Tunturisuden sivut
Metsämyyrä (Myodes glareolus)

Ylhäällä kuvissa metsämyyrä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat yllä Copyright © Flickr/Peter G Trimming


Myyrä Sopulit ja myyrät (Cricetidae)

Jyrsijöiden lahkossa (Rodentia), sopulit ja myyrät kuuluvat samaan heimoon (Cricetidae). Lajimääränsä puolesta heimo on ei vain jyrsijöiden lahkon, vaan samalla koko nisäkkäiden luokan suurin heimo. Heimoon kuuluu lähes sata sukua ja yli 500 lajia.

Lajien koko vaihtelee 15 g painavasta kenttämyyrästä sata kertaa painavampaan piisamiin. Yhteisiäkin tuntomerkkejä on useita. Useimmat lajit ovat pienikokoisia, lyhytjalkaisia ja lyhytkuonoisia.

Ulkokorvat ovat pienet ja tavallisesti turkin peitossa. Sopulit ja myyrät ovat melko pyöreäruumiisia ja tylppäkuonoisia. Niillä on lyhyet jalat ja suhteellisen lyhyt häntä. Useimmilla lajeilla häntä on 1/5 - 1/2 ruumiin pituudesta, sopuleilla lyhyempi, piisamilla pidempi. Takajaloissa on 5, etujaloissa 4 täysin kehittynyttä varvasta.

Sopulit ja myyrät ovat kasvissyöjiä. Poskihampaita on 3 sekä ylä- että alaleuan molemmissa puoliskoissa ja niiden kärjissä on sahanterää muistuttava kiillepoimutus, joka eräissä tapauksissa on tärkeä lajeja erottava tuntomerkki.

Kaikkien Myodes-suvun myyrien turkki on puna- tai punaruskeavivahteinen. Poskihampaat ovat juurelliset. Tämä merkitsee sitä, että hampaat eivät kasva jatkuvasti, vaan kuluvat tyngiksi, tavallisesti vuoden-puolentoista aikana.

Yleensä myyrät elävät kasvillisuuden sekaan uurtamissaan käytävissä, tai maanalaisissa tunneleissa ja pesissä. Harvat käytäviä kaivavat lajit kuitenkaan käyttävät kasvien maanalaisia osia ravinnokseen, vaan ne nousevat ruoanhakuun maanpinnalle.

Jotkut lajit asustavat pensaissa ja jopa puiden oksistoissa, kun taas muutamat ovat sopeutuneet elämään vesien varsilla ja lisäksi rakentavat pesänsäkin mataliin vesiin, kuten tekee piisami. Tällaiset myyrät uivat ja sukeltavat hyvin, mutta myös normaalisti maalla oleilevat lajit voivat olla varsin kestäviä uimareita, kuten vaikkapa tunturisopulit.

Myyrät ovat nopeita lisääntymään, mikäli vain ravinto-olosuhteet ovat suotuisat. Nopeaa lisääntymistä tehostaa se, että eräät lajit saavuttavat sukukypsyyden jo alle kuukauden ikäisinä.

Ekologisesti myyrät ovat merkittävä ryhmä. Ne kykenevät muuttamaan suuret määrät kasvillisuutta eläinvalkuaiseksi ja tarjoavat ravintoketjussa ravintoa seuraaville lajeille, eli saalistajille.

METSÄMYYRÄ (Myodes glareolus)

Suomen runsaslukuisin nisäkäs, yhdessä metsäpäästäisen kanssa, on metsämyyrä. Lajin levinneisyysalue kattaa koko Euroopan lukuunottamatta aivan äärialueita, joita ovat napapiirin takainen pohjoiskalotti, Islanti, sekä Välimeren alue Rivieran ulkopuolella. Irlannista metsämyyrä on aiemmin puuttunut, mutta alkanut esiintyä sielläkin, ilmeisesti ihmisen saarelle tuomana. Idässä metsämyyriä elää Baikalilla saakka.

Metsämyyrän ruumiin pituus on 80 - 130 mm, hännän pituus on 35 - 72 mm ja painoa on 14 - 40 g.

Aikuiset metsämyyrät ovat selkäpuolelta punaruskeita, mutta raja harmaisiin kupeisiin ei ole jyrkkä. Vaaleanharmaa tai kellanharmaa vatsa sitä vastoin on jyrkkärajainen. Häntä on selvästi kaksivärinen.

Elinympäristö ja ravinto

Nimensä mukaisesti metsämyyrä viihtyy metsissä. Etelämpänä laji elää lehti- ja sekametsissä, meillä myös havumetsissä. Havumetsissä kanta on tihein 6 - 30-vuotiaiden puiden metsiköissä. Laji suosii myös tiheää aluskasvillisuutta ja esimerkiksi tiheissä pensaikoissa sitä voi tavata kaukanakin lähimmästä metsästä. Alpeilla lajia on tavattu vielä 2 400 metrin korkeudesta.

Metsämyyrä syö lähes yksinomaan kasvisravintoa. Ruohoja, siemeniä, hedelmiä, lehtiä, heiniä, sammalia, juuria, sieniä sekä muita kasvikunnan tuotteita. Keväällä ja kesällä jopa 60 % ravinnosta voi olla vihreitä kasvinosia.

Metsämyyrä on taitava kiipeilijä ja rimpuileekin siksi usein puissa syömässä lehtiä, joita se näyttää pitävän maaperän ruohoja parempina. Kuoren jyrsiminen voi joskus vahingoittaa nuoria puita.

Myös varastoja metsämyyrä kerää pahan päivän varalle. Hyvinä pähkinävuosina, siellä missä on pähkinöitä, laji varastoi pähkinöitä maanalaisiin kätköihinsä, puunkoloihin tai pesäpönttöihin. Sstunnaisesti metsämyyrä syö myös hyönteisiä ja muita pikkueläimiä, sekä linnunmunia.

Lisääntyminen

Lisääntyminen ajoittuu yleensä huhtikuusta syys-lokakuuhun, vaikkakin kausi voi pidentyä silloin, kun ruokaa on tarjolla runsaasti. Suotuisissa oloissa laji voi lisääntyä läpi vuoden. Naaras saavuttaa sukukypsyyden runsaan kuukauden ikäisenä, koiras aikaisintaan 2 kk:n ikäisenä. Tavallisimmin poikueita on kesän aikana 2 - 4.

Sammalista, lehdistä ja höyhenistä muovattu pyöreä pesä on yleensä maanpinnan alla, joskus myös mättäässä tai tiheässä pensaassa. Poikasia syntyy 3 - 9.

Metsämyyrien kannat vaihtelevat enemmän taikka vähemmän säännöllisesti. Puhutaan hyvistä myyrävuosista silloin, kun myyriä on runsaasti. Hyväähän näissä vuosissa on ainakin niille lukuisille saalistajille, joiden pääruoan metsämyyrät muodostavat.

Myyräkuume

Metsämyyrällä on usein Puumala-virus, joka aiheuttaa myyräkuumeen. Ihmiseen tauti voi tarttua metsämyyrän eritteistä. Oireita ovat mm. äkillinen, ankara kuume, munuaisoireet ja näköhäiriöt. Taudin seurauksena sen sairastaneelle on pitkäaikainen immuniteetti.

VESIMYYRÄ (Arvicola amphibius)

Vesimyyrän ruumiin pituus on 120 - 235 mm, hännän pituus on 50 - 146 mm ja painoa on 320 g:aan asti. Vesimyyrä on suuri, melko pitkähäntäinen myyrä, joka ui taitavasti, mutta ei silti ole ulkoisesti mitenkään erityisesti sopeutunut vesielämään.

Vaihtelevan värityksen yleissävy on tumma. Selkäpuoli voi joskus olla miltei musta, vatsapuoli on vaaleampi, eräillä yksilöillä punavivahteinen.

Vesimyyrää tavataan laajalla alueella, joka ulottuu Euroopasta Himalajalle. Välimeren alueelta laji monin paikoin puuttuu. Suomessa vesimyyrä elää aina Suomenlahdelta Oulun korkeudelle saakka.

Elinympäristö ja ravinto

Vesimyyrän tapaa useimmiten vedessä tai veden läheisyydessä, soilla ja ojissakin, mutta se asustaa myös kuivemmassa maastossa, kuten niityillä, pelloilla ja puutarhoissa. Sen sukunimi viittaa tähän: arvum= pelto, colo= minä viljelen. Vesimyyrä voi vaihtaa asuinpaikkaa vuodenajan mukaan. Kesällä se elelee kosteammilla paikoilla, siirtyen talviksi kuivempaan maahan kaivettuihin käytäviin.

Ravintona ovat erilaiset kasvit ja kasvinosat - vähäisessä määrin myös eläinravinto. Erikoisen mieltynyt vesimyyrä on järviruo'on varren yläosan ytimeen. Tähän makupalaan se pääsee käsiksi katkomalla varren alhaalta alkaen palasiksi. Vesimyyrä myös kerää talvivarastoihinsa perunoita ja juureksia. Ruokailupuuhissaan se voi puutarhoissa vahingoittaa hedelmäpuiden juuria ja kuorta.

Lisääntyminen

Pesä on tavallisesti maanalaisen käytäväverkoston yhteydessä, mutta voi olla myös tulvan saartamassa mättäässä tai jopa vedessä kelluva keko. Kesän mittaan syntyy useita poikueita, joissa kerrallaan 2 - 5 poikasta. Poikaset tulevat sukukypsiksi jo 2-kuukautisina, joten keväällä syntyvät pääsevät lisääntymään jo saman vuoden kesällä.

Punamyyrä

Sukulaistensa tavoin punamyyräkin kiipeilee ketterästi puiden oksilla ja latvuksissa.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva punamyyrästä Copyright © Zbyszek Boratynski


PUNAMYYRÄ (Myodes rutilus)

Suomen myyriin lukeutuu myös ikimetsien asukki, punamyyrä. Ulkoiselta olemukseltaan punamyyrä muistuttaa suuresti metsämyyrää. Sillä on hoikka vartalo, punertava selkäpuoli ja ruskeat kupeet. Häntä on lyhyempi ja paksumpi, kuin metsämyyrällä.

Punamyyrä on Tunturi-Lapin ja Korpi-Kainuun asukki. Pohjoisessa lajia esiintyy aina tunturikoivikon reunamille saakka, missä se kuitenkin mieluusti pysyttäytyy rehevimmässä ympäristössä. Tunturipaljakalta punamyyrää ei enää tapaa. Siellä se joutuu väistymään kookkaamman harmaakuvemyyrän ja lapinmyyrän tieltä. Itärajamme takana punamyyrä on yksi havumetsien tyyppilajeista.

Kainuussa punamyyrä hakeutuu varjoisiin ikikuusikoihin, synkkiin korpiin ja paksusammalmetsiin, minne sen pahin kilpailija metsämyyrä harvemmin tunkeutuu. Elintavoiltaan punamyyrä on samanlainen, kuin metsämyyräkin. Se on aktiivisin hämärässä, kiipeilee vauhdikkaasti ja syö silmuja ja siemeniä.

HARMAAKUVEMYYRÄ (Myodes rufocanus)

Hieman metsämyyrää isompi harmaakuvemyyrä muistuttaa kaikin tavoin metsämyyrää. Harmaakuvemyyrä on punamyyrän tavoin metsämyyrää lyhythäntäisempi. Pohjoisen Suomen ja erityisesti tuntureiden laji. Mikäli tuntureilla näkee yleisväriltään harmahtavan myyrän, eikä se ole sopuli - on kyseessä useimmiten juuri tämä myyrä. Myös havumetsissäkin elelee harmaakuvemyyrä.

LAPINMYYRÄ (Microtus oeconomus)

Peltomyyrää muistuttava, mutta sitä isompi ja tummempi lapinmyyrä elää Lapissa, Rovaniemeltä ylöspäin. Lapinmyyrän häntä on pidempi kuin peltomyyrän häntä. Ihan varmasti peltomyyrän ja lapinmyyrän erottaa ainakin sitten, kun vertailee niiden hampaita. Lapinmyyrän yläleuan keskimmäisessä poskihampaassa ei ole ylimääräistä kiillesilmukkaa. Lapinmyyrän voi tavata myös soilta ja kosteikkoalueilta, mikä myös erottaa sen elintavoiltaan peltomyyrästä.

PELTOMYYRÄ (Microtus agrestis)

Metsämyyrän ohella peltomyyrä on Suomen yleisimpiä myyrälajeja. Pääruokana heinät ja ruohot. Talvisin peltomyyrä voi jyrsiskellä puunkuorta ja aiheuttaa tällöin vahinkoa erityisesti hedelmäpuille.

IDÄNKENTTÄMYYRÄ (Microtus levis)

Venäjällä ja Balttiassa elävä idänkenttämyyrä on ilmaantunut eteläiseen Suomeen vasta toisen maailmansodan jälkeen.

KENTTÄMYYRÄ eli LÄNNENKENTTÄMYYRÄ (Microtus arvalis)

Tavataan Suomessa pieneltä alueelta Kaakkois-Suomessa.

KONTIAINEN ei kuulu myyriin!

On kai syytä muistaa tässä yhteydessä, että aiemmin nimen maamyyrä omannut, nykyinen kontiainen (Talpa europaea), ei kuulu jyrsijöihin eikä myyriin. Sekaannusten välttämiseksi vanhaa nimitystä maamyyrä ei saa käyttää enää laisinkaan.

Lue myös alta uutinen vuodelta 2011, ajatonta sisältöä:

Myyräuutisia Yle Uutiset - Myyrälajin tunnistaa sen tekemistä tuhoista.

Metsämyyrä Metsämyyrä Metsämyyrä

Metsämyyrä


Kolmessa kuvassa ja videoilla yllä metsämyyrä.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright © Flickr/Peter G Trimming



Vesimyyrä Vesimyyrä Vesimyyrä

Vesimyyrä

Kolmessa kuvassa ja videolla yllä vesimyyrä. Rannalla vesimyyrä istuu usein turkki pörrössä syömässä, pidellen ruokaa sirosti etukäpäliensä varassa. Pienimmästäkin häiriöstä myyrä syöksähtää päätä pahkaa veteen. Tämän sivun hienoissa ja tarkoissa kuvissa olevat metsämyyrä ja vesimyyrä on kuvattu eläintarhassa, jonne vesimyyrälle on tehty mukavia asuintunneleita.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright © Flickr/Peter G Trimming
Vesimyyrä
Vesimyyrä

Onnellinen vesimyyrä kurkkii pyöräkkänä pyöreästä kodistaan.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Peter G Trimming

Lähteet
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi
Uusi suuri eläinkirja - WSOY
Spectrum
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
Eläimiä A - M

Ahma Apinat Delfiinit Euroopansuslikki (siiseli) Filippiinienkummittelija Genetti Gueretsat Gundi Hiekkamangusti Hirvieläimet Hyeenat Ilves Impala Jääkarhu Kapybara (vesisika) Karhu Keisaritamariini Kiinantupaija Kirahvi Kissaeläimet - aasiankultakissasta villikissaan Koala Kodiakinkarhu Koiraeläimet Kultapanda Kärppä Laiskiaiset Liito-orava Lumikko Majavat Mangusti Mara Meerkat Metsäjänis Minkki Mungot Murmelit Mustajalkahilleri Mustakarhu Myyrät
Eläimiä N - V

Norsut Numbatti Näätä Orava Panda Piisami Pikkumangusti Pikkumarmosetti Pikkuvirtahepo Preerikot Puoliapinat Pussipiru Rengashäntämaki Saimaannorppa Sarvikuonot Saukko Seeprat Simpanssi Sinivalas Siperianmaaorava Skunkki Supi (pesukarhu) Susi - ja kaikki koiraeläimet Tunturisopuli Unikeko Vaivaishiiri Virtahepo Vompatit Vähäpäästäinen

Erikoissivuja

Eläinmaailman pentuja ja poikasia - nyt söpöstellään Lintumaailman ennätyksiä
Lintuja

Harakat Huuhkaja Hömötiainen Jättiläisalbatrossi Kanahaukka Keisaripingviini Kiiruna Korppi Kotkat Kuningaspingviini Kuusitiainen Käki Lapinpöllö Lapintiainen Laulujoutsen Lumimyrskyliitäjä Maakotka Merikotka Metso Naakka Palokärki Punaotsasieppo Punatulkku Riekko Sinitiainen Suopöllö Talitiainen Teeri Tiaiset Tilhi Tornipöllö Tunturihaukka Tunturikihu Tunturikiuru Tunturipöllö Tuppinokat Töyhtötiainen Valkopäätiainen Valkoselkätikka Varis Varpuspöllö Viirupöllö Viitatiainen
Eläimiä ja lintuja - ja ihmisiä

Aasi - miniaasi - muuli - muuliaasi - minimuuli Alpakka Chilentsintsilla Fretti Gekot Hamsterit Hevoset ja ponit Ihminen Kamelit Kani Kilpikonnat Kissat Koiralinkit Laama Lehmä Marokonraitahiiri Marsu Minipossut ja mikropossut Mongolianjirdi (gerbiili) Papukaijat Rotat Siilit Sinikelta-ara

Esihistoria

Dinosaurukset Hirviösusi Jättiläislaiskiainen Mammutit ja mastodontit Sapelihammaskissa eli smilodon Tylppäkuonokarhu

KOIRAELÄIMET AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
A - E

Amazoniankoira Andienkettu Atamarankettu Bengalinkettu Brasiliankettu Darwininkettu Dingo Eteläafrikankettu Etiopiansusi
F - K

Falklandinkoira Fennekki (aavikkokettu) Harjasusi Harmaakettu Hiekkakettu Isoandienkettu Juovasakaali Kaliforniankettu Kettu Kit fox Kojootti Korsakki Korvakoira Kultasakaali
L - P

Laulava uudenguineankoira Mustatäpläkettu Naali Pampakettu Preeriakettu Punasusi
R - V

Ravustajakoira Sahelinkettu Savannikoira (hyeenakoira) Suokoira (pensaskoira) Supikoira Susi Tiibetinkettu Vaippasakaali Viidakkosusi (vuorisusi)
KISSAELÄIMET AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
A - J

Aasiankultakissa Aasianmetsäkissa (leopardikissa) Afrikankultakissa Andienkissa Borneonkissa Borneonpuuleopardi Gepardi - Gepardin lisääntyminen ja alalajit Hietakissa Iberianilves (espanjanilves) Ilves Iriomotenkissa Jaguaari - Musta jaguaari Jaguarundi
K - L

Kalastajakissa Kanadanilves Karakali (aavikkoilves) Kiinanaavikkokissa Kodkod (yökissa) Kolokolo (pampakissa) Kotikissa Leijona - Leijonan alalajit
- Leijonan pentukuvia
- Valkoiset leijonat
- Aasianleijona
Leopardi - Leopardin alalajit
- Musta pantteri
Litteäpääkissa Lumileopardi
M - P

Manuli (arokissa) - Manulikuvia Margai (pitkähäntäkissa) Marmorikissa Mustajalkakissa Onsilla (tiikerikissa) Oselotti Pampasinkissa Pantanalinkissa Punailves Punankissa (vuorikissa) Puuleopardi Puuma
R - V

Ruostetäpläkissa Servaali - Servaalikuvia
- Savannah
Suokissa Tiikeri - Tiikerin alalajit
- Valkoinen tiikeri
- Kultatiikeri
- Liikeri ja tiikoni
Villikissa
*** tunturisusi.com linkit ***