Tunturisuden sivut
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Mathias Appel

PUSSIPIRU - (Sarcophilus harrisii) - (Owen, 1838)

Pussipiru on pussieläimiin kuuluva australialainen pussipeto. Sen vanhempi nimitys on pussiahma. Siitä on käytetty myös nimityksiä "Tasmanian tuholainen", "Tasmanian paholainen" ja "tasmanianpiru".

Levinneisyys

Yli satatuhatta vuotta sitten Australiassa asusti valtavan suuria eläimiä, niiden joukossa lymyili myös pussipiru. Jättiläiseläinten kuoltua sukupuuttoon pussipiru sinnittelee yhä, tosin enää Tasmaniassa. Aiemmin lajia tavattiin myös Australian mantereella, mutta dingot syrjäyttivät sen sieltä jo muutamia tuhansia vuosia sitten. Pussipirut viihtyvät metsäisillä mailla, mutta vuoristoista ne puuttuvat.

Pussipiru

Pussipiru

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright Mathias Appel

Ominaisuuksia

Jäljellä olevista pussipedoista pussipiru on suurin. Sillä on painoa 8 - 12 kg ja häntineen koko pituus on 75 cm.

Pönäkkärakenteisen pussipirun pää on suurehko ja kaula lyhyt ja vankka. Leuat ja hampaat ovat hyvin vahvat. Kaikki raajat ovat varsin vahvat ja takajaloista puuttuu ensimmäinen varvas.

Pussipiru vaikuttaa olemukseltaan ihan kuin pikkukarhulta. Se astuukin liikkuessaan koko jalkapohjallaan ja kiiltomustan turkin valkoinen rintakuvio on samantapainen, kuin vaikkapa sepelkarhulla.

Pitkä häntä on päältä karvainen ja alta paljas.

Yön kulkijoita

Pussipirut ovat liikekannalla öisin, jolloin ne voivat tehdä yhden yön aikana taivalta jopa 16 km. Päiväajaksi pussipirut vetäytyvät nukkumaan omiin pesiinsä, piiloisiin, onttoihin puihin, kallionkoloihin, luoliin ja usein vanhoihin vompatin pesiin. Pussipiru pehmustaa pesänsä heinillä ja lehdillä, joiden päällä nukkuminen on makoisaa ja mukavaa.

Pussipiru

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright Mathias Appel

Lisääntyminen

Nimensä mukaisesti pussipirulla on pussi, jossa sen poikaset viettävät ensimmäiset kuukautensa. Kantoaika loppukeväällä on 21 vrk ja poikasia pyörähtää kerrallaan peräti 20 - 30. Poikasten pituus on vain 12 mm. Suuresta poikasmäärästä vain nelisen selviää hengissä, sillä emolla nisiä on neljä. Syntymänsä jälkeen poikaset kiipeävät emon pussiin, jossa ne viihtyvät noin 100 päivää, minkä jälkeen ne siirtyvät pussista pesäkoloon. Vielä tämänkin jälkeen emo imettää poikasiaan viitisen kuukautta. Sukukypsyyden pussipirut saavuttavat toisena elinvuotenaan ja elinikää lajille voi kertyä 7 - 8 vuotta.

Saalistus

Pussipirut saalistavat petoeläinten tapaan kaikkia sellaisia lajeja, jotka kokonsa puolesta ja muutenkin voivat jäädä niiden saaliiksi. Saalistaessaan pussipirut liikkuvat paljon myös puissa. Saaliseläimiä ovat muut, pienet pussieläimet, linnut, hyönteiset, matelijat ja pienet kengurutkin. Myös raadot popsitaan suihin öisillä saalistusretkillä. Aikuisten pussipirujen ravinnosta itse asiassa suurin osa on erilaisia raatoja ja haaskoja. Tästä voisi päätellä, että mitenkään salamannopea mestarisaalistaja pussipiru ei ole.

Pussipiru eli pussiahma on ahmojen tapaan todellinen ahmatti. Se voi syödä puolessa tunnissa ruokamäärän, joka vastaa 40:tä prosenttia sen ruumiinpainosta - sama, kuin jos ihminen hotkisi 25 kiloa pihvejä yhdellä istumalla!

Pussipiru

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright Steven Penton

Ääni - karmivaa kiljumista ja rääkymistä

Pussipiru lienee saanut nimensä äänestään, joka on selkäpiitä karmivaa hurjaa kiljumista ja urinaa, joka yön pimeydestä raikaessaan todellakin ihan säikähdyttää. Kuulostaa ihan siltä, kuin piru olisi irti ja valloillaan. Myös pussipirun käytös voi ruokailupaikalla olla hyvin ärhäkkää ja pippurista. Kaikki tämä on enemmänkin vain hurjan näköistä ja kuuloista, mutta mitenkään sen hurjemmin pussipiru ei kuitenkaan käyttäydy.

Uhanalaisuus

Pussipiru on erittäin uhanalainen. Jäljellä on 20 000 yksilöä, mutta nuorten pussipirujen kuolleisuus on suuri. Myös erilaiset sairaudet uhkaavat pussipirujen olemassasoloa. Erityisesti tietty kasvainsairaus, DFTD-sairaus, joka on laadultaan tarttuvaa syöpää, on ollut pussipiruille tuhoisaa. Syöpä leviää yksilöstä toiseen syljen ja puremien kautta. Tartunnan saaneen eläimen kuonon ja suun ympärille kehittyy kasvaimia, jotka lopulta tekevät syömisen mahdottomaksi. Joillakin tiheästi pussipirujen asuttamilla alueilla jopa 90 % pussipiruista on kuollut tähän sairauteen.

Lähteet
ADW Animal Diversity Web
IUCN
Yle: Pussipiru