Tunturisuden sivut
Piisami

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat yllä - Copyright Ekaterina Papchinskaya

Piisami (Ondatra zibethicus) - (Linnaeus, 1766)

Piisamin onnistunut siirtoistutus maahamme

Piisami on alkujaan pohjoisamerikkalainen laji. Sitä istutettiin vuonna 1905 Eurooppaan arvokkaan turkin vuoksi ja se levisi nopeasti moniin maihin. Suomeen piisami saapui jo vuonna 1919.

Ensimmäiset piisamit maahamme tuotiin Saksasta ja ne laskettiin Kajaanin lähistölle vuosina 1919 - 1920. Nämä ensimmäiset piisamit eivät menestyneet. Pari vuotta tämän jälkeen Pohjanmaalle laskettiin irtaalleen Tsekkoslovakiasta rahdattuja piisameita. Tämän jälkeen piisameita on tuotu maahamme Pohjois-Amerikasta ja milloin mistäkin ja piisameita on aikoinaan siirretty sadoille paikkakunnille Ahvenanmaalta Inariin.

Vuoteen 1954 mennessä piisami oli valloittanut koko maan ja menestystarina oli nähnyt päivänvalon. Alkuvaiheen jälkeen piisamikanta maassamme oli jo vuosikymmenten ajan runsas ja vakaa. Piisami eli luonnonvaraisena lähes kaikkialla Suomessa. Vain karuimmilta Enontekiön ja Utsjoen latva-alueilta se puuttui.

Piisamikannan romahdus

Jatkossa kehitys kävi toiseen suuntaan, sillä 1990-luvulle tultaessa piisamikanta maassamme romahti. Monilta entisiltä asuinalueiltaan piisami katosi tyystin. Etelä- ja Lounais-Suomesta laji on kadonnut lähes täysin.

Syytä kannan romahdukseen ei tiedetä. Yhdeksi syyksi esitetään runsastunutta saukkokantaa. Ketut, supikoirat, petolinnut, minkit, taudit ja loiset ovat myös tarkastelussa, kun etsitään syytä piisameiden katoamiseen. On myös mahdollista, että kun metsästys loppui ja piisamikanta paisui yli äyräiden, niin niiltä loppui ruoka.

On myös syytä muistaa, että luonnon kannalta jokainen muualta tuotu laji on "keinotekoinen", ja merkitsee mullistusta luonnonjärjestelmässä. Ehkäpä luonto vain palauttaa omaa alkuperäistilaansa, johon maassamme piisami ei luontaisesti kuulu.

Piisami

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Eric Bégin
Piisami

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Andrew Reding

Ominaisuuksia

Piisami muistuttaa paljon majavaa. Jos näkee uivan eläimen vedenpintaan vanaa viistävän pään, tai rannalla aterioivan tai itseään puhdistavan yksilön, saa hetken tarkkailla, ennen kuin tajuaa katselevansa majavan pienempää kopiota. Majavahan on parikymmentä kertaa painavampi. Piisami on silti Suomen suurin myyrä.

Ruumiin pituus 24 - 40 cm - häntä 19 - 30 cm - paino 0,6 - 1,8 kg.
Takajalat ovat etujalkoja selvästi suuremmat. Niiden pintaa suurentavat varpaita reunustavat tiheät sukaset.
Suomupintainen häntä on erityisesti vanhoilla yksilöillä sivusuunnassa litteä, sen poikkileikkaus on noin 2 kertaa leveyttä korkeampi.
Pieni piisami voi muistuttaa isokokoista vesimyyrää, mutta suhteellisen pitkän, litteän hännän ohella hyvänä tuntomerkkinä ovat takavarpaiden tyvessä levittyvät uimaräpylät.
Lajin yleisväri on kiiltävänruskea, ja sävyn tummuuden määräävät mustakärkiset peitinkarvat.
Lähinnä ihoa on tuuhea pohjavilla, joka suojaa hyisessä vedessä sukeltelevaa piisamia jäätymiseltä.
Piisami on sopeutunut elämään vesirajan molemmin puolin. Voimakkaiden kynsiensä avulla se pystyy kaivamaan käytäviään sitkeäsavisiin rantatörmiin. Takajalkojen pienet uimaräpylät ja varpaista sivulle sojottavat karvat helpottavat liikkumista vedessä. Uidessaan piisami meloo vain takajaloillaan ja ohjaa kulkuaan litteällä hännällä.

Piisami

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Eric Bégin

Ravinto ja lisääntyminen

Piisami on ensisijassa kasvissyöjä ja ruokavalioltaan varsin erikoistumaton. Sen on todettu syövän noin 50 eri kasvilajia. Katkomistaan kasveista piisami syö vain pienen osan, yleensä vain eniten hiilihydraatteja ja valkuaisaineita sisältävän tyviosan. Kasviravinnon lisäksi, varsinkin talvella se syö eläinravintoa, kuten simpukoita, rapuja ja kotiloita. Joskus se nappaa saaliiksi myös kilpikonnia, hiiriä, lintuja, sammakoita ja kaloja.

Lisääntymisaika on maalis-syyskuussa. Kantoaika on 25 - 30 vrk ja poikueessa on 5 - 9 poikasta. Poikueita on 1 - 3 vuodessa.

Piisami

Credit: painting by Todd Zalewski from Kays and Wilson's Mammals of North America, © Princeton University Press (2002)
Smithsonian: Ondatra zibethicus - Muskrat

Asuinympäristö ja pesä

Piisami ei ole erityisen tarkka elinympäristönsä valinnassa. Se elää rannikkoalueilla, suurten ja pienten sisäjärvien rannoilla sekä erilaisissa virtaavissa vesissä. Vesistö ei saa kuitenkaan jäätyä pohjaan asti. Vaeltavia piisameita voidaan tavata hyvinkin pienistä lammista ja ojista, ja toisaalta myös ulkosaariston luodoilla.

Piisamin pesänrakennus osoittaa hyvää mukautumiskykyä. Yleisimmässä ympäristössään - suurissa, matalissa ja runsaskasvustoisissa järvissä - se rakentaa pesäkeon korkeintaan metrin syvyiseen veteen. Meren rannalla tai virtaavassa vedessä aallokko tai virta vaurioittaisi helposti tällaista pesää, joten näissä paikoissa piisami kaivaa pesäkolonsa rantatörmään.

Piisami

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright J. N. Stuart

Piisami turkiseläimenä

Piisameita ei suinkaan alunalkaen tuotu maahamme vain lajistoa rikastuttamaan, vaan niitä tuotiin nimenomaan ja ainoastaan niiden turkin vuoksi. Lajin merkitys turkiseläimenä on ollut huomattava eri puolilla maapalloa.

Suomessa 1900-luvun alkupuolella piisameiden siirtoistutukset onnistuivat hyvin ja turkispyytäjien toiveet toteutuivat.

Lajin kannanvaihtelukin, mutta erityisesti muodin oikukas ailahtelevaisuus on aikaansaanut sen, että piisamisaaliiden koossa on ollut eroja. Jo vuonna 1937 nahkurin orsille päätyi 240 000 piisamia. Aina 1960-luvun lopulle saakka maassamme piisamisaaliit olivat vuosittain keskimäärin yli satatuhatta yksilöä. Huippukautta elettiin vuonna 1955, jolloin turkiskauppiaille kertyi 603 000 piisaminnahkaa.

Tämän jälkeen kaikki on muuttunut, kai muotikin - ja piisamitkin kadonneet. Vuonna 2007 piisamisaalis oli enää 5 500 ja nahan keskihinta tuolloin noin 2,5 euroa.

Piisami

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Ekaterina Papchinskaya


Piisami

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Eric Bégin


Lähteet
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja - Tammi 1985.
Mikko Niskasaari: Mikä hävitti piisamit?
Kodin suuri eläinkirja - Weilin + Göös 1980
IUCN
ADW Animal diversity Web