|
ORAVA (Sciurus vulgaris) - PIHAPIIRIN TUTTU PÖRRÖHÄNTÄ
Orava on siitä erityinen eläin, että sen nähdäkseen ei useinkaan tarvitse poistua omasta pihapiiristään, eikä edes kodistaan minnekään. Usein sitä voi tarkkailla ja seurailla kahvia juodessaan, keittiön ikkunasta. Oravalle tieteellisen nimen antoi Linnaeus vuonna 1758. Orava kuuluu lahkoon jyrsijät, Rodentia. Suvun tieteellinen nimi sciurus viittaa siihen, että orava aivan kuin istuu oman häntänsä varjossa. Kreikan skia tarkoittaa varjoa - oura on häntä. Jyrsijöiden lahkon luonteenomaisin piirre on hampaiston rakenne. Sekä ylä- että alaleuassa on kaksi vahvaa etuhammasta. Etuhampaat ovat avojuuriset ja ne kasvavat sitä mukaa kuin ne kuluvat kärjestä. Kiilteen peittämät ne ovat ainoastaan etupuolelta. Siksi hampaan takalaita kuluu nopeammin ja hammas on muodoltaan talttamainen. Jyrsijöiden lahko on suurin nisäkäslahko; siihen kuuluu yli 1500 lajia. 
Oravien heimo Sciuridae
Oravien heimoon kuuluu kaksi alaheimoa, joissa on noin 250 jyrsijälajia. Sciurinae eli varsinaiset oravat, on se alaheimo, johon oravamme (Sciurus vulgaris) kuuluu. Tässä alaheimossa on 36 sukua ja noin 212 lajia. Toiseen alaheimoon, liito-oravat Pteromyinae, kuuluu toinen oravamme liito-orava (Pteromys volans). Oravien heimossa ovat myös siiselit. Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva ylhäällä Copyright Peter Trimming *Kuva oikealla Copyright Tatiana Bulyonkova |
|
|
Kukapa ei tunnistaisi oravaa!
Orava on helppo tunnistaa: sillä on pitkä pörröhäntä ja erityisesti talvella tupsupäiset korvat. Se istuu ympäristöä tähystellessään pystyasennossa takajalkojensa varassa, päästelee maiskuttavia ja naksuttavia ääniä ja kiirehtää jo taas samassa juoksuun! Yhtä männyn runkoa se laskeutuu pää edellä vauhdilla alas, hyppelehtii yli pellonreunaman ja kipuaa jo vauhdilla kohti toista männyn latvusta! Puista toisiin se hyppii vaivatta, loikkien tarkoin ja harkitusti, pitäen pitkää häntäänsä suorana tasapainottamassa. Orava on synnynnäinen tutkimusretkeilijä ja se tyydyttää liikkuessaan uteliaisuuttaan, pistämällä nenänsä jokaiseen metsässä eteen tulevaan koloon ja loukkoon. Alunalkaen orava on havumetsien laji, mutta se on sopeutunut elämään myös lehti- ja sekametsissä ja asutusalueilla puistoissa ja puutarhoissa. Orava on vilkkaimmin liikkeellä aamulla. Keskipäivällä se voi pitää taukoa vaatimattomammassakin päiväpesässä.
Levinneisyys
Oravaa tavataan koko Euroopassa ja Pohjolassa sekä Aasiassa, lukuun ottamatta pohjoisia alueita, mistä havupuut puuttuvat. Englannissa ja Irlannissa on amerikkalainen, suurempikokoinen harmaaorava lähes syrjäyttänyt eurooppalaisen oravan. Euroopan Unioni pelkääkin harmaaoravan syrjäyttävän eurooppalaisen oravan alueellaan. Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla Copyright Marko Kivelä |
|
Ominaisuuksia
Oravan ruumiilla on mittaa 18 - 24 cm. Hännän pituus on 14 - 19 cm ja sen lisäksi kärkikarvat 5 - 8 cm. Painoa on 200 - 390 grammaa. Oravan silmät ovat melko suuret ja eteenpäin työntyvät, minkä vuoksi sen näkökenttä on laaja. Vatsa on aina valkea taikka harmaanvalkoinen. Pään sivut ovat yleensä punertavan harmaat, mutta selän ja kylkien väritys voi vaihdella punaisen ja ruskean sävyistä lähes mustaan. Suomen oravakannassa tavataan erilaisia värityyppejä: Itä-Suomessa yleinen mustahäntäinen tumma kuusiorava, varsinkin Lapissa yleinen, punahäntäinen, talvella hopeanharmaa mäntyorava sekä ruskeahäntäinen orava lukuisine välimuotoineen. Useimmat Suomen oravat ovat näitä ruskeahäntäisiä oravia. Pysyvästi mustaselkäiset oravat ovat Suomessa harvinaisia. Korvien karvatupsut kehittyvät syksyn kuluessa ja putoavat keväällä pois. Uros ja naaras muistuttavat toisiaan sekä ulkomuodoltaan että kooltaan. 
Orava vaihtaa karvan kaksi kertaa vuodessa. Pitkä häntä ja tupsukorvat eivät vaihda väriä. Selästä turkki on kesällä lämpimän punaruskea, talvella se on harmaa. Turkki on tuuhein ja karvan vaihtuminen talveksi täydellisintä pohjoisimmilla oravilla. 
Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Copyright Tomi Tapio
Oravan kehityshistoriaa
Läntiseen Eurooppaan nykyisen kaltainen orava ilmaantui noin 3 miljoonaa vuotta sitten. Orava rytmitti levittäytymistään jääkausien mukaan, asuttaen jäätiköiden poistuessa syntyviä metsäisiä alueita. |
Häntä heiluu!
Oravat puolustavat lajikumppaneita vastaan yöpymispesänsä lähiympäristöä, puistoissa ajoittain myös ruokintapaikkaa. Muu alue on yhteiskäytössä. Uhkaillessaan naapuriaan orava heiluttaa häntäänsä edestakaisin sivulta toiselle. 
Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Copyright Tomi Tapio
Orava kansanperinteessä
Jos orava on tullut kotipihaan, ravannut pitkin navetan seiniä taikka päässyt peräti taloon sisälle, on sen katsottu enteilevän jonkun sairautta taikka kuolemaa. Tähän voisi kyllä todeta, että minkäpä eläimen pihaan tulo meillä ei olisi ollut kuolemankin ennusmerkki. Ilmeisesti muinoin sitten oravat eivät ole liikkuneet pihoilla, kuten nykyisin - tai sairauksia ja kuolemaa on ollut paljon. Myös, jos mies on yrittänyt ampua metsätiellä vastaan tullutta oravaa, eikä ole osunut - on se merkinnyt peräti jonkun itsemurhaa. Samoin, jos soutajan veneeseen on hypähtänyt orava - on soutaja tuota pikaa jo hirttänyt itsensä. "Taitaa tulla ankara talvi", sanoi isäntä kun orava mineraalivilla- tukkoja pesäänsä läheiseltä talotyömaalta kantoi.
Oravan jäljet
Oravan jälkiä tuskin sekoittaa muiden nisäkkäiden jälkiin: se liikkuu hyppimällä ja jäljissä näkyy takana kaksi pienempää rinnakkaista painallusta ja niiden edessä kaksi suurempaa ja soikionmuotoista käpälänjälkeä. Pehmeässä lumessa saattaa etukäpälistä jäädä yksi yhtenäinen kuoppa. Etukäpälässä on neljä varvasta ja takakäpälässä viisi varvasta, jotka jättävät epäsymmetrisen jälkikuvion päkiän eteen. Ilman kynsiä mitattuna oravan etukäpälän jäljen pituus on 3 - 4 cm ja takakäpälän 5 - 6 cm. |
|
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Peter Trimming |
| TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |