Haisunäädät eli skunkit (engl. skunks) - heimo näätäeläimet Mephitidae - ovat petoeläimiä, keskikokoisia nisäkkäitä, joilla on tyypillisesti musta-valkoinen turkki ja pitkä, tuuhea häntä. Häntä on usein pystyssä ja kippuralla, kuin pystykorvalla. Haisunäädät ovat tunnettuja pahanhajuisesta nesteestä, jota ne käyttävät kemiallisena aseena ollessaan uhattuina. Niitä tavataan Pohjois- ja Etelä-Amerikassa - aivan Kanadan pohjoisimmista osista ne puuttuvat. Euroopassa monet pitävät haisunäätiä lemmikkeinä. Haisunäätiä saa siis kuljettaa EU-alueen sisällä täysin vapaasti, ja tuoda maahan. Euroopassa haisunäädät ovat suosittuja lemmikkejä muun muassa Saksassa. Kesyjen haisunäätien turkeissa värikirjo on laajempi ja niitä tavataan myös ruskeina ja harmaina ja kaikenlaisina yhdistelminä. Usein lemmikkihaisunäädiltä leikataan hajurauhaset, mikä estää niitä erittämästä pahanhajuista nestettä. Tätä leikkausta on kuitenkin arvosteltu eläinoikeudellisin periattein, ja verrattu poikavauvojen ympärileikkaukseen. Ravinnokseen etupäässä öisin liikkuvat skunkit saalistavat pieniä nisäkkäitä, kuten hiiriä, sekä hyönteisiä, sammakoita, linnunmunia - mutta myös kasvikunnan tuotteet, kuten marjat ja juuret tulivat paremman puutteessa popsituiksi. Skunkit ovat lisääntymisaikaa lukuunottamatta yksineläjiä. Joskus kylminä aikoina ne saattavat liittyä jossakin luolassa muiden seuraan, turvautumaan yhteiseen lämpöön. Vain naaras huolehtii pennuista, uros voi jopa tappaa niitä. Pentuja syntyy yhdestä neljään. Ensimmäiset kuukautensa pennut viettävät emonsa seurassa. Tällöin, illan tummuessa, on yleinen näky jossakin pellonreunassa hämärän rajamailla haisunäätäemo, joka kipittää matkallaan, pentunsa tiukkana rivinä perässään. 
Haisunäädillä on yöeläjien tapaan erittäin herkkä kuulo- ja hajuaisti. Mutta ne näkevät hyvin huonosti, tuskinpa havaitsevat mitään muutamaa metriä kauempaa. Maantieliikenteessä niitä jääkin tästäkin syystä suuria määriä autojen alle. Puolet niiden kuolemista aiheutuu ihmisestä, joko liikenteestä - tai sitten niitä sekä ammutaan että myrkytetään. Näistä syistä johtuen haisunäädät ovat hyvin lyhytikäisiä. Alle 10 % selviytyy kolmevuotiaiksi asti. 
Juovaskunkki (Mephitis mephitis) (engl. striped skunk). Maalauksessa
yllä juovaskunkit. Ruumiin pituus enimmillään noin puoli metriä.
Hännällä mittaa 20 - 25 cm. Mustissa kasvoissa valkoisia kuvioita ja mustan
turkin selkäpuolella valkoinen V-kuvio. Yleinen laji Pohjois-Amerikassa
Kanadasta aina Meksikoon asti - levinneisyyskartassa juovaskunkin
asuinalueet punaisella. Juovaskunkilla on vähän vihollisia, ihmisten
lisäksi joskus punailves voi hyökätä sen kimppuun. Tai erehdyksessä jokin
muukin eläin, jonka näkö on tarkempi, kuin hajuaisti. Myös kojootit
ja ketut hyökkäävät joskus haisunäätien kimppuun.
Juovaskunkki. 
Täpläskunkki (Spilogale putorius) (engl. Eastern spotted skunk). Maalauksessa yllä täpläskunkki. Suunnilleen samankokoinen, kuin juovaskunkki, joskin sitä hieman pienempi. Painoa suunnilleen yksi kilo taikka hieman alle. Turkissa täplikästä kuviointia. Varsin yleinen aina Brittiläisestä Kolumbiasta Keski-Amerikkaan, vaikkakin puuttuu osasta Yhdysvaltoja. Alalajeja idäntäpläskunkki (S. p. putorius) (kuvassa yllä), eteläntäpläskunkki, (S. p. angustifrons) ja lännentäpläskunkki (S. p. gracilis). 
Huppuskunkki (Mephitis macroura) (engl. hooded skunk). Maalauksessa yllä huppuskunkit. Samankokoinen, kuin juovaskunkki ja täplikässkunkki. Saanut nimensä pitkästä karvasta, joka niskasta roikkuu hupun lailla. Eräät yksilöt voivat olla väriltään liki täysin mustia. Laji elää Meksikon autiomaissa, eteläisessä Arizonassa, Uudessa Meksikossa ja läntisessä Teksasissa. Huppuskunkkien elintavoista tiedetään vähän. Ne elävät syrjäisillä seuduilla, omaa piiloilevaa haisunäädän elämäänsä. 
Kärsäskunkit - valkoselkäskunkki eli porsasskunkki (Conepatus leuconotus) (engl. North American hog-nosed skunk -
myös Gulf Coast hog-nosed skunk, white backed skunk, rooter skunk, Texan skunk, badger skunk, conepat). Maalauksessa yllä
valkoselkäskunkki eli porsasskunkki (Conepatus leuconotus).
Kokoa löytyy kärsäskunkeilta pituuden osalta kaikkien haisunäätien tapaan noin
puoli metriä taikka hieman alle. Öisin liikkuvaa yksineläjää nähdään varsin harvoin.
Kärsäskunkit elävät Meksikon aavikkorotkoissa ja pensaikkoisissa kanjoneissa ja USA:n
eteläisissä ja lounaisissa osissa (levinneisyyskartta-kuvassa
valkoselkäskunkin eli porsasskunkin asuinalue), kiipeillen ruokaa etsiessään taitavasti jyrkänteillä ja
kallioilla. Kärsäskunkin suvussa Conepatus on useampia lajeja, jotka elävät
eri seuduilla: (Conepatus chinga), patagonianskunkki
(Conepatus humboldtii), valkoselkäskunkki eli porsasskunkki
(Conepatus leuconotus) ja
amazonasinskunkki (Conepatus semistriatus).
Lähteet Family Mephitidae (skunks and stink badgers) Mikko's Phylogeny Archive Kuvat The Animal Photo Archive/Public domain Maalaus juovaskunkeista ja huppuskunkeista, täpläskunkista ja kärsäskunkista by Consie Powell from Kays and Wilson’s Mammals of North America, © Princeton University Press (2002) sekä juovaskunkin ja kärsäskunkin levinneisyyskartta Smithsonian Institute. |