|
Ravinto ja saalistus
Keskimääräinen näädän vuorokautinen ravintomäärä on noin 200 grammaa. Vaikka näätä onkin petoeläin, joka syö ravinnokseen muita eläimiä, on se myös mitä suurimmassa määrin tarvittaessa kaikkiruokainen, sekaravinnon syöjä. Ravinto vaihtelee suuresti ympäristön ja vuodenajan mukaan. Talvella näädän pääravintoa ovat selkärankaiset eläimet - mm. orava, jänis, pikkunisäkkäät, kanalinnut ja muut talvehtivat linnut. Talven aikana näädällä on todettu olevan useita pyyntialueita, joilla se saalistaa vuorotellen viikon pari. Näistä alueista muodostuu sen elinalue, reviiri, jonka se merkitsee hajujäljillään. Tavallisin näädän pyyntikeino on hiipiminen ja yllätys makuulta tai yöpuulta. Joskus näätä kiertää saaliin eteen ja odottaa sitä polulla. Näätä saattaa myös ajaa jänistä pitkiä matkoja, vaikkakaan nämä takaa-ajot eivät usein onnistu. Yleensä näätä vain syöksähtää pakenevan jäniksen kannoille ja lopettaa toivottoman takaa-ajon heti parinkymmenen metrin jälkeen. Jäniksenkin näätä saa yleensä kiinni niin, että yllättää sen, vaikkapa makaamasta kuusen alta. Linnuissa näädän saalistamia ovat riekot, teeret ja muut kanalinnut, mutta myös esimerkiksi käpytikat. Kaikki muutkin linnut, kuten tiaiset ja puukiipijät maistuvat jos päätyvät saaliiksi. Näätä vierailee säännöllisesti kolopesijöiden, kuten helmipöllöjen pöntöillä ja pesissä, joissa se voi vierailla yhä uudelleen vuosien myötä. Näätä uskaltaa iskeä jopa metson kimppuun, ja kerrotaan sen joskus joutuneen itsekin painolastina pitkälle ilmalennolle kiinni iskemänsä metson myötä, ennenkuin on saanut metson nujerretuksi. Ihan varmoja tällaisten tapausten selvityksiä ei ole olemassa ja osittain nämä Metso Airline-tapaukset voivat mennä erätarinoiden puolelle. Värriössä tällaista tapahtumaa ei ole havaittu 30 vuoden tutkimusjakson aikana. Varmaankin jopa viisi kiloa painava ukkometso on näädälle liian suuri saalis. Erityisesti näätä saalistaa kanalintuja lumikiepistä - lintujen hautauduttua levolle suojaavaan lumeen. Näistä lumikiepeistäkin, ainakin Värriön tutkimusasemalla, näädän todetaan metsoa saavan saaliikseen tuskin koskaan. Muita kanalintuja kylläkin, mutta niitäkin ilmeisesti paljon vähemmän, kuin yleisesti uskotaan. Värriössä on jäljitetty näätiä kymmenien tuhansien kilometrien matkat, ja vain muutamia kanalintujen tappoja kiepeistä on todettu. Itä-Lapissa näätä tappaa kanalinnun keskimäärin joka 600:s kulkemansa kilometri. Metsäkanalintutapot ajoittunevatkin pääosin kesäaikaan, jolloin myös näiden lintujen munapesät tulevat ryöstetyiksi. Myyrät mieluisinta saalista Näätää pidetään erityisesti oraviin mieltyneenä. Oravien osuus sen saaliissa voi hyvinä oravavuosina olla jopa puolet, tavallisimmin kuitenkin vain noin 10 prosenttia. Myyrät ovat näädälle mieluisimpia ja tärkeitä saaliseläimiä. Näädälläkin on siten tärkeä sijansa taimikoita riivaavien myyräkantojen joskus muuten hillittömänkin kasvun säätelijänä. Myös sopulit maistuvat mainiosti. Huonoina myyräsyksyinä näätä popsii sieniäkin, myös pihlajan- ja katajanmarjoja sekä mustikoita. Näätä etsii myös hirven- ja poronraatoja, joita se löytää seurailemalla isompien petojen jälkiä. Talvisin näiden raatojen osuus voi olla jopa yli kolmannes näädän ravinnosta. Ravintolistalle kuuluvat kesällä myös lintujen munat, sammakot, hyönteiset, hedelmät ja hunaja. Jos muuta ravintoa ei löydy, voi näätäkin tunkeutua myös ihmisen alueille, huviloiden ja taajamien nurkille tutkimaan tunkioita ja muita mahdollisuuksia. Saattavatpa tällöin öiseen aikaan hävitä läskitkin lintulaudalta ja aamulla vain näädän jäljet lumessa kertovat tapahtumien kulun närkästyneelle talon emännälle. Pahojen päivien varalle näätä voi varastoida ruokaa piiloihinsa hieman sinne ja tänne - ja nämä kätkönsä se sitten löytää tarkalla hajuaistillaan. Tällaisia kätköjä voi olla runsaasti. Näätä voi tappaa myös kärpän, tällainen tapaus on todettu Värriön tutkimusasemalla. Tällöin näätä oli piilottanut nappaamansa kärpän puuhun, lumitykyn sisään. Nämä tapaukset, joissa näädän on todettu tappaneen kärpän, ovat meillä aniharvinaisia. |
Yksin kuljeskeleva erakko
Näätä on yksinäinen yöeläin. Kiima-aikaa lukuun ottamatta näätä viettää yksinäistä ja salamyhkäistä erakon elämää. Sen pääsee luonnossa siten näkemään varsin harvoin. Vain lumijäljet yleensä paljastavat ja kavaltavat sen, että näätä on liikkunut. Jollei se sitten juuri sillä kohtaa olekin liikkunut kuusten latvoissa, puittamalla - ja koskemattomalla hangellakaan ei näy mitään. Lumioloissa kevyt näätä liikkuu monien muiden pikkupetojen tapaan kevyesti. Päiväajan näätä viettää nautiskellen jossakin suojaisassa puun kolossa taikka oravan pesässä nukkumalla. Näätä voi mennä ihan oravan pesän sisälle, mutta se voi jäädä myös pesän päälle makaamaan. Lepopaikkana voi olla myös vanha harakanpesä, mikä tahansa suojainen loukko käy. Paras puu on tiheä kuusi, joka piilottaa näädän liian uteliailta ja josta pääsee tarvittaessa huomaamattomammin pakosalle. Lumen alla tarkenee paukkupakkasilla Tärkeä valintaperuste talviaikana näädällä sen asettuessa päivälepopaikkaansa, on piilosuojan ohessa lepopaikan lämpimyys. Lepopaikan pitää antaa suojaa sekä petoja että kylmyyttä vastaan. Näädän edun mukaista on se, että se levätessään kuluttaa energiaa vain perusaineenvaihdunnan verran. Talvella lumenpinnan yläpuolella sopivia lepopaikkoja ovat lahopuiden onkalot ja oravanpesät, jotka näätä pystyy omalla ruumiillaan lämmittämään pari-kolmekymmentä astetta ympäröivää ilmaa lämpimämmäksi. Lumenpinnan alapuolella parhaimpia leposijoja ovat kaatuneiden puiden runkojen ja kantojen aluset sekä kivilouhikot. Itä-Lapin näädät valitsevat viidessä tapauksessa kuudesta lumenpinnan alapuolella olevat päivälepopaikat. Toisinaan näätä viettää saman kaatuneen puun rungon alla perä jälkeen viikon kaikki päivät, toisinaan se palaa vasta viikkojen taikka kuukausien poissaolon jälkeen samaan paikkaan. Saalistusretkellä "Pensaan juuressa olevassa punarinnan pesässä odottavat kurkkimalla pienet poikaset emoaan ja sen tuliaisiksi tuomaa ruokapalaa. Silloinpa yhtäkkiä rasahtavat kuivat oksat! Pitkä, tummanruskea juova lähestyy pesää, viiksekäs nenä väreilee ahnaana saalista vainuten - pian punarinnan poikasia ei enää ole. Eivät näin pikkuruiset suupalat suinkaan tätä ahmattia paljon ravitse, sillä rosvon on nälkä, oikea ryövärin nälkä! Se nousee seuraavaan puuhun, löytää sielä hiirihaukan pesän - ja sen avuttomina värisevät, untuvapeitteiset, isonokkaiset asukkaat häviävät samaa tietä, kuin punarinnankin poikaset. Orava hyppelee huis-hais iloisena ja huolta vailla läheisessä puussa, huomaa pedon ja loikkii pakosalle sen, minkä käpälistä lähtee. Turhaan! Näätä huomaa sen ja pyyhältää aikailematta perään. Takaa-ajettava väsyy pian, mutta näädälle väsymys on tuntematon asia ja kohta painuu uupuneen oravan kurkkuun terävä hammasrivi. Tästäkö näädän nälkä olisi tullut tyydytetyksi - ja kittiä kanssa! Kun orava on syöty, löytyy lihavan variksenkin pesä ja kun sen asukeista on tehty selvää, nappaa näädän silmäkulmaan maassa piipertävä pieni metsähiiri. Vasta syötyään tämänkin hätäisen vikisijän, tuntee näätä toviksi mahansa täydeksi. Mutta jos tällä riivatulla ahmattirosvollamme on kotipesällään odottamassa liuta pikkunäätiä, ei sen saalistus suinkaan ole vielä kunnolla edes alkanutkaan. Nyt sen täytyy kiidättää yhä uutta pienempää ja isompaa naposteltavaa pesälle pienokaisilleen." (Mukaillen: Eläinten maailma 1954).
|
|
|
Hämärän vaeltaja ja yön sukkuloija Hämärän saapuessa näätä lähtee retkilleen. Se on hämärän ja yön kulkija ja vaeltaa yhteen menoon pitkiäkin taipaleita, välillä puihin kiipeillen ja niissä kuin voimistellen ja verrytellen. Sen liikkeet ovat aina notkeita, sulavia ja nopeita. Iso ahma on kömpelö ja köntys verrattuna näätään, joka rimpuilee ja leikittelee puissa kuin sirkustaiteilija. Yhdellä hypyllään oksalta toiselle näätä voi leiskauttaa 3 - 4 metriä. Kesäaikaan, kun pimeitä öitä ei ole, näätä voi liikkua retkillään päivälläkin. Myös kiima-aikana näädät ovat liikekannalla päivisinkin. Kaupunkeihin harhautuneet, kaupunkinäädät käyttäytyvät ihan toisin, kuin arkoina kulkevat ja piilottelevat metsäserkkunsa. Kaupunkinäädät liikkuvat päivisinkin, eivätkä pelkää paljon edes ihmistä. Tuiskulla odotetaan parempia säitä Pahojen säiden, kuten talvisen lumimyrskyn jatkuessa pidempään, näätä voi viipyillä aloillaan, suojaisassa paikassaan päiväkausienkin ajan. Siellä se olla jurottaa miettiväisenä piilossaan ja käväisee ulkosalla vain tarpeillaan, puikkien nopeasti takaisin suojaansa. Myrskyn mentyä näätä jatkaa taivaltaan. |
Vaistotoiminnat ja aistit
Näätä on olemukseltaan erittäin valpas ja varovainen. Jos se toteaa, että sitä seurataan tai yritetään pyydystää, se kätkeytyy taitavasti sotkien jälkensä. Se voi juroa kivirakassa jopa viikon. Naaraat ovat huomattavasti arempia kuin urokset. Näädän aistit ovat erittäin tarkat. Näätä kuulee ihmisen lähestymisen polulla jo 300-400 metrin etäisyydeltä. Myös näädän hajuaisti on tarkka. Se löytää monien muiden metsäneläinten tekemät varastot erinomaisen hajuaistinsa avulla, jopa paksun lumikerroksen alta. Kuulo- ja hajuaistin avulla näätä etsii suurimman osan saaliistaan. Yöpaikannus Näätä liikkuu öisin, jolloin voi olla hyvin pimeää. Olipa yö paksun pilvivaipan alla kuinka pimeä hyvänsä, näädät näyttävät tietävän kaiken aikaa tarkasti sijaintinsa. Ne suunnistavat näiltä yöretkiltään aina suoraviivaisesti johonkin tuttuun lepopaikkaansa. Tämä suunnistustaito perustuu näädällä sekä hyvään muistiin, että siihen, että se kulkiessaan hajumerkitsee tuhkatiheään omaa aluettaan. Näätä hankaa hajurauhastensa eritteitä koholla oleviin paikkoihin, virtsaa kantojen päälle ja ulostaa lumikohoumiin. Näin tekemänsä merkkiverkoston tuulen mukana kuljettamista hajusteista näätä kaiken aikaa tietää, missä ollaan ja mihin mennään. Näitä hajumerkkejä ei siis jätetä luontoon vain muita varten ja oman reviirin merkeiksi, vaan myös itselle liikkumista mahdollistamaan. |
Näätä vaakunoissa
Näätä Nokian vaakunassa. |
Lähteinä
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja RKTL: Näätä RKTL: Riistasaalis Eläinten maailma - Otava Uusi suuri eläinkirja - WSOY luontoon.fi Suomen raportti EU:n komissiolle luontodirektiivin toimeenpanosta kaudelta 2001-2006: Näätä Helsingin kaupungin Ympäristökeskus: Kuukauden lajina: Näätä ADW: Martes martes - European pine marten Turun Sanomat Jouni Impiö: Näädän pyydystäminen - Jahti-lehti 4/2002 Erik S. Nyholm: Suomen Eläimet Värriön luontopäiväkirja Suomen luonto: Eläimet - Weilin+Göös Luonnossa: Nisäkkäät - Weilin+Göös Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kaksi isoa kuvaa Copyright Cuppojoe *Pikkukuva näätä Copyright Property#1 |
| TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |