Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright
Mathias Appel
PUSSIPIRU - (Sarcophilus harrisii) - (Owen, 1838)
Pussipiru on pussieläimiin kuuluva australialainen pussipeto. Sen vanhempi nimitys on pussiahma.
Siitä on käytetty myös nimityksiä "Tasmanian tuholainen", "Tasmanian paholainen" ja "tasmanianpiru".
Levinneisyys
Yli satatuhatta vuotta sitten Australiassa asusti valtavan suuria eläimiä, niiden joukossa lymyili myös pussipiru.
Jättiläiseläinten kuoltua sukupuuttoon pussipiru sinnittelee yhä, tosin enää Tasmaniassa.
Aiemmin lajia tavattiin myös Australian mantereella, mutta
dingot syrjäyttivät sen sieltä jo muutamia tuhansia vuosia sitten.
Pussipirut viihtyvät metsäisillä mailla, mutta vuoristoista ne puuttuvat.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright
Mathias Appel
Ominaisuuksia
Jäljellä olevista pussipedoista pussipiru on suurin. Sillä on painoa 8 - 12 kg ja häntineen
koko pituus on 75 cm.
Pönäkkärakenteisen pussipirun pää on suurehko ja kaula lyhyt ja vankka.
Leuat ja hampaat ovat hyvin vahvat.
Kaikki raajat ovat varsin vahvat ja takajaloista puuttuu ensimmäinen varvas.
Pussipiru vaikuttaa olemukseltaan ihan kuin pikkukarhulta. Se astuukin liikkuessaan
koko jalkapohjallaan ja kiiltomustan turkin valkoinen rintakuvio on samantapainen, kuin
vaikkapa sepelkarhulla.
Pitkä häntä on päältä karvainen ja alta paljas.
Yön kulkijoita
Pussipirut ovat liikekannalla öisin, jolloin ne voivat tehdä yhden yön aikana taivalta jopa 16 km.
Päiväajaksi pussipirut vetäytyvät nukkumaan omiin pesiinsä, piiloisiin, onttoihin puihin,
kallionkoloihin, luoliin ja usein vanhoihin vompatin pesiin. Pussipiru pehmustaa
pesänsä heinillä ja lehdillä, joiden päällä nukkuminen on makoisaa ja mukavaa.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright
Mathias Appel
Lisääntyminen
Nimensä mukaisesti pussipirulla on pussi, jossa sen poikaset viettävät ensimmäiset kuukautensa.
Kantoaika loppukeväällä on 21 vrk ja poikasia pyörähtää kerrallaan peräti 20 - 30.
Poikasten pituus on vain 12 mm.
Suuresta poikasmäärästä vain nelisen selviää hengissä, sillä emolla nisiä on neljä.
Syntymänsä jälkeen poikaset kiipeävät
emon pussiin, jossa ne viihtyvät noin 100 päivää, minkä jälkeen ne siirtyvät
pussista pesäkoloon. Vielä tämänkin jälkeen emo imettää poikasiaan viitisen kuukautta.
Sukukypsyyden pussipirut saavuttavat toisena elinvuotenaan ja elinikää lajille voi kertyä 7 - 8 vuotta.