Tunturisuden sivut

Kookospalmu (Cocos nucifera)

Trooppisilla seuduilla kasvava kookospalmu voi yltää jopa 40 metrin pituuteen eli korkeuteen. Kookospalmut tunnetaan paitsi kauneudestaan, myös siitä, että ihminen voi hyödyntää niitä monin tavoin. Kookospalmusta sanotaankin, että se on hyväätekevä palmu.

Kookosmaidon juontia

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Shannon Tompkins


Kookosmaitoa voi juoda pillillä suoraan kookospalmun hedelmästä, kookospähkinästä. Kestää suunnilleen kymmenen vuotta, ennen kuin puu tuottaa ensimmäiset pähkinät. Sen jälkeen yksi puu kasvattaa kuuden- tai seitsemänkymmen vuoden ajan viitisenkymmentä pähkinää vuodessa.

Kookospalmut tarvitsevat kasvaakseen lämpöä, hyvän maan, paljon kosteutta ja paljon aurinkoa. Mieluisinta kasvuseutua saarilla ja mantereilla ovat alangot lähellä rannikkoja.

Kookospahkina

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva kookospähkinästä - Copyright © Hafiz Issadeen


Kookospähkinä on kookospalmun hedelmä. Kookospähkinän sisältöä, hedelmälihaa ja kookosmaitoa, käytetään eri tavoin ravintona. Kookospähkinän karkeasta, punaruskeasta kuidusta voidaan valmistaa naruja ja mattoja.

Kookospähkinä

Kookospalmun hedelmänä on kookospähkinä, joka on eräänlainen luumarja. Kypsässä pähkinässä on kovera, noin puolentoista senttimetrin paksuinen kerros siemenvalkuaista, öljyistä ydintä, jota ympäröi kova puukuori. Kuori puolestaan on usein kuusikin senttimetriä paksun, kudiuista muodostuneen kotelon sisällä. Uloin, ohut pintaosa on nimeltään eksokarppi. Sen alla on paksumpana kuituinen mesokarppi. Mesokarpin alapuolella on ohuena ja kovana endokarppi. Endokarpin sisällä on hedelmäliha.

Kookospähkinän sisimmässä olevat hedelmä liha ja kookosmaitoa ovat hyvää ravintoa ihmiselle. Kun kookospähkinä ei vielä ole kypsä, sen ytimen sisällä on kirkasta kookosmaitoa, joka on piristävää ja ravitsevaa juomaa. Kun kookospähkinä kypsyy, maito tiivistyy ytimeen. Missä tilassa kookospähkinän sisus on, sen voi tarkistaa pähkinää heiluttelemalla. Jos sisällä on kookosmaitoa, pähkinä hölskyy - eli pähkinä on vielä kasvunsa alkuvaiheissa, ei kypsä. Jos pähkinä on vanhempi eli pypsynyt ja kookosmaito on jo imeytynyt hedelmälihaan, ei hölskymistä tapahdu.

Kookospähkinä voidaan avata ja hedelmäliha kaivetaan esille. Kun tämä hedelmäliha on kuivunut, siitä saadaan kopraa. Hedelmälihasta saadaan raastamalla kookoshiutaleita, joita voidaan käyttää esimerkiksi jälkiruokiin ja makeisiin.

Kaupoissa myytävä kookosmaito on kookoshedelmästä erilaisin prosessein, uuttamalla ja puristamalla valmistettua. Siinä on siten mukana myös kookospähkinän alkuperäinen, hedelmälihaan imeytynyt kookosmaito.

Kookospalmu hyötykäytössä ja erilaisissa valmisteissa

Auringonsuojana. Kookospalmun korkea runko suurine lehtineen tarjoaa usein ainoan varjoisan suojan polttavilta auringonsäteiltä.

Riippumaton tukipuina. Kookospalmujen väliin voidaan mitä mainioimmin kiinnittää riippumatto, jossa maaten on ihanaa kuunnella aaltojen laulua, samalla kun nautitaan vilvoittavaa kookosmaitoa ja kookossuklaapatukoita.

Kookosmaito juomana. Kookosmaito ei ole vain makunsa vuoksi arvostettua juomaa. Monilla saarilla ei ole laisinkaan lähteitä ja kun sademäärätkin voivat olla alhaisia, juomavettä löytyy tuskin laisinkaan. Tällöin kookosmaito on ainut, luonnosta saatavilla oleva juoma.

Hedelmäliha ruokana. Kookospähkinän sisältä löytyvä ydin syödään sellaisenaan tai kastikkeena. Se vastaa eurooppalaisten perunaa ja aasialaisten riisiä.

Koprasta erotettu kookosöljy eli kookosrasva. Kookospähkinän kuivaneesta ytimestä, koprasta, puristetaan kookosöljyä eli kookosrasvaa, jota voidaan käyttää sekä ruokana että voiteena. Koprasta erotettua öljyä käytetään margariinin valmistukseen, erityisesti paistettaviin ruokiin ja salaatteihin, lentokoneiden polttoaineisiin, öljylamppujen öljyyn, hienoihin saippuoihin ja kosmeettisiin aineisiin.

Öljytön kopra karjanrehuna. Kun koprasta on erotettu öljy, jää jäljelle säikeistä, kuitu- ja proteiinipitoista massaa, joka on mainiota karjanrehua.

Rungon ydin ruokana. Myös rungon sisällä olevaa ydintä voidaan syödä silloin, kun vielä elossa oleva kookospalmu joudutaan kaatamaan.

Kookospähkinä suklaissa, makeisissa ja jälkiruoissa. Kookospähkinän uumenista saadaan makoisia lisukkeita erilaisiin makeisiin, suklaisiin ja jälkiruokiin.

Kookospähkinä astiana. Kookospähkinän tyhjä kuori on erinomainen astia. Kun siitä poistetaan kuidut, sitä voidaan käyttää kulhona tai juomamukin tapaan.

Kookospähkinä lusikoina ja esineinä. Kookospähkinän tyhjästä kuoresta voidaan veistää lusikoita, mutta myös mitä erilaisimpia esineitä - käyttöesineitä ja myös matkamuisto- ja koriste-esineitä.

Kuidut naruina, peitteinä ja mattoina. Kookospähkinän kuiduista voidaan valmistaa narua. Teollisuudessa kuiduista valmistetaan peitteitä ja mattoja.

Runko rakennusmateriaalina. Kookospalmun rungosta saadaan puuta huonekaluihin, taloihin ja työkaluihin.

Lehdet kattoina ja koreina. Kookospalmun lehdistä voidaan tehdä katot majoihin ja niistä punotaan myös koreja.

Kuorista puuhiiltä. Kookospähkinän kuorista voidaan valmistaa puuhiiltä.

Kanootit, lautat. Kookospalmun puu- ja lehtiosista voidaan rakentaa kanootteja, veneitä ja vaikkapa autiolle saarelle joutuneen tarpeisiin pelastuslautta.

10 maailman suurinta kookospähkinöiden tuottajaa. 1) Indonesia 2) Filippiinit 3) Intia 4) Sri Lanka 5) Brasilia 6) Thaimaa 7) Vietnam 8) Meksiko 9) Papua-Uusi-Guinea 10) Tansania. (World Map with Top Ten Countries by Coconut Production).

Kiipeämistä kookospalmuun

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © David Weekly


Paikalliset asukkaat keräävät kookospähkinänsä perinteisin menoin. Huimaaviin korkeuksiin pitkin oksattomia runkoja silppuavat ovat yleensä nuoria miehiä tai poikia. Kiipeäminen näyttää vaaralliselta ja sitähän se on. Kuvat ovat Mikronesian liittotasavallasta, joka on Oseanian saarivaltioita. Poika kiipeää noin 20 metrin korkeuteen - ilman minkäänlaisia turvaköysiä.

Kiipeämistä acai-palmuun Kiipeämistä acai-palmuun

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Photos by Kate Evans for Center for International Forestry Research (CIFOR) - Copyright © CIFOR


Muihinkin palmuihin, kuin kookospalmuihin kiivetään pitkin runkoa. Kuvissa poika, Jean de Souza, kiipeää Brasiliassa acai-palmuun poimimaan palmun kasvattamia marjoja, jotka ovat pyöreitä ja violetteja viinirypäleitä muistuttavia.

Acai-palmu (Euterpe oleracea)

Monin paikoin latinalaisessa Amerikassa acai-marja ja palmunydin ovat tärkeä osa perinteistä ruokavaliota. Esimerkiksi Amazonin alueella peräti 42 % asukkaiden päivittäisestä ravinnosta on peräisin acaí-palmusta. Acai-marjoja käytetään kookospähkinöiden tapaan monenlaisissa ruokavalmisteissa sekä juomissa ja myös lisäravinteissa. Marjat ovat raaka-aineena myös esim. kosmeettisissa tuotteissa ja alkoholissakin.

Acai-marjan kysyntä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti eri puolilla maailmaa. Tämän vuoksi paikallisväestö on joutunut vaikeuksiin: suuri osa tärkeästä ravinnosta menee vientiin, eikä paikallisten köyhien ruokapöytään. - (Luontaistuotteet.org: Acai-marja on monipuolinen superfood).

Paratiisin palmurantaa
Paratiisin palmurantaa

Tanssia Tahitilla.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat yllä - Copyright © MAES Gabriel
Taatelipalmu
Taatelipalmu

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat, alempi - Copyright © Wa So
*Kuva, ylempi - Copyright © Don Graham


Taatelipalmuihin kuuluu 14 taatelipalmulajia. Näitä ovat mm. kanariantaatelipalmu, välimerentaatelipalmu, pikkutaatelipalmu ja kreetantaatelipalmu. Taatelipalmulajeissa on kymmenittäin erilaisia, jalostettuja palmulajikkeita, jotka tuottavat erimakuisia taateleita.

Taatelit ovat pitkänomaisia, noin neljän sentin pituisia hedelmiä, joiden kuori on kiiltävä ja hiukan epätasainen. Hedelmän sisällä on pitkänomainen siemen, jota ei syödä. Väriltään taatelit voivat olla vaaleanruskeita tai tummanruskeita. Hedelmäliha on kullanruskeaa ja pehmeää.

Taatelipalmut (Phoenix)

Taatelipalmut olivat tunnettuja jo ainakin 5 000 vuotta sitten Lähi-idässä. Taatelipalmuja kasvaa kuivassa ilmastossa subtrooppisilla ja autiomaa-alueilla Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä, Kaliforniassa ja Australiassa. Ne tunnetaan erityisesti keitaitten kasveina. Taatelipalmut ovat tärkeitä hyötykasveja Afrikan pohjoisosista Pakistaniin ulottuvalla alueella. Yksi palmu voi tuottaa 68 - 176 kg taateleita yhdellä satokaudella. Hedelmät kasvavat suurina terttuina palmun latvassa.

Taatelit poimitaan kypsinä, mutta koska niiden säilyvyys on huono, ne kuivataan. Näin kuivattuja taateleita voidaan nauttia ympäri vuoden. Taatelit sopivat monenlaiseen käyttöön. Niitä voidaan napostella sellaisinaan, maukkaina välipaloina ja niitä voidaan käyttää leivonnassa ja ruoanvalmistuksessa, ne sopivat myös hedelmäsalaatteihin ja vaikkapa viilin kanssa syötäviksi. Taatelit sopivat hyvin myös esimerkiksi smoothieen tuomaan makeutta ja rakennetta. Ne ovat raakakakkujen yksi pääraaka-aineista ja raakaravinnon ruokien yksi suosituimmista makeuttajista.

Runsaasti sokeria sisältäviä, kivettömiä taateleita verrataan maultaan toffeen, hunajan ja siirapin yhdistelmään. Kuivatuista taateleista todetaan, että "ne ovat niin ruman näköisiä, mutta niin suloisen makuisia". Taateleissa on runsaasti energiaa, ja ne ovat hyvin ravitsevaa ruokaa toipilaille sekä mainioita lounasevääksi.

Kuivatut taatelit ovat mukava vaihtoehto suklaalle ja makeisille. Onhan taateleiden kokokin jo sopivasti sama, kuin karkkien koko. Päivittäisellä taateleiden napostelulla on tutkimusten mukaan myös useita erilaisia, positiviisia terveysvaikutuksia. Taateleiden syönnillä voidaan suojautua jopa ateroskleroosia, sydänkohtauksia ja aivohalvauksia vastaan.

Taatelit ovat myös tärkeä kivennäisaineiden lähde, ja niissä on paljon esim kaliumia, mikä auttaa pitämään yllä nestetasoa sekä natriumin ja kaliumin tasapainoa kuumassa ilmastossa. Eipä ihme, että beduiinit ovat aina pitäneet mukanaan päiväkausien vaelluksillaan polttavissa autiomaissa mukanaan taateleita - sekä viikunoita ja jauhoja, joista he valmistivat leipää.

Sadassa grammassa taatelia on huimasti C vitamiinia, monia B-vitamiineja (myös betakaroteenia joka edistää rusketusta suojaten ihoa sisältäpäin) sekä hyödyllistä A-vitamiinia. Taateli sisältää kymmenkunta erilaista aminohappoa, jotka auttavat meitä sulattamaan hiilihydraatteja paremmin, kontrolloimaan rasvahappoja sekä pitämään yllä verensokerin tasoa. Kuivatussa taatelissa on n.15% vettä, 70% sokeria (eli mainio energian lähde välipalaksi), 2,1% proteiineja ja 0,6% rasvaa.

Kun taatelipuulajikkeita on runsaasti, niin myös kuluttajille myytäviä erilaisia taateleita on runsaasti. Todellinen taatelirakastaja tutustuu koko taatelitarjonnan maailmaan ja valikoi sieltä itseään eniten miellyttävät taatelit.

Taatelipalmuja pidetään myös huonekasveina.

10 maailman suurinta taatelintuottajaa. 1) Egypti 2) Saudi-Arabia 3) Iran 4) Yhdistyneet arabiemiirikunnat 5) Algeria 6) Irak 7) Pakistan 8) Oman 9) Tunisia 10) Libya.

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin

Palmunlehvät ovat rauhan, voiton, ikuisen elämän ja taivaaseen päässeiden symboleja

Kristityille taatelipalmun lehvät ovat rauhan symboleja. Palmun oksa on voiton, ikuisen elämän ja taivaaseen päässeiden vertauskuva.

Kristityt viettävät palmusunnuntaita sen tapahtuman muistoksi, jolloin Jeesus saapui aasilla ratsastaen Jerusalemiin. Tällöin suuri väkijoukko tervehti Jeesusta, heiluttaen samalla palmunoksia ja sirotellen niitä tielle hänen eteensä. Palmulla tarkoitetaan tässä yhteydessä ainoaa Palestiinassa kasvavaa palmulajia, taatelipalmua. Palmusunnuntaina palmun - tai Suomessa pajun - oksat siunataan kirkossa.

Tärkeän ravintokasvin, taatelipalmun oksat ovat olleet pyhiä ja niitä on käytetty jo vuosituhansien ajan koristeina uskonnollisissa juhlissa.

Öljypalmu (Elaeis guineensis)

Öljypalmu tunnetaan sen tuottamista palmuöljystä ja palmuydinöljystä eli palmusiemenöljystä. Öljypalmusta saadaan myös palmuviiniä, palmunsydäntä ja materiaaleja kattoihin, aitoihin ja saviastioiden lujitteeksi. Siitä tehdään koreja, verkkoja, köysiä ja harjoja. Öljypalmu tuottaa enemmän satoa, kuin mikään muu viljelyskasvi. Siitä saadaan hehtaaria kohden noin neljä kertaa enemmän öljyä kuin rypsistä ja kahdeksan kertaa enemmän kuin soijasta. Läntisen Afrikan sademetsäalueilta kotoisin olevaa öljypalmua viljellään nykyisin koko maailmassa 18 miljoonan hehtaarin alalla. 39 prosenttia maailman kasviöljystä on palmuöljyä. Vaikka öljypalmu on peräisin Afrikasta, se kasvaa paremmin Kaakkois-Aasian olosuhteissa.

Öljypalmun emikukinnoissa saattaa yhdessä ryppäässä kypsyä tuhansia, tiiviisti toisiinsa painuneita, n. 5 cm pituisia luumarjoja. Niissä on ohut kellertävä, vihertävä, punertava tai mustahko pintakerros, jonka alaisessa mallossa on ainakin 50 % palmuöljyä, joillakin viljelylajikkeilla jopa 70 prosenttia. Hedelmänkiven sisällä olevassa siemenvalkuaisessa on n. 50 prosenttia palmuydinöljyä.

Palmuöljyä käytetään ruoanvalmistuksessa, kuten paistoöljynä. Palmuöljy on maailman suosituin ruokaöljy. Suomessakin sitä kulutetaan keskimäärin 58 kiloa henkeä kohti. Teollisuus käyttää palmuöljyä laajasti margariineissa, leivonnaisissa, valmisruoissa, mutta myös kosmetiikassa, saippuoissa, voiteluaineissa, kynttilöissä, lääkkeissä, maatalouskemikaaleissa, maaleissa ja jopa elektroniikassa. Indonesia ja Malesia tuottavat 85 prosenttia maailman palmuöljystä, jonka kulutus on jo ohittanut soijan.

Ilmastonmuutos sekä energian hintojen nousu aikaansaavat sen, että palmuöljyä tullaan tulevaisuudessa käyttämään yhä enemmän myös uusiutuvan energian raaka-aineena. Tämä, bioenergian käytön lisääntyminen tuhoaa entistä enemmän sademetsiä.

Öljypalmun kohdalla käydään vakavaa keskustelua sen haitoista ja hyödyistä. Haittoja edustaa se, että öljypalmuviljelyksiä varten on raivattu esimerkiksi Indonesiassa ja Malesiassa miljoonia hehtaareita sademetsää öljypalmuplantaaseiksi. Puhutaan luonnon kannalta katastrofista. Palmuöljyn tuotanto on tärkeimpiä syitä sademetsän raivaamiselle Kaakkois-Aasiassa. Sen käyttö polttoaineissa kiihdyttää hakkuita ja lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Toisaalta, hyötyjä edustaa se, että öljypalmuviljely tuottaa tuloja ja elinmahdollisuuksia erityisesti maailman köyhille alueille.

10 maailman suurinta palmuöljyntuottajaa. 1) Indonesia 2) Malesia 3) Thaimaa 4) Kolumbia 5) Nigeria 6) Papua-Uusi-Guinea 7) Ecuador 8) Ghana 9) Honduras 10) Guatemala.

Kookospalmu

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Koshy Koshy


Kookospalmun alla on syytä olla varuillaan, sillä putoava kookospähkinä voi tehdä ikävää jälkeä.

Kookospähkinöiden keskimääräinen paino on 680 grammaa, mutta suurimmat voivat painaa jopa 2,5 kg. Seychelleiltä löytyy kookospalmulajike, joka tuottaa 20 kg:n painoisia kookosjättipähkinöitä.

Kookospalmuiset käsilaukut

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © DeusXFlorida


Kookospalmuista valmistettuja käsilaukkuja myynnissä Floridassa.

Kookossuklaa Kookossuklaa

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Ylempi kuva - Copyright © Alpha
*Alempi kuva - Copyright © Miles Goodhew


Kapinallisten kunniamuistoksi valmistettuja kookostankoja suklaakuorrutuksella. Näissä kookospatukoissa on mukana paratiisin maku.
Tanger Marokko

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © mhobl


Marokon Tangerissa kohtaavat menneisyys ja nykyhetki - palmupuiden katveessa.

Palatsi Marokko
Majakka Marokko

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © mhobl


Palatsi, majakka ja palmut Marokossa tuovat mieleen tuhannen ja yhden yön sadut.

Palmuja iltapäivän auringossa

Palmut kurottelevat korkeuksiin Arizonassa ja onhan kauniin valkoisen rakennuksen pihalla joku kaktuskin, kun Arizonassa ollaan. Vuonna 1907 rakennetun talon omistaja on ollut Villin lännen elokuvien tähti Tom Mix (6.1.1880 - 12.10.1940). Nykyisin talossa toimii ravintola.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Classic Film

Palmujen ominaisuuksia

Palmut eli palmukasvit ovat trooppisilla seuduilla kasvavia puuvartisia lajeja, joilla on lehtiä vain latvaruusukkeessa. Runko on palmuilla koko pituudeltaan suunnilleen samanpaksuinen, sillä paksuuskasvua on vain palmun kärkisilmun alapuolella. Monet palmulajit voivat kasvaa jopa yli 50 metriä korkeiksi. Joidenkin lajien lehdetkin ovat yli 10 metrin pituisia.

Palmut ovat olleet monilla lämpimillä seuduilla tärkeimpiä hyötykasveja. Monista palmuista saadaan ainakin paikallisesti arvokkaita tuotteita ja eräät palmulajit ovat jopa maailmantaloudellisesti merkittäviä.

Erilaisia, jalostettuja palmulajikkeita ihmiskunta on kehittänyt palmujen pitkän historian aikana noin 2 500. Esimerkiksi taatelipalmut ovat ensimmäisten, ihmisten viljelykasveihinsa ottamien lajikkeiden joukossa ja niillä on - ravinnon ja kaupankäynnin ohella - myös suuri kulttuurinen ja uskonnollinen merkitys ja historia.

Vuonna 1973 löydettiin arkeologisten kaivauksien yhteydessä Israelista ruukku, jossa oli 2 000 vuotta vanhoja taatelipalmun siemeniä. Ruukku oli vuosikymmenten ajan säilössä varastoituna, mutta vuonna 2005 kasvitieteilijä, tohtori Elaine Solowey sai siemeniä koeistutukseen.

Tohtori Solowey puhalsi henkeä 2 000 vuotta uinuneisiin siemeniin, ja niitä istutettiin. Tohtori Solowey ei itse uskonut, että niin vanhoista siemenistä voisi kasvaa palmu. Mutta neljä viikkoa istutuksen jälkeen istutusmaa murtui ja kaksi viikkoa sen jälkeen, palmun lehtiverso työntyi esille - oli tapahtunut ihme. Kasvavalle palmulle annettiin nimeksi Metusalemin taatelipalmu. Metusalemin taatelipalmun kukka ei ensiksi vaikuttanut mitenkään erilaiselta, kuin tämän päivän Lähi-idässä kasvavissa taatelipalmuissa. Tarkkaan katsottuna löytyi kuitenkin ero: kolmas terälehti on poikkeuksellisen pitkä.

Taateleita Dohan torilla
Taateleita Dohan torilla

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Omar Chatriwala


Röykkiöittäin tuoreita taateleita myynnissä torilla Dohassa, Qatarissa.

Tuuhea keidas

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat - Copyright © Matthew Paulson


Tuuhean vehmas, varjoisa palmukeidas odottaa, voidaakseen imaista suojaisiin sisuksiinsa rasittuneet aavikon matkalaiset.

Taatelipalmuja, elämänpuita Saharan aavikoiden keitailla

Keitaat ovat olleet erityisesti entisaikojen kamelikaravaaneille Saharan autiomaissa mittaamattoman arvokkaita tauko- ja lepopaikkoja. Kunnon keitaassa kuuluu olla luonnollisestikin vettä, mieluusti lähteessä ja varjoa tuottavia, vihantia palmuja, joiden myötä keitaasta syntyy oikea palmukeidas. Keitaat ovat syntyneet sellaisille paikoille matkareittien varsilla, joissa maan pinnan alta tulee maan pintaan vettä. Jos vettä tulee runsaasti, paikalle voi kehittyä kokonainen järvi. Joskus vettä ei maan pinnalla näy juuri lainkaan, mutta kasvillisuus paljastaa veden läsnäolon.

Asutus on jäänyt aikojen mittaan keitaiden ympärille ja niihin on syntynyt kyliä ja lopulta kokonaisia suurkaupunkejakin. Tällaisella jättikeitaalla voi kasvaa puoli miljoonaa palmuakin, kuten Deguechen keitaalla Tunisiassa.

Mistä sitten vesi ilmestyy, maan allakaan, keskelle Saharan kuumahiekkaista aavikkoa? Kun sadetta voi tulla vuodessa muutama sentti, tai ei vuosiin laisinkaan. Jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että hiekkakivikerroksen vesi tulee Keski-Afrikan kosteilta seuduilta. Toiset puolestaan uskovat, että vesi on jäännetta niiltä ajoilta, jolloin Sahara oli vielä savannia.

Taatelipalmujen kyky selviytyä äärimmäisen kuumissa ja kuivissa oloissa on tehnyt niistä keitaiden symboleja. Samalla ne viestivät kasvupaikoillaan ja läsnäolollaan vakuuttavasti siitä, että hiekka-aavikon syvänteistä ja pinnan alta löytyy vettä. Vanha arabialainen viisaus toteaa taatelipalmusta: "Sen juuret ovat raikkaassa, virtaavassa vedessä ja sen latvus on kuumassa taivaan sylissä".

Muslimitraditioiden mukaisesti, Jumala loi taatelipalmun siitä pölystä, jota jäi jäljelle Aatamin luomisen jälkeen. Taatelipalmua kutsutaan usein "Elämän puuksi", koska sitä voidaan käyttää niin monenlaisiin tarpeisiin.

Taatelipalmun hedelmiä on kutsuttu myöskin juudeantaateleiksi. Jordanjoen laaksoon tulleet roomalaiset pitivät taatelipuuta "hedelmää kantavana feenikslintuna", koska se kukoisti erämaassa, jossa muut kasvit eivät selvinneet, eikä tuntunut koskaan kuolevan.

Keitaat taatelipuineen ovat entisten vuosituhansien aikana mahdollistaneet liikkumisen Arabiassa ja Saharan liepeillä. Samalla, kun läpi keitaiden kulkevien kamelikaravaanireittien avulla on voitu käydä kauppaa, on levitetty kulttuuria, sivistystä ja asutusta.

Kaikkien, ravinnollisesti hyvien ominaisuuksiensa lisäksi taateleiden uskotaan lietsovan lempeä, estävän raskauksia ja parantavan sellaisia sairauksia kuin hammassärky, malaria ja jopa syöpä.

Palmuja ympärillämme - Palmu-saippuaa ja Palmu-voidetta

Monille suomalaisille rakas ja nostalgisia muistoja herättävä on Havin "ihoa elvyttävä kauneussaippua", Palmu-saippua. "Tämän saippuan nimi on Palmu ja se on valmistettu humisevien palmujen öljystä. Siitä johtuu sen ihana Etelämaitten tuoksu ja siitä johtuu myös sen parantava vaikutus. Se on kuin parhainta palsamia hipiälle. Sitä valmistetaan Suomessa. Siellä on eräs suuri tehdas, jonka nimi on Havi ja siellä on tätäkin saippuaa valmistettu. Koko Suomi tuntee Palmu-saippuan". Palmu-saippuan kera ihon hoitoon on käytetty myös Palmu-voidetta. Näitä Palmu-tuotteita valmisti Havi Osakeyhtiö Viipurissa sijainneessa saippuatehtaassaan. Urheilijoillekin saippua sopi. Sillä virkistävä pyöräily ja virkistävä kylpy kuuluvat eroittamattomasti yhteen, mutta jos Havin Palmu-saippua ei ole näitä yhdistämässä, niin ei nautinto voi koskaan olla täydellinen.

Ihmeitä tekevää oli Havin 1920-luvun lopulla myyntivalikoimiinsa jalostama Palmu-saippua, joka sisälsi "iholle terveellisiä Oliivi- ja Palmuöljyjä". Kirjailija Hilja Valtonenkin hehkutti mainoksessaan sitä, kuinka suomalaiset naiset ovat kaunistuneet vuosi vuodelta - ja kaikki tämä kaunistuminen oli vain Palmu-saippuan ansiota. Toki Palmu-voiteella viimeisteltynä.

"Kutsukaa takaisin nuoruutenne juhannusaika! Te voitte tehdä sen, jos ryhdytte määrätietoisesti auttamaan ja tehostamaan ihonne omaa, luontaista uusiutumiskykyä Palmu-saippualla ja Palmu-voiteella! Mitkään makeup-keinot eivät voi saada ihoa nuorteaksi ja raikkaaksi - sen on käytävä luonnollista tietä. Palmu-saippua puhdistaa ihon perusteellisesti ja elvyttää sen kukoistavan kauniiksi ihoa ravitsevilla aineosillaan. Palmu-voiteella täydennätte tehokkaasti Palmu-saippuan vaikutuksia. On ihanteellista sekä päivä- että yövoiteeksi. Mainiota myös aurinkovoiteeksi".

Palmuja ympärillämme - komisario Palmu

Mika Waltarin synnyttämä, suomalaisten rakastama komisario Palmu seikkailee elokuvissa Joel Rinteen hahmossa. Nämä Palmu-elokuvat ovat suomalaisen elokuvataiteen merkkiteoksia ja suuria klassikoita. Mistähän syystä Waltari antoi komisariolleen nimeksi juuri Palmun, on kysymys, johon olisi mukava tietää vastaus. Ehkäpä se vain jostakin juolahti hänen mieleensä ja hän halusi kuitenkin käyttää hieman eksoottisempaa ja epäsuomalaisempaa nimeä.

Palmuja ympärillämme - sukunimiä, taloja, paikannimiä

Palmu on Suomessa esiintyvä sukunimi. Se on maassamme yleinen, 700 tavallisimman sukunimen joukossa. Noin joka 4200:s suomalainen on Palmu. Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelun mukaan Suomessa on kautta aikain elänyt 2 640 Palmu-sukunimen omistanutta ihmistä. Nykyisin heitä elää maassamme (elokuu 2015) 1 317. Miehiä ja naisia on molempia suunnilleen saman verran, runsaat 600.

Tunnetuimpia suomalaisia Palmuja ovat taidemaalari Juhani Palmu ja edesmennyt näyttelijä Siiri Angerkoski, os. Palmu.

Palmu on Suomessa sukunimen lisäksi myös paikannimi. Maassamme on yhteensä 5 sen nimistä paikkaa ja nämä paikat ovat taloja. Näiden talojen lisäksi Ylivieskassa on Palmutie, Hyvinkäällä Palmukatu ja Salossa Palmukuja. Palmusaariakin löytyy, yksi niistä on Vesilahdella.

Savon palmu - mutta mikäs se on?!

Olisitko tiennyt tietokilpailussa, jos sinulta olisi kysytty, että mikä on Savon palmu? Tuskinpa vaan, koska aikaa on kulunut siitä, kun noita palmuja Suomessa kasvatettiin. 1800-luvulta aina 1970-luvulle Savossa kasvatettiin hamppua, ja ihmiset nimittivät hamppua yleisesti Savon palmuksi. Hampusta tehtiin köysiä ja kankaita, hampun kuidulla tilkittiin veneet ja talot, valkuaispitoisista siemenistä saatiin ravintoa, lampuissa paloi hamppuöljy ja vanhat ukot polttelivat piipuissa kasvien perkeitä. Hamppu ei ollut riesa, vaan elintärkeä kasvi. Nykyisinhän hamppu sisältämänsä kannabiksen vuoksi luokitellaan Suomessa huumekasviksi. (Iltalehti: Hampun kasvattaja haikailee "Savon palmun" aikoja).

"Ihminen on kuin palmu aavikolla - huojumassa elämän tuulessa". - Arabialainen viisaus
"On hyvä pysyä puheissaan totuudessa, mutta joskus on parempi puhua vain palmuista". - Arabialainen viisaus
"Palmunkin vahvuus on sen juurissa". - Arabialainen viisaus


Lähteet
*Spectrum: Palmut
*Kaunis maailma: Palmut
*Wikipedia: Maantieteelliset paikkaselvitykset ja tieteelliset nimet.
*Olivia-lehti, Hanna Väyrynen: Taateli
*Foodin: Taateli
*KuntoPlus: Kuivatut hedelmät ovat erinomainen vaihtoehto suklaalle ja muille makeisille
*Appelsiinipuun alla: Syökääpä taateleita niin pysytte terveinä
*Kotimaiset kasvikset ry: Taatelit
*Mielekäs miellekartta: Taatelirakkautta
*Maps of World: Top Ten Date Fruit Producing Countries Map
*Tekniikka ja talous, Raili Leino: Kiisteltyä öljypalmua ei pitäisi boikotoida - ongelmat eivät ole kasvin vika
*Kepa ry: Öljypalmu vaurastuttaa pientiloja Brasiliassa
*IndexMundi: Palm Oil Production by Country
*Taloussanomat: Palmuöljy uhkaa sademetsiä
*Vihreä Lanka, Elina Grundström: Kuumassa paikassa
*Welcome in the Sultanate of Oman: The tree of life
*Yle Uutiset: Muinainen taatelipalmu herätettiin siemenestä henkiin
*Popular Archaeology: Ancient Date Palm Tree Flourishes Again
*Haaretz: 2 000 Year Old Date Seed Grows in the Arava