Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Fotorus


Pitcairn - pieni saariryhmä valtavan kaukana kaikesta

Tyynellämerellä, Oseaniassa ja siellä Polynesiassa sijaitseva Pitcairn on saari ja samalla neljän saaren saariryhmä, joka on Britannian kruununsiirtokunta. Se sijaitsee Ranskan Polynesian itäpuolella, reilut 2 000 km Tahitista kaakkoon. Se on samalla noin puolivälissä merimatkalla Uudesta-Seelannista Panamaan - eli karkeasti puolivälissä Australian ja eteläisen Amerikan välillä.

Etäisyyksiä Pitcairnista

Osoiteviitta Pitcairnissa kertoo, miten kaukana on muu maailma. Kuva Copyright 2013 Andrew Randall Christian.

Pääsiäissaari on parintuhannen kilometrin päässä Pitcairnista, siitä itään kohti Etelä-Amerikkaa ja Chileä. Pitcairnista on matkaa Uuteen-Seelantiin 5 333 km, Australiaan 7 493 km, Keski-Amerikan Guatemalaan 6 140 km ja Etelä-Amerikan Peruun 5 747 km. Helsingistä matkaa Pitcairnin pääkaupunkiin, Adamstowniin on 15 685 km. Jos jokin paikka maailman merillä on eristyksissä ja kaukana kaikesta, niin sitä on juuri Pitcairn. Muun maailman kaikilta tahoilta Pitcairn on valtavan kaukana. Se on ns. Jumalan selän takana, vaikka saaren kirkossa tosin kaikuvat adventistien virretkin.

Hallinnollisesti Pitcairn kuuluu briteille, se on Britannian kruununsiirtokunta. Brittien alaisuuteen saariryhmä siirtyi vuonna 1838. Pitcairn on ainut brittien hallinnoima saarialue Oseaniassa. Heidän lisäkseen USA:lla tällaisia alueita Oseaniassa on kymmenen, Ranskalla kolme ja Uudella-Seelannilla yksi. Pitcairn ei siten ole itsenäinen valtio, eikä itsenäisen valtion saariryhmä, vaan sen hallinto on kaikuja ja peruja kolonialistisista siirtomaa-ajoista. Sillä hyvin positiivisella erotuksella, että Pitcairnia ei isäntämaa Iso-Britannia riistä, vaan tästä yhteiselosta on Pitcairnille monenlaista hyötyä.

Pitcairn muodostuu neljästä, isommasta saaresta. Vain yksi saarista, 4,5 neliökilometrin suuruinen, vulkaaninen eli tuliperäinen Pitcairn, on asuttu. Kolme muuta saarta ovat Oeno Island, Henderson Island ja Ducie Island.

Saaret löysi ensimmäisenä eurooppalaisena, portugalilainen merenkulkija ja löytöretkeilijä Pedro de Quiros vuonna 1606. Monet noina aikoina löydetyistä syrjäisistä Oseanian saarista, jäivät löytymisensä jälkeen unholaan, niin kävi myös Pitcairnille. Kunnes britit löysivät saaren uudelleen vuonna 1767. Tuolloin laivan kapteeni oli julistanut, että seuraava saari, jonka joku merimiehistä näkee ensimmäisenä horisontissa, nimetään merimiehen mukaan. Pitcairnin näki siten ensimmäisenä valpas meripoika, 15-vuotias Robert Pitcairn, joka näin jätti pysyvän jälkensä Oseaniaan.

Bountyn ankkuri

Bountyn ankkuri on esitteillä Pitcairnissa. Kuva Copyright 2013 Andrew Randall Christian.

Bountyn kapina

Oseanian vesillä purjehti 1789 Britannian amiraliteetin purjealus, HMS Bounty. Laivan kapteenina oli tiukkaa kuria kannattava mies, William Bligh (9.9.1754 - 6.12.1817). Laivan tehtävänä oli noutaa Tahitilta leipäpuuntaimia ja toimittaa ne Länsi-Intiaan. Miehistö joutui tällä matkalla koville ja napinat ja muut valittelut kapteeni William Bligh nujersi alkuunsa, käyttäen näissä toimissaan myös ankaria, ruumiillisia rangaistuksia.

Purjehdus alkoi niin, että Bounty purjehti Englannista yli merten Tahitiin. Tämä matka oli äärimmäisen pitkä ja raskas, ja kuukausien kuluessa miehistön ja kapteenin välit kiristyivät äärimmilleen. Lopulta laiva kuitenkin saapui perille ja miehistö pääsi neljän kuukauden ajaksi viettämään leppoisia päiviä palmujen katveeseen, kauniiden tahitilaisnaisten seurassa. Tätä nautiskelua varjosti kuitenkin tietoisuus siitä, että paluumatka pirullisen kapteenin johdolla Englantiin olisi vääjäämättä edessä.

Pian paluumatkan alettua, 2 100 km Tahitista länteen lähellä Tongaa, Ha'apain saarten edustalla, laivalla nousi perämies Fletcher Christianin johdolla kapina. 28.4.1879 Fletcher Christian otti haltuunsa koko laivan, apunaan hänellä oli laivan 42:sta miehistön jäsenestä 22. Kaksi laivan miehistä pysyi puolueettomina ja 18 asettui kapteenin puolelle. Tämä hyvin kuuluisa tapahtuma tunnetaan luontevasti nimellä Bountyn kapina. Kapteenin, kera kahdeksantoista hänelle uskollisen miehen, Fletcher Christian jätti pieneen veneeseen merten armoille - mukaan miehet saivat hieman vettä ja leipää. Itse Fletcher Christian purjehti pois paikalta Bountylla takaisin, kohti Tahitia.

Kapteenin merten armoille jätetyn pienen venekunnan ihmeellinen pelastautuminen

Uskomattomasti tämän kapinatapahtuman todellinen sankari, kapteeni William Bligh taitavana merenkulkijana onnistui pelastautumaan valtavan merimatkan jälkeen. Aluksi hän vei venekuntansa 56 kilometrin päässä olevalle Tongan Tofualle, josta oli tarkoitus saada ruokaa ja vettä.

Kookospahkina

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva kookospähkinästä - Copyright © Hafiz Issadeen


Kookospähkinä on kookospalmun hedelmä. Kookospähkinän sisältöä, hedelmälihaa ja kookosmaitoa, käytetään eri tavoin ravintona. Kookospähkinän karkeasta, punaruskeasta kuidusta voidaan valmistaa naruja ja mattoja.

Tofualta jouduttiin pakenemaan vihamielisten alkuasukkaiden vuoksi. Jonkin verran vettä ja kookospähkinöitä veneeseen kuitenkin saatiin.

Tämän jälkeen Bligh otti suunnan kohti länttä, Uuden Hollannin (Australian) rannikkoa. Matkaa veneellä tehtiin soutamalla. Miehet vaihtoivat vuoroja ja soutivat tunnin-pari kerrallaan. Matkalla kohdattiin monia saaria, joilla ei voitu mennä maihin, sillä saarten asukkaat olivat vihamielisiä kannibaaleja, jotka olivat keihäineen valmiina iskemään eurooppalaiset kiehuviin patoihinsa.

Joskus matkalla kohdattiin autio saari, jolloin noustiin maihin ja voitiin tovi levätä soutamisesta. Tällöin saatiin sekä vettä että kaikenlaista ravintoa, simpukoita, ostereita ja erilaisia marjoja ja hedelmiä. Muuta vähäistä ruokaa edustivat kalat, joita saatiin merestä veneessä olleilla keihäillä. Joskus veneeseen laskeutui lentämiseen väsähtänyt lintu, joka onnistuttiin pistämään hengiltä ja syötiin kaikkine höyhenineen siitä paikasta. Joskus joku kalakin peräti hypähti vahingossa veneen pohjalle.

Bligh ohjasi veneensä Uuden Hollannin pohjoisimman niemen, Cape Yorkin niemimaan - jonka nimesi luutnantti James Cook vuonna 1770 Yorkin herttuan prinssi Edward Augustuksen mukaan - pohjoispuolitse Torresinsalmeen. Salmen kautta matka jatkui edelleen Kupangiin, hollantilaisten omistamalle Timorille. Kaikki miehistön jäsenet selvisivät 48 päivää kestäneestä, yli 6 000 kilometrin matkasta hengissä. Tosin, eräät heistä kuolivat rasituksiinsa Timorilla.

Bountyn kapinallisten matka Tahitin kautta Pitcairnin saarelle 1789 - 1790

Fletcher Christian miehistöineen lähti Bountylla omalle pakomatkalleen Polynesian vesille, etsimään sopivaa asuin- ja piilosaarta. Aluksi kapinalliset yrittivät perustaa siirtokunnan Tubuai -nimiselle saarelle, mutta sieltä he joutuivat poistumaan paikallisten asukkaiden vihamielisyyden vuoksi. Sen jälkeen he purjehtivat taas Tahitille.

Tahitilla Bountysta poistui kuusitoista miestä. Neljä näistä poistuneista oli lojaaleja kapteeni Blighille ja kaksi miehistä oli sellaisia, jotka eivät olleet asettuneet mukaan kapinaan eivätkä kapteeninkaan puolelle. Loput halusivat poistua muuten vaan, silläkin uhalla, että heidät saatettaisiin kiinnisaamisen jälkeen hirttää. Muutamat poistuneista saivatkin aikanaan hirttotuomion, mutta suurin osa armahdettiin. Tahitilla Fletcher Christian ennätti avioituakin, ja hänen vaimokseen tuli paikallisen päällikön tytär Maimiti, 16.6.1789. Kun Bounty lähti Tahitista, saapuakseen sitten Pitcairniin, aluksella oli jäljellä yhdeksän kapinallista, kuusi tahitilaismiestä ja yksitoista tahitilaisnaista.

Lopulta alus osui purjehduksellaan 15.1.1790 Pitcairniin, jossa asetuttiin asumaan saareen ja samassa yhteydessä Bounty poltettiin. Ensiksi luonnollisestikin huolella kuljetettiin laivasta saareen kaikki, mitä irti saatiin, mukaanlukien perunat, jamssit, siat ja kanat. Polttaminen ja palaneiden laivanjäänteiden alasiskeminen tehtiin siksi, että mahdolliset kapinallisten etsijät eivät voisi nähdä laivaa meren suunnalta. Laivattomuus merkitsi myös sitä, että kukaan ei voisi edes suunnitella poistumista saarelta.

Näin miehet katsoivat katkaisseensa kaikki yhteydet ulkomaailmaan ja valmistautuivat elämään loppuelämänsä saarella, joka vaikutti asumattomuudessaan, eristyneisyydessään, lämpimyydessään ja luontonsa hedelmällisyydessä täydelliseltä asuin- ja piilopaikalta.


Pitcairnin siirtokunnan dramaattiset alkuvaiheet - juopottelua, tappelua, salamurhia ja tappoja

Alkuvaiheessa elämä Pitcairnissa oli hulvatonta ja sekasortoista, viina virtasi sen mukaan kuin sitä vielä riitti - ja pian sitä opittiin itse valmistamaan rajattomasti lisää. Mitäpä muuta olisi voinut odottaakaan, kun kyseessä olivat merten hurjapäiset kapinalliset. Eurooppalaiset miehet pitivät kyllä oseanialaisista naisista, mutta oseanialaisten miesten kanssa ei yhteiselo sujunut. Merimiehet suhtautuivat tahitilaisiin miehiin kuin orjiin, eivät laisinkaan kuin vertaisiinsa.

Tahitilaiset miehet sietivät tällaista kohtelua vain tovin ja tekivät pian salakavalan yllätyshyökkäyksen, jossa suuri osa eurooppalaisista miehistä sai surmansa. Yllätyksen jälkeen eurooppalaiset järjestäytyivät ja tekivät selvää tahitilaismiehistä. Tässä 1793 syttyneessä konfliktissa tahtitilaisten ja brittien välillä kuolivat kaikki 6 tahitilaismiestä, ja 5 brittiä, mukaanlukien saaren senastinen johtaja, Fletcher Christian. Konfliktin jälkeen johtajaksi valittiin John Adams ja joksikin aikaa rauha palasi. Jäljellä oli neljä Bountyn kapinoitsijaa.

Rauha loppui, kun britti William McCoy rakensi tislauslaitteen ja alkoi valmistaa alkoholijuomia paikallisesta kasvista. Miehet joivat runsaasti ja naisille elämä muuttui helvetiksi. Naiset kapinoivat ja osa heistä yritti paeta, mutta heidän lauttansa hajosi. Elämä jatkui näin, kunnes alkoholinvalmistuksen keksinyt kuoli, kaatuiltuaan humalapäissään. Alkoholin valmistuslaitteet tuhottiin ja yksi britti tapettiin taas, hänen uhattuaan tappaa kaikki muut. Vuonna 1800 kuoli yksi kapinallisista, Ned Young kunniakkaasti ja normaalisti astmaan ja jäljelle jäi vain John Adams, yhdeksän tahitilaisnaista ja muutama lapsi. Tahitilaismiehet oli tässä vaiheessa eliminoitu jo viimeiseen mieheen. Rauha palasi saarelle.

Vuonna 1808 eräs amerikkalainen valaanpyyntialus, kapteeninaan Mayhew Folger, purjehti saarelle - ensimmäisenä vierailijana vuoden 1790 jälkeen. Tämä vierailu oli lyhyt. Adamsilla oli tällöin seuranaan 11 polynesialaista naista ja 23 lasta.

Vasta hieman myöhemmin, vuonna 1814 saarelle saapui kaksi brittialusta, H.M.S. Briton ja H.M.S. Tagus, joista miehistö tuli saareen asti. Heidän myötään koko Pitcairnin kapinallisten tarina kuultiin ja tuli julkiseksi muulle maailmalle. Brittialusten kapteenit ihastuivat saarelaisten elämään ja heidän mielestään olisi osoittanut suurta raakuutta ja epäinhimillisyyttä, jos John Adams olisi pidätetty. John Adamshan oli tuolloin edelleenkin kapinallinen, jonka neljännesvuosisata aiemmin tekemää rikosta ei vielä oltu käsitelty oikeudessa.

Näiden brittialusten jälkeen Pitcairniin alkoi saapua tasaisena virtana vierailevia aluksia, joiden mukana tuli monenlaista lahjaa - vaatteita, astioita, partakoneita, työkaluja, aseita ja raamattuja sekä kaikenlaista muuta.
Fletcher Christian (25.9.1764 - 20.9.1793). HMS Bounty -laivan perämies, kapinallisten johtaja ja Pitcairnin siirtokunnan ensimmäinen johtaja. Fletcher Christian sai lapsuudessaan varsin hyvän peruskoulutuksen ja lähti merille, kohti Intiaa jo 18-vuotiaana. Hänen purjehdustaitonsa huomioitiin oitis ja jo muutaman kuukauden purjehduksen jälkeen hänet ylennettiin miehistöstä perämieheksi, päällystön puolelle. Bountyn perämieheksi Christian nimitettiin vuonna 1787. Fletcher Christianista ei ole olemassa aikalaiskuvaa, mutta hänen kerrotaan olleen tumma, 175 cm pitkä, voimakas ja hieman kierosäärinen mies. Luonteeltaan hän oli lempeä, antelias ja ystävällinen mutta myös herkästi suuttuva. Hänellä oli erinäisiä tatuointeja kehossaan, kuten tähti rinnassa vasemmalla.

Satojen vuosien ajan liikkuivat huhut, joidenka mukaan Fletcher Christian ei olisikaan kuollut Pitcairnissa, vaan hän palasi toisella nimellä Englantiin. Näiden huhujen syntyyn vaikutti myös se, että John Adams antoi selittelyissään kirjon erilaisia kuolinsyitä Fletcher Christianille.

John Adams (1768 - 5.3.1829). Pitcairnin rauhattomien alkuaikojen jälkeen John Adams oli ainut mies saarella, seuranaan kymmenen polynesialaista naista ja 23 lasta. Kouluja käymätön, hitaasti lukemisesta suoriutuva ja lähes kirjoitustaidoton John Adams oli tässä asemassaan varsin rehti, oikeamielinen ja kiltti ihminen. Hän oli hurskas ja harjoitti uskontoa rukouksin ja muin hyveellisen menoin. Tälle tielle häntä johdatti Bountysta mukaan löytynyt raamattu. Vuonna 1808, Adamsille, viimeiselle elossa olevalle kapinalliselle, myönnettiin armahdus kapinoinnistaan. Vuonna 1825 hän meni naimisiin ja sai ainoan poikansa, Georgen. John Adams itse käytti itsestään nimeä Alexander Smith.

John Adams asui saarella naisineen - hänellä oli kymmenen vaimoa - ja lapsineen mahdollisimman englantilaistyylisesti rakennetuissa, lujissa puutaloissa. Heillä oli käytettävissään runsaasti erilaisia työkaluja, sekä naisten mukanaan tuomia, perinteisiä tahitiliaisia, että laivalta saareen tuotuja.

Ruokaa valmistettiin kahdesti päivässä polynesialaistyyppisessä kiviuunissa - keskipäivällä ja illansuussa. Ruokalajeihin kuuluivat taaro (vehkakasvi, jota kasvatetaan kosteilla trooppisilla alueilla ruoaksi juurimukuloidensa vuoksi), jamssi (jamssien mukula muistuttaa ulkonäöltään suuresti punaista bataattia), sekä banaanit, kaikki kuorrutettuna kookoskermalla. Joskus ruokaan kuului sikaa, lintua tai vuohta valmistettuna polynesialaiseen tapaan. Kalaakin syötiin.

Vaatteina olivat aluksi Bountylta saadut vaatteet ja purjekankaista valmistetut vaatteet. Ne korvattiin myöhemmin paikallisilla asuilla, joissa "kankaana" oli tapa, materiaali, jota saadaan paikallisista puukasveista.

Pitcairnin museo

Pitcairnissa on myös oma museo. Kuva Copyright 2013 Andrew Randall Christian.

Pitcairnin asutuksen vaiheita

Ensimmäiset polynesialaiset ovat asuttaneet Pitcairnin ja sen naapurisaaren Hendersonin jo noin vuonna 900 jaa. Tämä asutus on säilynyt saarilla ainakin vuoteen 1450 saakka, mutta ehkä myöhempäänkin. Kun Bountyn kapinalliset saapuivat Pitcairniin vuonna 1790, olivat saareet olleet autioina jo vuosisatojen ajan.

Vuonna 1856 väkeä Pitcairnissa oli niin paljon, että paikka ei tarjonnut kaikille riittävästi toimeentuloa, ja siksi saarelaiset siirtyivät Norfolkin saarelle, jonka heille turvapaikaksi tarjosi kuningatar Viktoria. Muuttajia oli 194 ja Pitcairn jäi tyystin autioksi.

Pitcairn kuitenkin veti Norfolkiin siirtyneitä takaisin puoleensa, ja vuosina 1859 - 1864 osa väestä palasi takaisin Pitcairniin. Paluu tapahtui viime vaiheessa, sillä puutarhat rehottivat villiintyneinä, villeinä juoksi saarelle jäänyt vähäinen karjakin ja ranskalaiset olivat juuri valtaamassa tätä hylätyksi luulemaansa saarta. Vuonna 1864 jonkin aikaa autiona olleessa Pitcairnissa oli taas viisi perhettä ja niissä yhteensä 43 ihmistä. Näinä aikoina saaren asukkaiden elämä oli kovaa, kovempaa, kuin alkuaikojen kapinallisilla. Monenlaiset tarvekalut ja -kankaat puuttuivat ja laivaliikenne oli vähäistä.

Enimmillään saarella oli asukkaita 233 vuonna 1937. Heistä monet ovat sittemmin muuttaneet muualle, erityisesti Uuteen-Seelantiin. Heinäkuussa 2014 Pitcairnissa eli edelleen 46 - 48 asukasta, joista osa Bountyn kapinallisten jälkeläisiä. Kutistuvan ryhmän tulevaisuus ei ole näyttänyt valoisalta, sillä vanheneva väki vähenee kaiken aikaa eikä syntyvyyttä juuri ole.

Uutta toivoa uusista asukkaista antaa Pitcairnin neuvoston (The Pitcairn Islands Council) laatima ohjelma, jonka puitteissa saarelle pyritään houkuttelemaan ja saamaan uusia asukkaita muualta vuosina 2014 - 2019. (Pitcairn Islands Repopulation Plan 2014 - 2019).


Pitcairn

Piskuisella Pitcairnilla on oma, hieno vaakuna - jonka eittämättä on luonut vaakunataiteen suurmaa Britannia.

Pitcairn

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © UltraPanavision
Photos used with permission.


Venevalkama tervetuloa-kyltteineen.

Pitcairnissa puhutaan englantia ja pitkerniä, joka on sekoitus tahitia ja 1700-luvun englantia. Nykytekniikan suomin mahdollisuuksin äärimmäisen kaukainen ja eristäytynyt Pitcairn voi olla yhteydessä muuhun maailmaan ei vain meriteitse, vaan myös puhelinyhteyksin ja Internetin kautta.

Saaren liikenteestä ja huollosta huolehtii myös oma alus, Claymore II, joka vierailee saarella kolmen kuukauden välein. Claymore II on 49 metriä pitkä alus. Miehistöä on 8 henkeä ja matkustajia mahtuu 12.


MS Marina

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Jordandkatz


Claymore II:n lisäksi saarella vierailee säännöllisesti suuri määrä suuria risteilijöitä, jotka kuljettavat turisteja. Pitcairnin rantavesillä vierailee säännöllisesti myös kuvan MS Marina. Aluksen pituus 239 m ja matkustajia mahtuu 1252 henkeä, miehistöä on 780. Tämän suuruusluokan risteilijä pysähtyy Pitcairnin edustalle korkeintaan muutaman tunnin ajaksi. Sekä sääoloista, että kapteenista riippuu se, pääsevätkö matkustajat käymään myös saaren maaperällä.

Pitcairn

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © UltraPanavision
Photos used with permission.


Pitcairnin asukkaiden yhteinen tila, jota käytetään vapaa-ajanviettoon, kokousten pitoon ja myös oikeussalina. Seinien koristeina on saarilla vierailleiden alusten kuvia, nimikkoesineitä ja viirejä.

Pitcairn

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Fotorus


Pitcairnilla ei ole lentokenttää eikä satamaa. Yhteydenpito saarelle saapuville laivoille tapahtuu niin, että saarelaiset nousevat pitkään veneeseensä ja tulevat saapuneen laivan vierelle. Näissä yhteyksissä voidaan ottaa vastaan saapuvaa tavaraa ja myös vierailijoita.

1800-luku Pitcairnissa oli hiljaista aikaa. Vuonna 1914 Panaman kanavan avaamisen jälkeen Pitcairn oli Uuteen-Seelantiin matkaavien risteilijöiden suosima pysähdyspaikka, jossa alkoi käydä laivoja viikoittain. Laiva viikossa tiesi sitä, että eristäytyneisyyden aikakausi oli ohitse.

Laivojen vierailuilla on ollut erityisesti entisinä aikoina saarelaisille elintärkeä merkitys. Laivat eivät ole vain tuoneet tavaraa ja uutisia ulkomaailmasta, vaan niihin on voitu myös myydä saarelaisten valmistamia koriste-esineitä, hunajaa yms. Myös omien postimerkkiensä myynnillä saarelaiset ovat rahoittaneet elämäänsä. Pitcairnilla on oma postimerkki, joka on yksi maailman kalleimpia. Pitcairnin ensimmäinen postimerkki julkaistiin 15.10.1940. Jokapäiväisen ravinnon saarelaisille on tuottanut luonto, josta he ovat saaneet hedelmiä ja vihanneksia, kuten sitruunaa, sokeriruokoa, vesimelonia, banaania, jamssia, ananaksia ja papuja. Myös kalastus on ollut tärkeä elinkeino.


Bounty Bounty Bounty

Nykypäivän merimies ottaa tuntumaa HMS Bountyn ruorissa entisaikojen seiloreiden elämään. Näin läskit, riippurintaiset merimiehet olivat entisinä aikoina hyvin harvinaisia, sillä laivoilla oli puutetta ruoasta ja keripukin riivaamat merimiehet olivat yleensä laihoja.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat yllä - Copyright © Magic Madzik
*Kuva alla keskellä, rantaelämää Havaijilla - Copyright © www.bluewaikiki.com
*Kuvat alla - Copyright © Duncan Rawlinson
*Kuvat alla - Copyright © Duncan Rawlinson - Icon Photography School


Hymy Tahiti Hymy

Ihmiset Polynesiassa ovat ystävällisiä, iloisia ja kauniita. Alkuperäisväestön mukana paratiisirannoilla ovat länsimaalaiset, jotka myös ovat hyvin kauniita.

Pitcairn - maailman kaunein paikka

Suomalainen Veikko Huhta kuuluu maailman eniten matkustelleisiin ihmisiin. Hänen mukaansa yksi maailman kauneimpia paikkoja on Pitcairn-saari.

Mikään suurten massojen tavoittama matkakohde Pitcairn ei edelleenkään ole, johtuen saaren syrjäisestä sijainnista. Vuonna 2012 saarella vieraili 870 turistia, joista 702 tuli risteilijöiltä ja muulla tavoin 168. Turismia rajoittaa myös se, että matka Pitcairniin on kallis, jos sen tekee esimerkiksi loistoristeilijällä.
Pitcairn Studio55: Tämä suomalaiskaksikko on maailman eniten matkustanut pariskunta!

Pitcairnin johtava neuvosto hyväksyi homoavioliitot vuonna 2015 - vain homot puuttuvat

Kesäkuussa 2015 Pitcairnissa hyväksyttiin avioliitto samaa sukupuolta olevien kesken, eli homo- ja lesboavioliitot. Päätöksestä ilmoitettiin tavan mukaan: ilmoituksella kaupungintalon kuistilla ja toisella kaupan ikkunassa. Ilmoitus julkaistiin myös netissä, Pitcairnin verkkosivulla.

Ihan ensihätään ei tämänlaatuisia liittoja ole luvassa, sillä saarella ei ole muutenkaan juuri naimisiin sopivia pareja, ja lesbot ja homot puuttuvat tyystin.

Pitcairnin asukkaan Meralda Warrenin mukaan saarella ei ollut edes keskusteltu homoliitoista, vaan neuvosto teki päätöksensä vähin äänin muun maailman vaikutuksesta. Warrenia päätös ei haittaa, mutta hänen mukaansa saarella ei ole vuosiin ollut tiettävästi yhtään homoseksuaalia.

Jos homoparin vihkiminen joskus tulee ajankohtaiseksi, voi sen eteen käytännössä kohota vielä tummia pilviä, sillä saarella on yksi ainut pappi. Hän edustaa seitsemännen päivän adventisteja eli kirkkokuntaa, joka ei hyväksy samaa sukupuolta olevien liittoja.
Pitcairn Yle Uutiset Anniina Wallius 22.6.2015: Pikkuinen Pitcairn hyväksyi homoliitot, vihittäviä puuttuu


Taarot

Taaron eli taron juurimukulat ovat keitettyinä maukasta ravintoa Pitcairnissa. Pitcairnilla kasvaa runsaasti hedelmiä ja vihanneksia, kuten sitruunoita, sokeriruokoa, vesimeloneja, banaaneja, kookoshedelmiä, jamssia, ananaksia ja papuja.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä taaromukulat - Copyright © © 2005 David Monniaux


Leipäpuu

Leipäpuu eli malaijienleipäpuu (Artocarpus altilis) on Tyynenmeren saarilla elävä puu, jonka noin vesimelonin kokoista hedelmää kutsutaan vain nimellä leipäpuun hedelmä (eng. breadfruit). Leipäpuun hedelmä muistuttaa ravintoarvoiltaan ja käytön puolesta monessa suhteessa perunaa. Kypsänä sitä voi syödä sellaisenaan, mutta yleensä se keitetään, grillataan tai paistetaan aivan kuten peruna.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä leipäpuun hedelmistä - Copyright © © 2005 Beth Camp
Pitcairnin koulu
Pitcairnin koulu - pääkaupunki Adamstown

Pitcairnissa koulu, kuten kaikki muukin, sijaitsee saaren pääkaupungissa, Adamstownissa. Joka puolestaan sijaitsee Bounty Bay -lahden yläpuolisella rinteellä. Tämä maailman pienin pääkaupunki on nimetty viimeisen eloonjääneen HMS Bounty -laivan kapinallisen, John Adamsin mukaan. Adams armahdettiin 1825. Hän meni naimisiin tahitilaisnaisen kanssa, ja kuoli Pitcairnin saarella 61-vuotiaana 1829.

Adamstownin rakennuksiin kuuluvat koulu, kirkko, museo ja satelliittiasema, joka huolehtii saarten tietoliikenteestä. 800 metrin pituisen pääkadun varrella talot ovat kylämäisesti hajallaan. Pääkaupungin keskustassa on Bounty-laivan ankkuri ja laivakello, jonka soittamisella ilmoitetaan laivojen saapumisesta ja muista tärkeistä tapahtumista. Kaikki Pitcairnin asukkaat asuvat saaren pohjoisrannikon Adamstownissa.
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © UltraPanavision
Photos used with permission.


Pitcairnin kellonaika Suomeen verrattuna

Suomessa ollaan kellonajassa 11 tuntia edellä Pitcairnin kellonajasta. Siten, kun Pitcairnissa ollaan aamulla kello kuudessa, niin meillä kello näyttää jo illansuun aikaa klo 17.00.
Pitcairnin kirkko
Pitcairnin kirkko

Pitcairnilaiset ovat uskoltaan seitsemännen päivän adventisteja ja he kuuluvat adventtikirkkoon. Saaren oman säännöstön mukaisesti alkoholi, tanssiminen ja julkiset kiintymyksen osoitukset, kuten kielisuudelmat, ovat kiellettyjä.

Paratiisissa väijyi paholainen

Vuonna 2004 Pitcairn nousi julkiseen tietoisuuteen maailman laajuisesti hyvin ikävissä yhteyksissä. Joukko Pitcairnista muualle muuttaneita naisia nosti oikeusjutun, jonka mukaan heitä oli lapsuudessaan käytetty saarella seksuaalisesti hyväksi. Tytöt olivat olleet tuolloin nuorimmillaan noin 12-vuotiaita. Useat saaren miehistä joutuivat tuomioistuinkäsittelyssä syytteeseen. He vetosivat puolustuksessaan siihen, että seutujen tapana on, että tytöt seurustelevat ja avioituvatkin nuorena. He vetosivat myös siihen, että Pitcairn on oma itsenäinen alueensa, jolla vallitsevat seutujen lait. Tuomioistuin ei hyväksynyt laisinkaan näitä selityksiä, ja miehet tuomittiin, Yhdistyneen Kuningaskunnan lakien mukaisesti. Tutkinta ja tuomioistuinkäsittely oli hyvin monimuotoinen prosessi. Vankeutta tuli kullekin kahdesta kuuteen vuotta ja tuomiossa huomioitiin saaren eristyneisyyden aiheuttamat erityisolosuhteet. Tämä jätti mustan ja ikuisesti pysyvän jälkensä saaren historiaan.
All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © UltraPanavision
Photos used with permission.


Pitcairnin hallinto

Pitcairnin asukkailla on melko laaja, paikallinen autonomia ja mahdollisuus päättää omista asioistaan. Se kuuluu kuitenkin Brittiläiseen Kansainyhteisöön ja sitä johtaa Uudessa-Seelannissa asuva, Britannian Uuden-Seelannin siirtomaa-kuvernööri komissioineen. Näin esimerkiksi Britannian lainsäädäntö on voimassa myös Pitcairnissa.

Pitcairnin asukasluku on ollut aina niin pieni, että Britannia ei ole koskaan nähnyt tarpeelliseksi sijoittaa saarelle omaa kuvernööriä. Ennen nykyjärjestelyjä, Britannian etuja Pitcairnissa valvoi Fidzin kuvernööri, aina Fidzin itsenäistymiseen, vuoteen 1970 saakka.
Pitcairn
Pitcairn - saaren koillinen kärki All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Jack Salen
Photo used with permission.
Bounty
Bounty

HMS Bounty II - kapinalaivasta vuonna 1960 valmistettu uusversio.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä - Copyright © Dan Kasberger
Lumiukko Havaijilla
Lumiukko Havaijilla

Oseanian atollisaaret nostavat mielikuviin paratiisimaiset, kuumat hiekkarannat. Silti, esimerkiksi trooppisella Havaijilla sataa luntakin. Lumentulo on mahdollista korkeimmilla tulivuorilla, joita ovat Mauna Loa, Mauna Kea ja Haleakala. Lumi pysyy näillä korkeimmillakin kohdilla maassa korkeintaan vain muutaman päivän ajan. Noin 2 700 metriä on se korkeusraja, jonka alapuolella lunta ei Havaijilla sada.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Mark Kortum

Lähteet
Pitcairn MMXV Pitcairn Islands Office: Pitcairn Islands
Pitcairn Official Pitcairn Islands Tourism Web Site
Pitcairn Aapo Puskala, City Lehti: Pitcairn
Pitcairn Wikipedia: Pitcairn
*John Boyne: Kapina laivalla - Bazar 2009
*Wikipedia: Maantieteelliset paikkaselvitykset ja kasvilajien kuvaukset.
*** tunturisusi.com linkit ***