Pähkinäsaaren rauhan raja 1323, Vanhaviha 1377-1573

Novgorodilaiset vahvistettuna vienalaisilla olivat siviili-asutuksen riesana Pähkinäsaaren rauhan solmimisesta alkaen. Ruotsin alaikäistä kuningasta Maunu Eerikinpoikaa ohjanneen holhoojahallituksen ja Novgorodin tasavallan välillä 12. elokuuta 1323 solmittiin rauha, jonka rajalinjaa tulkittiin Ruotsissa ja Venäjällä eri tavalla. Maunu Erikinpojan puolesta sijaishallitsijana toimi hänen isänäitinsä kuningatar Helvig. Karjala oli liittynyt Novgorodin valtapiiriin ja he katsoivat että nämä pohjanperän alueet ovat Karjalan mukana liittyneet Novgorodin valtapiiriin.

Novgorod pyrki vienalaisten kanssa verottamaan Pohjois-Pohjanmaan talonpoikia eli "Kainuja". Asia ilmenee tuohikirjeestä, joka löytyi Novgorodissa tehdyissä kaivauksissa. Kirjeestä käy selville verojen keräämisen vaikeus "Kainujen maasta".

Olojen epävakaisuudesta kertoo Novgorodilaisten hyökkäys vuonna 1377 Oulun linnaa vastaan. Valloittamatta linnoitus sillä kertaa jäi mutta rannikon seutu ja Oulujokivarsi joutui silmittömän hävityksen kohteeksi.

Vuonna 1415 tehtiin uusi hyökkäys, silloin se kohdistui Oulunsalon markkinapaikalle. Venäläinen kronikka kertoo seuraavan hyökkäyksen tapahtuneen vuonna 1431. Rauhan teoista ja aseleposopimuksista piittaamatta Vienalaiset ja Novgoridilaiset rikkoivat sopimuksia jatkuvasti. Vuonna 1452 Novgorodilaisten kanssa solmittiin välirauha sopimus 9 vuodeksi, niin vuonna 1454 he tulivat tappamaan ja tuhoamaan siviiliväestöä.

Limingan, Iin ja Kemin pitäjät kokivat suuren tuhon. Rakennukset nousivat savuna ilmaan, väki ryöstettiin ja vangittiin orjuuteen. Vuonna 1476 solmittiin välirauha 5 vuodeksi. Venäläiset saapuivat Liminkaan kaupantekoon hyvissä aikeissa vuonna1478. Elelivät paikallisten luona ja vakuuttelivat rauhanomaista yhteiseloa. Keskipaaston aikaan (helmikuussa) he lähtivät kotiseudulleen vakuutellen rauhan lujuutta ja kehoittivat ihmisiä lähtemään keväisille haukivesilleen Oulujärven erämaahan. Seuraavana palmusunnuntaina venäläiset tulivat polttamaan kyliä ja tappamaan asukkaita. Elävät vietiin orjuuteen sotasaaliina.

Talonpoikien valituskirje Ruotsin hallitukselle

Vuoden 1478 jälkeen Moskovan suuriruhtinaat esittivät jälleen aluevaatimuksia Pohjanperän nautintoihin. Keskiajan loppupuolella siellä elettiin jatkuvassa pelossa, joka tämän tästä räjähti verisiksi yhteenotoiksi.

Ihmisten hätää kuvaa elävästi Kemin, Iin ja Limingan talonpoikien vuonna 1490 Ruotsin hallitukselle lähettämä valituskirje. Tämä yli 500 vuotta vanha, ruotsinkielestä käännetty asiakirja kertoo parhaiten sen ajan tapahtumista.

"Kun he meitä näin piinaavat, niin he sanovat, että meidän asumamme maa ja vesi kuuluu heille, ja tahtovat pakottaa meidät suorittamaan heille vuotuista veroa kolme valkonahkaa jokaiselta mieheltä ja puolet Kemijoesta ja kaikki maakunnan lohijoet aina Pyhäjoki-nimiselle joelle saakka, joka on Saloisten pitäjässä. Sen ulkopuolella on kivi, jonka nimi on Hanakivi; sitä he kutsuvat rajakseen", (Hanakivi = Hanhikivi?)

"Hiljattain vouti Hannu Antinpoika lähetti meille sanan, että te olette sopineet ja ankarasti kieltäneet venäläisiä tulemasta Oulujoella Turkka-nimistä kylää alemmaksi. Vouti käski meitä mennä venäläisiä vastaan ja ilmoittaa kiellosta heille, kun he tulevat sinne. Se venäläinen, joka tavataan Turkan alapuolella, syyllistyy rikokseen, josta rangaistuksena on hengen ja omaisuuden menetys.

Tämän me ilmoitimme venäläisille, mutta he eivät kieltoa noudattaneet. Ainakin 36 venäläistä liikkui rantaa pitkin kylästä kylään. Voutimme antoi vangita heistä 21, joista hän teloitutti 17. Tornioon pakeni 10 venäläistä".

Venäläiset lähteet kertovat "Kainuun sotajoukoista" jotka olivat ryöstäneet kahdeksan kirkokelloa, jotka he lahjoittivat Solovetskin luostarille mm. Limingan kirkosta ryöstetyt kellot. (Liminka 1477-1977. 1977. Seija Korte)

Vuonna 1496 Pohjois-Pohjanmaa tuli yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Tähän saakka venäläiset ja vienalaiset olivat hyökänneet idästä jokivarsia seuraten, mistä syystä pohjoispohjalaiset pitivät vartiota jokien varsilla. Nyt he päättivät yllättää. Keväällä 1496 he suuntasivat Ruijaan ja tulivat sitten Lapin erämaita pitkin Perämeren rannikolle. "Vaahtoavana tulvana" levisi hävitys Tornionjoesta Siikajoelle asti kuten kronikassa kerrotaan.

Venäläisissä kronikoissa luetellaan jokien nimiä ja seutuja, jotka poltettiin ja raiskattiin lähes autioksi. Näitä jokia olivat Tornio, Kemi, Hauki, Pudas, Kolokol, Oulu, Liminka, Lumi ja Siikajoki. (Torniojoki, Kemijoki, Hauki, Pudas= Kiiminkijoki, Kellonkylä, Oulu, Liminka, Sjesna= Lumijoki, Siikajoki). (Historian professori A. H. Snellman: Oulun kihlakunta 1887.)

Kronikan tiedot ovat ainoita tietoja tästä sotaretkestä. Niitä ei ole asetettu kyseenalaisiksi. Paikannimiä on myöhemmin paljon käsitelty, sillä niissä on epäselvyyksiä ja joukossa on venäjänkielisiä sanoja. Hauki ja Pudas tarkoittaa Kiiminkijokea, jolla tuolloin oli kaksi suuhaaraa. Kolokol on venäjää ja merkitsee kirkonkelloa, tässä siis Kellonkylää. Sjesna merkitsee lunta ja tarkoittaa tässä Lumijokea.

Hävitykset tehtyään venäläiset vangitsivat terveet ihmiset ja veivät heidät Venäjälle. Sinne vietiin myös kaikenlaista tavaraa, kuten karjaa, rukiita ja ohria, sillä Venäjän aikakirjat tietävät kehua sotilaiden saaneen hyviä tavaroita ja useita vankeja. Niissä kerrotaan myös, että Limingan asukkaat rukoilivat armoa suuriruhtinaan päälliköiltä ja että osa heistä seurasi heitä Moskovaan, missä suuriruhtinas otti heidät suosioonsa ja antoi palata kotiin. Liminkalaiset joutuivat tällöin tunnustamaan Moskovan suuriruhtinaan herruuden alueeseensa.

Limingan talvikäräjät v. 1548. Laitasaarelaiset Paavo ja Antti Keränen, tuomittiin sakkoihin väärästä hälytyksestä, Keräset ilmoittivat venäläisten olevan tulossa polttamaan Limingan kirkonkylää. Kerästen suorittama hälytys ei ollut aiheeton, ehkä hieman ennenaikainen, sillä saman vuoden keväällä venäläiset todella tulivat Liminkaan asti.

Novgorodilaisten venäläisten ryöstö- ja hävitysretket

1377 novgorodilaisten ryöstöretki Oulujokisuuhun.
1404 novgorodilaisten hävitysretki Pohjanmaalle.
1415 novgorodilaisten ryöstö- ja hävitysretki Oulunsalon kauppapaikalle.
1431 novgorodilaisten ryöstöretki Pohjanmaalle.
1454 novgorodilaisten hävitysretki Liminkaan, Iihin ja Kemiin.
1461 novgorodilaisten ryöstö- ja hävitysretkin Iihin ja Kemiin.
1478 novgorodilaisten ryöstö- ja hävitysretki Pohjanmaalle.
1489 venäläisten hävitysretki Oulujokisuuhun.
1496 venäläisten ryöstö- ja hävitysretki Tornion ja Siikajoen väliselle alueelle.
1517 venäläisten ryöstöretki Pohjanmaalle.
1526 venäläisten hävitysretki Pohjanmaalle.
1549 venäläisten ryöstöretki Liminkaan.
1555 venäläisten ryöstö- ja hävitysretki Iijokialueelle.
1573 suomalaisten hävitysretki Vienaan.