Orava taistelee Pohjolan metsissä
Pohjolan metsissä käydään kaiken aikaa taistelua elämästä ja kuolemasta saaliiden ja saalistajien välillä. Tässä kamppailussa oravan on selvitäkseen käytettävä omia keinojaan: sen on oltava varovainen, piiloiltava ja paettava tarpeen tullen. Orava liikkuu sekä puissa että maassa. Se joutuu tekemisiin sekä lentävien petolintujen, että maassa liikkuvien nisäkäspetojen kanssa. Orava pyrkii välttämään laajoja aukeita, josta se on helppo havaita ja pysyttelee mieluiten metsän suojassa. Oravalla on myös ominaisuuksia, joiden avulla se pystyy välttämään ja pakenemaan petoja. Sen silmät ovat suuret ja korkealla päässä - näkökenttä on siis laaja. Sillä on tarttumiskykyiset kynnet ja pitkä tuuhea häntä, jotka kummatkin ovat apuna kiipeiltäessä ja hypittäessä nopeasti puissa. Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva ylhäällä Copyright Peter Trimming *Kuva oikealla Copyright Tixu Oty
Joskus helpompaa
Oravan elämä luonnossa on kovaa taistelua usein elämästä ja kuolemasta, mutta välillä ja joskus on helpompaa. Näin on kuvassa oikealla. |
|
|
|
Näätä ja kanahaukka
Näätä ja kanahaukka ovat ne pedot, jotka Pohjolan havumetsissä saalistavat oravia ympäri vuoden. Muita oravan vihollisia ovat pöllöt, hiirihaukka, kettu ja kärppä, sekä kissa ja koira. |
Ruokailutaktiikka talvella
Oravien ruokailutaktiikka on talvella erilainen kuin kesällä. Talvisin oravat etsivät havupuun kävyistä siemeniä. Oksilla touhutessaan ovat ne alttiita päiväpetolintujen hyökkäyksille. (Liito-oraville päiväpetolinnut ovat vielä suurempi uhka, siksi ne liikkuvatkin ravinnon haussa hämärän ja pimeän aikaan). Oravat keskittävätkin ruokailunsa lyhyeen hetkeen keskipäivällä, joten ne ovat näkösällä vain lyhyen aikaa. Keväällä ja kesällä oravat vilistävät mielellään maassa aluskasvillisuuden suojissa ja syövät yleensä pudonneita siemeniä. Tähän vuodenaikaan ne lähtevät liikkeelle juuri ennen auringonnousua ja vetäytyvät yöpuulle auringon laskiessa; keskipäivällä ne viettävät siestaa. Maassa ruokaillessaan oravat ovat melko hyvässä suojassa päiväpetolinnuilta, ja öisin nämä jyrsijät koettavat pysyä piilossa saalistavilta näädiltä ja pöllöiltä. |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tomi Tapio |
|
|
Vaaran paikkoja
Riski joutua yllättävän hyökkäyksen kohteeksi oravalla kasvaa silloin, kun se siirtyy ruokailualueelta toiselle. Poikaset ovat suuressa vaaravyöhykkeessä leikkiessään, ja esiaikuiset sen jälkeen, kun ne on ajettu pois vanhempiensa elinpiiriltä loppukesällä tai alkusyksystä.
Puolustustaktiikoita
Miten oravat välttävät petoja talviaikaan - ja minkälainen on petolintujen saalistustaktiikka? Kuusissa ruokaillessaan oravat pysyttelevät oksien tyvellä, lähellä runkoa, männyistä ne taas etsivät tiheäneulastoisia paikkoja. Kummassakin tapauksessa näkösuoja on varsin hyvä. Havaituksi tultuaan orava jähmettyy paikoilleen - se voi pysyä täysin liikkumatta jopa puoli tuntia. Jos välitöntä vaaraa ei ole, orava ehtii varoitella perheenjäseniään naksauttelevasti äännellen, jaloilla tömisyttäen tai häntää heiluttelemalla. Epäillessään poikastensa joutuvan vaaraan, emo kuljettaa ne suussaan yksi kerrallaan varapesään. Jouduttuaan täysin yllätetyksi orava saattaa pudottautua monta metriä alempana oleville oksille. |
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Tomi Tapio *Kuva vasemmalla Copyright Iikka Tarukannel |
|
Hyökkääjänä kanahaukka
Tiheän oravakannan aikana kanahaukat syövät suuren määrän oravia. Tammi-helmikuussa voi jopa 70 % kanahaukan ravinnosta koostua oravista. Näinä talvikuukausina kanahaukoilla ei ole reviiriä ja ne vaeltavat laajalti. Kanahaukka tekee joko lyhyitä, noin 50 metrin hyökkäyksiä, jotka se aloittaa tavallisesti jonkin puun oksatiheiköstä, tai sitten ne pyytävät oravia matalasta saalistuslennosta. Kanahaukalta menee noin tunti oravan popsimiseen ja aterian jälkeen se pysyttelee lopun päivää aloillaan. Seuraavana päivänä kanahaukka on aktiivinen vain 5 prosenttia valoisasta ajasta, se olla öllöttelee hyvin syöneenä aloillaan. Suurimman osan aktiivisesta ajastaan kanahaukka väijyy oravia läpi talven piiloistaan. Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva oikealla Copyright Antti Vesanen |
|
|
Hyökkääjänä näätä
Näädän hyökkäyksen kohteeksi joutuessaan orava käyttäytyy eri tavoin, kuin kanahaukan kanssa. Se kirkuu kimeästi ja kiitää puiden ohuimmille oksille, jotka eivät kannata näätää. Näädät ovat kuitenkin tehokkaita metsästäjiä, ja niiden saaliiksi jää noin 10 prosenttia talvisesta oravakannasta. Yksi näätä syö keskimäärin kahdeksan oravaa kuukaudessa. Näädät etsivät oravia myös näiden pesistä. Näätä kulkee saalistusretkensä aikana noin viisi kilometriä ja voi käyttää oravanpesiä myös lepopaikkanaan. Sekä oravat että näädät viihtyvät hyvin samanlaisissa, havupuuvaltaisissa sekametsissä ja aarnialueilla, jos sellaisia vielä jossakin on. Kun oravakanta pienenee, näädät siirtyvät jahtaamaan muita pikkunisäkkäitä, kuten metsämyyriä. |
Lähteinä
Maailman eläimet - Nisäkkäät 2 - Tammi Juha K. Kairikko: Pihkahännännahat taloutemme perusta. Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen orava-info Luonnossa Net Oravan metsästyksestä 1940-1950-luvuilla - Erälehti.fi/Pekka Suuronen Seppo Sulkava: Orava - Suomen luonto Eläimet - Weilin+Göös SKS Nokian metsäopetuspolku Animal Diversity Web: Sciurus vulgaris - Eurasian red squirrel |
|
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Tomi Tapio 
Creative Commons Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva Copyright Peter Trimming |
ORAVIA
| TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |