Montta - nimen alkuperä
Montta on kylä Muhoksella. Kylä on syntynyt Oulujoen Montankosken valjastuksen yhteydessä 1940 - 1950-luvuilla.
Se ympäröi valjastuksessa syntynyttä Montan vesivoimalaitosta, josta siitäkin usein käytetään vain lyhyttä nimitystä Montta.
Montta-nimen alkuperä liittyy tarun mukaan Montta-nimiseen, hieman shemeikka-tyyppiseen, mustaveriseen koskenlaskijaan.
Hän oli ilmeisestikin venäläinen, koska hän oli laskenut useita pahoja koskia myös Venäjän puolella.
Ehkäpä hän oli tässä tarussa vienankarjalainen laukkukauppias, kenpä tuon tarkoin tietää.
Jättiläiset vartioivat mustasukkaisina sitä, että ihmiset eivät pääse laskettelemaan heidän Pyhäkoskeaan.
Laajennettuna Pyhäkoski on noin 20 kilometriä pitkä koskijakso, johon lukeutuvat sekä Pyhäkoski että Montankoski.
Kunnes sitten eräänä päivänä tuli herra Montta,
joka ei jättiläisistä joko tiennyt taikka piitannut ja lasketteli Pyhäkosken.
Ei hänkään mitenkään kepein mielin syöksynyt Pyhäkosken kuohuihin. Tultuaan Pyhäkosken yläpuolelle kosken suuruus rupesi Monttaa pelottamaan. Hän laskeutui veneessään polvilleen ja rukoili:
- Suuri haltia, kuka lienetkin, joka tätä julmaa koskea hallitset, jos päästät minut hengissä alas, niin uhraan sinulle kalleinta mitä minulla on.
Huonostihan laskussa kuitenkin kävi, sillä herra Montta hukkui ja tämän jälkeen Pyhäkosken viimeistä koskea on kutsuttu Montaksi.
Hukkuneen ruumis kohosi pintaan paikassa, jota sittemmin on kutsuttu Montanlammeksi.
Lue tästä tarinasta otsikon "Pyhäkosken jättiläiset" ja Montta alta.
Lemmenpolku Montasta Leppiniemeen
Uudistunut Lemmenpolku houkuttelee päiväretkeilijöitä Oulujoelle reippailemaan. Noin kahden kilometrin pituinen luontopolku on osa Tervareitistöä ja kulkee Montan
leirintäalueelta nostalgiseen Leppiniemeen. Käyttäjäystävälliset opastaulut kertovat alueen luonnosta, kulttuurihistoriasta ja kiehtovasta geologiasta. Punaisen
graniittikallion laelta avautuvat jylhimmät jokimaisemat Oulujoelle. Patikointitaitoja ei kulkijalta kysytä, kuntoa kyllä. Levähdys- ja nuotiopaikat tarjoavat mieluisat
huilihetket metsän siimeksessä. Lemmenpolun pauloihin voi virittäytyä vaikkapa ikiaikaisen jättiläistarinan tai Oulujoen rikkaan historian avulla. Joen vuolasta
virtaa on jännittävä aistia niin rantakivikolla kuin vesilläkin. Lemmenpolulta voi myös kalastaa. Ikimuistoiset elämykset ja matkamuistot tarjoavat mm.
paikallisten Rokua Geopark -yritysten laadukkaat tuotteet ja palvelut. Tule päiväretkelle perheen kanssa, kaksistaan tai kaveriporukalla.
Montasta Leppiniemeen Oulujoen pohjoisrantaa pitkin kulkevaa polkua, nykyistä Lemmenpolkua, suositteli
August Ramsay matkaoppaassaan vuonna 1888.
Pyhäkosken jättiläiset ja Montta
"Pyhäkoskella ja Montassa Oulujoen rannoilla on kivikautisen
asutuksen merkkejä. Kukaties paikallinen jättiläistarinakin
on peräisin samoilta ajoilta. Tarinan mukaan
Pyhäkoski oli ennen jättiläisten valtakuntaa. Virta oli kiivas
jättiläisillekin; vaikka muut kosket sauvottiin istualtaan,
Pällin kohdalla oli noustava ruuhessa polvilleen.
Rakankallion
luolassa asunut Äijä-tietäjä ennusti, että ennen
uuden kansan saapumista kosken laskee ensimmäisenä
Montta-niminen mies: mustaverinen, pitkä, solakka ja
idästä päin tullut taitava koskenlaskija. Ja niin eräänä
aamuna koskea pitkin veneellä laski Montta, jonka
nähdessään jättiläiset jäykistyivät paikoilleen.
Montta
suututti laskunsa aikana Pyhäkosken haltijan ja hukkui
pyörteeseen. Montan tulemisen ennustanut tietäjä vaipui hengettömänä maahan. Silloin jättiläiset
ymmärsivät valtakautensa päättyneen ja astuivat
vuoren sisään, kaiketi nykyisen jättiläisvoimalaitoksen
kohdalle." - Rokua Geopark: Lemmenpolku, Oulujoki
Montanlammi
"Hauskimpia paikkoja koko Pyhäkoskella on Montanlammi. Se on savitörmäinen pyöreä kehä, kahdesta kohdasta katkennut. Toisesta portista koski purkaa lampeen vettä, toisesta,
sitä vastapäätä olevasta, lähtee lyhyt Montankoski, johon Pyhä sitten päättyy. Näitäkin törmiä vesi joka puolella edelleen kaivelee, sortaen jokeen nurmikoita,
paljastaen niiden alta savikoita, niin että äyräät kesäkuivalla pitkät matkat hohtavat valkoisenaan. Toisin paikoin toki metsäkin astuu lammen rantaan saakka.
Törmän päällä ovat talot, hitaasti mutta varmaan lähestyen lohkeilevaa reunaa ja sitä myöden painuen yhä enemmän kallelleen, mikä nurkka millekin suunnalle.
Lammessa on pieni saari, karisemman maanlaatunsa vuoksi jäänyt, ja sillä on jo kauan ollut pieni mökki taloushuoneineen. Kummulla kasvaa taaja kotimännikkö,
mökin ympärillä tuuheita pihapuita, rannoilla pensaita ja ruohoa. Mökissä asui Muhoksella oleskellessani vanha vähänläntä ukko tyttärensä kerällä, puheen
mukaan viimeisiä Lapin sukua." - I.K.Inha: Suomen maisemia