PUNATULKKU (Pyrrhula pyrrhula) - (Linnaeus, 1758)
Punatulkku on kauneimpia peippolintujamme. Sen ulkomuotoa leimaa suurehko pää ja pehmeän höyhennyksen myötä tanakka pyöreys, joka ei kuitenkaan ole mitenkään suhteetonta. Suomessa pesivät punatulkut kuuluvat lajin nimirotuun pyrrhula (Carl von Linné 1758). Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva ylhäällä ja oikealla Copyright Sergey Yeliseev |
|
|
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Eirik Mikkelsen |
|
Ominaisuuksia
Punatulkulla, kuten muillakaan linnuilla ei ole ulkoisia korvalehtiä, vaan ne ovat höyhenkiehkuroiden ympäröimät aukot. Lintujen kuulo on erinomainen. Punatulkun pituus on 16 cm taikka enimmillään 19 cm. Punatulkulla on painoa 30 - 40 g. Pareina ja parvissa Punatulkut ovat seurallisia ja pelottomia lintuja, jotka viihtyvät muiden punatulkkujen seurassa. Pesimäaikana punatulkku asustaa yksittäisparein metsissä ja liikkuu pareina ja poikasten kera perheinä. Muina vuodenaikoina se liikkuu pienissä parvissa ja on tuttu näky myös pihoilla ja puistoissa sekä pellonreunojen lehtimetsiköissä. Punatulkkupariskunta pysyy yhdessä koko vuoden. Joskus voi käydä niin että koiraalla alkaa sulkasato jo ennen naarasta. Silloin sen sukupuoliset ja sosiaaliset pyrkimykset laantuvat, mutta naaras on vielä molemmissa suhteissa voimissaan. Tällöin normaali ruokkimisjärjestys kääntyy päinvastaiseksi ja naaras ruokkii puolisoaan. Ikä Vanhin suomalainen rengastettu punatulkku on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 28 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen punatulkku, 12 vuotta 7 kuukautta. Poikanen Nuori yksilö on aluksi vaalean ruosteenruskea ja muistuttaa siten aikuista naarasta - mutta siltä puuttuu musta pääkuviointi ja sen valkoinen siipijuova on heikompi. Nuoruuspukuinen punatulkku on monelle lintuja tarkkailleellekin ihmiselle melko vieraan näköinen. Punatulkku esiintyy nuoruuspuvussaan vain hyvin lyhyen aikaa, sillä jo muutaman kuukauden kuluttua se saa sulkasadossa lähes aikuisen kaltaisen höyhenpuvun. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla Copyright Marko Kivelä |
|
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Sergey Yeliseev |
|
Levinneisyys ja elinympäristö Suomessa
Kannan painopiste on ollut meillä Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Kuusamossa ja määrät vähenevät kohti pohjoista. Punatulkkuja tavataan pesivänä koko maassa havumetsävyöhykkeen rajoille saakka, pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Metsä-Lapissa pesijänä harvinainen. Yksittäisiä harhailijoita on nähty Tunturi-Lapissakin. Parien lukumäärä on 150 000 – 500 000 - keskimäärin lajin kokonaiskanta on Suomessa noin 200 000 paria. Punatulkku on myös kaupunkien lintu, esimerkiksi Oulun metsäalueiden kokonaiskannan suuruus on ollut laskettaessa noin 500 paria. Punatulkut viihtyvät havupuuvaltaisissa kuusisekametsissä etenkin kesäisin, jolloin niitä ei juurikaan näe. Talvisin ne liikkuvat paljon asutuksen keskellä lintulaudoilla ja siellä, missä ruohosto on lumen alta tavoitettavissa. Punatulkut maailmalla Punatulkulla on kuutisen alalajia ja ne elävät suurimmassa osassa Eurooppaa ja siitä itään vyöhykkeellä läpi koko Aasian aina Kiinaan ja Japaniin asti. Pesii lisäksi Kaukasuksella ja sitä ympäröivällä vuoristoalueella sekä myös Azoreilla. Tosin tarkemmin ottaen, Azoreilla ei enää tavata punatulkkua, vaan siellä aiemmin alalajiksi luokiteltu tulkku on nykyisin oma lajinsa, azorienpunatulkku. Euroopan pesimäkanta on 2–4 miljoonaa paria, joista Britteinsaarilla 290 000 paria. Paikkalintuja, vaeltajia ja osittaismuuttajia Punatulkku on vuodenaikojen myötä ja eri vuosien ravintotilanteen mukaisesti sekä paikkalintu, että vaeltaja maan rajojen sisällä ja maasta pois - että myös osittaismuuttaja. Erityisesti sen syksyistä ja talvista liikkumista säätelee puiden silmuravinnon ja myös pihlajanmarjojen määrä. Syksyisin loka-marraskuussa punatulkut parveilevat, joskin niiden määrät vaihtelevat vuosittain. Hyvinä vaellussyksyinä voi huippupäivänä lokakuun lopulla havaita samalta paikalta tuhansia yksilöitä. Osa punatulkuista jää niille sijoilleen eikä vaella minnekään, osa siirtyy talven ajaksi etelämmäksi. Suurin osa punatulkuistamme talvehtii täällä Suomessa. Heikkoina ravintovuosina punatulkut turvautuvat myös ruokintapaikkoihin, mutta laji ei ole ruokintapaikoista riippuvainen. Ihmisten suorittama talviruokinta helpottaa kuitenkin punatulkkujen selviytymistä talvesta. Yleisesti voi todeta, että punatulkku voi olla talvella hyvin liikkuvainen. Osan jäädessä Suomeen talvehtimaan, lähtee osa punatulkuista muuttomatkalle. Muutto on jokasyksyistä, mutta määrät vaihtelevat suuresti. Lajilla on kuitenkin tärkeä asema myöhäissyksyn muutossa rannikoillamme. Lokakuun lopun kirpeänkylminä, talven tuloa entelevinä päivinä punatulkkuja usein vaeltaa parvittain hyvin vilkkaasti pitkin rannikkoa tai ulos merelle, päivän mittaan jopa useita satoja yksilöitä. Vaeltajien määränpäät vaihtelevat. Rengaslöytöjä on saatu toisaalta lännestä Ruotsista ja Norjasta - ja eteläisestä Euroopasta Ranskasta, Etelä-Saksasta ja Unkarista saakka. Osa punatulkuista suuntaa kohti Baltiaa ja Venäjää - kaukaisin idästä tavattu muuttaja on löydetty Tobolskista, Länsi-Siperiasta. Vaikka huomattava osa punatulkuistamme talvehtii kuitenkin kotimaassa - niin silti samat yksilöt voivat jo seuraavana talvena löytyä hyvinkin kaukaa. Sama lintu voi viettää talven Sisä-Suomessa ja löytyy seuraavana talvena syvältä Keski-Venäjältä. Niukka kevään paluumuutto tapahtuu maalis-toukokuussa - kevätmuuton huippu osuu huhtikuun puoliväliin. |
Ravinto
Punatulkkujen ravinnon muodostavat monenlaiset ruohokasvien ja puiden, kuten saarnien, syreenien, vaahteroiden ja koivujen siemenet, myös nokkosten ja hierakoiden siemenet sekä pihlajan- ja katajanmarjat, keväisin myös hedelmäpuiden yms. silmut. Poikasia ruokitaan osaksi hyönteisillä, hämähäkeillä ja etanoilla, joita emot ensin survovat. Sittemmin siementen osuus myös poikasten ruokavaliossa lisääntyy. Talvisen pihlajan alla näkyy usein rikki purtuja marjoja, joista siemenet puuttuvat: ne ovat punatulkun aterian tähteitä, sillä punatulkku syö pihlajanmarjoistakin vain siemenet. Hyvinä pihlajanmarjavuosina punatulkulla ei ole ruuasta pulaa. Huonoina marjasyksyinä suuri osa punatulkuista muuttaa etelään. Lintulautojen aatelia Yleisimpiä ruokintapaikkojen vieraita ovat talitiainen, hömötiainen, sinitiainen, punatulkku, viherpeippo ja keltasirkku. Punatulkut ovat suosituimpia ja toivotuimpia lintulautavieraita - ne ovat ruokintapaikkojen aatelia. "Varhainen lintu madon nappaa!" Äänivalikoima Punatulkulla on erilaisia kutsuääniä. Usein kuultu on hento ja pehmeä kutsu- ja yhteysääni, näppäilevän lyhyt "bit-bit" taikka "byb". Kutsuääni voi olla myös joko hennompi ja surumielinen, taikka kirkkaampi, sointuvasti laskeva, pidempi vihellys - "djuu" taikka toisin ilmaisten "hjyy" - "pjyy". Laulu on vaimeaa ja katkonaista visertelyä - hiljaista rupattelua metsän piiloissa. Se koostuu narisevista ja kitisevistä aiheista, sekä väliin kaikuvista näppäilevistä ja viheltelevistä kutsuäänistä ja sitä voisi kuvata myös kitiseväksi visertelyksi. Sekä koiras että naaras laulavat oksiston kätköissä. Punatulkun laulua voi kuulla eniten kevättalvella ja jo tammi-helmikuussa. Punatulkkujen laulu ei ole sillä tavalla selkeää ja helposti erottuvaa, kuten vaikkapa peipon liverrys - ja siksi punatulkkujen laulu voi helposti jäädä huomaamattakin ja sen kuulevat vain he, joilla on aikaa ja herkkää korvaa kuunteluun.
Tuntomerkit Koiraan tunnistaa helposti kirkkaan ruusunpunaisesta, taikka "joulunpunaisesta" rintamuksesta ja poskista - naarailla ja nuorilla linnuilla rintamus on kellanruskeanharmaa. Vaikka naaras näyttää kirkkaan punaisen puuttuessa harmaammalta ja himmeämmältä - ovat molemmat sukupuolet muuten aikuisina väritykseltään melko samanlaisia. Koiraiden selkäpuolet ovat siniharmaat - naaraiden selät ovat ruskeamman harmaat. Päälaella on kummallakin sukupuolella musta "lakki" - päälaen lisäksi leuka sekä siivet ja pyrstö ovat kiiltävän sinimustat. Yläperä on silmiinpistävän hohtavan valkoinen. Nokka on musta, korkea, paksu ja lyhyt, kärjestään tylppä ja yleismuodoltaan kekomainen. Nokka on sopeuma sen syömään ravintoon - silmut, siemenet ja marjat on tällä nokalla hyvä napostella suihinsa. Kita on avautuessaan violetti. Siivissä näkyy lennon aikana selvä valkoinen juova. Samoin lentävän linnun valkoinen yläperä loistaa kauas. |
Pesintä ja lisääntyminen
Punatulkku pesii lähes koko maassa lukuun ottamatta aivan pohjoisinta Lappia. Punatulkun pesimäympäristöä ovat tuoreet kuusikot, sikäli kuin niissä on tarjolla tiheitä nuorien puiden kasvustoja vanhojen kuusien lomassa. Punatulkku pesii myös lehtipuuvaltaisissa sekametsissä, kunhan niissä vain on tiheitä pikkukuusikoita tai katajikkoja pesän sijoittamista varten. Heti pesinnän alkaessa punatulkku muuttuu hyvin hiljaiseksi ja huomaamattomaksi, ja juuri siksi sen luullaan veäytyvän kauas pohjoisiin metsiin. Mitä se siis ei tee, vaan voi asustaa ja pesiä hyvinkin lähellä. Vaikka se edelleenkin käy ruokailemassa syrjäisillä peltoaukeilla, sen liikkeitä ei juuri panna merkille, eikä sen vaatimaton mutta kaunis laulu kuulu kauas. Myös ruokailevien lintujen sekä puolisoiden keslkinäiset yhteysäänet ovat varsin hiljaisia, ja ihmiskorvalta ne häipyvät helposti keväisen luonnon muiden äänten kohinaan. Pariutumisen jälkeen koiras houkuttelee naaraan pesäpaikalle toistelemalla vaimeaa kutsuääntä. Itse pesän rakentaa naaras yksin, koiraan seuraillessa sitä tiiviisti. Pesänsä punatulkku rakentaa puiden alaoksille taikka pensaikkoon, 1-5 metrin korkeudelle maasta - pesämalja lepää ohuiden oksien muodostamalla tasanteella. Yleisimmin, punatulkun kokoon verrattuna melko suuri, muodoltaan maljamainen eli kuppimainen pesä on pienessä, tiheäoksaisessa kuusessa, taikka tuuhean katajan näreessä, hyvässä piilossa. Pesä voi olla myös joskus jopa kaupunkialueen puistomaisessa osassa ja siellä syreenipensaassa. Alustana on kuivia oksia ja muuna materiaalina sammalta, jäkälää ja juuria - sisävuorauksena on jouhia ja karvoja. Muninta tuottaa huhtikuun lopulla tai touko-kesäkuussa yleensä 4–7, mutta useimmiten 5-6 sinivihreää, puna- ja tummanruskeatäpläistä munaa. Muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuun lopulla tai toukokuussa. Munia haudotaan 12-14 vrk, vain naaras hautoo, ja koiras ruokkii sitä haudonnan ajan puoliksi sulaneella ravinnolla. Poikaset viipyvät pesässään 16 - 18 päivää, minkä ajan molemmat vanhemmat ruokkivat niitä. Poikaset ovat lentokykyisiä 16 päivän ikäisinä. Punatulkut pesivät kaksi, jopa kolme kertaa vuodessa ja toinen pesye on heinä-elokuussa. Punatulkku häkkilintuna Punatulkku on ollut aikoinaan suosittu häkkilintu - etenkin 1800-luvulla viktoriaanisen ajan Englannissa. Punatulkun lauluohjelma pitää sisällään vaihtelevia, hiljaisia melodioita ja monille se on mitä kauneinta kuunneltavaa. 1800-luvulla ilmestyneessä kirjassaan Kivirikko mainitsi erikoisen seikan: jos punatulkkua ruokitaan vankeudessa vääränlaisella ravinnolla, saattaa se muuttua väreiltään jopa mustaksi. Vuonna 1826 ilmestyneessä englantilaisessa lintukirjassa Bewick's British Birds esitettiin, että punatulkuille oli mahdollista opettaa erilaisia laulusävelmiä. Tämän kirjan mukaan punatulkut oppivat myös lausumaan useita, hyvin selkeästi artikuloituja sanoja ainakin Saksassa, josta niitä tuotiin Englantiin. Ilmeisesti punatulkut oppivatkin laulelemaan tiettyjä lyhyitä sävelkuvioita. Oppivatko ne lausumaan sanoja, on taas toinen tarina. Nykyään punatulkku on lailla suojattu useimmissa maissa ja sen pyydystäminen on ankarasti kielletty. |
|
|
Lähteet:
Nicolai, Singer, Wothe: Linnut - Tammi Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut - WSOY Aho, Lähteenmäki: Talvilintujen ruokinta - Kirjayhtymä Hario, Lehikoinen, Pyhälä, Pynnönen-Oudman, Toiviainen: Suomen muuttolinnut - WSOY Hildén, Tiainen, Valjakka: Muuttolinnut - Kirjayhtymä Tapio Solonen: Suomen linnusto - Lintutieto Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut - WSOY Metsän ja puutarhan lintuja - Tammi Koko maailman linnut - Helsinki Media Lasse J. Laine: Suomen luonto-opas - WSOY Haukka, Kaaro, Valste, Vuokko: Suuri suomalainen luonto-opas - SSKK Koko perheen luonto-opas - Gummerus Lars Imby: Suomen linnut - Gummerus Jim Flegg: Eurooppalainen lintukirja - Karisto Karjalan Maa Turun Sanomat Bewick's British Birds, Vol. I: The Bullfinch |
Kansankieliset nimitykset punatulkulle
Jorma Koppanokka Leipojainen Leivo Leivonen Loxia pyrrhyla (vanha lat. nimi) Munatulkku Pihlajalintu Pulkku Pulmunen (vrt. Pulmunen) Punalintu Punamulkku Punarinta (vrt. Punarinta) Punaruuto Punatilkka Punatulkki Punatulppu Pundari Punis Pyrrhula europaea (vanha lat. nimi) Pyrrhula linnei (vanha lat. nimi) Pyrrhula major (vanha lat. nimi) Pyrrhula rubicilla (vanha lat. nimi) Pyrrhula vulgaris (vanha lat. nimi) Ruislindu Talven ruusu Tulkku Tuomiherra (kansanomainen nimi Pohjois-Suomesta) Tuomikukko Tuumherra Tuumherre Tuumiherra Tuunherra |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Anton Fomkin Punatulkku on joulun lintu Punatulkut ovat joulun lintuja ja käytetyimpiä aiheita lintuaiheisissa joulukorteissa. Niiden mukana olo jouluisissa tunnelmissa johtuu varmasti myös niiden jouluisesta, punaisesta värityksestä. Jouluun ne ovat liittyneet myös siksi, että ne juuri alkutalvesta, kun maa on saanut lumipeitteen, saapuvat pihoille ruokatarjoilun toivossa. Talven valkoisuudessa punarintainen uros on erityisen silmiinpistävä ja helposti havaittava. Joululyhde on vanha, talonpoikaiseen jouluun liittynyt perinteemme. Punatulkut joululyhteessä on yksi kaikkein kauneimpia ja perinteisimpiä joulukorttiemme kuva-aiheita. Sinänsä, kauralyhde ei ole paras tapa ruokkia punatulkkujakaan. Kauralyhde on kyllä kaunis, mutta siemenet varisevat maahan. Lintulauta on lyhdettä parempi ruokintalaite ja se suojaa ruokaa myös sateelta. Wrightin veljekset ja punatulkku Suomen maineikkaat lintumaalariveljekset ovat ikuistaneet usein myös punatulkkuja töihinsä. Tunnetuin veljesten maalauksista lienee veljeksistä vanhimman, Ferdinand von Wrightin vuonna 1890 öljyväreillä kankaalle maalaama Punatulkkuja pihlajassa. Kymenlaakson maakuntalintu Punatulkku on Kymenlaakson maakuntalintu, joksi se valittiin vuonna 1985. Kymenlaaksossa punatulkkukanta on erityisen vahva. |
| *** tunturisusi.com linkit *** |