Kuvassa sutta pannoitetaan Yellowstonessa, Yhdysvalloissa. Kuva U.S. Fish and Wildlife Service.
PANTASUDET
RKTL pannoittaa ja tutkii
Suomessa suurpetojen kannanseurannasta ja tutkimuksesta vastaa Riista- ja kalatalouden
tutkimuslaitos RKTL. Lisäksi yliopistoilla on meneillään suurpetotutkimukseen
liittyviä hankkeita eri puolilla Suomea.
RKTL aloitti 1998 ensimmäisenä Pohjoismaissa radioseurantaan
perustuvan susitutkimuksen. - tutkimuksen nimenä tuolloin oli
"Susikannan hoidon perusteet". Hanke kerää tietoa susien määrästä, liikkuvuudesta ja
käyttäytymisestä sekä kannan rakenteesta.
Tänä päivänä tehokas tapa
saada tietoa susien elämästä on niiden seuranta radiolähettimin varustettujen
kaulapantojen avulla; nämä sudet ovat "pantasusia".
93 sutta pannoitettu vuoteen 2009 mennessä
RKTL varusti yhteensä 93 eri susiyksilöä lähetinpannalla vuosina 1998 - 2009.
Tutkimus on antanut ja antaa uutta tietoa mm. susien lisääntyvyydestä ja kuolleisuudesta,
tilankäytöstä, nuorten susien vaelluskäyttäytymisestä sekä susien vaikutuksesta
hirvieläinkantoihin.
Pantasuden seuranta
Pantasudesta tiedetään aina, missä se kulloinkin liikkuu, mitä
se on käyttänyt ravinnokseen ja missä se on viettänyt aikaansa. Tällaisessa
tutkimuksessa on vahvistunut susista erilaisia säännönmukaisuuksia - kuten
niiden tapa elää perhekuntaisissa laumoissa, vaikkakin "singlesusiakin" on.
Olipa sitten kyse laumasta taikka yksinään elelevästä sudesta - niin reviirin
koko on noin 40x40 km. Tämä alue jätetään vain ruoan puutteessa - mutta
alueen sisällä voidaan yhden yön kuluessa siirtyä toiselta laidalta toiselle.
Susi tappaa riistaa vain sen mukaan, mitä se tarvitsee ravinnokseen. Ilpo Kojolan
mukaan aikuisen suden energiantarve on 21 000 kilojoulea vuorokaudessa.
(Vertailun vuoksi: toimistotyöntekijä selviytyy vuorokaudesta 10 000
kilojoulella).
Susi tavoitetaan moottorikelkalla
Susien kiinnisaaminen radiopannan kaulaan laittamiseksi on vaativaa
ja vauhdikasta puuhaa.
Susi otetaan kiinni väsyttämällä. Joskus tuo väsytys loppuu vain muutaman minuutin jälkeen,
kun susi väsähtää paksussa lumessa, toisinaan takaa-ajo moottorikelkalla voi kestää
tuntejakin. Yleensä yökyöpelit sudet saadaan kiinni iltahämärissä tai yöllä.
Kiinniottamisessa voidaan käyttää apuna moottorikelkkaa:
sutta ajetaan takaa ja sen väsyttyä riittävästi - moottorikelkan perässä
narun päässä roikkuva suksimies voi suden rinnalle päästyään
pujottaa köysisilmukan sen kaulaan. Työ ei kuitenkaan suinkaan vielä
lopu tähän - vaan nyt seuraa vielä noin kymmenen minuutin väsytystaistelu,
ennen kuin susi huomaa jääneensä toiseksi ja antautuu.
Kun susi on saatu kiinni, laitetaan se laatikkoon, jossa se yleensä rauhoittuu. Se on
tärkeää, ettei susi saa vammoja. Sitten se siirretään tien varteen, jossa eläin nukutetaan,
tutkitaan ja pannoitetaan. Suomesssa ei kiinniottojen yhteydessä ole menetetty
vahingoittuneena yhtään sutta.
2011 alkaen pannoituksessa mukana helikopteri
Keväällä 2011 Suomessakin alettiin Ruotsin tapaan pannoittaa susia helikopteria
käyttäen. Suteen ammutaan nukutusnuoli
helikopterista.
RKTL asentaa susille radiopantoja Varsinais-Suomen ja Satakunnan ja
mahdollisesti Pohjois-Hämeen ja Keski-Suomen riistanhoitopiirien alueella. Pannoitettavat sudet etsitään maasta käsin ja
immobilisoidaan helikopterin avulla.
Vuonna 2010 RKTL haki tähän tehtävään lentäjää tällaisella kuulutuksella:
Lentäjällä kokemus suden ja muiden riistaeläinten pannoituslennoista. Lentäjän taidolla ja kokemuksella on
keskeinen merkitys suden seuraamisessa ja nukutusnuolten ampumisen onnistumisessa. Kokemus korostuu erityisesti
tässä projektissa, koska käytettävissä oleva aika on hyvin lyhyt suhteessa pannoitettavien eläinten lukumäärään.
Tutkimusmestari Seppo Ronkainen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta sanoo, että helikopteri saattaa
aiheuttaa susille hetkellisesti stressiä:
- Helikopterilla on tarkoitus saada susi menemään aukeille, kuten järven jäälle tai suolle, jotta
helikopterilla päästään riittävän lähelle. Nukutusnuoli ammutaan nukutuskiväärillä ja sillä konstilla panta saadaan kaulaan.
Ilman muuta se on stressitilanne susille. Se ei koskaan ole harmiton tilanne, kun ihminen menee pedon lähelle. Pannoitus on
kuitenkin hyvin nopeasti ohi, Ronkainen kertoo.
Yläneen seudulla elävän seitsenpäisen susilauman johtajapari sai kaulaansa gps-pannat
tammikuussa 2011 juuri näin, että ne jahdattiin ja pannoitettiin helikopterin avulla.
Pannoitettuja susia seuraamalla on tarkoitus tutkia muun muassa lounaissuomalaisten hukkien ruokavaliota,
joka poikkeaa jonkin verran Pohjois- ja Itä-Suomen susista. Yläneen seudulla on runsas valkohäntäkauriskanta.
Helikopteri oli Kojolan mukaan ainoa vaihtoehto saada sudet pannoitettua Yläneellä, sillä moottorikelkan käyttö on mahdotonta
metsäisellä ja asutulla alueella, jossa on paljon yksityisalueita.
Myös silloin, kun susi nukutetaan helikopterista nukutuspiikki ampuen, tarvitaan maajoukkojakin.
Näin tapahtui helmikuussa 2011, jolloin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen petoryhmä tavoitti lauman
sunnuntaina Virtain Lakeisnevalla:
– Viisi hiihtäjää ja heitä auttanut moottorikelkkamies ajoivat laumaa edellään. Se hajosi ennen nevaa,
mutta naaras kääntyi aukealle helikopterin edestä. Lumi on muuttunut viikossa sutta kantavaksi, joten eläimet pääsevät nyt
todella kovaa. Kannoin ilman lumikenkiä nukkuvaa naarasta tutkittavaksi ja pannoitettavaksi noin 40 metriä, enkä pudonnut kertaakaan
15:ttä senttiä syvemmälle, Rktl:n tutkimusmestari Seppo Ronkainen kertoo.
Musta pantasusi Minnesotassa, vuosi on 2004 - kuva Copyright Julie DeJong, Minnesota DNR.
Pantasusilla on ollut omat nimet
Radiopannan saaneet sudet ovat saaneet menneinä vuosina
omat nimensä sukupuolensa mukaan - myöskin käytännön seurannan helpottamiseksi.
Ugri, Ursa, Taiga, Minna, Merina, Lulu, Lupu, Nadja, Petrus, Petro, Nemo, Halla,
Neri, Miska, Venus, Igor,
Nikita, Janus, Noppe, Nappe, Nippe, Valeri, Herkules ja Maija ovat esimerkkejä mediasta tutuista, maineikkaista
pantasusista.
Pantasutemmekin tapetaan
Hyvin usein pantasuden nimi jää elämään historian lehdillä
surullisissa merkeissä niin, että se on tullut tavalla taikka toisella
tapetuksi - monesti salakaadon seurauksena. Myös luvallisissa
kaadoissa tapetaan pantasusia, mikä susitutkimuksen kannalta
on järjetöntä. Näin jopa kokonaisia petotutkijoiden
seuraamia susilaumoja on tapettu. Niinpä esimerkiksi keväällä vuonna 2001
erikoistutkija Ilpo Kojolan ainoaksi mahdollisuudeksi jäi yritys vedota
susien ampujiin näin: "Me tutkijat emme voi tässä tilanteessa tehdä muuta kuin
vedota poroisäntiin ja jahtiporukkaan: säästäkää nyt edes pantasudet".
Tämä vetoomus tuolloinkin kaikui kuuroille korville.
Liikkuva susi
Susitutkimuksessa on susien todettu liikkuvan varsin pitkiä matkoja,
jopa satoja kilometrejä, eräät jopa yli tuhat kilometriä. Koska susi liikkuu vuorokaudenkin
aikana kymmeniä kilometrejä, saattaa tämä antaa vaikutelman monista susista. Kuitenkin
yksi susi saattaa yhden yön aikana jättää jälkensä halkaisijaltaan usein kymmenien
kilometrien levyiselle alueelle. (Lähteenä mm. Yle/Pallo hallussa sekä suurpedot.fi)
Myös muita suurpetojamme pannoitetaan
Vuoteen 2010 mennessä on yli 200 suurpetoa saanut lähetinpannan kaulaansa Suomessa.
Suurin osa pantapedoista on ollut karhuja ja susia, mutta viime vuosina on pannoitettu
myös ahmoja ja ilveksiä.
16 sutta pannoitettu 2011
Syyskuun alussa 2011 RKTL kertoi GPS-pannoittaneensa 16 sutta vuoden 2011 kevättalven aikana
Pohjois-Savossa ja Kainuussa. Tällöin, syyskuun alussa, kerrottiin 11 pannan vielä
toistaiseksi toimivan.
Tällä hetkellä (1.9.2011) paikannustietoa saadaan 11 lähetinsudesta, jotka elävät 8 eri reviirillä.
Reviirit keskittyvät Kainuuseen ja Pohjois-Savoon. Lähettimellä varustettu susi liikkuu myös Euran Pyhäjärven
eteläpuolisella reviirillä, yksi pantasusi Virroilla, Ähtärissä ja Keuruulla olevalla reviirillä sekä yksi Pudasjärvellä,
Utajärvellä ja Puolangalla sijaitsevalla reviirillä.
Pannoitettuja susia on seuraavien kuntien alueella: Kuhmo, Sotkamo, Hyrynsalmi-Ristijärvi, Puolanka, Utajärvi, Pudasjärvi,
Pöytyä, Mynämäki, Eura, Virrat, Keuruu, Ahtäri, Kiuruvesi, Vieremä ja Piippola,
(Etelä-Saimaa ja YLE 1.9.2011)
Susipanta kertoo: Susi liikkuu laajalla alueella - marraskuu 2011
Susipantatutkimus on osoittanut että suden reviiri on laajempi kuin ennen tiedettiin. Susi tai susilauma voi liikkua keskimäärin 1000 neliökilometrin alueella.
Laumasta lähtevän nuoren suden uusi elinpiiri voi löytyä toisinaan hyvin kaukaa, esimerkiksi toiselta puolelta Suomea.
Nuoret pantasudet Kainuusta ja Savosta ovat liikkuneet toisinaan Länsi-Suomeen ja Lappiin, jopa Etelä-Suomeen asti, kertoo tutkimusmestari
Sanna Kokko Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta.
10 sutta kantoi pantaa marraskuussa 2011
RKTL seuraa viiden Kainuussa elävän suden liikkeitä sähköisillä pannoilla. Seurannan susista 3 asusti Kuhmossa, 1 Ristijärven-Hyrynsalmen -alueella ja
1 Puolangan ja Pudasjärven välillä.
Ylä-Savossa Vieremällä susipanta oli 3 sudella. Pannoitetut sudet olivat kahden eri reviirin eläimiä. Reviireistä toinen ulottuu osin Pyhännälle.
Keski-Suomessa Virroilla panta oli 1 sudella.
Varsinais-Suomessa susipanta oli useamman kunnan alueella asustavassa Yläneen laumassa 1 sudella.
Pannan patteri loppuu, seuranta katkeaa
Gps-ja gsm-tekniikkaa hyödyntävä panta lähettää suden sijainnin tutkijoille ohjelmoinnin mukaan, esimerkiksi noin 28 tunnin välein. Paikannustiedot
voidaan saada tutkijoiden tietokoneelle haluttaessa kultakin tunnilta, kesällä 30 minuutin jaksolta, joskin viiveellä.
RKTL on tehnyt pantatutkimuksia vuodesta 2009.
Pitkäkestoinen katkeamaton tutkimus ei ole mahdollista, sillä keskimäärin yhden pannan patteri kestää alle vuoden. Osa susista myös
kuolee kesken seurannan metsästäjän ampumana.
Kansalaisilla ei ole mahdollisuutta seurata pantasusien liikkeitä netissä. Susipuhelimesta voi kuitenkin tarkistaa,
onko jollakin alueella ollut pantasusia liikkeellä. Tätä tietoa voivat tarvita koiran kanssa metsään lähtevät.
Suden ja koiran mittelöissä koira on heikko osapuoli.
(12.11.2011 YLE Kainuu)
Näin susien lähetinpannat toimivat:
Tavoitteena pantojen maksimaalinen käyttöikä
JOULUKUU 2011.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) tutkii susien liikkumista, reviirien ja kannan kokoa sekä hirvieläinkantojen välistä
vuorovaikutusta asentamalla susille GPS-GSM-lähettimillä varustettuja pantoja. Viive pantojen välittämissä tiedoissa on aiheuttanut kyselyjä muun muassa susipuhelinpalvelussa. Pantojen paikannusväli ja tietojen välittäminen on ohjelmoitu siten, että pantojen paristo kestää mahdollisimman pitkään. Mitä useammin panta lähettää tietoja, sitä lyhyemmäksi jää pannan käyttöikä.
Normaalisti panta ohjelmoidaan paikantamaan eläin neljän tunnin välein. Tutkittaessa susien saalistusta paikannusväli voi olla puoli tuntia
tai tunti. Riittävän tiheän paikannusaineiston läpikäyminen maastossa koiran avulla antaa luotettavan aineiston susien hirvieläimiin kohdistamasta
saalistuspaineesta. Nämä tehoseurantajaksot lyhentävät kuitenkin merkittävästi pannan pariston käyttöikää.
Paikannukset kerätään pantaan "muistipakettiin", johon mahtuu seitsemän havaintoa kerrallaan. Kun koossa on seitsemän paikannusta, yrittää panta lähettää havainnot GSM:n avulla palvelimelle, josta paikkatiedot saadaan numeerisena tietona.
Paikannustiheyden määrittäminen neljään tuntiin ja seitsemän paikannuksen kerääminen pannan muistiin ennen lähetystä tähtäävät pariston säästämiseen maksimaalisen käyttöiän saavuttamiseksi. Käytännössä pannat ovat yleensä toimineet vajaan vuoden.
Paikannukseen tarvitaan avoin maasto, tietojen lähettämiseen lisäksi GSM-kuuluvuus
Pannan GPS-laitteen tulee toimiakseen vastaanottaa signaalia useammasta satelliitista yhtäaikaisesti. Jotta paikannus onnistuu, täytyy eläimen olla riittävän avoimessa maastossa. Jos susi on paikannushetkellä niin peitteisessä maastossa, että pannan GPS-osa ei saa signaalia riittävän monesta satelliitista (ei ehdi laskea paikannusta), paikantaminen epäonnistuu. Jotta panta voi lähettää paikkatiedot, tulee eläimen olla GSM-kuuluvuusalueella.
Mikäli pannan paikannusväli on neljä tuntia ja kaikki perättäiset paikannukset onnistuvat, havaintoja saadaan 28 tunnin välein. Jos jokin paikannuksista epäonnistuu, yrittää panta seuraavaa paikannusta taas neljän tunnin kuluttua. Tällöin myös paikkatietojen lähettäminen lykkääntyy neljällä tunnilla. Jotta esimerkiksi susipuhelimesta voidaan palvella koiran kanssa metsälle lähteviä, tarvitaan lisäksi yhden ihmisen työpanos havaintojen vastaanottamiseen palvelimelta ja paikkatietojen siirtämiseen kartalle.
On tärkeää huomata, että pannan tiedot kertovat vain pantaa kantavan yksilön sijainnin. Susilauman muut yksilöt voivat liikkua samanaikaisesti eri puolilla reviiriään myös yksin tai pienissä ryhmissä.
Lisätietoja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta:
tutkimusmestari Sanna Kokko, etunimi.sukunimi@rktl.fi
Lähteet: RKTL ja Tunturisuden susisivujen uutisarkistot
YLE Keski-Suomi
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira *
Andienkettu *
Atamarankettu *
Bengalinkettu *
Brasiliankettu *
Darwininkettu *
Dingo *
Eteläafrikankettu *
Etiopiansusi *
Falklandinkoira *
Fennekki *
Harjasusi *
Harmaakettu *
Hiekkakettu *
Isoandienkettu *
Juovasakaali *
Kaliforniankettu *
Kettu *
Kit fox *
Kojootti *
Korsakki *
Korvakoira *
Kultasakaali *
Laulava uudenguineankoira *
Mustatäpläkettu *
Naali *
Pampakettu *
Preeriakettu *
Punasusi *
Ravustajakoira *
Sahelinkettu *
Savannikoira *
Suokoira *
Supikoira *
Tiibetinkettu *
Vaippasakaali *
Viidakkosusi *
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat tällä sivulla Copyright
Tambako the Jaguar
|
