Jaguaari ja muut kilpailijat ja uhat
Jaguaari (kuva yllä)
edustaa Etelä-Amerikan suuria kissapetoja ja se elää
samoilla seuduilla myös amazoniankoiran kanssa.
Amazoniankoira joutuukin kamppailemaan samasta saalisravinnosta
itseään huomattavasti suurempienkin petojen kanssa. Paitsi jaguaarin,
myös oselotin, puuman, margain ja jättiläissaukon kanssa.
Toisen koiraeläimen, suokoiran kanssa se joutuu kamppailemaan sekä saaliista että alueiden hallinnasta.
Levinneisyys
Amazoniankoiran kotimanner on Etelä-Amerikka. Se elää Amazonin sademetsäalueella
Brasiliassa, Boliviassa, Perussa, Ecuadorissa, Kolumbiassa ja Venezuelassa.
Ihan tarkkaan levinneisyysaluetta ei tiedetä.
|
Ominaisuuksia
Vanhan nimensä pienikorvakettu mukaisesti amazoniankoiralla on pienet, pyöreät korvat,
ja se muistuttaa
muutenkin ulkonäöltään suokoiraa, mutta on hieman sitä suurempi.
Amazoniankoiralla on lyhyet
jalat ja töpäkkä ruumis.
Sen häntä on melko pitkä ja hyvin tuuhea. Kun amazoniankoira on
kiihtynyt, se levittää häntänsä karvat. Paikalliset intiaanit nimittävätkin
sitä lippuhäntäiseksi villikoiraksi.
Suokoiran tavoin amazoniankoiran
vatsa on selkäpuolta tummempi. Se muistuttaa ulkonäöltään niin paljon suokoiraa,
että senkin arvellaan viettävän paljon aikaansa vedessä.
Painoa on 9-10 kg. Pituutta on noin 100 cm, siinä on mukana hännän pituus,
30-35 cm. Hartiakorkeus on vain 25-30 cm.
|
Ravinto
Amazoniankoira on kaikkiruokainen
peto, jolla on eläimen kokoon nähden suuret kulmahampaat ja myös suuret poskihampaat.
Ruokalistalla ovat pienet nisäkkäät, kalat, taskuravut, matelijat,
sammakot, linnut ja hyönteiset. Myös hedelmät maistuvat välipaloina.
Naaraat isoja
Urosten ja naaraiden kokoerot lajilla ovat poikkeukselliset
sikäli, että suurempi onkin naaras, ei uros.
Yksinäinen paholainen
Perulainen, alkuperäinen intiaaniväestö on antanut amazoniankoiralle nimityksen
"huiwa toto". Se on heidän uskomuksensa mukaan "yksinäinen paholainen", joka
hyökkää miesten kimppuun ja puree hampaillaan kiinni näiden kiveksiin.
|