|
Oravannahka - tikkuri ja kiihtelys
Oravannahka, nimenomaan oravan talvinahka on ensimmäinen suomalainen raha. Vuosisatoja sitten oravannahka oli tärkeä maksuväline, jolla oli suuri taloudellinen merkitys ja useimmiten maksettiin verotkin oravannahkoina. Käytössä oli myös suurempi rahayksikkö, tikkuri, joka piti sisällään 10 oravannahkaa. Suurin rahayksikkö oravannahkojen aikana oli kiihtelys, joka piti sisällään neljä tikkuria, eli 40 oravannahkaa. 
Laajaa oravannahkakauppaa
Jo keskiajalla vietiin Suomesta runsain määrin oravan nahkoja muualle maailmaan. Erään turkulaisen kauppiaan kerrotaan laivanneen vuonna 1391 Tallinnaan 400 000 turkista, joista noin puolet oli oravan nahkoja. Oravan nahat toimivat vaihtokaupan ja verotuksen välineenä. Asiakirjat kertovatkin keskiajalla oravan olleen paikoitellen jopa niin harvinainen, ettei rahvas voinut saada niitä metsästetyksi. Oravan nahkoja ei käytetty vain vaihtokaupassa maksuvälineenä, niistä saatiin yhdistelemällä lämpimiä vaatteita. Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva ylhäällä Copyright Peter Trimming *Kuva oikealla Copyright Alexander Kavun |
|
|
Yksi lehmä ja sata oravannahkaa
Varsinkin 1800-luvun alussa oravan nahkaa käytettiin hattujen raaka-aineena yleisestikin. Historian tutkijoiden mukaan nykykielen sana raha oli alkuaan oravan nahkojen nimitys, josta sen käyttö vähitellen yleistyi. Taitava oravamies sai hyvänä oravavuonna 10 - 15 oravaa päivässä. Niinpä lehmän hankinta onnistui ahkeralta metsämieheltä runsaan viikon uurastuksen jälkeen, sillä yksi lehmä vastasi 100 oravannahkaa.
Oravanpyyntiä 1940 - 1950-luvuilla
Oravakannat romahtivat täysin 1900-luvun alussa, kun niitä metsästettiin useita satojatuhansia yksilöitä vuodessa. Nahkoja vietiin lähinnä Englantiin ja Saksaan. Lopulta laji rauhoitettiin vuonna 1929 ja metsästysaikaa lyhennettiin. Nopeasti lisääntyvänä eläimenä oravakannat elpyivät hyvin. Esimerkiksi vuosina 1943 - 1944 tapettiin Suomessa nahkan takia yli kaksi miljoonaa oravaa. Oravasta tuli uudestaan Suomen tärkein turkiseläin 1950-luvulla. Oravanpyynnin tärkeydestä näinä vuosina kertoo se, että metsästyksen alkaminen tiedotettiin aina radiossakin. Monet olivat ne, jotka odottivat tätä pyyntikautta kuin kuuta nousevaa. Oravaa metsästettiin varsin lyhyt aika, joulukuulta tammikuulle - ja koko aika saattoi olla vain kolme viikkoa. Sotien jälkeen oravanpyynti oli vielä rahakasta puuhaa ja oravannahat olivat arvossaan. Jopa metsätyömaat hiljenivät, kun pyyntiaika alkoi. Hyvän oravakoiran kanssa pyyntiä suorittava ansaitsi oravametsällä paremmin, kuin pöllisavotassa. Noina vuosina virheetön oravannahka tuotti pyytäjälleen 110 markkaa. Kun oravia oli paljon, niin vuotuisten oravasaaliiden myötä liikkui rahaa miljoonia tuon ajan markkoja. Pääsääntöisesti menivät nahat tuolloinkin vientiin. Koska oravannahat olivat arvokkaita, pyrkivät monet ahnehtimaan laittominkin keinoin ja pyysivät oravia jo ennen säädettyä aikaa. Monenlaisia, yllättäviä menettelyjä kehitettiin, jotta laittomuudet kyettiin estämään. Eräänäkin vuonna määrättiin, että kaikissa leimattavaksi tuoduissa nahoissa tulee olla toinen etukäpälä mukana. Näin menivät ne ennakkoon ammutut ja tavanomaisesti nyljetyt nahat hukkaan. Tällä oli ennalta ehkäisevä vaikutus salametsästykseen. Pelättiin, että mitähän ne keksivät tänä vuonna. Nahkojen leimaus oli tarkkaa ja virallista puuhaa. Jahdin päätyttyä pyytäjällä oli pari päivää aikaa mennä nahkojensa kanssa vallesmannin kansliaan, jossa varta vasten tätä tehtävää varten määrätty poliisimies suoritti leimaamisen. Nahkojen kunto tarkistettiin huolellisesti - ja vain näillä leimatuilla nahkoilla voitiin käydä kauppaa. Jos nahkassa oli vikoja, sen arvo putosi. Myöskin, jos kyseessä oli ns. sinikkonahka, eli orava ei ollut vielä ollut talviturkissaan - nahkan arvo putosi.
Oravanpyyntiä 2000-luvulla
Oravakanta on kokenut vuosikymmenten myötä uusia takaiskujakin. Metsästäminen kiellettiin useana vuotena peräkkäin 1970-luvulla ja oravakanta pääsi jälleen kasvamaan. Oravia metsästetään edelleenkin ja pyyntitilasto vuodelta 2007 kertoo oravia pyydetyn yhteensä 10 200 ja vuodelta 2008 saalismäärä on hieman pienempi, eli 6 400. Tilastoja siitä, miten näiden oravien nahkat käytetään, ei ole käytössä. Osa näistä muokataan varmaankin omaan käyttöön.
Oravan vihollisia
Ihminen on oravan vihollisista pahin. Oravia jotkut ihmiset myös jopa syövät, aterian nimi tällöin voi olla vaikkapa Orava Stroganoff. Oravan vihollisia luonnossa ovat kotka ja huuhkaja, sekä pahimpina kanahaukka ja näätä. Orava varoittaa muita oravia vihollisesta maiskuttamalla, heiluttamalla häntäänsä ja taputtamalla jalkojaan yhteen. Orava havaitsee vihollisensa jo kaukaa hyvän näkönsä ansiosta.
Orava riistaeläimenä laissa
Suomessa metsästyslain piiriin kuuluvaa eläinlajia nimitetään riistaeläimeksi. Metsästyslaki 28.6.1993/615 ja sen 1 Luvun 5 § määrittelee riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläimet, joista yksi on orava. Metsästysvuosi alkaa 1. päivänä elokuuta ja päättyy 31. päivänä heinäkuuta. Oravaa saa metsästää talvella koko maassa kahden kuukauden ajan aikavälillä 1.12. - 31.1. (Tällöin oravan talviturkki on tuuheimmillaan). Metsästysasetus (666/93) 20 § määrittää oravan riistaeläimeksi, jota saa metsästää myös jousiaseella. Asetuksen 24 § yleisistä rauhoitusajoista määrittää oravan rauhoitetuksi ajalla 1.2. - 30.11. 
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Copyright Peter Trimming |
Kurre!
Orava eli orkku taikka kurre, on yksi satujen suosituimmista eläinhahmoista, eikäpä ihme. Herättäähän se hyvää mieltä siellä, missä milloinkin viipottaakin! 
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Copyright Peter Trimming
Orava henkilön nimenä
Suomalaisessa, vanhassa henkilönnimistössä on vierasperäisten nimien ohessa vain satakunta suomalaista. Yksi niistä on orava. Vanhastaan, kansallisromantiikan peruina, on lähdetty siitä, että suomalainen "pakanuudenaikuinen" henkilönnimistö on myös alkuperältään enimmäkseen suomalaista. Jo tähänastisen tutkimuksen perusteella voi kuitenkin sanoa, että suomalaisten vanhin tunnettu henkilönnimistö on pääosin vierasperäistä. Paristatuhannesta tunnetusta nimestä vain runsas sata on riidattomasti suomalaisia. Tähän nimistöön sisältyy muun muassa eläimistä juontuvia nimiä, kuten Haukka, Karhu ja - Orava. (Jouko Vahtola).
Orava vaakunoissa
Orava on Helsingin kaupungin nimikkoeläin. Sen lisäksi orava koristaa viiden kunnankin vaakunaa. Alla ylärivissä vasemmalta oikealle: Kiihtelysvaara, Kauniainen ja Hauho. Alarivissä vasemmalta oikealle: Noormarkku ja Laihia. Vanha turkisalue Kiihtelysvaara on saanut nimensäkin oravilta, sillä kiihtelys tarkoittaa 40 oravannahan nippua. Kiihtelysvaaraa kuntana ei enää ole, se on liitetty Joensuuhun. Noormarkun oravalla on hyvin vanhat perinteet, sillä Noormarkku oli jo 1300 - 1400-luvuilla Turun piispan oravanmetsästysaluetta. 
Makeasti oravainen Makaa sammalhuoneessansa; Sinnepä ei hallin hammas Eikä metsämiehen ansa Ehtineet milloinkaan. Siellä torkkuu heiluhäntä Akkunalla pienoisella, Linnut laulain taivaan alla Saattaa hänet iltasella Unien kultalaan. Lähteinä Juha K. Kairikko: Pihkahännännahat taloutemme perusta. Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen orava-info Luonnossa Net Oravan metsästyksestä 1940-1950-luvuilla - Erälehti.fi/Pekka Suuronen Seppo Sulkava: Orava - Suomen luonto Eläimet - Weilin+Göös SKS Animal Diversity Web: Sciurus vulgaris - Eurasian red squirrel Kuva oravan puvuista: Nokian metsäopetuspolku *ClipArt-kuva Copyright ClipartHeaven.com |
|
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Tomi Tapio 
Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Copyright Peter Trimming |
ORAVIA
| TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |