North Loki

- missä sadut ja tositarinat ovat samanarvoisia

Voi kutsua myös Spiegelin yksityisiksi. Tänne majoitan kaikki sellaiset virtuaalikoirani, jotka eivät muualle sovi - toisin sanoen sellaiset, joita en kasvata muissa kenneleissäni. Varsinaista säännöllistä kasvatusta en harrasta, mutta satunnaisesti NL:n nimen alle voi syntyä pentuja. Jos jotakuta jäi ihmetyttämään tuo allaoleva esittelynpätkä, niin olen ottanut sen kennelistäni Eterna Spacesta, jonka koirat nyt siirtyivät muutaman vinttikoiran ohella North Lokiin.

Spiegel & nelijalkaiset | sähköposti

Layout, coding & texts © Spiegel
Photo of the layout © Aza Hounds
Texture © Feel Resources

sananen kodistamme

North Lokin keskus, labyrinttitalo, tönöttää kallion laidalla pienellä saaristoalueella jossain päin Suomea. Ei, saarella ei tämä omituinen mutta uudenaikainen talomme sijaitse, vaan tuulisen ja auringon rakastaman rannan paistatuksessa, lähellä meren syleilyä. Lokkeihin - ja niiden yläilmoista päästelemiin ulosteisiin - olemme joutuneet täällä tottumaan, mutta ympäristö on yhtäkaikki meille rakas ja lähellä kunnioitusta herättävintä luontoa, merta. Koirat ovat suorastaan hullaantuneita veteen, ja kesäisin niitä ei saa kirveelläkään pois sieltä, kun ne oikein innostuvat pärskyttelemään. Taloltamme puikkelehtiva, ajan saatossa vinoon kumarteleva laituri lepää petollisten rantakivien päällä, ja sen reunalle ovat monet tassut astuneet ja alas syvyyksiin loikkineet. Auringossa kimaltavat laineet lyövät vasten laituria taukoamatta, mutta pystyssä se on vieläkin. Pitkälle rantaan vedetty likaisensininen soutuvene loikoaa auringon lämmössä haalistumassa, vaikka se onkin ahkerassa käytössä kesäaikaan.

Takaisin itse taloon palataksemme: talvi-iltaisin pihalla roihuavat tulet siirtyvät muina vuodenaikoina terassilla kyteviksi tuikuiksi ja lyhdyiksi, sisällä samaa linjaa jatkavat kynttilät iltaisin. Turkoosinsävyisen omakotitalon sisälmys on kuin suuri labyrintti, sillä vaikka tönö näyttää ulkoa pieneltä, on se sisältä hyvin tilava. Huoneita näyttäisi olevan satoja, vaikka tosiasiassa sisustus on vain luotu tuomaan varjoista, tunnelmallista ilmettä, niin että keskellä yhtä huonetta voisi kuvitella olevan kolme erilaista. Tunnelman vaihtelut ovat hämmentäviä, ja niihin tuleekin tottua. On vierailla ihmettelemistä, kun kotimme sekoittaa loogisimmankin hyypän pään. Nimitys "labyrintti" ei siksi olekaan mikään liioiteltu nimitys. Talostamme löytyy sekä suuria ja valoisia että pieniä ja hämyisen tunnelmallisia huoneita. Koirat ovat täysin sopeutuneita kummallisiin päähänpistoihini - ja itsekin astelen talossa sinne tottuneena.

Labyrintin silmiinpistävin huone on varmasti ullakkohuone, jota kutsumme Avaruudeksi. Huone on synkkä ja kuin toisesta ulottuvuudesta - laajat kattoikkunat, kaukoputki, jolla pystyy tiirailemaan tähtiä. Täällä voi kuvitella näkevänsä unknown flying objecteja, todellisia ufoja, mutta tosiasiassa se on vain eläytymistä. Avaruus on koko talomme ylpeys ja poikkeuksetta herättänyt ihmetystä, ihailua ja kunnioitusta jokaisessa vieraassa, jonka labyrintti on tänne ylös johtanut. Jos onnistuu kynttilänvalossa ja hohtavien muovitähtien kajossa löytämään oikeeseen suuntaan, päätyy parvekkeelle, josta tähtien sijaan on kätevämpi tuijotella uhkamakasta, loppumatonta merta.

Kaiken tämän outouden keskellä on ehkä todella vaikeaa kuvitella sekalaista koiralaumaa, mutta on täällä toki niillekin sopivaa ympäristöä. Kesäisin matkaamme usein lähemmäs kaupunkia kyläilemään - sielläpäin on raikkaita metsiä, joissa lenkkeily on upeaa. Tuntea luonto kaikkine eläimineen ympärillä, kiivetä kallion huipulle ja nähdä kotka, kuulla susien haikea ulvonta yöhön - mitä muuta osaa toivoa? Talossamme elämä on jännittävää mutta kulkee silti melko lailla tuttuja, lohdullisia uria, unohtamatta pieniä valonpilkahduksia joka päivässä. Elämme luonnonmukaisesti ja ympäristöystävällisesti, sähköä ei meillä paljon käytetä, vedet haetaan lähteeltä, ja kaikki mahdollinen kierrätetään.