Muhoksen kirkko, interiööri vuonna 1899. - Kuva Copyright
© - Museovirasto.
Veroluetteloissa vuodesta 1548 alkaen Limingan Laitasaarenkylän alue rajautuu Oulun Pikkaralan kylän ja Utajärven Sotkajärvenkylän väliselle alueelle. Oulun kaupunki perustettiin 08.04.1605 ja tässä yhteydessä syntyi Oulun pitäjä johon kuuluivat kaikki Oulujokivarren kylät. Oulunsuun, Laitasaaren, Muhoksen, Sotkajärven, Utajärven, Ahmaksen, Niskan, Särkijärven, Juorkunan, Sangin ja Vuotungin eli Vuoton kylät.
Kun elämä alkoi soljua 1590-luvun hirmutekojen jälkeen, kohtasi jokivarren asukkaita ennen näkemätön kylmyys, joka vei sadon v. 1601-1602. Ihmiset joutuivat turvautumaan hätäruokaan, syömään eläinten raatoja ja leipää, joka oli tehty oljista, sammalesta ja haavan kuoresta. Kulkutaudit riehuivat. Vanha kansa muistaa vuodet Olkivuosina. Elettiin ns. "pikkujääkauden" aikaa (1500-1870). Mm. Pekka Haloselta, Martti Hartikalta, Pekka Nykyriltä ja Pekka Kolehmaiselta ei saatu lainkaan rukiinkymmenyksiä (kymmenysluettelo 1605).
Muhoksen nimi näkyy ensikerran asiakirjoissa 1607. Laitasaaresta ja Muhokselta kirjataan maakirjoihin 73 savua. Kirkon sijainnista voidaan päätellä, että Limingan Laitasaarenkylän keskuspaikka, jonne oli syntynyt jo 1500-luvulla tiiviimpi kyläyhteisö, oli Montan- ja Muhoslammen sekä Muhosjoen alajuoksun ympäristössä. Muhoksen kappeliseurakunnan perustamisen myötä Muhosjoen alajuoksulla oleva kylä muodostui keskuspaikaksi. Vuoden 1768 kartassa Muhosjoen putaanhaaran virtaus käy Muhoslammelta Muhosjokeen. Nykyisin Muhosjoelta Muhoslammelle.
Muhoksen kappalainen Johan Zacharias Cajaner (1791-1873), joka on melkein kaiken ikänsä täällä elänyt, kertoo, että Muhoksen Kirkkosaaressa on sijainnut Laitasaaren ensimmäinen Saarnahuone, jonka venäläiset poltivat v.1530. Välittömästi rakennettiin uusi kirkko nykyiseen Kirkkoniemeen. A.H. Snellmannin tallentama muistitieto kertoo Musta-Nykyrin estäneen kirkon polttamisen v 1592. Tämä kirkko paloi "ukkosen tulessa" 1620-luvun lopulla. Varmuudella voidaan todeta, että kirkot sijaitsivat "keskellä silloista Laitasaaren kylää".
Muhoksen kirkot
Käskykirjeessään kuningas Kaarle määräsi kaupungin perustettavaksi "siihen paikkaan, mihin on hiljattain rakennettu uusi kirkko". Limingan emäseurakunta oli Täyssinan rauhan teon jälkeen rakennuttanut kirkon Oulunsuun kylään, paikkaan missä Oulujoki laskee vetensä Perämereen.Veroluetteloissa vuodesta 1548 alkaen Limingan Laitasaarenkylän alue rajautuu Oulun Pikkaralan kylän ja Utajärven Sotkajärvenkylän väliselle alueelle. Oulun kaupunki perustettiin 08.04.1605 ja tässä yhteydessä syntyi Oulun pitäjä johon kuuluivat kaikki Oulujokivarren kylät. Oulunsuun, Laitasaaren, Muhoksen, Sotkajärven, Utajärven, Ahmaksen, Niskan, Särkijärven, Juorkunan, Sangin ja Vuotungin eli Vuoton kylät.
Kun elämä alkoi soljua 1590-luvun hirmutekojen jälkeen, kohtasi jokivarren asukkaita ennen näkemätön kylmyys, joka vei sadon v. 1601-1602. Ihmiset joutuivat turvautumaan hätäruokaan, syömään eläinten raatoja ja leipää, joka oli tehty oljista, sammalesta ja haavan kuoresta. Kulkutaudit riehuivat. Vanha kansa muistaa vuodet Olkivuosina. Elettiin ns. "pikkujääkauden" aikaa (1500-1870). Mm. Pekka Haloselta, Martti Hartikalta, Pekka Nykyriltä ja Pekka Kolehmaiselta ei saatu lainkaan rukiinkymmenyksiä (kymmenysluettelo 1605).
Muhoksen nimi näkyy ensikerran asiakirjoissa 1607. Laitasaaresta ja Muhokselta kirjataan maakirjoihin 73 savua. Kirkon sijainnista voidaan päätellä, että Limingan Laitasaarenkylän keskuspaikka, jonne oli syntynyt jo 1500-luvulla tiiviimpi kyläyhteisö, oli Montan- ja Muhoslammen sekä Muhosjoen alajuoksun ympäristössä. Muhoksen kappeliseurakunnan perustamisen myötä Muhosjoen alajuoksulla oleva kylä muodostui keskuspaikaksi. Vuoden 1768 kartassa Muhosjoen putaanhaaran virtaus käy Muhoslammelta Muhosjokeen. Nykyisin Muhosjoelta Muhoslammelle.
Muhoksen kappalainen Johan Zacharias Cajaner (1791-1873), joka on melkein kaiken ikänsä täällä elänyt, kertoo, että Muhoksen Kirkkosaaressa on sijainnut Laitasaaren ensimmäinen Saarnahuone, jonka venäläiset poltivat v.1530. Välittömästi rakennettiin uusi kirkko nykyiseen Kirkkoniemeen. A.H. Snellmannin tallentama muistitieto kertoo Musta-Nykyrin estäneen kirkon polttamisen v 1592. Tämä kirkko paloi "ukkosen tulessa" 1620-luvun lopulla. Varmuudella voidaan todeta, että kirkot sijaitsivat "keskellä silloista Laitasaaren kylää".
Kun Martti Luther julkaisi teesinsä v. 1517, Liminka kuului "Paavin kirkkoon", eli Roomalais-katoliseen, jossa kirkonmenot pidettiin latinankielellä vuoteen 1572 saakka. Kesti 55 vuotta ennen kuin Lutherin opit tavoittivat muhoslaiset. (Kuva: Muhoksen kirkko ja tapuli. leikkaus A F Sjöldebrandin piirroksesta).
Muhoksen kirkko vuonna 1899. - Kuva Copyright
© - Museovirasto.
"Muhosniemelle hieman kauemmaksi niemennokkaa rakennettiin Muhoksen nykyinen kirkko. Sen rakentamiseen saatiin lupa kuningas Gustaf Adol II:lta vuonna 1632. Kirkko valmistui hänen tyttärensä Kuningatar Kristiinan aikana v. 1634. Silloin oli Oulun läänissä hiippakunnan piispana Isak Rothowius sekä kirkkoherrana Simon Frosterus. (Oulun Wiikko-Sanomat kirjoittaa 25.05.1872 no 21 H.R-n)
Muhoksen tienoot owat nyt ylipäätänsä aukeita metsistä, vaan silloin wielä kahden neljänneksen päässä olevalta Mourunki nimiseltä kankaalta on saatu nykyisen kirkon hirret, jotka owat olleet warsin hywiä honkapuita." (Oulun Wiikko-Sanomat kirjoittaa 25.05.1872 no 21 H.R-n)
Noin 50 vuotta sitten löysi eräs ukko kuokkiessaan peltoa näillä seuduin jossa kirkon olisi pitänyt olla, maasta kolme tina-astiaa, kaksi maljaa ja juoma-astian eli kalkintapaisen esineen. Kertoja, joka itse oli nämä esineet nähnyt, ei sanonut niissä olleen vuosilukua eikä muitakaan merkkejä. Niiden nykyisestä talletuspaikasta ei ole tietoa. Kenties on ne sulatettu eli ovat muuten joutuneet tietämättömiin.
Toinen kirkko on ollut Kirkkoniemellä rannempana nykyistä kirkkoa. Niemen sanotaan olleen siihen aikaan paljon laajemman, vaan se on aikojen kuluessa syöpynyt, tulvavesi kun viepi joka kesä maata muassaan. Kirkkoniemen ja Halolan Kämärän kerrotaan olleen ennen niin likellä toisiaan, että "akat rannoilta toisilleen kekäleillä tulta syytelivät". Sittemmin ovat rannat vyöryneet, niin, että joki on leventynyt. Tämän kirkon arvellaan olleen olemassa n. 100 vuotta.
Halolan kämärän alla olevassa Akankoskessa sanotaan olevan venäläisten upottama kirkonkello täynnä rahoja. Kämärän törmässäkin pitäisi olla aarre, tynnyri täynnä rahoja. Kerran kun Halolan renki nukkui, tultiin hänelle ilmoittamaan, että aarre on saatavissa. Renki ei ollut kumminkaan tästä käskystä millänsäkään, vaan kun hän seuraavana päivänä käveli aarrepaikalla, näkyi vielä hiekassa tynnyrin vanteen sijat. Sitä myöten on tynnyri sisustoineen ollut Akankoskessa.
Nykyinen kirkko on kansan kertoman mukaan kolmas paikkakunnalla. Se rakennettiin kauemmas Kirkkoniemen nokasta, koska suuret tulvat vyöryttivät törmiä vuosivuodelta.
"Muhosniemelle hieman kauemmaksi niemennokkaa rakennettiin Muhoksen nykyinen kirkko. Sen rakentamiseen saatiin lupa kuningas Gustaf Adol II:lta vuonna 1632. Kirkko valmistui hänen tyttärensä Kuningatar Kristiinan aikana v. 1634. Silloin oli Oulun läänissä hiippakunnan piispana Isak Rothowius sekä kirkkoherrana Simon Frosterus. (Oulun Wiikko-Sanomat kirjoittaa 25.05.1872 no 21 H.R-n)
Muhoksen tienoot owat nyt ylipäätänsä aukeita metsistä, vaan silloin wielä kahden neljänneksen päässä olevalta Mourunki nimiseltä kankaalta on saatu nykyisen kirkon hirret, jotka owat olleet warsin hywiä honkapuita." (Oulun Wiikko-Sanomat kirjoittaa 25.05.1872 no 21 H.R-n)
Asutus ja sotatarinoita A. H. Snellman, Oulun kihlakunta. 1887
"Ensimmäinen kirkko Muhoksella on ollut siinä saaressa jossa, nykyään on hautausmaa, ja jota luultavasti tämän kirkon mukaan vieläkin kutsutaan Kirkkosaareksi. Se on puheiden mukaan ollut Ponkilan puolella saarta. Sen aikuisen pappilan kerrotaan olleen Nykäsen talon kohdalla Muhosjoen törmällä. "Eräs kertoja oli tietävinänsä, että kirkon paikalla on ennen ollut jättiläisten hautausmaa".Noin 50 vuotta sitten löysi eräs ukko kuokkiessaan peltoa näillä seuduin jossa kirkon olisi pitänyt olla, maasta kolme tina-astiaa, kaksi maljaa ja juoma-astian eli kalkintapaisen esineen. Kertoja, joka itse oli nämä esineet nähnyt, ei sanonut niissä olleen vuosilukua eikä muitakaan merkkejä. Niiden nykyisestä talletuspaikasta ei ole tietoa. Kenties on ne sulatettu eli ovat muuten joutuneet tietämättömiin.
Toinen kirkko on ollut Kirkkoniemellä rannempana nykyistä kirkkoa. Niemen sanotaan olleen siihen aikaan paljon laajemman, vaan se on aikojen kuluessa syöpynyt, tulvavesi kun viepi joka kesä maata muassaan. Kirkkoniemen ja Halolan Kämärän kerrotaan olleen ennen niin likellä toisiaan, että "akat rannoilta toisilleen kekäleillä tulta syytelivät". Sittemmin ovat rannat vyöryneet, niin, että joki on leventynyt. Tämän kirkon arvellaan olleen olemassa n. 100 vuotta.
Halolan kämärän alla olevassa Akankoskessa sanotaan olevan venäläisten upottama kirkonkello täynnä rahoja. Kämärän törmässäkin pitäisi olla aarre, tynnyri täynnä rahoja. Kerran kun Halolan renki nukkui, tultiin hänelle ilmoittamaan, että aarre on saatavissa. Renki ei ollut kumminkaan tästä käskystä millänsäkään, vaan kun hän seuraavana päivänä käveli aarrepaikalla, näkyi vielä hiekassa tynnyrin vanteen sijat. Sitä myöten on tynnyri sisustoineen ollut Akankoskessa.
Nykyinen kirkko on kansan kertoman mukaan kolmas paikkakunnalla. Se rakennettiin kauemmas Kirkkoniemen nokasta, koska suuret tulvat vyöryttivät törmiä vuosivuodelta.