Punatulkku. - Kuva Copyright
© caroline legg - Creative Commons.
Paikkalintuja, vaeltajia ja osittaismuuttajia
Punatulkku on vuodenaikojen myötä ja eri vuosien ravintotilanteen
mukaisesti sekä
paikkalintu, että vaeltaja maan rajojen sisällä ja maasta pois - että myös osittaismuuttaja.
Erityisesti sen syksyistä ja talvista liikkumista
säätelee puiden
silmuravinnon ja myös pihlajanmarjojen määrä.
Syksyisin loka-marraskuussa punatulkut parveilevat,
joskin niiden määrät vaihtelevat vuosittain.
Hyvinä vaellussyksyinä voi
huippupäivänä lokakuun lopulla havaita samalta paikalta tuhansia yksilöitä.
Osa punatulkuista jää niille sijoilleen eikä vaella minnekään,
osa siirtyy talven ajaksi etelämmäksi.
Suurin osa punatulkuistamme talvehtii täällä Suomessa.
Heikkoina ravintovuosina punatulkut turvautuvat myös ruokintapaikkoihin,
mutta laji ei ole ruokintapaikoista riippuvainen.
Ihmisten suorittama talviruokinta helpottaa kuitenkin punatulkkujen
selviytymistä talvesta.
Yleisesti voi todeta, että punatulkku voi olla talvella hyvin liikkuvainen.
Osan jäädessä Suomeen talvehtimaan, lähtee osa punatulkuista
muuttomatkalle.
Muutto on jokasyksyistä, mutta määrät vaihtelevat
suuresti. Lajilla on kuitenkin tärkeä asema myöhäissyksyn
muutossa rannikoillamme. Lokakuun lopun kirpeänkylminä,
talven tuloa entelevinä päivinä punatulkkuja usein vaeltaa
parvittain hyvin vilkkaasti pitkin rannikkoa tai ulos merelle,
päivän mittaan jopa useita satoja yksilöitä. Vaeltajien
määränpäät vaihtelevat. Rengaslöytöjä on saatu toisaalta
lännestä Ruotsista ja Norjasta - ja eteläisestä Euroopasta Ranskasta,
Etelä-Saksasta ja Unkarista saakka. Osa punatulkuista
suuntaa kohti Baltiaa ja Venäjää - kaukaisin idästä
tavattu muuttaja on löydetty Tobolskista, Länsi-Siperiasta.
Vaikka huomattava osa
punatulkuistamme talvehtii kuitenkin kotimaassa - niin silti samat yksilöt voivat
jo seuraavana talvena löytyä hyvinkin kaukaa. Sama lintu voi viettää
talven Sisä-Suomessa ja löytyy seuraavana talvena syvältä Keski-Venäjältä.
Niukka kevään paluumuutto tapahtuu maalis-toukokuussa - kevätmuuton huippu
osuu huhtikuun puoliväliin.
Punatulkku on myös kaupunkien lintu, esimerkiksi
Oulun metsäalueiden kokonaiskannan suuruus on ollut
laskettaessa noin 500 paria. Punatulkut viihtyvät havupuuvaltaisissa
kuusisekametsissä etenkin kesäisin, jolloin niitä ei juurikaan näe.
Talvisin ne liikkuvat paljon asutuksen keskellä lintulaudoilla
ja siellä, missä ruohosto on lumen alta tavoitettavissa.
Kymenlaakson maakuntalintu
Punatulkku on Kymenlaakson maakuntalintu,
joksi se valittiin vuonna 1985.
Kymenlaaksossa punatulkkukanta on erityisen vahva.
Pesintä ja lisääntyminen
Punatulkku pesii lähes koko maassa lukuun ottamatta aivan pohjoisinta Lappia.
Punatulkun pesimäympäristöä ovat tuoreet kuusikot, sikäli kuin niissä
on tarjolla tiheitä nuorien puiden kasvustoja vanhojen kuusien lomassa.
Punatulkku pesii myös lehtipuuvaltaisissa sekametsissä, kunhan niissä vain on
tiheitä pikkukuusikoita tai katajikkoja pesän sijoittamista varten.
Heti pesinnän alkaessa punatulkku muuttuu hyvin hiljaiseksi ja
huomaamattomaksi, ja juuri siksi sen luullaan veäytyvän kauas pohjoisiin
metsiin. Mitä se siis ei tee, vaan voi asustaa ja pesiä hyvinkin
lähellä. Vaikka se edelleenkin käy ruokailemassa syrjäisillä
peltoaukeilla, sen liikkeitä ei juuri panna merkille, eikä sen vaatimaton
mutta kaunis laulu kuulu kauas.
Myös ruokailevien lintujen sekä puolisoiden
keslkinäiset yhteysäänet ovat varsin hiljaisia, ja ihmiskorvalta
ne häipyvät helposti keväisen luonnon muiden äänten kohinaan.
Pariutumisen jälkeen koiras houkuttelee naaraan pesäpaikalle toistelemalla vaimeaa kutsuääntä.
Itse pesän rakentaa naaras yksin, koiraan seuraillessa sitä tiiviisti.
Pesänsä punatulkku rakentaa puiden alaoksille taikka pensaikkoon, 1-5 metrin korkeudelle
maasta - pesämalja lepää ohuiden oksien muodostamalla tasanteella.
Yleisimmin, punatulkun kokoon verrattuna melko suuri, muodoltaan
maljamainen eli kuppimainen pesä on pienessä, tiheäoksaisessa
kuusessa, taikka tuuhean katajan näreessä, hyvässä piilossa.
Pesä voi olla myös joskus jopa
kaupunkialueen puistomaisessa osassa ja siellä syreenipensaassa.
Alustana on kuivia oksia ja muuna materiaalina sammalta,
jäkälää ja juuria - sisävuorauksena on jouhia ja karvoja.
Muninta tuottaa huhtikuun
lopulla tai touko-kesäkuussa yleensä 4- 7, mutta useimmiten
5-6 sinivihreää, puna- ja tummanruskeatäpläistä munaa. Muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuun
lopulla tai toukokuussa. Munia haudotaan 12-14 vrk, vain naaras hautoo, ja koiras ruokkii
sitä haudonnan ajan puoliksi sulaneella ravinnolla.
Poikaset viipyvät pesässään 16 - 18 päivää, minkä ajan molemmat vanhemmat
ruokkivat niitä.
Poikaset ovat
lentokykyisiä 16 päivän ikäisinä.
Poikanen
Nuori yksilö on aluksi vaalean ruosteenruskea
ja muistuttaa siten aikuista naarasta - mutta siltä puuttuu
musta pääkuviointi ja sen valkoinen siipijuova on heikompi. Nuoruuspukuinen
punatulkku on monelle lintuja tarkkailleellekin ihmiselle melko
vieraan näköinen. Punatulkku esiintyy nuoruuspuvussaan vain hyvin lyhyen aikaa,
sillä jo muutaman kuukauden kuluttua se saa sulkasadossa lähes
aikuisen kaltaisen höyhenpuvun.
Ikä
Vanhin suomalainen rengastettu punatulkku on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 28 päivää
vanha.
Euroopan vanhin on ollut saksalainen punatulkku, 12 vuotta 7 kuukautta.
Punatulkku on joulun lintu
Punatulkut ovat joulun lintuja ja käytetyimpiä aiheita lintuaiheisissa joulukorteissa.
Niiden mukana olo jouluisissa tunnelmissa johtuu varmasti myös niiden jouluisesta, punaisesta
värityksestä. Jouluun ne ovat liittyneet myös siksi, että ne juuri alkutalvesta,
kun maa on saanut lumipeitteen, saapuvat pihoille ruokatarjoilun toivossa.
Talven valkoisuudessa punarintainen uros on erityisen silmiinpistävä
ja helposti havaittava.
Joululyhde on vanha, talonpoikaiseen jouluun liittynyt perinteemme.
Punatulkut joululyhteessä on yksi kaikkein kauneimpia ja perinteisimpiä
joulukorttiemme kuva-aiheita.
Sinänsä, kauralyhde ei ole paras tapa ruokkia
punatulkkujakaan. Kauralyhde on kyllä kaunis, mutta siemenet varisevat maahan. Lintulauta on
lyhdettä parempi ruokintalaite ja se suojaa ruokaa myös sateelta.
Wrightin veljekset ja punatulkut
Suomen maineikkaat lintumaalariveljekset ovat ikuistaneet usein myös
punatulkkuja töihinsä. Tunnetuin veljesten maalauksista lienee
veljeksistä vanhimman, Ferdinand von Wrightin vuonna 1890
öljyväreillä kankaalle maalaama Punatulkkuja pihlajassa.
Punatulkkunaaras.
Naaraalla rinta ei ole kirkkaan punainen, vaan kauniin ruskea.
Punatulkkukoiras. Koiraalla rinta on punainen.