti v.1334, että Pohjanmaan asumattomat maat ovat vapaasti otettavissa asutukseen. Erik Pommerilaisen maakirja vuodelta 1413 mainitsee Rannan pitäjässä (Strand) olevan 40 savua. Alue käsitti rannikkoalueen Kalajoelta Kemiin. Savu oli maaveroon sidottu vero-yksikkö, joka ei välttämättä kerro koko totuutta asutuksen määrästä.

Uppsalan viimeinen katolinen arkkipiispa Olaus Magnus kuvaa Pohjolaa sankareiden ja suurmiesten kotimaana, oleellisena osana Eurooppaa. Kirjoittaja on ylpeä kotimaastaan eikä epäröi verrata sitä Italiaan.

Vuosina 1518-1519 hän kävi Torniossa ja mahdollisesti myös Pellossa. Omakohtaisiin kokemuksiin perustuvat hänen tietonsa lohenkalastuksesta ja tuulastamisesta, veneistä ja haapioista. Hän kuvaa rukiin kaskiviljelyä, käsijousella metsästystä, poroajelua, luistelemista ja hiihtämistä sekä eriparisia suksia, lylyä ja kalhua. Hän piti Ruotsin valtakunnan selkärankana Pohjolan tavallista, tervejärkistä talonpoikaista kansaa, jota ankara ilmasto oli karaissut. Olaus Magnuksen sympatiat ovat tavallisen kansan puolella.

Suomalaista ruokakulttuuriakin hän rohkenee verrata italialaiseen ja kehaisee erityisesti Suomessa valmistettua herkullista savustettua vuohenjuustoa, joka maustetaan suopursulla. Puolassa ja Italiassa maanpaossa ollessaan arkkipiispa haikeana muistelee Pohjolan hyviä oluita. "Sääntönä pätee, että kun etelään mentäessä viinit tulevat nautittavammiksi, niin paranevat olutlajit pohjoista lähestyttäessä".
Raimo Rannan paikallishistorian luentosarja 19.10.2017-11.01.2018 - Muhos vuosisatojen saatossa 1500-1900
Raimo Ranta pitää neljä luentoa paikallishistoriasta aiheenaan "Muhos vuosisatojen saatossa 1500-1900". Luennot pidetään kulttuurikeskus Koivussa ja Tähdessä 19.10.2017-11.01.2018 välisenä aikana. Kaikki nämä luennot julkaistaan näillä sivuilla.

Torstaina 19.10.2017 klo 18.00-19.30: Limingan pitäjän Laitasaarenkylä 1500-1600.

- Asuminen
- Elinkeinot
- Pähkinäsaaren rauhan raja 1323
- Vanhaviha 1377-1573
- Rappasodat 1574-1595, Musta Nykyri ja Kuuselainen


Torstaina 09.11.2017 klo 18.00-19.30: Oulun pitäjän Muhoksen kylä. 1600-1700.

- Muhoksen kirkot
- Taistelu Muhoksen pitäjän itsenäisyydestä 1629-1765
- Oulun Vapaaherrakunta 1651-1675
- Nälkävuodet 1696-1698
- Noituus-ja taikauskoisuus
*** tunturisusi.com linkit ***