Ranskan muukalaislegioona
Ranskan muukalaislegioona
Ranska Ei, en kadu mitään - Non, Je ne regrette rien

Edith Piaf esitti vuonna 1960 tämän laulun. Laulun sanat kirjoitettiin vuonna 1956.

Tämä laulu liittyy alla esiteltyyn vallankaappaukseen, ja siinä mukana olleisiin legioonalaisiin. Mukana tässä yrityksessä, vallankaappausta yrittäneiden puolella, oli muukalaislegioonan ensimmäinen laskuvarjorykmentti. Kun vallankaappausyritys epäonnistui, niin rykmentin johto pidätettiin ja upseerit ja legioonalaiset hajautettiin muihin yksiköihin. Tuossa tilanteessa legioonalaiset omivat tämän laulun omakseen ja lauloivat, jättäessään kasarminsa:

Non... rien de rien
Non je ne regrette rien
Ni le bien... qu'on m'a fait
Ni le mal, tout ça m'est bien égale...


Nykyisin tämä laulu on osa legioonalaisten kunniakasta historiaa ja sitä lauletaan paraateissa ja muissa juhlatilaisuuksissa.



Algerin vallankaappaus eli kenraalien vallankaappaus 1961

Vuosina 1954 - 1962 käytiin Algerian sotaa. Sodan loppuvaiheissa, vuonna 1961 ranskalaiset eläkeläiskenraalit, jotka eivät olleet tyytyväisiä siihen, että Ranskan presidentti Charles De Gaulle (1890 - 1970) oli myöntymässä siihen, että Algerian itsenäistyminen olisi väistämätöntä, järjestivät vallankaappausyrityksen. Tarkoituksena oli syrjäyttää vallasta sekä presidentti, että myös Algerian silloinen siviilijohto ja hallita kommunisminvastaisella sotilasjuntalla.

Lähes verettömästi tapahtunut, melko pienimuotoinen kaappausyritys, oikeastaan jupakka, alkoi iltapäivällä 21.4.1961 ja päättyi jo 26.4.1961. Kenraalit eivät saaneet mukaansa tähän yritykseen suurempia sotilasmääriä.

Vallankaappausyritystä johti hyvin arvovaltainen, eläkkeellä ollut kenraalinelikko: Maurice Challe (55), entinen Ranskan Algerian sotilasjoukkojen komentaja, Edmond Jouhaud (56), entinen Ranskan Ilmavoimien kenraali, André Zeller (63), entinen Ranskan maavoimien esikuntapäällikkö ja Raoul Salan (61), entinen Ranskan Algerian sotilasjoukkojen komentaja. Jo alkuvaiheissa Algeriassa olevien ilmavoimien komentaja, kenraali Michel Fourquet, kieltäytyi tämän nelikon komennosta.

Charles de Gaulle

Tsadin kuvernöörikenraali Félix Adolphe Éboué ja Charles de Gaulle 1940-luvun alussa.

Armeija pysyi sitten uskollisena presidentilleen, joka puhui radiossa ja televisiossa 23. huhtikuuta vaatien ranskalaisjoukkoja tottelemaan maan hallitusta. 70-vuotias, loisteliaan puhetaidon omannut Charles De Gaulle oli tässä yhdessä maailmanhistorian kuuluisimmista puheista pukeutuneena 1940-luvun kenraalin vintage-univormuunsa - (Katso kuva upeasta univormusta oikealta). Hän vetosi kaikkiin ranskalaisiin ja kaikkiin sotilaisiin, jotta nämä pysyisivät uskollisina hänelle, auttaisivat häntä ja kapinayritys saataisiin loppumaan. Eikä luonnollisestikaan hänen vetoomuksensa jättänyt ketään kylmäksi, vaan mitä suurimman tunnemyrskyn vallassa lähes kaikki ranskalaiset olivat valmiita seuraamaan suurta presidenttiään. Näin vallankaappausyritys eli kapina tukahtui alkuunsa.

Vallankaappausyritykseen osallistuneet sotilaat armahdettiin vuonna 1968.
Algerian sota 1954 - 1962

Algeria oli Ranskan hallitsema siirtomaa yli sadan vuoden ajan, mutta Algerian sodan myötä tämä siirtomaa-aikakausi päättyi ja Algeria itsenäistyi vuonna 1962. Tällöin luonnollisesti muukalaislegioonakin joutui poistumaan maasta, jossa se oli pitänyt majaansa 130 vuotta.

Algerian sota kuului kategoriaan siirtomaasodat. Niissähän siirtomaataan hallitseva, kolonialistinen maailmanvalta joutui laittamaan kapinoivia, siirtomaan alkuperäisiä asukkaita kuriin. Tällaisia sotia käytiin tavaton määrä ja varsin pitkään niissä voittajaksi selviytyi yleensä hallitseva siirtomaavaltio. Lopulta kuitenkin siirtomaista yksi toisensa jälkeen onnistui pyrkimyksissään, ajoi vieraan vallan pois mailtaan ja itsenäistyi.

Algerian siirtomaasota oli luonteeltaan hyvin julmaa sotaa, jossa siviilejä surmattiin suuria määriä. Kaiken kaikkiaan sodassa kuoli yli miljoona ihmistä, heistä suurin osa siviilejä. Algerialaisia sodassa edustanut Algerian kansallinen vapautusrintama (FLN Front Liberation Nationale) ja sen sotilaallinen siipi Kansallinen vapautusarmeija (ALN) turvautui sissisotataktiikkaan. Pelkästään 1.11.1954 70 paikkakunnalla Algeriassa räjäyteltiin siltoja, sytytettiin tuleen tehtaita ja julkisia rakennuksia, hyökättiin ranskalaisen yläluokan omistamille suurtiloille ja ammuttiin ranskalaisia ja algerialaisia virkamiehiä.

Charles de Gaulle

Poliitikko ja kenraali Charles de Gaulle vuonna 1942. Hän oli Ranskan viidennen tasavallan ensimmäinen presidentti vuosina 1959 - 1969.

Vuonna 1955 Ranska oli koonnut Algeriaan väkivaltaisuuksein tukahduttamiseksi 114 000 sotilasta. Vuonna 1958 sotilaiden määrä oli jo 400 000. Ranska vastasi vapautusrintaman iskuihin massiivisilla kostoiskuilla, jotka kohdistuivat siviileihin. Pelkästään elokuun viimeisellä viikolla, Collo-vuoriston juurella siviilikyliin suoritetuissa iskuissa sai ranskalaisten toimesta surmansa tuhansia siviilejä. Vapautusrintama arvioi tämän yhden ainoan viikon uhrien määräksi 12 000 ihmistä. Näiden tapahtumien myötä Algerian paikallisväestön ja ranskalaisten välit kiristyivät lopullisesti, täydellisen vihamielisiksi. Olivathan ranskalaisten suorittamat kostotoimet täydellisen suhteettomia, nykytermeillä ilmaistuna, rikoksia ihmiskuntaa vastaan.

Ranskalaisten toimia arvioitaessa on mainittava, että vapautusrintamankin sotakäytännöt hakivat julmuudessa vertaistaan. Arabien perinteisten sodankäyntitapojen mukaisesti he käyttelivät runsaasti veitsiään, silpoen uhrejaan ja tämä nostatti myös muukalaislegioonalaisissa mitä suurinta vihaa. Siltikin, kuten sotahistorioitsijat toteavat, siinä, missä arabi silpoi veitsellään kammottavasti yhden uhrin - saattoi monisatakertaiset resurssit omaava Ranskan armeija "siististi" ampua aseillaan hengiltä sata ihmistä. Kun Ranska halusi eristää väestön vapautusrintaman taistelijoista, se rakennutti valtaisia, piikkilangoin eristettyjä leirejä, joihin sullottiin miljoona ihmistä. Näissä leireissä kuoltiin ranskalaisen lehdistön mukaan nälkään.

Algerian sotaa on pidetty "unohdettuna sotana" siksi, että se piti sisällään niin paljon järjetöntä väkivaltaa, josta kukaan ei halua jälkeenpäin puhua mitään. Suomalaisen muukalaislegioonalaisen mukaan ranskalaisten legioonalaisupseerien joukossa tuolloin rasismi oli yleistä ja täysin hyväksyttyä. Vangeiksi saatuja vapautusrintamalaisia myös kidutettiin, kun heiltä haluttiin saada tietoja. Paras kidutuskeino suomalaisen legioonalaisen mukaan oli sianliha. Muslimit olivat valmiita mieluummin kertomaan ja paljastamaan vaikka mitä, kuin syömään pakotettuna sianlihaa.

Algerian sodan myötä siirtomaakausi koko maailmassa päättyi ja se oli viimeinen siirtomaasota. Totalitarismin aika näissä muodoissaan, läntisten demokratioiden siirtomaissaan toteuttamana ja siihen liittyvä rasismi oli ohi.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä, legioonalaiset - Copyright © Y M
Joulu
Ei - en kadu mitään!

Legioonalaiset hallitsevat myös hauskanpidon. Taidekuva Mort Kunstler 1960.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Tom Simpson


*** tunturisusi.com linkit ***