Säännöt ja ohjeet

Hahmon luonti

Täällä Pohjantulissa hahmon tietojen pituuteen ja sisältöön kiinnitetään paljon huomiota, joten muista käyttää aikaa varsinkin ensimmäisen hahmosi luontiin! Hyvin luodulla hahmolla on helppo pelata.
Koska Pohjantulet on jo melko kokeneille pelaajille tarkoitettu, ei eri kohtia tarvittavista tiedoista ole selitetty tarkasti. Ennen kuin luet vaadittavien tietojen listan, huomaa seuraavat asiat:

Lohikäärmeille ei ole tietenkään selkeää "standardia", koska ne ovat taruolentoja - kukin voi kuvitella ne millaiseksi haluaa. Pohjantulissa ovat sallittuja lohikäärmeet, joilla on:
> kaksi tai ei yhtään siipeä (myös syntymästään asti siivettömät lohikäärmeet kykenevät lentämään)
> ruumis, kaula, pää ja pyrstö/häntä
> neljä, kaksi tai ei yhtään raajaa

Ylimääräisiin raajoihin tai siipiin saa hakea erityislupaa vieraskirjan kautta, mutta ihan joka toiselle pelaajalle ei tällaisia lupia anneta.
Lohikäärmeet voivat olla kaikenvärisiä ja -kokoisia, ja erilaisia koruja sun muita yksityiskohtia voi olla; esimerkiksi teräaseet, nuijat, kepit, vyöt, vaatteenrievut jne. ovat sallittuja. Ei mennä kuitenkaan liiallisuuksiin.

Hahmon kuvan tulee olla luvallisesti kopioitu, itse tehty tai kuvapohjasta muokattu. Sen pitää olla myös kokovartalokuva.

Lohikäärmeethän tietysti syöksevät tulta, mutta tavallisesta tulesta poiketen se voi olla minkä väristä tahansa, yleensä mukaillen lohikäärmeen ruumiin tai silmien väriä.

Pakollisia tietoja ovat:

> Hahmon nimi
> Kuva hahmostasi (+ jos se on epäselvä, myös ulkonäkökuvaus)
> Sukupuoli (naaras/koiras)
> Ikä (elävät parhaimmillaan kolmesataa vuotta)
> Laji (katso alempaa alalajeja)
> Ruumiinrakenne & koko (voi sisällyttää ulkonäkökuvaukseen)
> Luonne
> Menneisyys
> Pelaaja

Vapaaehtoisina tietoina voidaan pitää esimerkiksi taistelutekniikkaa.

Lohikäärmeiden alalajeja (kirjoittanut Flipper)

Hahmon ei ole pakko edustaa mitään näistä lajeista tai niiden risteytyksistä, mutta se olisi suositeltavaa.

Jäälohikäärme
Jäälohikäärmeet ovat kooltaan melko isoja mutteivät sitä rotevinta luokkaa. Ruumiinrakenne on usein hintelän puolella, kynnet vahvat. Kynsien koko sekä terävyys vaihtelevat yksilöllisesti, mutta nämä ovat lajille selvästi ominaisin taisteluase. Lajin hönkäykset perustuvat kylmyyteen eivätkä polta uhriaan niin kuin toisilla lajeilla. Hönkäykset saattavat aihauttaa pahoja paleltumia tai yksinkertaisesti viilentää ilmaa. Riippuu määrästä, jota lohikäärme sattuu käyttämään. Väriltään purkaukset ovat vaaleita: valkoinen, sininen, harmaa sekä harvinaisissa tapauksissa näiden sekoituksia.

Huurrelohikäärme
Huurrelohikäärme sekoitetaan usein jäälohikäärmeeseen, ainakin nimellisesti. Ulkonäöllisesti lajit ovat aivan erilaisia, joten sekoaminen on hankalaa. Huurrelohikäärmeet ovat lohikäärmeistä usein pienimpiä, korkeintaan vain 40 cm. Pyrstö on usein hallitseva ruumiinosa ja pituudeltaan noin kolme kertaa otuksen muun ruumiin mittainen. Järin vahva pyrstö ei kuitenkaan ole, vaan enimmäkseen tasapainottaa lentämistä. Lajin hönkäykset ovat samanvärisiä jäälohikäärmeiden hönkäysten kanssa, mutta pienemmässä mittakaavassa totta kai.

Tulilohikäärme
Isokokoiset, useimmiten tummia värejä omaavat tulilohikäärmeet ovat vaikeita tapauksia. Yleisesti ottaen noilla on kehossaan enemmän piikkejä kuin muilla lajeilla, mutta lajin hampaat ovat perin tylsistyneet. Koska tulilohikäärmeet pstyvät kypsentämään ruokansa, ovat terävät hampaat käyneet turhiksi. Myöskin kynnet ovat tylsistyneet ja mennettäneet mittaansa. Nykyisillä tulilohikäärmeillä kynnet ovat puolet lyhyemmät kuin otuksen varpaat. Kuten nimi kertoo, laji käyttää hönköyksessään tulta. Paljolti riippuu yksilön voimista, kuinka kuumia tai suuria purkauksia tuo saa aikaan. Purkaukset ovat lähes aina punaisia, keltaisia, tai oransseja, useimmiten sekoituksia.

Korsilohikäärme
Korsilohikäärmeet, toiselta nimeltään maalohikäärmeet, ovat lohikäärmelajeista isoimpia. Noiden suomut ovat useimmiten maanläheisissä väreissä, ruskeassa, sammaleen vihreässä, harmaassa sekä näiden eri sekoituksissa ja muunnelmissa. Korsilohikäärmeillä ei ole lainkaan kehossaan piikkejä, ja noiden lentotaitoa voisi lempeästi sanoa surkeaksi. Useampi kuin yksi lajin edustajista on tapattanut itsensä huonojen lentotaitojensa ansiosta. Lajin hampaat ovat päistä teräviä mutta muuten lyhyitä. Hönkäykset ovat väriltään samaa tasoa lajin suomujen värin kanssa. Vihreä, harmaa, valkoinen, ruskea ja harvinaisissa tapauksissa näiden sekoitukset. Siinä missä jäälokäärme kylmettää ja tulilohikäärme polttaa, aiheuttavat korsilohikäärmeiden hönkäykset vahvaa tukahtumisen tunnetta. Mikäli hönkäystä vetää keuhkoihinsa paljon, on tukehtumisen vaara suuri. Hönkäys kulkeutuu kuitenkin myöskin sierainten sekä silmien kautta kehoon, joten pelkkä hengittämisen lopettaminen ei auta.

Tuulenlohikäärme
Tuulenlohikäärmeet ovat lajeista taitavimpia lentäjiä, ja noiden siivet ovat usein hyvin suuret. Tällä lajilla siivet ovat pakolliset, sillä ilman noita otus ei pysty lentämään. Jotta lohikäärme pysyisi ilmassa, on sen ruumiinrakenne hyvin hauras. Luut ovat ohuita, ulkoinen olemus hintelä ja hauras. Suu kätkee sisäänsä kuitenkin joukon neulanteräviä hampaita, jotka lävistävät monia eri materiaaleja. Hampaita on myöskin muutama enemmän kuin muilla lajeilla. Jokainen tuulenlohikäärme kantaa kitalaessaan pientä pussia omaa myrkkyään, jonka hönkäyksen aikana vapauttaa pieninä pisaroina. Myrkyn vaikutukset vaihtelevat lajikohtaisesti, mutta lievä syövyttäminen ja pyörryttäminen ovat yleisimmät myrkyn vaikutukset. Väriltäään hönkäykset ovat lähes olemattomia, haaleita muunnelmia mista tahansa väristä. Suomujen värit ovat myöskin vaaleita, joskin eivät aivan niin vaaleita kuin hönkäykset. Kaikki muut värit paitsi musta ja tummanharmaan sävyt mahdollisia.

Ukkoslohikäärme
Ukkoslohikäärmeiden keskuudessa naaraat ovat melko harvinaisia, ja suurin osa poikueesta onkin usein uroksia, toisinaan kaikki. Tämän takia laji onkin risteytynyt muiden lohikäärmiden kanssa, ja puhtaat ukkoslohikäärmeet ovat harvinaisia. Kooltaan nämä ovat keskiluokkaa. Ulkoisiin piirteisiin kuuluvat pitkät, pään takaosasta lähtevät sarvet, sekä eripariset silmät. Oranssin sekä keltaisen sekoitukset ovat silmissä tavallisimpia, mutta muitakin löytyy. Väritykseltään nuo ovat usein kirkkaita, tummat värit ovat vähemmistöä. Hönkäys lajilla perustuu sähkövirtaan, jota laji kykenee suustaan syöksemään. Tämänkin lajin kohdalla voimakkuus riippuu aivan yksilöstä.

Aaltolohikäärme
Aaltolohikäärme, toiselta nimeltään vesilohikäärme. Laji on sopeutunut elämään vesistöissä, ja tämän takia onkin ruumiinrakenteeltaan hiukan matomainen. Ruumis on pitkä ja taipuisa, jalat hyvin lyhyet. Väritykseltään laji on sinisen sekä vihreän puolella, mutta muitakin värejä tavataan. Tummat värit yhtä sallittuja kuin vaaleat. Hönkäykset ovat vettä, voimakkaita purkauksia, kylmiä tai kuumia yksilöllisesti. Sama yksilö ei kykene käyttämään sekä kylmää että kuumaa vettä, vaan tuo siirtyy vanhemmilta lapsille. Purkaukset ovat normaalin veden värisiä, voimakkuus riippuu yksilöstä.

Usvalohikäärme
Usvalohikäärmeet, toiselta nimeltään helmilohikäärmeet, ovat yhdellä sanalla kuvailtuina kauniita. Laji on värisävyiltään vaalea, varmaankin yleisin väri on hopea. Päinvastoin kuin ukkoslohikäärmeillä, tämän lajin keskuudessa naaraat ovat yleisiä. Itse asiassa noita on roimasti koiraita enemmän, ja tämäkin laji on sekoittunut useasti muihin lohikäärmeisiin. Ruumiinrakenteeltaan nuo ovat siroja mutta hyvin kestäviä. Pää on muuhun ruumiiseen nähden pieni, piikit sekä pehmeät untuvat sekoittuvat noiden ruumiissa. Hönkäykset ovat samaa väriä lajin suomujen kanssa, silloin harvoin kun väriä erottaa. Purkaukset ovat usein pelkkää höyryä tai sumua, ja vähitellen laskettuna perin huomaamattomia. Höyryn mukana kulkee kuitenkin raikas, hieman kirpakka tuoksu, joka kertoo hönkäyksen olemassaolosta. Vaikutuksia ovat uneliaisuus ja yleinen sekavuus ajattelun suunnalla.

Kuulohikäärme (© Riska)
Kuulohikäärmeet eivät kooltaan ole mitenkään erityisen silmäänpistäviä pienuudessa tai suuruudessa. Yleisimmät värit noilla ovat sinisen sävyt tummasta vaaleaan. Myös vihreitä, mustia ja violetteja yksilöitä on, ne ovat hieman sinisiä harvinaisempia. Kuulohikäärmeillä on usein suuret siivet, ja lentäminen sujuu melko hyvin. Useimmat yksilöt ovat myös nopeita ja ketteriä. Noilla ei ole yleensä sarvien lisäksi juurikaan piikkejä ruumiissaan. Hampaat ovat keskipitkät ja terävät, koiraiden kulmahampaat kasvavat iän myötä pitkiksi ja teräviksi torahampaiksi, jotka näkyvät, vaikka suu olisi kiinni. Hönkäykset ovat pistävän hajuisia ja sisältävät puuduttavaa myrkkyä, ei kuitenkaan tappavaa. Väriltään ’liekit’ ovat mustia tai harmaita, myös eri värien tummat sävyt sallittuja. Laji on saanut nimensä siitä, että yksilöt liikkuvat usein öisin. Aistit ovat terävämmät kuin päivisin liikkuvilla lohikäärmeillä. Varsinkin näkö on mainio.

Parantajalohikäärme (© Spiegel)
Parantajalohikäärmeet ovat äärimmäisen harvinaisia, sillä niitä syntyy yleensä vain eräänlaisina yllätyspoikasina muiden lajien poikueista. Parantajalohikäärme on yleensä täysin eri värinen kuin sisaruksensa, ja myös sen henkäys eroaa näistä: sillä on parantava vaikutus, jonka tehokkuus riippuu yksilöstä ja hönkäyksen voimakkuudesta. Parantajalohikäärmeissä on tavattu monenlaisia värejä, mutta niillä on yleensä jonkinlaisia kuviointeja kehossaan. Ne ovat melko immuuneja kivulle ja myös hyvin kestäviä. Hönkäys on väriltään hailakka, yleensä valkea tai vaihtoehtoisesti ruumiin tai kuvioinnin väria mukaileva. Parantajalohikäärmeet eivät ole kovin hedelmällisiä, mistä syystä lisääntyminen on hankalaa.

Säännöt

Vieraskirjoissa ja foorumissa tulee käyttäytyä asiallisesti. Ei turhaa riekkumista, perusteetonta haukkumista tai muuta typerää. Yhteishengen säilyttämiseksi toisia kohtaan tulee käyttäytyä ystävällisesti, ja uudet pelaajat otetaan vastaan innolla. Kaikkien pitää voida tuntea olonsa mukavaksi ja kotoisaksi.
Pohjantulissa on myöskin eräs sääntö: liiallinen valittaminen, itsensä vahingoittamisesta puhuminen ja K18-asiat ovat kiellettyjä suoranaisesti esitettyinä. Roolipelit eivät ole sitä varten.
Käytä järkeäsi aloittaessasi uusia keskustelunaiheita, äläkä aiheuta turhaa hässäkkää.

Foorumiin saat rekisteröityä vasta, kun hahmosi on hyväksytty. Näin säästymme turhilta tunnuksilta ja näin ollen adminin liialliselta työllistämiseltä. Foorumiin rekisteröidyttyäsi laita hahmosi esittely sille tarkoitettuun osioon, tutustu rauhassa foorumiin ja hae sitten vaikka peliseuraa. Hyvä tapa tutustua muihin pelaajiin on tulla pulisemaan sille tarkoitettuun topiciin.
Jos jäi kysyttävää, minuun voi ottaa yhteyttä sähköpostilla (spiegel-95[at]hotmail.com) tai vieraskirjan kautta. Jos jätät vieraskirjaan yksityisviestin, muista ilmoittaa sähköpostiosoitteesi, sillä muuten en voi vastata.

Pelaamisesta & hahmomäärästä

Roolipelimaailmassa käytetään monenlaisia termejä kielletyistä pelitavoista, joista yleisimpiä taitavat olla autohittaus ja munchaus. Mikäli nämä käsitteet eivät ole sinulle tuttuja, suosittelen tutustumaan aiheeseen lisää muualla. Näiden lisäksi myös pusku, jonakin toisena pelaajana esiintyminen ja toisten hahmolla pelaaminen ovat kiellettyjä.

Yksi hahmo voi jakaantua kerrallaan kolmeen peliin. Peliviestien on kuitenkin oltava suhteellisen sisällökkäitä - älä huoli, kaikki kehittyvät aikanaan tässäkin.

Sallittu hahmoraja on viisi. Toisen ja kolmannen hahmon saa ottaa milloin vain ensimmäisen hyväksymisen jälkeen, mutta kaksi viimeistä hahmoa ovat ns. "lisähahmoja", jotka saa vain osoitettuaan kykenevänsä pelaamaan tasapuolisesti ensimmäisellä kolmella ja pelattuaan Pohjantulissa jo jonkin aikaa. Tämä on uusi sääntö, joka astui voimaan 29.11.2008.

Toivon kaikille iloisia pelihetkiä!

Lisääntymisestä & elinkaaresta

Jos hahmosi tekee poikasia jonkun toisen hahmon kanssa, ei siihen tarvitse kysyä lupaa, mutta asiasta on kuitenkin ilmoitettava ylläpidolle. Lohikäärme munii kahdesta kymmeneen munaa, joten mieti tarkkaan, montako poikasia tulee - katso poikastilanne - jos viime aikoina on tullut paljon poikasia, kannattaa niitä tulla vain vähän, koska kaikille tulee löytyä pelaajat.
Poikasten kantoaika on kaksi kuukautta, ja emo hautoo munia kolme viikkoa. Aikaharppauksia saa tehdä. Kuoriuduttuaan poikaset ovat täysin kehittyneitä ja lähtevät omille teilleen, joskin vanhemmat usein huolehtivat näistä vielä kuoriutumisen jälkeenkin.

Lohikäärmeet kasvavat ja varttuvat hitaasti, mistä syystä ne ovat fyysisesti ja henkisesti lähes täysin kehittyneitä vasta sadan ikävuoden paikkeilla. Aikuisena voidaan pitää 100-200-vuotiasta, vanhuksena taas yli 200-vuotiasta.