Muhos
Elinkeinojen monipuolistuminen - jyvänviljelyn rinnalle karjatalous

Carl Jacob Frosterus Muhoksen kirkkoherra 1821-1854

Muhoksen kirkkoherran virkaan valittiin vuonna 1821 maisteri Carl Jacob Frosterus. Hän toimi sotilaspappina Suomen sodan aikaan Kajaanin pataljoonassa vuosina 1808-1810. Kajaanin pataljoona osallistui taisteluihin Sandelsin joukoissa Savossa. Vuodet 1810-1820 hän toimi Oulunkoulun kollegana ja konrehtorina.

Pitäjänkokoukset saivat uutta puhtia kun Frosterus pitäjän ykkösmies otti sydämen asiakseen kansanopetuksen, ja pitäjän taloudellisen toiminnan kehittämisen. Hän näki Soson soiden taloudellisen merkityksen, kunhan ne vaan ryhdytään ojittamaan. Hän itse otti Laninsosolta 25 tynnyrialaa viljeltäväkseen ja esitti suunnitelman Laninsoson kuivattamisesta.

Frosterus

Pellavaa Hentulasta

"Asiamiesten seura yhdessä Oulun läänin talouden seuran kanssa yhdistetyllä toimella noudattaa kansa-kunnan yhteistä etua. Muitten asianainhaarain seasa on Seura ottanut erinomaisella huolella toimittaaksensa lisää kehottamista, pellavan ja hampun viljelemiseen, joka meijän puolesa, ehkä sangen tarpeellinen ja hyödyllinen, on vasta alkamaisillansa. Täsä asiasa on Seura nöyrällä kiitollisuudella tullut noudattamaan Keisarillisen Majestätin Isällistä päälletarkotusta ja yhteistä Julistuksia. Seura on päättänyt edesauttaa tätä hyödyllistä asiata sekä hankkimalla kelvollisia siemeniä, että neuvon, esimerkein ja kunniapalkintoin kautta.

Niinmuodoin on Seura jo alkanut huolta pitää siemenistä, ottanut omalla kustannuksellansa Kemin pitäjääseen tuottaaksensa Hämeestä pellavan viljelemisesä taitavan parikunnan, opettamaan siellä tätä viljelyskeinoa, ja tarinnut myös samaa etua Limingan pitääjälle, jos se sitä tahtoo nauttia. Seura on myös erinomaisella mielisuosiolla jo tänä ensimäisenä Juhlapäivänänsä saanut lahjoittaa kunniapalkinnon yhelle sekä toimeliaalle että taitavalle ja siivolle pellavan viljelijälle". (Sanomalehti Oulun Wiikkosanomia no 37. 12.9.1829

"Kootesa tietoja ilmoitettiin Seuralle, Talonpoika Abraham Henttusen Muhoksen Pitäjästä, ei ainoastaan ittensä alkaneen, vaan myös esimerkkinsä kautta muualle levittäneensä tämän touvon viljelemistä täsä pitäjäsä, ja lisänneen sitä kokonansa niin että hän viime vuosina oli saanut paljon yli oman tarpeensa. Tämän toimen ja myös hänen kunniallisen elämänsä suhteen, määräsi Seura hänelle annettavaksi sisältä kullatun hopiapikarin 20 luodin paikkoin painosta, joka jälkeen päätetyn Jumalanpalveluksen tulee hänelle kirkosa annettavaksi". "Tänä päivänä, jälken päätetyn Jumalanpalveluksen, anto tämän pitäjän kirkkoherra G.J. Frosterus, Oulun läänin talouden seuran puolesta talon isännälle Abraham Henttuselle hopio pikarin, joka mainitulta seuralta oli hänelle määrätty kunnia-palkinnoksi.

Samalla piti myös nimitetty herra kirkkoherra soveliaan ja sangen kehoittavan puheen, jossa hän selvitti sekä edut että esteet, jotka maanmiestä meijän puolesa auttavat eli rasittavat, manasi kansaa Jumalan pelkoon, siivollisiin tapoihin, toimeen ja uutteruuteen, ja näytti kelpo yritysten taijolla aina menestyvän ja myös Pohjanmaan kylmällä perällä siunattavan kaiken siunausten Isältä. Seurakunta kuunteli tätä puhetta hiljaisella hartaudella ja sitten erkani kukin kotihinsa, mutta Henttunen ja muutamia muita seurakunnan vanhimpia, poikkeutuivat herran kirkkoherran kutsumisesta pappilaan kirkkomurkinalle. Muhokselta lokakuun 4; tenä päivänä 1829". (Sanomalehti Oulun Wiikkosanomia no 52. 24.12.1829)

Kirkkoherra Frosterus kehotti muitakin talonpoikia pellavan viljelyyn, koska pellavaa tuotiin Oulunseudulle Hämeestä saakka minkä vuoksi pitäjästä virtasi paljon rahaa pois.

Jumalanpalvelukset tärkeinä juhla- ja rukouspäivinä olivat seurakuntalaisille pakollisia. Ripille ja ehtoolliselle oli jokaisen konfirmoidun osallistuttava kerran vuodessa. Kirkkokurin ylläpitäminen alkoi höltyä 1850-luvulle tultaessa. Jalkapuu rangaistus poistettiin vuonna 1848. Uutena opetusmuotona otettiin 1850 tienoilla pyhäkoulu, jolla nuorisoa vieroitettiin paheista.

Frosterus kirjoitti nimimerkillä -o- useita juttuja sanomalehti Ilmariseen. Vuonna 1852 hän kirjoittaa Muhoksen pitäjästä ja sen ihmisistä. Suoviljelystä, kalastuksesta, käsityöläisistä, rahvaan käytöksestä, moraalista ja lukutaidosta. Muhoslaisten puheen hän sanoo olevan melko puhdasta ja sointuvaa. Tosin kirkon kylällä ja Laitasaaressa puheeseen on suhjahtanut "ruotsinvoittoisuutta". Rahvaan arkisesta elämästä hän tuo esiin ruuat ja juomat, vaatetuksen, köyhyyden, sekä seikkaperäisen kuvauksen muhoslaisesta ihmisluonteesta. (Ilmarinen 04.02.1852 sivu 3-4)

Maanviljelys

Valkolan tila sijaitsi kirkon läheisyydessa Oulujoen ja Oulu-Kajaanitien varrella, joten kulkuyhteydet olivat hyvät. Ostetulla tilalla ei ollut valmiita koulurakennuksia vaan ne piti rakentaa.

Varsinainen opetus aloitettiin 01.11.1859 vaikka kouluun oli kirjattu vain yksi oppilas tammikuussa 1859. Seuraavien toimintavuosien aikana koulun oppilaat osallistuivat koulurakennusten rakennustöihin. Vuonna 1888 pidetyssä inventaariossa koululla oli seuraavia rakennuksia: Navetta, talli, sikala, riihi, makasiini, paja, ruoka-aitta, kööki, kaluliiteri, työhuone, ruokasali, leipomo, koulusali, kirjasto, emännän huone, meijeri, oppilaitten huone, piikojen kamari, asunnot johtajalle, opettajille, työmestarille, sekä sauna. ( Koivikko I. Jukka Pekka Keränen 1998)

"Ilmain tähden on ollut täällä näihin asti kehno kulku, kun ei ole tahtonut päästä kärryillä eikä reellä; vaan reellä kulku parani kun 29 p marraskuuta satoi muutaman korttelin lunta. Täällä olevaan maanviljelyskouluun on tänäkin syksynä otettu oppilaita ja niitä on tullut usiammalta suunnalta, nimittäin; Kiannolta, Kuhmosta, Revonlahdelta, Iistä ja Kiimngistä, mutta Muhokselta ei ole ketään. Muhoslaiset elävät omassa jäykkyydessään ja luulevat olevansa liiaksi oppineita, vieläpä kieltävät muitakin menemästä, eivätkä anna omain lastenkaan mennä oppiin. Löytyypä niinki tyhmiä, jotka sanovat osaavansa maata viljellä ilman opittakin. Sanalaskukin sanoo: ei oppi ojaan kaada eikä tieto tieltä työnnä. Terveydentila on hyvä seurakunnassa. Muhokselta 30 p marraskuuta (- n-o)". Sanomalehti (Oulun Wiikkosanomat no 48 3.12.1859)

Maitotalous

Muhoksen talouskunta perustettu 30.09.1864

Muhoksen talouskunnan kokous 30.09.1864. "Talouskunnan esimies kirkkoherra S Strömmer puhui: Mies on yksinänsä mies, vaimo yksinänsä vaimo. Heillä on yksinänsäkin omat voimansa ja kykynsä. Mutta onnellinen on se awiopari ja perhe jossa yksimielisesti woimat yhdistäen työskennellään yhteiseksi hywäksi". (Oulun wiikkosanomat 18.02.1865 no 7)

Kokouksessa keskusteltiin: "Sopiiko tässä talouskunnassa perustaa osakeyhtiöitä eli yksityisillä varoilla niin kutsuttuja Meijeri- eli juustotehtaita, sellaisia, joita etenkin ulkomailta löytyy. Talouskunnan sihteeri Inspehtoori Wartiainen luuli sellaisia laitoksia täälläkin woitawan perustaa kun kylän tiheys ja karjanpaljous siihen mahdollisuuden antawat".

Talonisäntä Matti Matinpoika Hyvärinen eli Walkola Kylmälänkylästä epäili, ettei täältä maitoa niin paljon löydy että semmoinen laitos kannattaisi. Kirkkoherra Strömmer oli samaa mieltä. Hän esitti, että jos kuitenkin meijeri perustetaan, tulisi se asettaa Koiwikon maanviljelyskoulun yhteyteen.

Tuppurainen no 10 & Säkkilänoja no 55 Muhos, isäntä Komissiooni maanmittari Wåhlberg toiwoi karjahoitoa paremmalle tolalle, joka auttaisi meijerilaitoksen menestymistä.

(Wåhlbergin tytär Hedvig avioitui tulevan Suomen tasavallan presidentin K.J Ståhlbergin kanssa. Opiskellessaan Oulussa Kaarlo Juho Ståhberg vieraili usen sukuloimassa Muhoksen pappilassa sukulaisensa kirkkoherra Snellmanin perheen luona. Näillä reissuilla hän ihastui maanmittari Gustaf Wåhlbergin Hedvig tyttäreen, josta tuli hänen ensimmäiseen vaimonsa. Pari nähtiin kesäisin Pyhäkosken maisemissa ja Muhoksen kirkonkylällä. Hedvikin kanssa hän sai kuusi lasta, jotka kohosivat hyvin merkittäviin asemiin itsenäisen Suomen valtion hallinnossa).

Koiwikon maanviljelyskoulun Inspehtoori Wartiainen sanoi, että työlästä on saada talonpoikainen maanviljelijä taipumaan. Turhaa on heille esitellä parempaa karjanhoitoa, ellei meijerilaitoksella saataisi karjan annille varmempi ulosmeno, joka tulisi selvinä hyötyinä näkymään.

Vuoden 1870 tienoilla ilmestyi uusi kapistus karjakeittiöihin - käsikäyttöiset separaattorit, jolla maidon halkaseminen kävi kätevästi. Koiwikon maanwiljelys koulussa aloitettiin juuston valmistus. Suurimmat, yli 30 lehmän tiloja olivat Kärsämä Kylmälässä, Kesti Laitasaaressa, Halola, Tikkala ja Valkola kirkonkylässä.

Viljanpuintia

Ensimmäinen mekaaninen viljanpuhdistin oli viskuri. Laite toimii käsikäyttöisesti. Kammesta pyörittämällä viskurin eli tuultajan sisällä oleva tuuletin pöllyttää akanat ja pölyn irti jyvistä. Myöhemmin puimakoneiden käyttö laajeni nopeasti osaksi vehnän viljelyn yleistyessä, koneiden yhteisomistus tai vuokraus oli yleistä. Pyörillä siirrettäviä puimakoneita omistettiin usein osakeyhtiöinä, osuuskuntina ja seuroina.

Lokomobiili

Oulun Ilmoituslehti 30.08.1890 no 69. Muhokselta elokuun 24 pnä: "Eipä maan wiljelyskään ole jäänyt täällä takapajulle, kun maanviljelyskoulu on kunnassamme työskennellyt wähä yli 30 wuotta. Innokkaimmat wiljelijät owat huomenneet, että karjanhoito ja maitotalous tarwitsee aina ajanmukaisia parannuksia. Nykyään täällä on 2 höyryllä käypää ja 3 käsimeijeriä, jotka owat hywänä tulon lähteenä maamiehellä, koska rahanpuutetta ei ole kuullut walitettawan sitten kun meijeriliike on täällä aloittanut. Niitto ja puimakoneita on kunnassamme muutamia, joista edelliset owat hywin tarpeen waatimat kowilla ketoniityillä".

Ensimmäiset Höyrykoneet eli lokomobiilit. Onkapannuiksikin niitä kutsuttiin, hankittiin Väärän meijerille, Rönkön sahalla ja myllylle, 1880-luvulla. Höyrykoneiden myötä syntyi uusi ammattikunta "Masinistit" eli konemiehet, jotka käyttivät koneita ja huolehtivat niiden kunnosta.

Vihanneksia kansan ruokapöytään 1900-luvun alkupuolella

Ruustinnoitten "rekkooleissa" kasvoi viinimarjoja, kaalia, lanttua, tupakkaa ja yrttejä - myos mansikka ja tomaatti ilmestyivät kasvimaille, samoin kurkku, punajuuri ja porkkana. Ruustinnat jakoivat emännille oppejaan auliisti, heille järjestettiin puutarhanviljely- ja ruoanlaittokursseja, näin säilöntätaidot, uudet valmistusmenetelmät ja raaka-aineet tulivat tutuiksi.

Rahvaan pihapiirin puutarhoja perustettiin vasta 1800-luvun puolenvälin jälkeen ja 1900-luvulla oman puutarhan tuotteet löysivät tiensä kokokansan ruokapöytään. Hitaasti hyväksyttiin sellaiset ruoka-aineet, kuten salaatit, kurpitsa, pinaatti, porkkana, kurkku, ja punajuuri. Nämä eivät juuri kuuluneet rahvaan ruokavalioon. Kasviksia pidettiin "jäniksen ruokana" - sanottiin, ettei niillä eväillä raavasmies työntekoon pysty.

Asumuksiin alettiin rakentaa erillisiä keittiöitä rautahelloineen ja kuumavesisäiliöineen. Säätyläiset ja rahvas söivät hyvin eri tavalla. Säädyissä noudatettiin tarkkaa etikettiä ja säännöllisiä ateria-aikoja, erilaiset kutsutarjoilut lisääntyivät.

Työläisten ja itsellisten ruokapöytä

Työläisten ja itsellisten käsityöläisten ruokapöytä koostui rukiisesta leivästä, suolakaloista, halvasta makkarasta, veripaltusta ja läskistä. Peruna muodosti lisukkeineen ja kastikkeineen jokapäiväisen aterian, juomaksi kelpasi maito, kalja ja vesi. Marjoja käytettiin lähinnä vain lastenruokana. Puolukka oli suosituin saatavuutensa ja säilyvyytensä vuoksi. Perinteisen ohrapuuron rinnalle tuli maakauppiaitten myötä riisipuuro. Karjalan kautta levisi talkkunan käyttö ja Varsinais-Suomen kautta mämmin valmistus. Mämmistä tuli juhlaruokaa höystettynä kermalla ja sokerilla.

Oluesta, paloviinasta ja tupakasta oltiin omavaraisia, tosin viinan ja oluen suhteen kruunun poukkoileva alkoholipolitiikka teki oluenpanon ja viinanpolton aika-ajoin laittomaksi. Oluen panoon ja viinankeittoon saatiin raaka-aineet, vilja ja peruna omasta pellosta. Tupakka eli kessupenkki kukoisti jokaisen talon ja torpan seinustalla sekä humalasalot pihapiiristä.

Poukkoilevaa alkoholipolitiikkaa

Viinapannu

Viinan keittäminen - talonpojan tienakeino

Muhoksella poltettiin 1840-luvulla viinaa mittavat määrät useissa taloissa - mm. Lotvolassa, Tuppuraisessa, Henttulassa, Valkolassa, Leskelässä. ja Säkkilänojan kruunutilalla. Säkkilässä lienee eletty iloisia viinanhuuruisia aikoja, kun Lauri Säkkilänojalta jäi vuonna 1809 kruunulle viinanpolttovuokra maksamatta. Tosin koko kihlakunnan alueella rästissä oli 158:16.0 hopeariksiä. Eli taisi sitä viinaa virrata omaankin käyttöön aikalailla. Laurin rästi oli 1:8:0 hopeariksiä, jonka hän sai anteeksi.

Katovuodet 1830-luvulla aiheuttivat sen, että Muhoksella oli polttovuokria rästissä erittäin paljon. Katovuosien tähden viljaa ei riittänyt viinanpolttoon, mutta perunaa riitti. Polttovuokra oli maksettava kruunulle vuosittain, vaikka viinaa ei talossa poltettukaan. Muhokselta toimitettiin vuonna 1860 Oulun tarpeisiin noin 5 000 litraa väkeviä. Vuonna 1866 kruunu monopolisoi viinakeiton jälleen omakseen.

Juopottelua

Kruununvouti mainitsee viinanpoltosta johtuvan viljan tuhlauksen olevan yleistä Muhoskylässä ja Laitasaaressa, yleisen siveettömyyden kruununvouti ei nähnyt lisääntyneen. Juopottelu kuitenkin näkyi ja kuului:

"Ne henkilöt jotka pitävät viinanjuonnista tekevät sitä Oulusta tulleiden samanlaisten kanssa".

Kirkkoherra Frosterus mainitsee maaherralle lähettämässään kirjeessä v. 1826:

"Juoppous olisi vähenemään päin, ellei pitäjään tuleva palvelusväki ja löysäläiset ylläpitäisi paheita, jotka juopotteluun liittyi".

Viina lääkkeenä

Yrttiviinoja käytettiin lääkkeenä ja taikajuomina. Sen sairauksia parantavia vaikutuksia tehostettiin mm. marunalla, rohtoliperillä, kuminalla, fenkolilla, sienillä, katajanmarjoilla, pukinjuurella ja tervalla. Eri kasveissa voima oli eri kohdissa. Siankärsämöstä, kamomillasauniosta, kevätesikosta, kielosta, ruususta ja marunasta sekä koiruohosta koottiin kukkivat oksat, pietaryrtistä kukat ja lehdet. Suopursun, suomyrtin, salvian, iisopin, kirvelin, liperin ja koivun lehtiä käytettiin.

Koivun silmut olivat arvotavaraa. Aniksesta ja kuminasta otettiin talteen siemenet, humalasta kävyt. Marjoja käytettiin mahdollisuuksien ja mielikuvituksen mukaan. Säätyläiset suosivat maustettuja viinoja. Rahvas joi viinansa irvistellen sellaisenaan. (Lainauksia kirjasta Kansanomaista kulttuuria, U. T. Sirelius 1919)

Viinapannu

Muhoksen kuntakokouksen ensimmäisiä asioita, joita pöydälle otettiin, oli vuonna 1866 annetulla asetuksella viinan polttokiellon noudattaminen. Talolliset halusivat päästä eroon viinapannuistaan ja tarjosivat niitä kruunun ostettavaksi, päästäkseen polttovuokran maksusta ja kuittaamaan erääntyneet vuokrat. Viinanpoltto ei kuitenkaan loppunut vaan salapoltto oli hyvin laajaa.

Kunnankokouksessa vuonna 1867, viinan poltto kiellettiin ja määrättiin uhkasakko kortinpeluulle, jonka katsottiin levittävän raakutta. Kortinpeluuta valvomaan nimitettiin tarkastusmies jokaiseen kunnan alueella olevaan kinkerikuntaan. Kustaa Aaprahaminpoika Henttunen s.1843 joutui käräjille laittomasta salapoltosta ja viinamyynnistä v. 1883, häntä rankaistiin sakoilla.

Ei väkeviä työläisille

Johan Pietari Valkolalle kuntakokous myönsi ravintolanpito-oikeuden ja luvan anniskeluun vuonna 1871, mutta vuonna 1882 lupa peruttiin. Katsottiin oluen ja portterin myynnin olevan tarpeetonta. Kieltoa rikottiin, kun talvikäräjillä v 1889 itse kunnan esimies Johan Pietari Valkola tuomittiin sakkoihin luvattomasta oluen myynnistä.

Muhoksen kuntakokous puuttui 1870-luvulla myös ns. rahahäihin, joissa tarjoiltiin väkeviä ja sillä tavoin aiheutettiin häiriöitä ja pahennusta. Päätettiin, että rahahäät kielletään 40 markan sakon uhalla joka koskee häiden pitäjiä ja sen talon omistajaa jossa rahahäät pidetään. Suomessa kiinnitettiin jo varhain huomiota alkoholin liialliseen käyttöön. Sen todettiin aiheuttavan köyhtymistä ja kurjuutta sekä järjestyshäiriöitä, pahoinpitelyjä ja murhia.

Viinattomat häät wietettiin wiime sunnuntaina Perttulan talossa Muhoksella. Häitä wietettiin paripäiwää ja wieraita oli kutsuttu läheltä ja kaukaa, mutta wäkijuomia ei häätilaisuudessa ollut nautittawana. Nämä lienewätkin ensimmäiset laadultaan tällä paikkakunnalla. (Oulun Ilmoituslehti 06.07.1894 no 77) Perttulan talossa vihittiin 01.07.1894 talon tytär Anna Matilda Perttula ent. Davittila ja talonpoika Matti Matinpoika Paukkeri. (Muhoksen seurakunta vihittyjen kirja 1894)

Muhoksen wäkijuomalakkolaiset wiettiwät wuosi-kokoustaan w.k. 30 p:nä Tikkalan talossa Muhoksen kirkonkylässä. Julki luettiin lakkotoimikunnan wuosikertomus josta käwi selwille, että lakkoon yhtyneitä on wiimewuona ollut yhteensä 233 henkeä joista puolet naisia. Nimien keräykseen jättiläisanomusta warten tulewille waltiopäiwille myöskin on ryhdytty. Lopuksi piti maanwiljelyskoulun oppilas Kaarlo Salo pontewan puheen jossa hän kuwaili Suomen kansan kärsimyksiä entisinä aikoina (Sanomalehti Louhi 05.05.1899 no 52).

Kirkon ja rahvaan välit "jumissa" - nuorison ilonpito oli ankarasti kielletty

Salaiset riihitanssit. Nuorison yhteinen ilonpito ja kokoontuminen saatiin aisoihin vuosikymmeniksi Jumin häiden onnettomien tapahtumien jälkeen. Tanssiminen luettiin 1800-luvun alussa erittäin syntiseksi puuhaksi. Se tuntui jatkuvasti hiertävän kirkon ja rahvaan suhteita. Tanssitilaisuuksia pidettiin salassa pitäjän eri kulmilla, käryn käydessä järjestäjät joutuivat edesvastuuseen.

Pitäjänkokous 28.10.1810 totesi, että kylällä järjestetään joka sunnuntai suuret tanssit, jonne tulee väkeä pitkienkin matkojen päästä. Tanssit saattoivat kestää jopa pari päivää, joten työt jäivät alkuviikosta tekemättä. Isännille, jotka sallivat tällaisen menon rengeilleen ja piioilleen päätettiin rapsasta 2 ruplan sakko.

Pelimannien viulut oli lupa särkeä ja heillekin määrättiin 2 ruplan sakko. Tanssijat päätettiin päästää puolet pienemmällä sakolla. Ilmiantajat ja viulunsärkijät palkittiin 2/3 osalla saaduista sakkosummista. Lievennyksenä päätettiin että tansseja sai järjestää kirkkoherran luvalla sunnuntaisin talvella klo 15-17 ja kesällä 18-21. Nämä päätökset uusittiin vuonna 1825 ja 1835 päätökselle haettiin maaherran vahvistus. Samalla korotettiin päätöksen rikkojan sakko 10 ruplaan. (Lähde: Muhoksen seurakunnan historia)

Pelimannit Henttunen ja Kylmänen. Helluntaina 1835 Mikko Greus järjesti luvattomat tanssit riihessään. Pelimanneina olivat suutari Heikki Henttunen ja torppari Kylmänen. Asianomaiset haastettiin käräjille ja koko sakki, tanssijat mukaan lukien, tuomittiin sakkoihin. Päätöksestä valitti Muhoksen nimismies Pettersson hovioikeuteen ja senaattiin ja niin kävi, että Muhoksen pitäjänkokouksen päätökset menivät nurin. (Lähde: Muhoksen seurakunnan historia)

Tanssit hiertävät vallasväen tanssikenkää. Kuntakokous puuttui tanssien pitoon v.1870, niitä pidettiin pitäjän eri kulmilla. Tanssien sanottiin vaikuttavan haitallisesti etenkin alaikäisiin joita siellä näyttää olevan "kaikenlaista siveettömyyttä ja pahoja tapoja jo nuoruudessa oppimaan". Tanssikokoukset, joksi tansseja nimitettiin, päätettiin laittaa luvanvaraisiksi ja niille laadittiin seuraavanlainen ohjesääntö:

"Niiden jotka aikovat yleisiä tansseja pitää tulee hankkia lupakirja kunnallislautakunnalta. Mikäli tansseihin peritään pääsymaksua ja pääsymaksusta saatu tulo käytettiin yhteisiin hyvän tarkoituksiin tai oman perheen hyväksi, ei tansseista tarvitse maksaa lupaveroa, mutta silloin kun tulot käytetään muuhun tarkoitukseen, on lupaveroa maksettava kunnallislautakunnan tutkinnan mukaan kahdesta-kymmeneen markkaa. Saadut rahat on käytettävä köyhien.ja vaivaislasten lukukirjojen hankkimiseen. Niitä jotka ilman kunnallislautakunnan lupaa tai ilman lupaveroa järjestävät tanssitilaisuuksia päätettiin sakottaa, samoin niitä, jotka anoivat pitää huoneissaan tällaista. Lisäksi päätettiin, että tanssien järjestäjän tuli pyytää pitäjän rättäri tai jahtivouti tansseissa yleistä järjestystä ylläpitämään ja valvomaan".

Kuntakokouksen pöydälle nostettiin toinenkin nuorison harrastama tapa, nimittäin yöjuoksu. Kuntakokous määräsi keväällä 1886 uhkasakon 20-40 markkaa yöllä liikkumisesta. Yöjuoksun kun katsottiin aiheuttavan yörauhan häiriöitä ja matkaan saattavan haureutta. Erityisesti tämä oli palvelusväen paheena. Kielto koski klo 22.00-4.00 välistä aikaa.

Kirjeitä Muhokselta elokuun 18 p:nä 1895. "Kenttätansseja on tänäkin kesänä pidetty Muhoksella. Sunnuntai iltoina melkein säännöllisesti kokoupi lukuisasti aina nuorta kansaa muutaman metsän keskessä sijaitsewalle kentälle Tyllinojan talon läheisyydessä. Siellä harpun soitolla myöhään yöhön asti huwitellaan itseänsä ja hypitään wäsyksiin asti, ja sieltä palatessaan häiritään useinkin rauhallisten ihmisten yönlepoa. Palkkawäki kun tämmöisessä tilauudessa yönsä wiettää, niin on arwatawa, että sen maanantai-aamuin on kowin waikea työhön lähteä, kun ei nuo huwit wastaakaan sitä lepoa, minkä ihminen yöllä tarwitsee. Mainittuja kenttätansseja on pidetty jo kauan aikaa, sittemyöten kun tanssihuwein pito on kunnan päätöksien kautta tullut rajoitetuksi".

"Muutoin owat tämänlaatuiset tanssihuwit nuorten kesken turmelewaisia, sillä näitten kautta nousewa sukupolvi wajoopi yhäti sywemmälle turmelukseen, kun lapsetkin saawat wapaasti käydä tuota epäsiweellistä huwia ihailemassa. Näissä tilaisuuksissa kun on nuoria aiwan omissa hoteissaan, usein kuulee riwopuheita ja muuta siweetöntä käytöstä harjoitettawan aiwan silminnähtäwästi. Niin walistunut kun Muhoksen kunta on, niin miksikähän se ei hankkine ajoissa sulkuja tuonlaisille turmelusta tuottawille seuroille, sillä muutoin paisuu se yhä pahemmaksi. Wain onko nuoriso täällä niin wallatonta, että polewat lakia jalkojensa alle. Eivätkä pelkää Jumalaa, sitä wähemmin ihmisiä häpeewät". (Oulun Ilmoituslehti 23.08.1895 no 97)

"Muhoksen nuorisoseura wietti iltamansa sunnuntaina tämän kuun 17 p:nä Tapion talossa Laitasaaren kylässä ja oli se luonnistunut. Kenttätanssit oli samaan aikaan kuitenkin toimeenpantu Piilon kedolle Tyllinojan talolle kuuluwalla malla ja tänne oli kerääntynyt meluawa ja rähisewä joukko, joka erkani wasta aamupuolella yötä". (Oulun Ilmoituslehti 22.05.1896 no 59)

Oma lupa toisen tupa. "Römppämiehet Muhoksella olivat muutamana iltana omalla luvalla kokoontuneet M. Tikkasen omistamaan Väärän talon autiona olevaan pirttiin viettämään tanssihuviansa. Mutta kun talon omistaja sai kuulla asian menon, tuli hän ja teki huvista lopun särkien heiltä soittokoneen aivan kelpaamattomaksi. Tällainen äkkiarvaamaton tapaus harmitti kovan tanssisankareita, vaan ei auttanut muu kuin tyytyä kohtaloonsa". (Oulun Ilmoituslehti 09.11.1898 no 128)

Iltamat Tilkkalassa. "Muhoksen nuorisoseuralla oli iltama t.k. 3 p. Tikkalan talossa Muhoskylässä. Esitelmän nuorison riennoista piti räätäli Pekka Tyllinoja, kehoittaen nuorisoa wilkkaampaan yhteistoimintaan sen päämäärän saawuttamiseksi, jota kohti ollaan waeltamassa. Ohjelmaan kuului wielä kertomusten lukemista, runon lausuntoa ja postileikkiä. Lopussa keskusteltiin seuraan kuuluwista asioista m.m. oman talon hankkimisesta seuralle ja miten rakennuswarat sanottuun tarkoitukseen olisi parhaiten saatawissa". (Oulun Ilmoituslehti 13.02.1901 no 18
*** tunturisusi.com linkit ***