Vuoden 1753 Rovastintarkastuksessa tarkastaja toi ilmi suuren huolen ja murheen joka koski nuorison kortinpeluuta. Kirkkoraati päättikin, että asiaan puututaan ankarasti: "Se joka tavataan kortinpeluusta maksakoon kirkolle sakkoa ensikerralta 6 killinkiä kuparirahaa ja jos teosta tavataan toisen kerran sakkoa määrätään tuplasti. Samat sakkomäärät koskivat niitä jotka antoivat pelata korttia talossaan".

Korttiringit - Abraham Rautio käräyttää poikansa. Kappalainen Matti Salow kertoi, ettei nuorisoa turmeleva kortinpeluu ole loppunut vaan päinvastoin lisääntynyt. Päätettiin, että sakkosumma korotetaan 12 killinkiin kuparirahassa, josta ilmiantajalle maksetaan puolet, ellei maksua saada perityksi, istutetaan kortinpelaaja koko sunnuntaipäiväksi jalkapuuhun. Seuraavana vuonna pidetyssä kirkkoraadin kokouksessa raadin jäsen Aappo Rautio antoikin poikansa Laurin ja viiden muun nuoren miehen ilmi kortinpeluusta, joka oli tapahtunut rukoussunnuntaina.

Vanhakansa palvoi Jumia hedelmällisyyden jumalana

Kustaa Vilkuna kirjoittaa, että lätin kielessä jumis on tarkoittanut kaksoistähkää tai yleensä kahta yhteen kasvanutta, siis jumissa olevaa asiaa. Vilkunan mukaan jumihäiksi kutsuttiin nuorison tanssiaisia, joihin kuului yhdessä nukkuminen. Tanssiaisten jälkeen useat nuoret kävivät pareittain maate tanssipaikkan lattialle ja nukkuivat siinä koko yön, Vilkunan mukaan ei riisuttu, eikä liian lähelle toista ollut lupa mennä. Jos huomattiin, että pari oli liian lähekkäin, kerrottiin siitä muille ja pari menetti maineensa.

Römppäviikkoon mennessä potut ja nauriit oli nostettu, viljat korjattu ja puitu, eläimet tapettu ja lihat suolattu, joten piiat ja rengit saivat ottaa rennosti. Kekri oli koko talonväelle suurta nautiskelun aikaan jolloin jokaisessa talossa pantiin pötyä pöytään sadonkorjuun merkeissä. Jossain päin römppäviikkoa sanottiin "mässäilyviikoksi".

Römppäviikon eli Kekrin aikaan piiat ja rengit vapautuivat talokkaiden töistä ja saivat palkan vuoden kestäneistä pesteistään. Juminhäitä vietettiin Pyhäinmiestenpäivän aikoihin, jolloin pidettiin viikko vapaata. Huhujen mukaan nuoret "söivät, joivat ja naivat" leikkihäiden varjolla.

Anna Kaisa Heikintytär Ruuth'in tapaus

Anna Kaisa oli sotilas Heikki Ruuthin tytär. Heikki Ruuth asui Muhoksen Sanginjärven kylässä. Kirjautui Pohjanmaan rykmentin Kemin komppanian palvelukseen 03.03.1729 rummulyöjäksi, ja kirjattiin sotilaaksi 19.12.1729. Hukkui syysmyrskyssä Perämerellä useiden muiden muhoslaisten sotilaiden kanssa 25.09.1736.

Kemin komppanian miehiä kohtasi merionnettomuus, kun komppanian päällikkö luutnantti ja 15 ruotusotilasta hukkui kovassa syysmyrskyssä Perämerellä Haukiputaan ja Iin välisellä merimatkalla. Miehet olivat palaamassa komppanian kokouksesta, joka oli pidetty Iin kirkossa. (Kemin komppanian pääkatselmuskirja 13.07.1737 mf WA 1224)

Anna Kaisa Oulun ja Hailuodon käräjäkunnan välikäräjillä 19.8.1758. Nimismies Christer Schroderus teki tiettäväksi, että edesmenneen sotamiehen Heikki Ruutin naimaton tytär Anna Kaisa Heikintytär oli heinäkuun 17. päivänä yksin metsässä ollessaan synnyttänyt aviottoman lapsen, joka seuraavana päivänä löydettiin kuolleena. Anna Kaisa kertoi olleensa hakemassa metsässä lehdeksiä. Siellä hän oli synnyttänyt kuolleen lapsen, jonka oli laittanut kahden kiven väliin ja peitellyt sen sammalilla.

Antti Siekkisen piika Anna Kaisa Heikintytär, kertoi, että naimaton talokkaan poika Heikki Antinpoika Siekkinen, joka oli hänet aiemmin kahdella sormuksella kihlannut, oli hänet saattanut raskaaksi. Annan kertoman mukaan Heikki oli lukuisia kertoja maannut hänen kanssaan. Anna Kaisa oli sanonut Heikille, että synnyttää tälle pojan.

Siekkinen myönsi, että kekrinä 1756 - jolloin Anna Kaisa oli siirtynyt piiaksi Matti Halosen taloon - antaneensa Anna Kaisalle kaksi hopeasormusta kihlajaislahjana, vakuuttaen menevänsä tämän kanssa naimisiin sen jälkeen, kun Anna Kaisa hoitaisi loppuun vuosipestinsä Halosen talossa. Heikki kielsi jyrkästi olleensa minkäänlaisessa lihallisessa kanssakäymisessä Anna Kaisan kanssa.

Kirkkoherra Johan Wegelius jätti oikeudelle seuraavan kirjallisen lausunnon

"Sen karkean pahanteon, mikä äskettäin on tapahtunut Muhoksen kappelikunnassa Anna Kaisa Ruutin tekemän lapsenmurhan kautta, tarkemman tutkimuksen kautta on havaittu johtuneen siitä kiistämättömästä omavaltaisuudesta, mitä nuori väki, piiat ja rengit kaikista pappien varoituksista ja neuvoista huolimatta, kaikkina lauantai-iltoina ja -öinä harjoittavat, jolloin he, puettuina parhaimpiin vaatteisiinsa leikkivät, tanssivat ja soittavat ja kestitsevät itseään, sekä kaikin tavoin säädytöntä, ja rietasta elämää pitävät. Tätä he tapaavat kutsua Juminhäiksi, ja luulevat heillä olevan moiseen tapaan vanha ja perinteinen oikeus, vaikka talokkaat ovatkin koettaneet heitä siitä estää. Tämä pahatapa usein valitettavasti johtaa haureellisuuteen ja lapsenmurhiin.

Muhoksen kappelissa tätä pahaa tapaa enimmiten harjoitetaan, joten näyttäisi olevan kannatettavaa, että nuorisossa herätettäisiin kauhua, että tämän kuolemaan astuvan henkilön, joka on kasvanut oleskellut Muhoksen kappelissa, joka on huomattava yhteisö, tulisi - Anna Kaisa Ruuthin osallisena näihin leikkeihin - kärsiä mestaustuomio saman kappelin alueella, lähellä kirkkoa keskellä jokea sijaitsevassa Pukkisaaressa.

Huomautan, että papit sitä ennen pitävät koko seurakunnalle tavanomaisen varoituspuheen saarnastuolista, koko nuoriso velvoitetaan olemaan paikalla näkemässä tuo mestaus, saadakseen siitä näytännöstä käsityksen ja varoituksen omavaltaisen elämän ja riettauden harjoittamisen surkeista seuraamuksista."

Lautamies Kalle Huovinen sanoi tietävänsä, että Anna Kaisa Heikintytär on hyvin perillä kristinopista ja on siten ollut esteetön nauttimaan ehtoollista. Iältään hän on noin 24 vuotta. Käräjäoikeus koetti saada Anna Kaisan tunnustamaan, mutta hän pysyi aiemmissa lausunnoissaan, myönsi, että lapsi oli ollut elossa synnytyksen jälkeen, mutta ei ollut äännellyt saatikka itkenyt.

Jumin häiden hirvittävä loppu

Hovioikeus vahvisti alioikeuden päätöksen 23. lokakuuta 1758. Saatuaan hovioikeuden päätöksen lähetti Pohjanmaan läänin maaherra Gustaf Abraham Piper määräyksen mestauksen toimeenpanosta Wegeliuksen ehdottamalla paikalla Oulujoen Pukkisaaressa. Anna Kaisa Ruuth mestattiin Muhoksen Laitasaaren kylän Pukkisaaressa (nyk.Rovastinsaari) lauantaina 16.12.1758.

Todennäköistä on, että kirkkoherra Wegeliuksen toive etenkin nuorten ihmisten paikallaolon välttämättömyydestä toteutui. Pyövelin nimi ei ole tiedossa, suurella todennäköisyydellä kyseessä oli tuolloin Laihialla asunut lääninpyöveli Niilo Eskonpoika Rönblad, jonka pitkä virkaura kattoi vuodet 1755 - 1791. (Mikko Moilanen)

Vuotta myöhemmin Rovasti Johan Wegelius kirjaa Muhoksen Seurakunnan Rovastintarkastuksen pöytäkirjaan seuraavaa:

Kappalainen Hra Ståhlberg kuin kuudennusmiehet Kylmälässä ja muualla valittavat, että kylien nuortaväkeä ei pystytä millään keinoin pitämään erossa pyhäisestä kylän juoksusta ja kortinpeluusta, sen jälkeen, kun niin sanotut Jumihäät saatiin loppumaan, jotta nyt saataisiin estetyksi tämä sapatinhäpäisy korttipeleineen ja kylänjuoksuineen, käskettiin kuudennusmiehiä merkitsemään muistiin niiden nimet jotka havaitaan tähän syyllisiksi.



Pukkisaari, jonka nimi nykyisin on Rovastinsaari.

Pukkisaari. Oliko Pukinsaari eli nyk. Rovastinsaari paikka, jossa olisi mestattu aiemmin muitakin kuin Anna Kaisa? Toistaiseksi siihen ei ole vastausta. Asiakirjoista päätellen Muhoksella ei ollut mestauspaikkaa ennen Anna Kaisa Ruuthin tapausta, vaan kuolemaantuomitut mestattiin Oulussa.

Seuraava tapaus saattaisi viitata siihen kun Oulun pitäjän mestauspaikalla mestattiin lokakuussa 1712 muhoslaiset Tuomas Heikinpoika Mäkelä ent. Perttunen ja Kaisa Heikintytär Perttunen, molemmat Laitasaaren kylästä. Kuolemantuomio tuli salasuhteessa eli "susiparina" elämisestä, joka tulkittiin tässä tapauksessa sukurutsaksi. Kaisa oli jäänyt leskeksi Tuomaksen veljestä Pertusta. Tuomas asui samaa taloutta ja yhtyi Kaisaan Pertun kuoleman jälkeen. Tuomakselle ja Kaisalle syntyi kesällä 1712 Justiina niminen tytär. Justiinan syntymän myötä Tuomaksen ja Kaisan suhde paljastui.



Kuolemantuomio langetettiin jos riittävä näyttö tai tunnustus saatiin, taposta, murhasta, lapsenmurhasta, sukurutsasta, varkaudesta, eläimeen sekaantumisesta, huoruudesta. jumalanpilkasta ja taikuudesta. Kuolemanrangaistuksen saanut joutui ottamaan vastaan Mooseksen lain mukaisia menetelmiä, kuten mestaaminen kaula katkaisemalla, hirttäminen, kivittäminen, polttaminen ja elävältä hautaaminen. Mestaaminen eli teilaaminen esitettiin kaikessa raakuudessaan opetukseksi ja varoitukseksi muille. Teloitetun pää laitettiin seipään nokkaan ja ruumis useina kappaleina kärrynpyörien päälle kaikkien katseltavaksi. Noidat poltettiin mestaamisen jälkeen, koska noidan ruumista ei voinut haudata saastuttamaan Jumalan luomaa maata.

Kuva: Karttapohja vuodelta 1970: Nykyinen Valtatie 22 Oulu-Muhos on valmis Muhokselle asti ja jatkuu vanhana Kantatie no 77 Kajaaniin. Merkitylle alueelle on maanmittari Wallenborg merkinnyt vuonna 1785 mestauspaikan.

Pyövelin kirves heilahti

Paavo Juhonp Ojala ent. Kontio 18 vuotias, Utajärvi Sotkajärvi. Tuomittiin eläimeen sekaantumisesta. alioikeudessa ja hovioikeudessa mestattavaksi kaula katkaisemalla ja roviolla polttamalla. Lisäksi tuli tappaa ja roviolla polttaa ne lampaat ja lehmä, joihin poika oli sekaantunut. Mestauspäivä oli 29.10.1766. Maaherran määräyksestä.

Pekka Matinp Lehtolainen ent. Karvonen 46 vuotias, Muhos Perukka uudisrakentaja. Tuomittiin vuonna 1773 vaimonsa Brita Antintytär o.s.Kassisen taposta menettämään oikean kätensä, kaulan katkaisu sekä teilaus. Mestaaminen tapahtui 12.01.1774. Brita oli Pekan toinen vaimo, ensimmäinen vaimo Carin hukkui Pyhäkoskeen heinäkuussa 1751.

Erkki Pekanpoika Kekkonen eli Kärnä 24 vuotias, Laitasaari. Kekkonen tuomitaan ansaitsemaansa rangaistukseen Juho Honkaniemen (Honkanen eli Hiltunen) taposta ja muille pahantapaisille pelotukseksi ja varoitukseksi, seudun tavallisella mestauspaikalla menettämään henkensä kaulan katkaisulla 18.11.1776, minkä jälkeen hänen ruumiinsa on muiden kuin pyövelin haudattava hautausmaan aidan ulkopuolelle.

Ennen mestausta on pappien julistettava tuomitulle Jumalan pyhää sanaa ja pyrittävä saamaan Kekkonen katuvaiselle mielelle rikoksestaan ja täten valmistaa häntä autuaalliseen kuolemaan. Erkki Pekanpojan ja Juho Honkasen välillä oli Perukan Keinäsen rannassa 23. toukokuuta tullut riitaa muutamista tukeista, seurauksena, että Erkki Pekanpoika oli keksillä lyönyt Honkasta päähän ja aiheuttanut haavan ja muita vammoja. Honkanen oli kuollut myöhemmin samana päivänä.

Mikko Tiikkaja 35 vuotias torppari Utajärvi Niska. Mestattu kaula katkaisemalla naapuritalon vävyn Abraham Kokon murhasta Muhoksen Teerikankaan mestauspaikalla 18.12.1802. Tiikkaja juotti uhrin humalaan ja pahoinpiteli hengiltä, minkä jälkeen raahasi ruumiin Oulujokeen. Lavasti teon hukkumisonnettomuudeksi. Paljastui, että kyseessä on palkkamurha. Abraham Kokon vaimo Valpuri Erikintytär oli tilannut miehensä murhan Tiikkajalta. Useista yrityksistä huolimatta vaimoa ei saatu tuomituksi riittävien todisteiden puuttuessa.

Piika Elisabet Juhontytär Pilton kuolemantuomio. Vuonna 1858, Muhoksen pitäjän kihlakunnanoikeus langetti kuolemantuomion Elisabet Juhontytär PIltolle lapsen murhasta. Asia meni Vaasan hovioikeuteen, joka vahvisti kihlakunnanoikeuden tuomion ja määräsi Elisabet Pilton kurkun katkaistavaksi ja ruumiin poltettavaksi. Keisarillinen senaatti kumosi kuolemantuomion ja muutti sen raipparangaistukseksi. Piialle määrättiin 30 piiskansivallusta lisäksi kirkonrangaistus sekä 5 vuotta pakkotyötä Wellmandslandin kuritushuoneella.

Paikka herätti kulkijoissa kauhua ja pelkoa vielä yli 100 vuotta myöhemminkin. Samuli Paulaharjun haastattelema Juho Juvani Muhosperästä kertoi vuonna 1913 Paulaharjulle:

"Sanotaan kalman olevan siinä paikassa. Eivät tohtineet ennen käydä siellä eikä muillakaan paikoilla, missä oli ruumista pidetty. Jos sattui koskemaan kädellä tai jalalla semmoista paikkaa, niin sylästiin siihen ja sanottiin Herra Jeesus, eihän tuosta mitään liene tarttunut."