Laivapojat olivat laivan kastijärjestelmässä vähäarvoisimpia,
ja he tuskin useinkaan pääsivät keskustelemaan kapteenin kanssa. Kuvassa
eivät olekaan ihan tavalliset laivapojat, vaan kuninkaan pojat.
Kuvassa vasemmassa reunassa Yrjö V, Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas ja Intian keisari.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - kuningas Yrjö V poikineen - Copyright
© pellethepoet
Kapteenista jungmanniin
Purjelaivojen miehistöön kuuluvien ammattinimityksiä olivat mm. kapteeni eli merikapteeni eli kippari, yliperämies, perämies, aliperämies, konstaapeli, timpuri,
puosu, matruusi, alimatruusi, puolimatruusi, sekä jungmanni, kansipoika, messikalle, kokki ja kajuuttavahti eli salonkiville.
Kapteeni oli laivalla jumalasta seuraava, hän johti ja vastasi kaikesta ehdottomalla auktoriteetilla.
Suurilla purjealuksilla laivaväki jaettiin työskentelyä varten kahteen vahtiin, styyrpuuriin (oikea) ja paapuuriin (vasen). Styyrpuurin vahti oli
kapteenin komennossa, mutta jos laivalla oli kaksi perämiestä, saattoi vahti olla myös toisen perämiehen hallinnossa. Paapuurin vahtia komensi ensimmäinen perämies.
Töidensaanti oli entisinäkin aikoina useille, köyhyyttäkin kärsiville nuorille, vaikeaa.
Monet pojat suorastaan karkasivat jo hyvin nuorina merille ja pääsivät laivoihin aluksi
kansipojiksi. Kansipojat tekivät sekalaisia aputöitä, heille ei maksettu palkkaa, mutta he saivat
työstään ruuan ja makuutilan.
Monet kansipojista olivat orpoja, ei heidän peräänsä maissa kukaan kysellyt.
Kansipoika saattoi aikanaan yletä laivapojaksi eli jungmanniksi. Saatettiin hänestä heti alkuunsakin käyttää nimitystä jungmanni.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva kompassista - Copyright
© Thomas Quine
Kompassi
Mikään ei muuttanut purjehtimista niin suuresti, kuin magneetin keksiminen.
Huomattiin, että magneettinen rauta tai magnetisoitu rautapalanen osoitti aina erehtymättä magneettista pohjoista kohti.
Tästä keksinnöstä syntyi kompassi, tärkein kaikista merenkulkuvälineistä. Länsi-Eurooppa käytti kompassia jo 1100-luvulla, arabit
ottivat sen käyttöön sata vuotta myöhemmin. Varhaisimmissa, alkeellisissa kompasseissa puukappaleeseen kiinnitetty
palanen magneettista rautaa kellui vesimaljassa.
1500-luvulla kompassit olivat jo taidokkaasti tehtyjä. Magneettista rautaneulaa
piti paikallaan keila, merimiesten tuliruusuksi kutsumaan aluslevyyn merkityn kompassitaulun päällä.
Kompassitaulu oli kiinnitetty maljaan, joka oli saranoitu ja tasapainotettu niin, että tarkka lukema saatiin
laivan keinumisesta ja heittelehtimisestä huolimatta. Ratkottavina olivat vielä eranto ja eksymä.
Kompassin outo käyttäytyminen tuotti suurta haittaa Hudsonin kaltaisille, arktisten alueiden tutkijoille, sillä
eranto kasvaa pohjoiseen mentäessä. Magneettisen ja todellisen pohjoisen välillä on ero,
niinsanottu eranto, jonka valtamerenylittäjät Kolumbuksesta alkaen havaitsivat.
Eranto = magneettisen ja todellisen pohjoisen välinen ero eli eranto.
Eksymä = laivan rautaesineiden, kuten ankkureiden aiheuttamat virhepoikkeamat kompassin suunnissa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva maapallosta ja tiimalasista - Copyright ©
Flickr/Fidelis
Laivapojat ja tiimalasi
Laivapojilla oli löytöretkien aikana tärkeä tehtävä, sillä he käänsivät laivan tiimalasia joka puolen tunnin päästä.
Sitä kääntäessään he aina huusivat, monesko lasi käännettiin. Tämä oli ainoa tapa määritellä aika.
Laivoissa ei käytetty tunnin tiimalaseja, koska ne olivat painavia. Tiimalaseja käytettiin aina siihen saakka, kunnes
englantilainen John Harrison keksi 1700-luvulla kronometrin. Laivapojan huutojen mukaan vahti vaihtui
aluksella joka neljäs tunti.