Muhos
Noituus ja taikuus

Piispa Isak Rothovius kirjoittaa vuonna 1634 että hän on saanut kahdeksan vuotta kestäneestä komennuksestaan Turun eli Suomen piispana tarpeekseen. Hän kertoo:

"Elän keskellä skorpioneja ja barbaari-ihmisiä, jotka ovat pahoja ja turmeltuneita. Olen väsynyt juurruttamaan puhdasoppista elämää valtakunnan takamaille. Täällä asuva kansa ei taivu vaan väkivalta rehottaa ja ammattinoidat kiertelevät pitkin maata. Talonpoikien kanssa oli oltava varuillaan, koska metsäsyntyisinä heillä on yhteyksiä luonnon maagisiin voimiin".

Olaus Magnus kirjoittaa teoksessaan "Pohjoisten kansojen historia" suomalaisten ja lappalaisten noitatöistä, ja sanoo Pohjanmaan ja Peräpohjolan vilisevän tietäjiä ja noitia "ikään kuin se olisi niiden kotimaa".

Noituus oli kuolemaan tuomittava rikos. Papisto toimi ilmiantajana, kirkollisten rangaistusten asettajana sekä tiedonantajana maaliselle vallalle. Rahvas ilmiantoi toisiaan, motiiveina olivat useimmiten osapuolten väliset henkilökohtaiset riidat ja kaunat, jotka paisuessaan johtivat perättömiinkin ilmiantoihin.

Uhraaminen. Uskonnollisuuteen liittyvä toimitus, jossa ihminen uhraa henkiolennolle paremman sadon tai muun hyvän toivossa. Uhraamiseen liittyi uhrilahja, joka saattoi olla viljaa, jokin arvoesine, eläin tai ihminen. Jumalan katsottiin ottavan uhrin vastaan parhaiten tietyillä uhripaikoilla.

Trattila. Pyhäkoski, kolme vanhaa peninkulmaa pitkä ja niin vuolas ja vaikeakulkuinen, ettei siitä pääse veneellä ylös, vaan niiden, jotka veneellä mennevät Oulusta Kajaaniin, on mainitun kosken vaikeakulkuisuuden takia vedettävä veneitään ja tavaroitaan 3/4 peninkulmaa maata myöten. Pyhäkoskessa on lohipato, jota kutsutaan Trattilaksi. (Leppiniemen Rättilä)

"Trattila, on ollut uhripaikka. Siellä Filippus-niminen mies uhrasi trattiin (suppiloon) asettettua keitettyä lohta saadakseen hyvän lohisaaliin, ja hänen naapurinsa söi lohen lausuen: Ruton rualle, Jumala rohkiast andamaan, eli nopeasti ruoan ääreen ja nopeasti onnea Jumalalta".

(Eric Jacobsson Frosteruksen vanhaa käsikirjoitusta v:lta 1705, Anmärkningar öffer Ulo Socken af Norra Härader uti Österbotns Höfdingedöme).

Kähkönen

"Vanhoista uhripaikoista montakaan ei pystytä enää nimeämään, mutta tiedetään, mitä tapahtui Kehkosen (Kähkönen) tilalla 1/4 peninkulmaa joen pohjoispuolella olevasta Muhoksen kirkosta. Tilan ensimmäiset asukkaat olivat tulleet Venäjältä Kantalahden pitäjästä.

Tällä tilalla oli ristiaitta keskellä pihaa, ja siinä uhrattiin hopeaa, tinaa, rahaa ym. kun lapsia kuljetettiin siitä ohi kirkkoon kastettavaksi, sillä kaikki lapset olisivat muutoin saaneet jonkin vian, tulleet joko kuuroiksi, sokeiksi tai mykiksi. Aitassa oli eri ikkunat poika- ja tyttölasten uhreille. Muuan sotilas kaatoi aitan jokeen". (Eric Jacobsson Frosteruksen vanhaa käsikirjoitusta v:lta 1705, Anmärkningar öffer Ulo Socken af Norra Härader uti Österbotns Höfdingedöme).

Leppäpuu ihmisen sielupuu - vanhakansa piti leppäpuuta ihmisen sielunpuuna ja sen kuorinestettä verenä

Puiden parantavaan voimaan uskottiin, niiden avulla voitiin parantaa sairauksia, Leppäpuusta tehty ukko tai muu esine toimi uhrilahjana. Uhrin avulla luotiin vuorovaikutussuhde jumalien kanssa.

Uhrisuhde vallitsi myös noidan ja paholaisen välillä. Leppäukkoon voitiin manata kohdetta vaivaava tauti tai hänelle aiheutettava vahinko. Miesten uskottiin laittaneen leppäpuun oksan eli uhrin vainajan kaulaan saadakseen kirkkoväen voiman hallintaansa ja aiheuttaakseen vahinkoa Neckligille. (Taikuus oikeudenkäynnit 1700 luvun lopun Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Emmi Tiihonen).

Muhoksen lakimääräiset kesä- ja syyskäräjät v.1785 Oulu: 78 s. 852-857, s.1024-1030.

Torppari Antti Valtanen eli Kutilainen. Nimismies Carl Hallbergin taikuussyytös torppari Antti Valtasta eli Kutilaista vastaan. Hänen väitettiin olleen kirkkomaalla hautaa kaivamassa myöhään illalla parantaakseen Henrik Hiltusen sairaan vaimon. Valtanen kielsi syytteen ja esitti olleensa hautuumaan läheisyydessä kuljettamassa Hiltusen heikkonäköistä vaimoa pappilaan sotilas Iisakki Tombergin ja talonpoika Johan Ukkolan eli Honkasen kanssa.

Nimismies esitti viisi todistajaa, joista kahta kuultiin seuraavana päivänä. Yksi todistajista väitti nähneensä Valtasen kaivamassa hautaa, muut todistajat näkivät Valtasen ja Ukkolan kirkkomaan läheisyydessä sekä yhden haudan kohdalta oli turvetta heitetty pois. Syytetyt kiistivät, vaikka heidät nähtiin hautausmaan läheisyydestä myöhään illalla. Haudan auki kaivamista ja taikuuden harjoittamista he eivät havainneet. Syyte jäi toteen näyttämättä. Tapauksessa mainittuja Hiltusen vaimoa tai sotilas Iisak Tombergia ei kuulusteltu tai tuomittu asiassa.

1-vuotias valkopäinen poika ja jääkaritsa uhrataan

Siinä kohti, missä nyt on Leskelän Sipola niminen viljamaa lähellä taloa on ennen ollut kruunun asessorin eli voudin talo. Voudilla oli vihovenäläisen tullessa paljon kruunun rahoja hallussaan, kätki hän ne Muhosjokeen laskevaan Sipolanojaan. Vanha kansa kertoo Leskelän miesten sitemmin kaivaneen ojaa ja saaneen rahat käsiinsä, mutta kun kruunu alkoi kaipailemaan rahoja takaisin, eivät kaivajat saaneet yölläkään rauhaa, veivät he rahat takaisin entiseen paikkaansa. Tarinan mukaan vasta sitten voisi rahat saada omakseen, kun kätköpaikkaan pantaisiin yksivuotias valkopäinen poikalapsi ja vuorokauden vanha valkea jääkaritsa. (A.H Snellman 1887)

Kaarlo Manelius kertoo Sipolanojan rahakätköstä: Hänen ollessaan pienipoika, lapsia peloteltiin valkopäisellä pojalla, joka kummittelee Sipolanojassa. Nissisen ja Maneliuksen rajalla teki 1960-luvulla kaivuutöitä Väinö Keränen "Mahyläinen", kun koneen kauha kalahti metalliin. Kaivannosta nousi 50 kupariplootua. Löydöstä ilmoitettiin nimismiehelle, joka takavarikoi ne ja toimitti edelleen valtion haltuun. Nyt ne ovat Suomen kansallismuseossa nähtävillä. Manelius kertoo olleensa paikalla kun plootut löydettiin. Hän kertoo Mähyläisen ottaneen yhden kaivuupalkakseen, mutta tähän ei nimismies suostunut.

Pekka Nykyri

Rantsilan kappalainen Kristfrid Ganander merkitsi 1700-luvulla muistiin seuraavan tarinan. "Muhoslaisten johtajana 1500-luvun lopulla käydyissä taisteluissa oli 'Musta-Nykyri', tummaverinen noita, joka sanansa voimalla sai aikaan mahdottomia".

Pekka Pekanpoika Nasar

Syytetään noituudesta nimismiehen haastamana. Aiheuttanut kirkkoherran poikien kuoleman, jotka ovat hukkuneet jokeen, koska Nasaria ei satu käräjille hänelle määrättiin 3 tlr. (Talvikäräjät 20-21.2.1649 s.418 Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomio-kirjat Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1645-1649 (KO a:6)

Pekka Pekanpoika Nasar jota Pentti Wimbari oli lyönyt, on edellisillä käräjillä haastettu minkä Hannu Sira todistaa. Pentti Wimbari nimitellyt Pekka Nasaria noidaksi (troll karl), asiaa ei voitu käsitellä kun Nasaria ei saatu paikalle. (Pohjanmaan tuomiokunnan renovoidut tuomiokirjat Varsinaisten asioiden pöytäkirjat 1645-1649 KO a:6) (Kesäkäräjät 18-19.7.1649 s. 448- s. 449)

Runojen ja loitsujen taitajat Samuel ja Heikki Pyykkö eli Kylmänen Muhoksen Kylmälänkylästä ovat hänen jälkeläisiään (Heistä 11.01.2018 1800-luvun luennossa).

Perttu

Käräjät 11.-14.10.1725 s. 2171-2181

Jaakko Hartikan vaimo Maria Mikontytär Laitasaaresta oli tehnyt kantelun kirkkoraadille Johan Keräsen vaimosta Brita Henrikintyttärestä, joka oli taikuutta harjoittaen tuhonnut kappalaisen Isak Gisselkorsin karjaonnen. Kappalainen teki ilmoituksen asiasta nimismies Rambergille. Todistajaksi haastettiin leskivaimo Margeta Seppänen, kotoisin Kiannon kylästä Paltamon seurakunnasta.

Seppänen kertoo olleensa piikana Keräsen talossa vuonna 1723. Laskiaisen jälkeisenä sunnuntaina Seppänen oli emännän kanssa hakenut Gisselkorsilta viinapannun, kantaneet sen leivintupaan ryhtyäkseen viinankeittoon. Ennen kuin pannu oli täytetty ja asetettu tulille emäntä oli laskenut siihen "luonnolliset tarpeensa".

Samana vuonna Jaakon päivän aikaan Seppänen sanoo nähneensä kun emäntä Brita ajoi Mikko Laihiaisen lehmät tämän tiluksilta ja otti kiinni yhden punaisen lehmän, jota oli ryhtynyt lypsämään puukon tuppeen, epäili, että kyseessä saattoi olla sarvi koska ei tarkemmin erottanut kumpi oli kyseessä. Hän oli seurannut tapahtunutta pensaan takaa kahden jousen kantaman päästä.

Emäntä Brita Keränen käski hakemaan vitsaksia, joita Mikko Laihiainen oli käyttänyt lehmiensa kiinnipitämiseen, tämä tapahtui Olavin messun aikaan samana kesänä. Seppänen sanoo udelleensa mihin niitä tarvitaan, johon emäntä, että vasikat elävät paremmin kun saavat vitsaksia joihin sukulaislehmät ovat koskeneet. Seppänen ei noudattanut emännän käskyä vaan meni metsään puita hakkaamaan.

Ollessaan jo toisen talon palveluksessa Seppänen kertoo asioineensa Keräsessä ja nähnyt auki olevasta ovesta, kuinka emäntä otti voiköntin, jonka aikoi laittaa rovastin kymmenyksiin. Sitä hän oli kuljettanut haarojensa välistä takakautta etupuolelle sitten hän oli jakanut voiköntin ja pannut osan lehmän lantaan, jonka nosti riihen uuninpäälle kolmeksi vuorokaudeksi. Asia siirrettiin seuraaville käräjille. (Käräjäpöytäkirjoja vuosilta 1726-1727 ei ole tallessa)

Matti, Valpuri ja Perttu Karvonen, Muhos. Emäntä Valpuri Henrikin tyttären tapaus tuli oikeuteen Oulun ja Hailuodon talvikäräjillä vuonna 1763. Valpuri oli paljastunut poikansa Pertun ja aviomiehensä Matin kanssa taikuuden harjoittamisesta Muhoksen hautausmaalla. Hautausmaa sijaitsi tuolloin kirkon ympäristössä. He olivat yrittäneet parantaa Valpurin tautia, mutta tauti ei lähtenyt. Valpuri kuoli noin kuukausi ennen käräjiä. Sotilas Perttu Sparf, Valpurin poika, oli äitinsä useisiin pyyntöihin suostunut ja vienyt hänet Muhoksen kirkkomaalle. Valpuri oli siinä uskossa, että hänen sairautensa sai alkunsa perheen tehdessä kirkolle taksvärkkiä noin viisi vuotta sitten. Eväitään syödessään kirkon tapulissa nousi Valpurin kasvoihin rakkoja. Perttu ja hänen äitinsä menivät hautausmaalle, jossa Perttu oli ryhtynyt parantamaan äitiään loitsun ja haudalta otetun ruohotukon avulla. Loitsut ja ruohotukko ei tepsinyt rakkoihin. Valpurin kuoleman vuoksi osalta syytteestä luovuttiin, hänen poikansa ja miehensä saivat sakot taikuuden harjoittamisesta. (OMA Oulun ja Hailuodon käräjäkunnan lakimääräiset talvikäräjät v. 1763 Oulu: 15 s.17-21v. JyMA Turun hovioikeuden designaatio-luettelot ja päätöstaltiot v. 1763 ES4451).

Perttu Kylmänen Kylmälänkylä. Nimismies ilmiantoi Muhoksen käräjillä irtolaisen Perttu Kylmäsen Kylmäiänkylästä ja talollisen pojan Paavo Raustin Tyrnävältä taikomisesta Tyrnävän kirkkomaalla. Kylmänen tunnusti menneensä kirkkomaalle tarkoituksenaan ajaa pois Raustin talossa ihmisiä ja eläimiä vaivannut kirkkoväki. Kylmänen kertoi avanneensa haudan, ottaneensa arkun pois ja laskeutuneensa hautaan ja lausunut seuraavasti: "Täällä on teidän sija ja täällä teidän pitää olla, lepo kuolleelle, rauha eläville". Oikeudessa Kylmänen kertoi oppineensa loitsun edesmenneeltä isältään.

Loitsun tarkoituksena oli pitää kirkkoväki haudoissaan. Paavo Rausti sanoo kulkeneensa kirkkomaan ohi, ja nähnyt Kylmäsen haudalla. Kylmäsen mukaan Rausti auttoi hänet ylös haudasta, minkä jälkeen hän oli laittanut arkun takaisin hautaan ja sulkenut haudan.

Tämän jälkeen kirkkoväki ei enää vaivannut Raustin talon asukkaista. Molemmat tuomittiin sakkoihin Perttu Kylmänen taikuudesta ja Paavo Rausti avunannosta. Asia meni Hovioikeuteen jossa Kylmäsen tuomio pysyi ennallaan ja Rausti vapautettiin sakoista (OMA Limingan lakimääräiset kesä- ja syyskäräjät v. 1767 Oulu: 202 s. 195-196, lakimääräiset talvikäräjät v. 1768 Oulu: 203 s. 187v. sekä kesä- ja syyskäräjät v. 1768 Oulu: 204 s. 9v. 11v..JyMA Turun hovioikeus, v. 1768 ES4455)

Mikko Hartikkaa sekä täydennysmies Johan Pyykköä ja Johan Larista syytettiin taikuuden harjoittamisesta. Nimismiehen ja todistajien mukaan miehet olivat pelanneet korttia ja juopotelleet. Kortinpeluusta syntyneen riidan takia Johan Pyykkö oli uhkaillut renki Göran Neckligiä josta seurasi tappelu miesten välillä. Tappelun jälkeen syytetyt olivat tunnustaneet menneensä kirkkomaalle. Todistajien mukaan hauta oli avattu, ruumis otettu haudastaan ja ruumiin vasen käsi oli hangattu puhtaaksi ja leppäpuun oksa kierretty ruumiin kaulan ympärille. Aukaistu hauta oli Mikko Hartikan isän hauta. Syytettyjä ei kuitenkaan voitu todistaa syyllisiksi taikuuden harjoittamiseen.

Hartikkaa, Pyykköä ja Larista ei voitu noin vain todistaa syyttömiksi, Olihan humalaisten m iesten tekosissa taikuuteen liittyvää, joka viittasi noituuden harjoittamiseen. Kaikille langetettiin sakkotuomio juopumuksesta, kortin peluusta sekä sapattirikoksesta. Hovioikeus piti tuomion voimassa. (Oulun ja Hailuodon lakimääräiset kesä- ja syyskäräjät v. 1763 Oulu: 15 s. 282-284 Lakimääräiset talvikäräjät v. 1764 Oulu: 16 s.55v.-57. Turun hovioikeus v. 1764 ES4452.137)

Ambrosius (Brusius) eli Rusi Korhonen, Niskankylä

"Pane paljon lusikoita padan ympärille kun käsket väen syömään." Piika näki, että lusikat heiluivat, mutta syömämiehiä ei näkynyt. Näkymätön heinäväki oli nälkäistä, koska Rusi kehotti piikaansa: "Pijähän puoles!."

Kun Rusin näkymätön väki niitti, näkyi, että heinikko kaatui. Erään todistajan mukaan Rusi oli saanut kirkonväen palvelukseensa siten, että oli ottanut haudasta ruumiintuhkaa ja pannut rahaa tilalle. Tuhkaa ei saanut kastella. Rusi teetti kirkonväellä mitä ikinä tahtoi, tarjosi työtä ja ruokaa muutoin ne olisivat ruvenneet isäntäänsä kiusaamaan.

"Rusin taikaloota", oli Korholan vintillä vuosisatojen ajan säilytettyä Rusin jäämistöä , paloi Kangas-Korholan palossa kesällä 1923.

Lucia Brusintytär Korhonen, Ahmas

Muhoksen Kappalainen herra Erik Sigfridi oli ollut vuonna 1677 Mikkelinpäivän aikaan pitämässä jumalanpalvelusta Ahmasjärven kylällä Heikki Seppäsen luona. Hänellä oli pieni nahkasäkki, jossa oli pitänyt ehtoollisvälineitä.

Emäntä Marketta Tuomaantr Seppänen oli varastanut öylättejä kappalaisen Herra Erik Sigfridin säkistä Ahmaksen kylässä Heikki Seppäsen talossa pidetyn kylä - jumalanpalveluksen aikana, Hänen sukulaisensa, loisnainen Lucia Brusintytär Korhonen, jota oli kauan epäilty noidaksi, olisi varastettujen öylättien avulla parantanut Seppälän saunassa Margaretan tyttären silmät. Naiset eivät varkautta tunnustaneet, joten juttu lykättiin kesäkäräjiin.

Ennen kesäkäräjiä Lucia lähti metsään, jossa hirttäytyi, oli kuulemma mennessään laulanut loitsulauluja. Kesäkäräjillä olivat vastaamassa Margareta Tuomaksentytär ja hänen tyttärensä Margareta, he tunnustivat kuulustelujen jälkeen anastaneensa 3 öylättiä Lucian yllytyksestä, jotka Lucia oli käyttänyt Margaretan tyttären silmien parantamiseen. Margareta ja hänen tyttärensä vannoivat itsensä puhtaiksi öylättien väärinkäytöstä. (Oulun pitäjän varsinaiset talvikäräjät 26.-28.02.1680 s. 42v-45v Ylimääräiset käräjät 30.3.1680 s. 46-51v, asia no. 144. Varsinaiset kesäkäräjät 21.-23.06.1680 s. 152v-154, asia no. 513)

Oulun raastuvanoikeus käräjät 16.04.1687 s. 36-37

Paltamolaista piikaa Brita Johanneksentytärtä ja muhoslaista Matti Jaakonpoika Hyrkästä syytettiin lapsenmurhasta. Brita kertoo, että lapsen isä on jonkin verran yli 20-vuotias muhoslainen Matti Jaakonpoika Hyrkäs Hyrkkään talosta. He olivat Oulussa Anders Lythrareuksen palveluksessa. Brita sanoo lapsen olleen kuollut syntyessään, hän kertoo haudanneensa lapsen. Lapsen ruumis tutkittiin, mutta sen täysiaikaisuudesta, eikä kuolinsyystä saatu selkoa. Matti Hyrkäs oli hoivannut Briittaa synnytyksen jälkeen. Hän kertoo Matin lukeneen loitsuja, joista hän muistaa yhden loitsun.

"Pästä pica pindeheistä, waimo watsan wandheistä".

Matti oli lähtenyt Lythraeuksen palveluksesta kesken kaiken Nevanlinnaan Pappi Longin palvelukseen. Long maksoi Lythraeukselle 5 taalaria Matin siirrosta. Mats haettiin Nevanlinnasta Oulun vankilaan. Käräjillä Matti vapautettiin lapsenmurha syytteestä, mutta sakkoja hänelle tuomittiin salavuoteudesta ja noituudesta.

Matti Hyrkästä syytettiin noituudesta, hän lienee ollut tunnettu parantaja, kun hänet oli kutsuttu kruununvouti Peer Berghembin sairasta vaimoa hoitamaan. Matti oli voidellut vaimoa tämän voiteella saunassa kolme kertaa. Matti kiisti käyttäneensä taikakeinoja vaan sanoi parantaneensa vain Jumalan sanan voimalla. Matille haettiin kuoleman tuomiota noituuteen vedoten. Matti pääsi sakoilla mutta asia vietiin hovioikeuteen.

Matti Hyrkäs oli myös syytettynä Matti Pellavankutojan kanssa taikojen tekemisestä pihlajanoksilla naisten suosioon pääsemiseksi. Syytteelle ei löytynyt todisteita. Hovioikeus 7.12.1687, Matti tuomittiin 100 hopeataalerin sakkoon ja kujanjuoksuun.

Lapin noita

Kesäkäräjillä 1683. Selvittely noituuden mukana olosta Halosen ja Perttusen niittyriidassa, kun vuonna 1683 Pekka Heikinpoika Halosen vaimo Ingrid haastettiin oikeuteen.

Kylillä kiersi juttu, että Ingrid oli leikannut Perttusten asianajajalta Oulun porvari Johan Bochmöllerin vaatteista kolme pientä tilkkua, saaden niiden avulla aikaan vaikeuksia Bochmöllerille. Oli yleisesti levitelty tietoa, että Halosen pojan Juhon oli määrä viedä vaatetilkut Lappiin oikean Lapin noidan noiduttavaksi. Uskottiin Lapin noitien olevan ylivertaisia noitataitojen taitajia.

Kuinka ollakaan kun Bochmöller oli alkanut valitella niskakipujaan oli Ingrid todennut mm. Muhoksen kappalaiselle Salanderille, "että nyt se piru alako vääntämään Bochmöllerin niskaa".

Tästä lausahduksesta seurasi se, että Ingrid joutui oikeuteen ja hänet pantiin puhdistusvalalle. Seuraavilla käräjillä joutui myös isäntä Pekka Halonen vannomaan puhdistusvalan. Päätodistajaksi tässä tilkkujutussa ilmeni Halosen tytär, joka oli puhunut sivusuunsa.

Kihlakunnanoikeus vapautti Halosen väen epäuskottavien todisteiden takia ja totesi Halosen tyttären puhuneen omiaan. Käräjillä Ingrid oli kuitenkin sanonut ikään kuin vahvistaen noitataitojaan "jo sen suuta perkele moinen rupesi niskoille vääntämään vaan ei voinut".

Ilman tätä lausahdusta Ingrid olisi välttänyt sakot, mutta kun pahansisuinen oli niin tästä sanomisesta häntä sakotettiin.
Aino Kassinen
*** tunturisusi.com linkit ***