MUHOKSEN HISTORIAA - koonnut Raimo Ranta

Muhos merestä noussut

Litorinameri 9800-4000 eea

Pohjois-Pohjanmaan alueen ylin Litorinameren ranta sijaitsee paikasta riippuen noin 100–90 metrin korkeudella nykyisestä merenpinnasta. Eronen tutki vuonna 1974 muutamia järviä Oulun seudulla. Sanginkylässä sijaitseva Iso-Vuotunki kuvastaa rajaa, jota ylemmäksi Litorinameren levinneisyys ei ole voinut ulottua, Erosen (1974) mukaan se sijaitsee metrin Litorinarajan yläpuolella. Alueen ylin Litorinaraja sijaitsee alle 94,5 m mpy. Erosen tutkima Ylikiimingin Vähä-Vuotunki (korkeus 93,5 m mpy) edustaa mahdollisesti Litorinameren ylintä rantaa. Oulun alue kuuluu Muhoksen vyöhykkeeseen, joka on sedimenttikivien peittämä muinainen hautavajoama-alue (Kesola1985). Koska alue kuuluu muinaisten lohkoliikuntojen vyöhykkeeseen, on vaikea arvioida, miten tämä alue on käyttäytynyt maan kohoamisen aikana. (Helsingin Yliopisto Tutkielma Susanne Åberg Litorinameren ylin ranta Suomessa) .

Litorinameren rantaviiva oli noin 5 000 vuotta sitten Sotkajärven tienoilla. Limneanmeren kausi alkoi noin 4 000 eaa.

Oulujoen pohjoispuoliset alueet Pällin alapuolella ja Muhosjoen Isterinkosken tienoot nousivat esiin noin 3 100 vuotta eaa. Hangaskankaan tienoot näkyvät saarena noin 2 500 vuotta eaa. Oulujoki purki vetensä merenlahteen Leppiniemen alapuolella.

Kivikautista esineistöä on löydetty Pyhänsivulta, Lumiaisesta, Kylmälänkylästä ja Pällistä jossa merenlahti on huuhdellut pitkän aikaa Pällin kallioita. Sieltä on löydetty merkittävä määrä kirveitä, tuuria ja talttoja Pyhänsivun Tahvolan, Honkasen asuinpaikkojen korkeus on 65 metrin korkeudessa nykyisestä merenpinnan tasosta mitattuna.Tämä kertoo siitä, ettei siellä ole voinut aiemmin asua kuin vasta varhaisella kampakeraamisella kaudella 5 200–2 000 eaa.

Ainoa tyypillinen kampakeraamisen aikainen merenrannalla oleva asuinpaikka on paikannettu Pyhänsivulle Oulujoen pohjoisrannalla olevan Honkasen tilan maalle. Sieltä löydetyt esineet ovat tyypiltään yleisiä pohjalaisia työkaluja joukossa itäkarjalasta suuntausta edustavaa kuten kaarevanmuotoisia hakuksi tulkittavia esineitä. Honkasen asukkaiden elintasoa kuvaa pelloilta löytyneet meripihkakorut. Honkasen pelloilta kerättyjä esineitä on esillä Pohjois-Pohjanmaan museossa ja Kansallismuseossa.

Oulujoen eteläpuoli, Muhoksen kirkonseutu nousi esiin noin 1 300 eaa. Nykyistä kirkkoa vastapäätä oli saari, jossa Halolan, Hartikan ja Kopsan talot. Maan kohomamiskäyriä ja maastokarttoja tutkien ei voi välttyä ajatukselta, että Laitasaari nousi merestä samoihin aikoihin nykyisen Montankosken alueella. Tuolloin Oulujoki haarautui kahdeksi, Halolan haaraan, jossa nykyisin Monta Kalanviljelyslaitos ja Ketolanojaan, jonka alkupää oli Koski-Mäkelän talon tienoilta jatkuen Korkalovaaran kautta Lumiaiseen ja edelleen Oulujokeen Ketolan talon kohdalla. Montanlammen ja Korkalovaaran välinen korkea törmäinen uoma on edelleen kosteaa suoperäistä maata. Lumiaisen lammet sijaitsevat syvässä kanjonissa. Kansantarinoissa kerrotaan Lumiais-järvistä jotka olivat 1700-luvulla kalarikkaita järviä.

Hangaskangankaan asuinpaikka. Muinaisjäännösalue sijaitsee hiekkakankaan itärinteessä, valtatien 22 (Oulu-Kajaani) varrella, lähellä Muhoksen rajaa. Hangaskangas on noin 6 km pitkä ja 2 km leveä, luode-kaakkosuuntainen hiekkakangas, joka sijaitsee Oulujoen lounaispuolellanoin 1, 5 km päässä joesta. Hiekkakangas päättyy etelässä Muhoksen puolella olevaan Tuohinonojaan. Asuinpaikka on sijainnut vuonna 2 400 eaa noin 41,5–42 m:n korkeudessa nykyisestä merenpinnan tasosta mitattuna. Hangaskangas E:stä noin kilometri etelään sijaitsee Hangaskangas S. niminen pronssikautinen (1 700–500 eaa) hautapaikka. Hangaskankaan eteläosassa on lisäksi pronssikaudelle ajoittuva asuinpaikka Muhoksen Halosentörmä.

Kivikautisia esinelöytöjä

Kivinen kirves tai tuura, Muhos, Pyöreäkangas.
Rombinmuotoinen reikäkirves, Muhos, Ponkila.
Skandinaavinen pyörökirves, Muhos Halosentörmä.
Tasataltta tai poikkikirves, Muhos, Halosentörmä.
Tasataltta, Oulu Hangaskangas E.
Pieni tasataltta, Oulun Hangaskangas E.
Kaitataltta, Muhos, Kieksi.
Tasakantainen nuolenkärki, Muhos, Halosentörmä.
Kehähionnan jättämä käyttöjälki hioimessa.
Riipushioin, Oulu, Hangaskangas E.
Mahdollinen hioin, Muhos, Pyöreäkangas.
Vuolukivinen hirvenpää, Muhos, Halosentörmä.
Tuura Utajärven Sotkajärvenkylästä.
Asbestikeramiikkaa, Pyhänsivu Honkanen.
Liuskerenkaan pala,Pyhänsivu Honkanen.
Meripihkakoruja, Pyhänsivu Honkanen.
Skandinaavinen väkäkeihäs ja itäkarjalainen tasataltta, Pyhänsivu Honkanen.
Vihreä liuskeesta valmistettu Itäkarjalainen tasataltta Muhoksen Kylmälänkylän Valkolasta, joka on todettu tuontitavaraksi.
Kourutaltta Muhos Kylmälänkylä Ala-Kärsämä.
Tuura Muhos Kylmälänkylä Ala-Kärsämä.
Leveä kirves Muhoksen Sanginjoen Keskiahosta.

Lähteet: Museoviraston Arkeologiset kenttäpalvelu Kivi-ja pronssikautisen asuinpaikan osanarkeologinen kaivaus 25.8.-5.9.2014.
Oulujokilaakson historia. Matti Huurre.
Oulun yliopisto Humanistinen tiedekunta Arkeologian pro gradu -tutkielma 27.5.2014 Ohjaaja: Janne Ikäheimo Opponentti: Riku-Ville Vaske.

Oulujokivarren aluetta hyödynsivät ajanlaskumme alusta asti metsälappalaiset. Prof. Jouko Vahtolan mukaan täällä on paljon lappalaisperäisiä paikannimiä. Liminka (Lyminge) Lapinkangas, Mourunki,Hangaskangas, Montta, Oisavanjärvi, Oterma, Juorkuna, Sangi, (Sanginjoki ja Sangin-järvi, Utos ja Utosjoki, Naama ja Naamajoki Vaala jne.

Pirkkalaiset lappalaisten kimpussa

Kuningas Maunu Ladonlukon aikana (1275-1290) lappalaiset elivät täällä kuin "herran kukkarossa", eikä kuningas kyennyt verottamaan vaeltelevaa metsäkansaa. Kuningas tarjosi lappalaisten asumaseutuja niille, jotka pystyivät alistamaan ne Ruotsin kruunun alle. Pirkkalaiset ryhtyivät toimeen ja valitsivat päällikökseen talonpoika Matti Kurjen (kansantaruissa esiintyvä pirkkalaispäällikkö) ja hyökkäsivät Pohjanmaalle lappalaisten kimppuun. Lappalaiset pakenivat Kemijoen ja Tornijoen varsille.

Henrik Gabriel Porthan kirjoittaa: "Pirkkalaiset kävivät Matti Kurjen johdolla ahdistamaan heitä verisellä sodalla, tappaen, ryöstäen ja karkottaen heidät lopulta koko tuolta laajalta ja rehevältä seudulta." (Henrik Gabriel Porthan 1982, 252).
Pirkkalaiset saivat kuninkaalta kirjan, jolla lappalaiset pitkin Pohjaa kaikkine veroinensa ja lohivesinensä alistettiin heille ehdolla, että heidän piti kruunulle maksaman muutamia oravannahka kihtelyksiä. Tämän sanotaan tapahtuneeksi vuoden 1277 paikoilla, tästä lähtien täytyi lappalaisten maksaa pirkkalaisille vuotuinen vero. (Pohjanmaan asuttamisesta, tutkimus Yrjö Koskinen, 1857).

Ruotsalaiset väittivät Helsinglannin maakunnan käsittävän koko Pohjanlahden länsi-, itä- ja pohjoisrannikon Oulujoelle ja Oulujärvelle saakka. He valittivat, että pirkkalaiset olivat heidän alueelleen tunkeutuneet. Asia tuli kuninkaallisen Drotsetin, Knuutti Juhonpoian eteen Telgen kaupungissa vuonna 1328. (Pohjanmaan asuttamisesta, tutkimus Yrjö Koskinen, 1857)

Pirkkalaiset olivat Ylä-Satakunnasta, jonka keskuksessa olivat Vesilahti, Lempäälä ja Pirkkala. Perusteena ovat mm. pohjoismaiset saagat ja varhaishistoriasta välillisesti kertovat asiakirjat ja perimätiedot. Pirkkalaisten mainitaan olleen Kainujen kanssa pohjankäynnistä, muistona tästä ajasta on pääosin Vienan-Karjalasta kerätty kalevalainen sankarirunous (Jalmari Jaakkola, Pirkkalaisliikkeen synty vuodelta 1923 ja Suomen Varhaishistoria (Suomen historia II) vuodelta 1935 (1956 IIp).

Laitasaari

Limingan Laitasaari (1477-1605) nimen alkuperästä ollaan montaa mieltä, kuten myöskin sen sijainnista. Perinnetietona kerrotaan, että Hakkaraisen, Laukan ja Määtän saaret ovat olleet yhtenä. Laitasaari nimen selitetään syntyneen siten että "ylimaalaiset" tervoja kuljettaessaan, ottivat tästä saaresta veneisiinsä laitapuita. Toisen kertomuksen mukaan kulkivat liminkalaiset Muhoksella kalanpyynnissä ja ottivat saaresta tarvittavia puita. (A. H. Snellman: Oulun kihlakunta. Oulu 1887) Turun yliopiston rehtori ja historian professori A.H Virkkunen, ent. Snellman, oli Muhoksen kirkkoherra Gustaf Snellmannin poika, (Kirkkoherra 1881-1896).

Veroluetteloissa 1540-luvulta alkaen Limingan Laitasaarenkylän alue rajautuu Oulun Pikkaralan kylän ja Utajärven Sotkajärvenkylän väliselle alueelle. Kirkkosaaressa on sijainnut Laitasaaren ensimmäinen Saarnahuone, jonka venäläiset polttivat vuonna 1530. Välittömästi rakennettiin uusi kirkko nykyiseen Kirkkoniemeen. A.H. Snellmannin tallentama muistieto kertoo Musta-Nykyrin estäneen uuden kirkon polttamisen vuonna 1592. Se kirkko paloi "ukkosen tulessa" 1620-luvun lopulla.

Oulun pitäjän talonpojilta saatu perimätieto kertoo lappalaisten olleen heidän esi-isiensä kanssa lohiapajilla Turkansaaren luona. Tarinaa vahvistaa se, että esi-isät ovat kertoneet olleensa kalastamassa kiesimäkulleella, kiesimäveneillä. Kiesimäkulle oli pyyntiväline (nuotta), jota vedettiin kahden veneen perässä (kiesimävene) koskien suvantopaikkoja kiertäen. Kiesimä-sana tulee tulee lappalaisten käyttämästä sanasta Giessat = kääriä, kietoa. (J.Vahtola). Tästä voidaan päätellä, että Oulunpitäjän talonpoikien esi-isät olivat pirkkalaisia ja he tulivat toimeen lappalaisten kanssa.

Gestilä By - Kestilänkylä

Kylä mainitaan vanhoissa asiakirjoissa. Sen muodostivat talot Gesti, Vjinic, Flitte, Hardige, Kontti, Lodvick. Kylän sijanti voidaan määrittää nykyisen Korivaaran, Montan -ja Muhoslammen sekä Muhosjoen alajuoksulla olevalle alueelle.

Saksalaiset kauppiaat, jotka tulivat todennäköisesti pirkkalaisten mukana, halusivat osansa Oulujoen lohesta. Heitä nimettiin gesteiksi, joka tarkoitti vierasperäistä kauppiasta. Ei liene sattuma, että talot sijaitsivat lähekkäin yhdessä Oulujoen tärkeimmistä lohenkalastus paikoista. Tästä alueesta muodostui myöhemmin Muhoksen pitäjän keskuspaikka. (Oulujokilaakson historia Jouko Vahtola).

Hallinnollisesti tämä alue kuului seuraaviin emäpitäjiin

Ranta 1407-1444 Ii 1445-1454 Liminka 1477-1606 (Laitasaari: Oulunsuu - Sotkajärvi välinen alue Oulunpitäjä 1606-1765 (Muhos: erilleen Laitasaaresta v. 1607 Muhos 1766- (Kylät: Laitasaari, Sotkajärvi, Utajärvi, Niska, Ahmas eli Kylmälänkylä, Sanginkylä, Juorkuna, Särkijärvi, Vuotto eli Vuorunki.

Tietoja seurakuntien perustamisesta tai muusta hallinnollisesta järjestäymisestä ennen 1400-lukua on hyvin niukalti saatavissa. Novgorodin kaupungin kaivauksista löydetyissä tuohikirjeissä, jotka on ajoitettu 1320-40 tienoille, kerrotaan Perämeren rannikolla asuvista karjalaisista ja "kajaaneista" eli kainulaisista. (Tarkoitetaan lännestä tulleita.)

Kuningas Maunu Erikinpoika julisti v.1334, että Pohjanmaan asumattomat maat ovat vapaasti otettavissa asutukseen. Erik Pommerilaisen maakirja vuodelta 1413 mainitsee Rannan pitäjässä (Strand) olevan 40 savua. Alue käsitti rannikkoalueen Kalajoelta Kemiin. Savu oli maaveroon sidottu vero-yksikkö, joka ei välttämättä kerro koko totuutta asutuksen määrästä.

Uppsalan viimeinen katolinen arkkipiispa Olaus Magnus kuvaa Pohjolaa sankareiden ja suurmiesten kotimaana, oleellisena osana Eurooppaa. Kirjoittaja on ylpeä kotimaastaan eikä epäröi verrata sitä Italiaan.

Vuosina 1518-1519 hän kävi Torniossa ja mahdollisesti myös Pellossa. Omakohtaisiin kokemuksiin perustuvat hänen tietonsa lohenkalastuksesta ja tuulastamisesta, veneistä ja haapioista. Hän kuvaa rukiin kaskiviljelyä, käsijousella metsästystä, poroajelua, luistelemista ja hiihtämistä sekä eriparisia suksia, lylyä ja kalhua. Hän piti Ruotsin valtakunnan selkärankana Pohjolan tavallista, tervejärkistä talonpoikaista kansaa, jota ankara ilmasto oli karaissut. Olaus Magnuksen sympatiat ovat tavallisen kansan puolella.

Suomalaista ruokakulttuuriakin hän rohkenee verrata italialaiseen ja kehaisee erityisesti Suomessa valmistettua herkullista savustettua vuohenjuustoa, joka maustetaan suopursulla. Puolassa ja Italiassa maanpaossa ollessaan arkkipiispa haikeana muistelee Pohjolan hyviä oluita. "Sääntönä pätee, että kun etelään mentäessä viinit tulevat nautittavammiksi, niin paranevat olutlajit pohjoista lähestyttäessä".

Raimo Rannan paikallishistorian luentosarja 19.10.2017-11.01.2018 - Muhos vuosisatojen saatossa 1500-1900

Raimo Ranta piti neljä luentoa paikallishistoriasta aiheenaan "Muhos vuosisatojen saatossa 1500-1900". Luennot pidettiin kulttuurikeskus Koivussa ja Tähdessä 19.10.2017-11.01.2018 välisenä aikana. Kaikki nämä luennot julkaistaan näillä sivuilla.

Torstaina 19.10.2017 klo 18.00-19.30: Limingan pitäjän Laitasaarenkylä 1500-1600.

- Asuminen
- Elinkeinot
- Pähkinäsaaren rauhan raja 1323
- Vanhaviha 1377-1573
- Rappasodat 1574-1595, Musta Nykyri ja Kuuselainen

Torstaina 09.11.2017 klo 18.00-19.30: Oulun pitäjän Muhoksen kylä. 1600-1700.

- Muhoksen kirkot
- Taistelu Muhoksen pitäjän itsenäisyydestä 1629-1765
- Oulun Vapaaherrakunta 1651-1675
- Nälkävuodet 1696-1698
- Noituus-ja taikauskoisuus

Torstaina 14.12. 2017 kl 18.00-19.30: Rahvaan kärsimykset -maa tuhkasta noussut 1700-1800.

- Suuri Pohjansota / Isoviha / Jalkarakuunat 1720-1721
- Hattujen sota/Pikkuviha 1740-1742. Kapteeni Tapani Löfving Muhoksella
- Rahvaan riemut - Jumin häät, -surkea päätös
- Muhos emäpitäjä 1766-1865. Hallinto, -kylät ja pitäjänrajat

Torstaina 11.01.2018 klo 18.00-19.30: Kohti nykyaikaa 1800-1900.

- Suomen sota 1808-1809
- Perhe-elämä
- Maatalouden kehitys
- Nälkävuodet 1860-1870
- Kauppa ja yrittäjyys, teollinen toiminta