Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © manhhai
Sotia ja taisteluja - siirtomaavalloituksia, avunantoja, väliintuloja, evakuointeja ja rauhanturvaamista - mukana Ranskan muukalaislegioona
Ranskan muukalaislegioona on osallistunut erityyppisiin taisteluihin, sotiin ja muihin operaatioihin.1) Kolonialistisella Ranskalla on ollut siirtomaita eri puolilla maailmaa ja muukalaislegioona on vallannut niitä, pitänyt niissä tilanteiden mukaan yllä järjestystä ja tukahduttanut kapinoita.
2) Muukalaislegioona on osallistunut Ranskan käymiin sotiin, kuten ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan.
3) Muukalaislegioona on pyynnöstä osallistunut muiden, vieraiden valtioiden välisiin sotiin - sekä samoin pyynnöstä, ollut tukahduttamassa muiden, kuin siirtomaidensa, sisällissotia ja kapinoita.
4) Muukalaislegioona on suorittanut erilaisia evakuointeja ja pelastusoperaatioita ja viime vuosikymmeninä se on ollut mukana YK:n alaisissa, kansainvälisissä rauhanturvatehtävissä eri puolilla maailmaa.
Algeria 1831 - 1847. Ranskan siirtomaavallan aikakausi Algeriassa alkoi ranskalaisten hyökkäyksellä Algerian barbareskivaltioon vuonna 1830. Seuraavana vuotena 1831 perustettiin Ranskan muukalaislegioona, joka siirtyi mukaan taisteluihin Algeriaan samana vuonna. Ranskalaisten ja kapinallisten berberiheimojen väliset taistelut jatkuivat vuoteen 1847 saakka. Muukalaislegioona oli alkuvaiheessaan Algeriassa vain neljä vuotta, sillä sitä tarvittiin muualla.
Algeria, ensimmäinen varsinainen taistelu 1832. Ranskan muukalaislegioonan ensimmäinen taistelu Algeriassa oli Maison Carréen valtaaminen El Ouffia -heimon kapinallisilta 27. huhtikuuta 1832. Sen suorittivat 1. ja 3. pataljoona. Kuukautta myöhemmin majuri Salomon de Musisin komentama yksikkö joutui väijytykseen ja luutnantti Chamnista tuli ensimmäinen kaatunut legioonalaisupseeri. Ne legioonalaisvangit, jotka eivät kääntyneet islamin uskoon, tapettiin. Yksi legioonalaisista kääntyi karkaamistarkoituksessa ja karkasi. Hänen tultuaan Maison Carréen raportoimaan erotettiin majuri Salomon de Musis ja määrättiin rangaistuspataljoonaan maineensa menettäneenä legioonalaisena.
Espanjan sisällissota, karlistien vastaiset taistelut 1835. Ranska lähetti Espanjassa käytävään sisällissotaan muukalaislegioonan espanjalaisista koostuvan pataljoonan. 17. elokuuta 1835 Ranska tarjosi kuitenkin sotaan jo koko muukalaislegioonan. Koska Ranska kuitenkin tarvitsi joukkoja edelleen myös Algeriassa, antoi Ranskan kuningas Ludvig Filip 16. joulukuuta 1835 määräyksen uuden muukalaislegioonan perustamisesta.
Krimin sota 1853 - 1856. Ottomaanien ja Venäjän välille syttynyt sota laajeni erittäin veriseksi yhteenotoksi ja eurooppalaiseksi suursodaksi, kun Iso-Britannia ja Ranska puuttuivat siihen. Ranskan muukalaislegioona oli mukana Ranskan joukoissa tässä sodassa vuosina 1854 - 1855. Suurista miestappioista huolimatta Krimin sota merkitsi Ranskalle arvovaltavoittoa, vaikka sodan lopputulosta olikin voittajan osalta varsin vaikeaa määrittää.
Sardinia, Italia 1859. Sardinia ja Itävalta sotivat keskenään. Sardinia voitti, Ranskan ja Ranskan muukalaislegioonan avulla, Itävallan. Itävallalle tappiollisia olivat veriset taistelut, Magentan taistelu 4.6. ja Sofferinon taistelu 24.6. Ranska sai sodan päätyttyä haltuunsa Lombardian, lukuunottamatta Mantovan ja Peschieran linnoituksia, jotka sai Sardinia. Näin Itävalta karkotettiin Italian pohjoisosista ja tästä alkoi Italian yhdistyminen.
Meksiko 1863 - 1867, Cameronen taistelu, Meksiko 1863. Tässä taistelussa Hacienda Camarónissa, Meksikossa osapuolina olivat Meksikon armeija ja Ranskan muukalaislegioona. Taistelun muistoksi legioona viettää yhä juhlapäivää. Taistelussa legioona kamppaili lähes viimeiseen mieheen, hyökäten pistimin ylivoimaista vihollista vastaan vielä sen jälkeen kun kaikki ammukset oli käytetty. Meksikolaisia oli tuhansia ja heitä vastassa olleista 62 legioonalaisesta ja kolmesta upseerista jäi henkiin kolme. Näiden henkiin jääneiden miesten ilmaantuessa antautuvina näkyville, meksikolaisten komentaja huudahti taistelun lopuksi: "Nuo miehet eivät ole ihmisiä vaan paholaisia!"
Ranskan-Preussin sota 1870 - 1871. Legioona taisteli ensimmäisen kerran Ranskan maaperällä. Vastustajana olivat preussilais-saksalaiset joukot. Ranska hävisi tämän sodan, koettuaan ratkaisevan tappion Sedanin taistelussa Maasjoen varrella 2.9.1870. Pariisi antautui 28.1.1871.
Taistelu Tonkinissa, Indokiinassa 1883. Tonkinissa, Vietnamissa, Ranskalla oli siirtokunta. Ranskalaiset olivat Vietnamissa jo 1600-luvulla. Vuonna 1858 Ranska aloitti Vietnamissa siirtomaavalloitukset. Vuoteen 1884 mennessä Ranska oli valloittanut koko Vietnamin. Indokiinan sodan 1946 - 1954 jälkeen Ranska hävinneenä poistui Vietnamista. Sotimista Vietnamissa tämän jälkeen jatkoi USA.
Madagaskar 1895 - 1905. Muukalaislegioona oli taistelemassa Madagaskarin herruudesta, ja menetti miehiään sekä taisteluissa että trooppisissa sairauksissa, niissä paljon enemmän. Kuitenkin loppu hyvin kaikki hyvin - ja Madagaskar julistettiin Ranskan siirtomaaksi vuonna 1896.
Niger, Guinea ja mandingosodat 1887 - 1898. 1800-luvun lopulla Ranska taisteli siirtomaaherruudesta Afrikassa Guineanlahden suunnalla. Muukalaislegioona oli mukana voittoisasti näissä sodissa ja kahakoissa. Mandingo sanana viittaa paikalliseen mandingoheimoon.
Marokko 1900 - 1934. Taisteluita vuosikymmenten ajan. El-Moungarin taistelussa 2.9.1903 113 legioonalaista taisteli 3 000 marokkolaista vastaan, ja kahdeksan tunnin taistelun jälkeen legioonalaiset voittivat.
Ensimmäinen maailmansota 1914 - 1918. Ensimmäisen maailmansodan aikana Ranskan muukalaislegioona kunnostautui lukuisissa taisteluissa. Näin se kunniakkaasti jatkoi sitä pitkää taisteluperinnettä, jonka vertaista ei ole millään toisella eliittiyksiköllä nykyajan historiassa.
Syyria 1925 - 1926. 17.9.1925 al-Musayfirahin taistelussa legioonalaiset löivät kymmenen tunnin taistelussa 3 000 Syyrian kapinallisen joukon.
Toinen maailmansota 1939 - 1945. Legioona jakautui kahteen osaan: toinen puoli oli uskollinen Ranskan uudelle hallitukselle, toinen Charles de Gaullen johtamille Vapaa Ranska -joukoille, jotka olivat maanpaossa Englannissa.
Herrasväen elämää Saigonissa, Vietnamissa Ranskan vallan aikana vuonna 1901.
Hanoissa, Vietnamissa muukalaislegioonan sotilaat ovat seisahtuneet kadulla katselemaan pikkumunkkien rivistöä 23.5.1954.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat yllä - Photo by Robert Capa - Copyright © manhhai
Ranskan muukalaislegioonan sotilaita Indokiinassa vuonna 1954.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © manhhai
Indokiinan sota 1946 - 1954. Ho Tsi Minh tavoitteli itsenäistä Vietnamia, ja Ranska piti kiinni siirtomaastaan legioonan ja Ranskan armeijan koko voimalla. Sotaa kesti yhdeksän vuotta. Vuoden 1954 hävittyjen taistelujen jälkeen Ranska joutui 28.4.1956 poistumaan siirtomaastaan hävinneenä. Se merkitsi Ranskan kolonialistisen aikakauden loppua Indokiinassa.
Tunisia 1952, 1954 ja 1955. Operaatioita, taisteluita.
Algerian sota 1954 - 1962. Vuonna 1954 muukalaislegioona palasi Algeriaan, jossa alkoivat levottomuudet, entisen Ranskan armeijan vääpelin Ahmed ben Bellan johdolla. Algeria oli Ranskan hallitsema siirtomaa yli sadan vuoden ajan, mutta Algerian sodan myötä tämä siirtomaa-aikakausi päättyi ja Algeria itsenäistyi vuonna 1962. Tällöin luonnollisesti muukalaislegioonakin joutui poistumaan maasta, jossa se oli pitänyt majaansa 130 vuotta. Vuonna 1962 legioona vetäytyi Algeriasta Aubagneen, Ranskaan.
Egypti, Suezin kriisi 1956. Egyptin presidentti Gamal Abder Nasser kansallisti Suezin kanavavyöhykkeen ja siitä sai alkunsa Suezin kriisi. Tämä synnytti voimakasta vastustusta erityisesti Englannissa ja Ranskassa. Lokakuussa 1956 Israel hyökkäsi Egyptiin ja valtasi nopeasti, eli noin 100 tunnissa koko Siinain niemimaan. Sen jälkeen Englanti ja Ranska pommittivat kanava-alueen sotilaallisia kohteita ja valtasivat lopulta kanava-alueen keskeiset kohdat.
Ranskan muukalaislegioonalaiset tulivat Suezille ilmasta. Suezia varten muukalaislegioonaan perustettiin eliittilaskuvarjo-osasto, joka yhdessä brittien laskuvarjosotilaiden kanssa laskeutui, Israelin koordinoimissa operaatioissa Suezille marraskuun 5. ja 6. päivän välisenä yönä. Legioonalaiset tavoittivat pian maahanlaskunsa jälkeen kohteensa, jotka olivat Port-Fouad ja El-Cap. Vastarintaa ei kohdattu ja tappioihin kuului vain yksi haavoittunut. Tämä menestyksekäs Suezin valloitus osoittautui pian kuitenkin Pyrrhoksen voitoksi, sillä Suezin valloittajat joutuivat poistumaan. Koettuaan sotilaallisen voiton, mutta diplomaattisen häviön, muukalaislegioonalaiset palasivat turhautuneina Algeriaan, odottamaan uutta tehtävää.
Suezin tapahtumien poliittiset pyörteet levittäytyivät koko maailmaan. Hrutshev uhkasi, että Neuvostoliitto pommittaa sekä Lontoota että Pariisia, jos hyökkäystä Egyptiin ei lopetettaisi. Myös Yhdysvallat vastusti Englannin ja Ranskan toimintaa. Lopuksi asiaan saatiin YK:ssa sellainen ratkaisu, että Englanti, Ranska ja Israel vetäytyivät Suezilta ja niiden läsnäolo korvattiin YK:n rauhanturvajoukoilla.
Suomalainen YK-komppania lähtee Seutulasta 10.12.1956 Suezin kriisialueelle viidellä Yhdysvaltain ilmavoimien Douglas C-124C Globemaster II -kuljetuskoneella. Kuva Suomen Ilmailumuseo.
Suomalaiset Suezilla. Suomalaisille Suezin kriisi oli myös erityisen tärkeä tapahtuma, sillä Suezille lähtivät kautta aikain Suomen ensimmäiset rauhanturvaajat. Presidentti Urho Kekkosen päätöksellä myös Suomi osallistui ensimmäistä kertaa kansainväliseen operaatioon. Suomi lähetti Suezille komppanian, jossa vuosina 1956 - 1957 palveli yhteensä lähes 450 miestä.
Näin suomalaiset ensimmäistä kertaa osallistuivat kansainväliseen sotilasoperaatioon, jollaisiin juuri legioonalaiset olivat pitkän aikakauden myötä erikoistuneet. Nyt kävi vain niin, että legioonalaisten oli poistuttava ja suomalaiset hoitivat heidän jäljiltään kaiken kuntoon. Puolueettoman maan sotilaina suomalaiset sopeutuivat rauhanturvatehtäviin hyvin. Suezin kriisin jälkeen maa on ollut mukana kolmessakymmenessä operaatiossa.
Kongon kriisi 1960 - 1965. Kongon kriisi oli poliittinen kriisi Kongossa heti maan itsenäistymisen jälkeen. Tämän hyvin sekavasti rönsyilleen kriisin aikana kongolainen poliitikko ja valtiomies Moise Tsombe kutsui muiden muassa Ranskan muukalaislegioonan vuonna 1968 kaatamaan Mobutun hallintoa.
Tsad 1969 - 1971. Tsadista tuli Ranskan siirtokunta vuonna 1900. Vuoteen 1920 mennessä Ranska oli saanut sen kokonaisuudessaan hallintaansa ja se liitettiin Ranskan Päiväntasaajan Afrikkaan. Itsenäisyyden valtio sai 11. elokuuta 1960. Kapinalliset yrittivät suistaa Tsadin presidentin vallasta, siksi tämä pyysi vuonna 1969 apua Ranskasta ja maahan saapui Ranskan muukalaislegioona. Vuoteen 1971 mennessä kapinalliset oli suurinpiirtein isketty alas tai hajotettu erillisiin pikkutaskuihin. Ranskalaiset käyttivät tässä sodassa taktiikkaa, jossa he ilmavoimilla tekivät selvää kapinallisista maavoimista - samaa sodankäynnin tapaa noudatti USA myöhemmin Vietnamissa. Erityisen tehokkaita olivat ranskalaisilla helikopterit sarjatuliaseineen. Sotilastoimet Ranska lopetti vuonna 1971 ja koko operaatio loppui vuonna 1972. Vuonna 1975 viimeisetkin ranskalaiset joutuivat poistumaan Tsadista, jonne he palasivat taas uuden operaation merkeissä vuonna 1978.
Koulubussi Djiboutissa 1976. Terroristit kaappasivat koulubussin Djiboutissa. Muukalaislegioonan laskuvarjorykmentti vapautti panttivangit.
Kolwezin taistelu 1978. Zairessa käytiin sisällissotaa, jossa myös maassa asuvat eurooppalaiset olivat vaarassa. Ranska päätti puuttua tilanteeseen ja lähetti alueelle muukalaislegioonan 2. laskuvarjojääkärirykmentin, joka teki maahanlaskuoperaation Kolweziin 18. toukokuuta 1978. Legioonalaiset vapauttivat kapinallisten ottamat panttivangit ja palauttivat järjestyksen alueelle Zairessa, nykyisessä Kongon demokraattisessa tasavallassa.
Libanonin sota 1982 - 1983. Libanonissa alkoi vuonna 1982 sota, Israelin hyökätessä maahan. Yksi syy tähän hyökkäykseen olivat Libanonin suunnalta Israeliin jatkuvasti ammutut Katjusha-raketit. Sodan päätösvaiheessa kansainväliset rauhanturvajoukot olivat auttamassa rauhaan pääsyssä, ja näissä tehtävissä mukana oli operaatioineen myös Ranskan muukalaislegioona.
Persianlahden sota - Ruanda, Gabon ja Zaire 1991. Persianlahden sota oli muukalaislegioonan suurimpia menestyksiä. Legioonaa kiitettiin erityisesti autiomaan tuntemuksesta. Ruandassa, Gabonissa ja Zairessa muukalaislegioona avusti ranskalaisten evakuoimista.
Kambodza ja Somalia 1992. Ranska piti Kambodzaa hallussaan ja vuonna 1887 Kambodza liitettiin Ranskan Indokiinaan. Toisen maailmansodan jälkeen Ranska yritti vielä pitää Kambodzan otteessaan, muukalaislegioonankin avulla, mutta maa itsenäistyi vuonna 1953. Somalian sisällissodassa vuonna 1992 Ranskan muukalaislegioona oli mukana rauhanturvaoperaatiossa.
Sarajevo sekä Bosnia ja Hertsegovina 1993. Balkanin sotiin liittyvää rauhanturvaamista.
Jemen ja Djibouti, pelastusoperaatio 9. - 14.5.1994. Pohjois-Jemen ja Etelä-Jemen sotivat keskenään, sota oli luonteeltaan siviilisotaa. Ranskan muukalaislegioonan pienet erikoisryhmät saivat tehtäväkseen Djiboutista käsin, brittisotilaita avustaen, pelastaa Jemenistä eräitä siellä olevia brittejä pois sodan jaloista. Aikansa Djiboutissa odoteltuaan, legioonalaiset ja britit saivat tiedon, että heidän sallittiin lentää Jemenin pääkaupunkiin, Sanaan, noutamaan brittejä. Näin tehtiinkin, mutta käynti oli toki hyvin vaarallinen, koska mitään täysiä takuita mistään ei kukaan voinut antaa.
Sanaan lentokentän terminaalissa vallitsi täysi kaaos, kun kaikki ihmiset taistelivat paikasta, päästäkseen pois maasta. Sanaan lentokentältä lähdettiin brittien kanssa kohti Kyprosta niin pian, kuin ikinä ehdittiin. Kyproksen Larnakasta brittien British Airways DC10 nouti evakuoidut Englantiin. Näin operaatio päättyi onnistuneesti ja pahinta osallisille olivat sekä jännittävä odotus, että kuumuus, joka erityisesti Djiboutissa oli läkähdyttävää.
Evakuoiduille tämä oli aluksi raskas kokemus, kun he joutuivat päiväkausien ajan, sotivien osapuolten välissä, taivaan täyttyessä luodeista, odottamaan alkeellisissa oloissa pelastusta - joka sitten saapuessaan synnytti heissä rajattoman ja ikuisesti säilyvän kiitollisuuden pelastajiaan kohtaan.
Sarajevo, Balkanin sodat - ja Ruanda 1995. Sarajevossa YK:n alaisessa operaatiossa kaupungin suojelua serbien hyökkäykseltä. Ranskalaisten ja brittien mudoostamassa osastossa oli 320 brittisotilasta ja 500 legioonalaista. Ranskalaisia sotilaita kuoli 42 Balkanilla aikavälillä huhtikuu 1992 - heinäkuu 1995.
Ruandassa käytiin 1990-luvun alkupuolella sisällissotaa heimojen välillä. Ruandan kansanmurhassa vuonna 1994 hutujen toimesta sai surmansa 800 000 tutsia ja hutua. Ruandan hyvin sekavassa tilanteessa Ranskalla oli maassa sotilaita ja legioonalaisia yrittämässä estää kansanmurhaa, varsin laihoin tuloksin. Ranskalaisten toimet Ruandassa ennen kansanmurhaa ja sen aikana olivat, heidän omankin kertomansa mukaan täynnä puutteita ja virheitä.
Keski-Afrikan tasavalta 1996. Armeija kapinoi, ja Ranskan muukalaislegioonan joukot tulivat presidentti Ange-Félix Patassén pyynnöstä apuun. Tällaisia apuuntuloja tarvittiin kaksikin tänä samana vuotena, levottomassa Keski-Afrikan tasavallassa. Muukalaislegioonan tehtäväksi jäi turvata tärkeimpiä paikkoja ja näyttäytymisellään hillitä kapinoita, jotka näissä yrityksissä kuivuivatkin kokoon. Jatkuakseen seuraavina vuosina.
Kongo-Brazzaville 1997. Kongon sisällissodan keskeltä Ranskan muukalaislegioona pelasti ja kuljetutti muualle 5 265 siviiliä, jotka edustivat 52 kansallisuutta. Kun legioonalaiset saapuivat Kongon pääkaupunkiin, Brazzavilleen, se oli juopuneiden ja huumeita käyttävien cobra- ja zulu-sotilaiden hallussa. Kaupungissa vallitsi täydellinen kaaos.
Eräänä varhaisena aamuna, aseistetut legioonalaiset, jotka kuuluivat muukalaislegioonan eliittiyksikköön, ajoivat kulkueena pitkin Charles de Gaulle -avenueta. Cobrat ja zulut ryntäsivät piirittämään heitä, konekivääreitään ja sekavia silmiään pyöritellen ja valmiina hyökkäykseen. Legioonalaisia johtava kapteeni astui kadulle ja sanoi tyynesti: "Me emme ole täällä etsimässä taistelua, mutta aiomme evakuoida jokaisen siviilin, joka haluaa poistua täältä". Puolijuopuneet cobrat ja zulut katsoivat kapteenia ja tämän miehiä, jotka olivat valmiina automaattiaseineen ja sitten heidän johtajansa mutisi: "Oukkei, oukkei, jatkakaa".
Pelastetuista amerikkalaisia oli 100. Yksi viimeisimmistä pelastetuista oli USA:n suurlähettiläs Aubrey Hooks, joka jälkeenpäin kertoi ylistävin sanoin, kuinka legioonalaiset äärimmäisen rohkeasti, päättäväisesti ja taitavasti pitivät huolen siitä, että viimeisinkin pois haluava pääsi mukaan.
Kosovo ja Makedonia 1999 - . Balkanin sotiin liittyvää rauhanturvaamista.
Norsunluurannikko 2002 - 2003. Norsunluurannikko on vanha Ranskan siirtomaa, jossa asuu vieläkin paljon ranskalaisia ja jossa Ranskalla on suuria intressejä. Norsunluurannikolla käytiin vuosina 2002 - 2003 sisällisotaa, jota Ranskan muukalaislegioona yritti saada hillityksi. Se joutui itsekin usein taisteluihin osapuolten kanssa, kun nämä hyökkäsivät legioonalaisten kimppuun. Legioonalaiset ampuivat hengiltä hyökkääjiä, kymmeniä, ehkä satoja ja heistä itsestäänkin monet haavoittuivat. Välillä legioonalaiset kohtasivat kapinallisia taisteluissa 10 metrin lähietäisyydeltä.
Eräs muukalaislegioonalainen totesi: "Kun me ammattilaiset täällä Afrikassa etenemme, niin kapinalliset yleensä poikkeuksetta pakenevat - mutta nämä ovat hulluja, ja käyvät vain päälle!" Tätä sotaa käytiin paljolti uutispimennyksessä, maailman media ei saanut kohdistettua huomiotaan tähän pimeään sotaan, jonka puitteissa YK:n mukaan yhdelläkin viikolla tehtiin Abidjanissa, maan suurimmassa kaupungissa, 300 murhaa. Tätäkin sotaa oli Afrikan sotien tapaan vaikeaa saada loppumaan, sillä monet kapinallisista eivät tavoitelleet poliittista valtaa tms. mielestään tyhjänpäiväistä, heille tärkeintä oli riehua, raiskata, ryöstää ja ampua.
Afganistanin sota 2002 - 2012. Afganistanissa Ranskan muukalaislegioona on ollut osa Naton ja USA:n johtamaa, kansainvälistä pyrkimystä saada alueelle rauhantila. Afganistanissa legioonalaisia oli noin 750, 80 eri kansallisuudesta. Koko Ranskan sotilasmäärä oli suurimmillaan 4 000. Eräässä haastattelussa eräs legioonalainen totesi olosta Afganistanissa, että jos jokin häiritsee, niin se on se, että ei voi keskittyä taisteluun vaan pitää myös pitää keskusteluyhteyksiä paikallisiin ihmisiin. Koska USA näin haluaa. Hänen mukaansa legioonalaiset on tarkoitettu taistelemaan, ei chattailemaan.
Afgaanisotilaat, joita oltiin auttamassa, ampuivat hengiltä eräitä ranskalaissotilaita. Viimeisimmässä turmanteossa heitä tuli surmatuksi neljä, ja osin tämänkin vuoksi Ranska veti kaikki taistelevat joukko-osastonsa pois Afganistanista marraskuussa 2012. Afganistaniin jäi ranskalaisia erilaisiin logistiikka- ja koulutustehtäviin, heidän määränsä tuolloin oli 1 200.
Haiti, rauhanpalautusta 2004. Ranskan Guayanassa sijaitsevasta muukalaislegioonan tukikohdasta legioonalaiset olivat mukana Haitilla sotilasoperaatiossa, L'Opération Carbet. Muukalaislegioona avusti YK:n joukkoja rauhan palauttamisessa Haitille.
Keski-Afrikan tasavalta - 2015. Entisen Ranskan siirtomaan, vuonna 1960 itsenäistyneen Keski-Afrikan tasavallan epävakaa historia on täynnä väkivaltaa, joka jatkuu edelleen tänäkin päivänä. Ranskalaiset kommandojoukot ovat usein olleet antamassa apuaan, kun maata on yritetty rauhoittaa. Näin tapahtui 1996, jolloin ranskalaiset tukahduttivat kaksikin kapinayritystä samana vuotena. 2000-luvun alkuvuosina sotaisa epävakaus jatkui ja apuun maahan tulivat mm. Libyan sotilaat. Vuonna 2006 kapinallisten ryhmittymien toimet hallitusta vastaan kiihtyivät, ja maasta pakeni 70 000 ihmistä. Tuolloinkin apuun tarvittiin Ranskan muukalaislegioonaa, joka tavalla taikka toisella on ollut läsnä maassa useasti. Viime vaiheissa Ranskan muukalaislegioona asettui maahan vuonna 2013. Vuonna 2015 Ranskan muukalaislegioona on osana YK:n rauhanturvaoperaatiota, Multidimensional Integrated Stabilization Mission in the Central African Republic (MINUSCA) - jonka avulla yritetään vakauttaa ja rauhoittaa maan tilaa.
Mali - 2015. Mali on entinen Ranskan siirtomaa, ja tuolloin sen nimenä oli Ranskan Sudan, osana Ranskan Länsi-Afrikkaa. Mali itsenäistyi vuonna 1960. Mali on Afrikassa noita Ranskan entisiä siirtomaita, joissa demokraattisen kansanvallan toteuttaminen on vaikeaa ellei mahdotonta, etenkin, kun Malissakin yksi sotivista osapuolista ovat islamilaiset. Sotilaskaappauksia, kapinoita ja taisteluita toinen toisensa perään. Näissä kuvioissa Ranskan muukalaislegioonalle riittää loputtomiin työsarkaa. Viime vuosina, Malin entinen siirtomaaisäntä Ranska aloitti sotilasoperaation "Opération Serval" Malissa maan hallituksen pyynnöstä 11. tammikuuta 2013. Tässä operaatiossa on tarkoituksena häätää ääri-islamilaiset Malista. Malin armeijalle on koulutusapua ollut antamassa myös Suomi.
Tsad - 2015. Entisen Ranskan siirtokunnan koko itsenäisyysaika, vuodesta 1960 on täynnä loputonta sotimista. Kapinallisten ja hallituksen, pohjoisen arabien ja etelän mustaihoisten kristittyjen väliset taistelut aaltoilevat vuodesta toiseen, eikä loppua ole näkymässä. Ranska on luontevasti mukana sotilaineen entisissä siirtomaissaan jo siksikin, että näissä maissa asuu paljon ranskalaissukuista väestöä. Sudanin ja Tsadin välisessä konfliktissa 2005 - 2007 Tsadin hallituksen apuna oli myös Ranskan muukalaislegioona. Edelleen, vuonna 2015 legioonalaiset ovat Tsadissa.
Ranskan muukalaislegioonan kenraali Paul-Frédéric Rollet (1875 - 1941) on yksi maineikkaimmista legioonalaisista kautta aikain. Hän osallistui menestyksekkäästi useisiin legioonalaisten käymiin sotiin. Hän jätti myös vahvan jälkensä moniin, edelleen eläviin muukalaislegioonan traditioihin. Näihin traditioihin kuuluvat mm. legioonalaisten marssilaulut marssin aikana, sekä hidastempoisen marssitahdin ylläpito.
41 vuoden mittaisesta asepalveluksestaan kenraali Paul-Frédéric Rollet vietti 33 vuotta Ranskan muukalaislegioonassa. Hänelle on myönnetty muukalaislegioonan kunnia-arvo, Muukalaislegioonan Isä. Hän sai palveluksistaan runsaasti muitakin kunniamerkkejä ja -nimityksiä, joiden määrästä antaa kuvaa hänen rinnuksissaan pursuava kunniamerkkien ja -mitalien valtava määrä.
Ranskan Guayanassa muukalaislegioonalla on pysyvä asemapaikka. Siellä heillä on mm. viidakkosodan opetuskeskus, jonka tunnus kuvassa yllä.
Ranskalaiset poistuivat Vietnamista sodassa hävittyään vuonna 1954 ja heidän jälkeensä sotimista Vietnamissa jatkoi länsivaltioista USA. Kuvassa USA:n armeijan kapteeni Robert Bacon johtaa Etelä-Vietnamin vietnamilaisista koostuvaa partiota vuonna 1964. Yhdysvallat vetäytyi Vietnamin sodasta (1955 - 1975) vuonna 1973.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © manhhai
Kesäkuun 22. ja 23. päivän välisenä, hyvin kuumana yönä legioonalainen Gatelet oli vartiopaikallaan Indokiinassa. Merkkeinä hänestä jäi vartiopaikalleen vain paperia ja tupakkaa, sillä hän oli ollut käärimässä itselleen savuketta, kun tiikeri oli hyökännyt yön pimeydestä. Gatelet löydettiin seuraavana aamuna 100 metrin päässä vartiopaikaltaan, tai se, mitä hänestä oli jäljellä.
Alokkaiden tajuntaan myös iskostuu se tieto, että tulivatpa he mistä hyvänsä ja minkä hyvänsä lipun alta, vastedes he puolustaisivat Ranskan etuja Ranskan lipun alla. Kuukauden alokasaika päättyy, satoi tai paistoi, pitkään marssiin. Marssin jälkeen miehet saavat päähänsä legioonalaisten erityisen sotilaspäähineen, képin.
Kuukauden alkumöyhennyksen jälkeen seuraa kolmen kuukauden peruskoulutusjakso, jossa opitaan niitä sotilaallisia perustaitoja, joita legioonalainen tarvitsee. Neljän kuukauden eli 16 viikon koulutuksen päättyessä miesten täytyy osata vähintään 500 sanaa ranskaa. On luonnollista, että tuo sanavarasto pitää sisällään paljon sotilaallisia termejä ja käskyjä. Neljä kuukautta voi tuntua lyhyeltä ajalta, mutta useilla legioonaan tulevilla on takanaan sotilaskoulutus jo omasta maastaan. Ranskan kansalaisuuden legioonalainen saa viiden vuoden palvelusajan jälkeen, ja aikaisemminkin, jos haavoittuu taistelussa.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Hoshie
Ranskan Guayanassa muukalaislegioonalla on pysyvä asemapaikka, johon se muutti Afrikasta, Madagaskarin saaritasavallasta syyskuussa vuonna 1973. Ranskan Guayanassa legioonalaiset mm. suojelevat paikallista avaruusasemaa, sekä jäljittävät laittomia kullankaivajia. Ranskan Guayanasta käsin he ovat operoineet myös Haitissa.
Ranskan Polynesia on pinta-alaltaan suuri merialue, jossa sijaitsevat mm. Tahiti ja Seurasaaret, sekä Tuamotu ja Marquesassaaret. Hallinnollisesti erikoisasemassa on Melanesiassa sijaitseva Uusi-Kaledonia. Ranskan hallinnoimien alueiden yhteenlaskettu asukasmäärä on noin 2 650 000.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © jean-louis Zimmermann
Lähteet
*French Foreign Legion Information: French Foreign Legion History
*Wikipedia: Ranskan muukalaislegioona
*The American Spectator, Joseph A. Harriss: Here comes the Foreign Legion.
*The French Foreign Legion: An Illustrated History
*Foreign Policy Journal: Colonialism, Coups, and Conflict: The Violence in the Central African Republic
*The Guardian: France sinks into forgotten war
*Michel Moutot with Beatrice Khadige in Castelnaudary: Dark mystique of French Foreign Legion keeps drawing foreigners
*Reijo Perälä: Suomen ensimmäiset rauhanturvaajat
*Ilta-Sanomat 12.11.2007: Muukalaislegioonassa palvellut 500 suomalaista
*Studio55.fi 12.07.2012: Näin pääset muukalaislegioonaan - Suomalaisia edennyt upseereiksi asti!
*Studio55.fi 12.07.2012: Rikollisille ja rakkaudessa pettyneille - Nämä syyt ovat ajaneet suomalaisiakin muukalaislegioonaan!!
*Yle Elävä arkisto: Palkkasoturin pakomatka
*Jaakko-Sarlin Lappeteläinen, Heli Santavuori: Legioonan sotilas - readme.fi 2007
*Kari Kallonen: Leijonalegioona - Suomalaiset sotilaat Ranskan muukalaislegioonassa - Revontuli 2007
*Kyösti Pietiläinen, Petri Pietiläinen: 120 päivää legioonalaiseksi - Tammi 2005
Norsunluurannikko 2002 - 2003. Norsunluurannikko on vanha Ranskan siirtomaa, jossa asuu vieläkin paljon ranskalaisia ja jossa Ranskalla on suuria intressejä. Norsunluurannikolla käytiin vuosina 2002 - 2003 sisällisotaa, jota Ranskan muukalaislegioona yritti saada hillityksi. Se joutui itsekin usein taisteluihin osapuolten kanssa, kun nämä hyökkäsivät legioonalaisten kimppuun. Legioonalaiset ampuivat hengiltä hyökkääjiä, kymmeniä, ehkä satoja ja heistä itsestäänkin monet haavoittuivat. Välillä legioonalaiset kohtasivat kapinallisia taisteluissa 10 metrin lähietäisyydeltä.
Eräs muukalaislegioonalainen totesi: "Kun me ammattilaiset täällä Afrikassa etenemme, niin kapinalliset yleensä poikkeuksetta pakenevat - mutta nämä ovat hulluja, ja käyvät vain päälle!" Tätä sotaa käytiin paljolti uutispimennyksessä, maailman media ei saanut kohdistettua huomiotaan tähän pimeään sotaan, jonka puitteissa YK:n mukaan yhdelläkin viikolla tehtiin Abidjanissa, maan suurimmassa kaupungissa, 300 murhaa. Tätäkin sotaa oli Afrikan sotien tapaan vaikeaa saada loppumaan, sillä monet kapinallisista eivät tavoitelleet poliittista valtaa tms. mielestään tyhjänpäiväistä, heille tärkeintä oli riehua, raiskata, ryöstää ja ampua.
Afganistanin sota 2002 - 2012. Afganistanissa Ranskan muukalaislegioona on ollut osa Naton ja USA:n johtamaa, kansainvälistä pyrkimystä saada alueelle rauhantila. Afganistanissa legioonalaisia oli noin 750, 80 eri kansallisuudesta. Koko Ranskan sotilasmäärä oli suurimmillaan 4 000. Eräässä haastattelussa eräs legioonalainen totesi olosta Afganistanissa, että jos jokin häiritsee, niin se on se, että ei voi keskittyä taisteluun vaan pitää myös pitää keskusteluyhteyksiä paikallisiin ihmisiin. Koska USA näin haluaa. Hänen mukaansa legioonalaiset on tarkoitettu taistelemaan, ei chattailemaan.
Afgaanisotilaat, joita oltiin auttamassa, ampuivat hengiltä eräitä ranskalaissotilaita. Viimeisimmässä turmanteossa heitä tuli surmatuksi neljä, ja osin tämänkin vuoksi Ranska veti kaikki taistelevat joukko-osastonsa pois Afganistanista marraskuussa 2012. Afganistaniin jäi ranskalaisia erilaisiin logistiikka- ja koulutustehtäviin, heidän määränsä tuolloin oli 1 200.
Haiti, rauhanpalautusta 2004. Ranskan Guayanassa sijaitsevasta muukalaislegioonan tukikohdasta legioonalaiset olivat mukana Haitilla sotilasoperaatiossa, L'Opération Carbet. Muukalaislegioona avusti YK:n joukkoja rauhan palauttamisessa Haitille.
Keski-Afrikan tasavalta - 2015. Entisen Ranskan siirtomaan, vuonna 1960 itsenäistyneen Keski-Afrikan tasavallan epävakaa historia on täynnä väkivaltaa, joka jatkuu edelleen tänäkin päivänä. Ranskalaiset kommandojoukot ovat usein olleet antamassa apuaan, kun maata on yritetty rauhoittaa. Näin tapahtui 1996, jolloin ranskalaiset tukahduttivat kaksikin kapinayritystä samana vuotena. 2000-luvun alkuvuosina sotaisa epävakaus jatkui ja apuun maahan tulivat mm. Libyan sotilaat. Vuonna 2006 kapinallisten ryhmittymien toimet hallitusta vastaan kiihtyivät, ja maasta pakeni 70 000 ihmistä. Tuolloinkin apuun tarvittiin Ranskan muukalaislegioonaa, joka tavalla taikka toisella on ollut läsnä maassa useasti. Viime vaiheissa Ranskan muukalaislegioona asettui maahan vuonna 2013. Vuonna 2015 Ranskan muukalaislegioona on osana YK:n rauhanturvaoperaatiota, Multidimensional Integrated Stabilization Mission in the Central African Republic (MINUSCA) - jonka avulla yritetään vakauttaa ja rauhoittaa maan tilaa.
Mali - 2015. Mali on entinen Ranskan siirtomaa, ja tuolloin sen nimenä oli Ranskan Sudan, osana Ranskan Länsi-Afrikkaa. Mali itsenäistyi vuonna 1960. Mali on Afrikassa noita Ranskan entisiä siirtomaita, joissa demokraattisen kansanvallan toteuttaminen on vaikeaa ellei mahdotonta, etenkin, kun Malissakin yksi sotivista osapuolista ovat islamilaiset. Sotilaskaappauksia, kapinoita ja taisteluita toinen toisensa perään. Näissä kuvioissa Ranskan muukalaislegioonalle riittää loputtomiin työsarkaa. Viime vuosina, Malin entinen siirtomaaisäntä Ranska aloitti sotilasoperaation "Opération Serval" Malissa maan hallituksen pyynnöstä 11. tammikuuta 2013. Tässä operaatiossa on tarkoituksena häätää ääri-islamilaiset Malista. Malin armeijalle on koulutusapua ollut antamassa myös Suomi.
Tsad - 2015. Entisen Ranskan siirtokunnan koko itsenäisyysaika, vuodesta 1960 on täynnä loputonta sotimista. Kapinallisten ja hallituksen, pohjoisen arabien ja etelän mustaihoisten kristittyjen väliset taistelut aaltoilevat vuodesta toiseen, eikä loppua ole näkymässä. Ranska on luontevasti mukana sotilaineen entisissä siirtomaissaan jo siksikin, että näissä maissa asuu paljon ranskalaissukuista väestöä. Sudanin ja Tsadin välisessä konfliktissa 2005 - 2007 Tsadin hallituksen apuna oli myös Ranskan muukalaislegioona. Edelleen, vuonna 2015 legioonalaiset ovat Tsadissa.
Ranskan siirtomaat entisinä aikoina
Yllä kartalla Ranskalle eri aikoina kuuluneet siirtomaat ja muut alueet. Afrikasta noin kolmasosa on kuulunut Ranskalle.
Ranskan muukalaislegioonan kenraali Paul-Frédéric Rollet (1875 - 1941) on yksi maineikkaimmista legioonalaisista kautta aikain. Hän osallistui menestyksekkäästi useisiin legioonalaisten käymiin sotiin. Hän jätti myös vahvan jälkensä moniin, edelleen eläviin muukalaislegioonan traditioihin. Näihin traditioihin kuuluvat mm. legioonalaisten marssilaulut marssin aikana, sekä hidastempoisen marssitahdin ylläpito.
41 vuoden mittaisesta asepalveluksestaan kenraali Paul-Frédéric Rollet vietti 33 vuotta Ranskan muukalaislegioonassa. Hänelle on myönnetty muukalaislegioonan kunnia-arvo, Muukalaislegioonan Isä. Hän sai palveluksistaan runsaasti muitakin kunniamerkkejä ja -nimityksiä, joiden määrästä antaa kuvaa hänen rinnuksissaan pursuava kunniamerkkien ja -mitalien valtava määrä.
Ranskan Guayanassa muukalaislegioonalla on pysyvä asemapaikka. Siellä heillä on mm. viidakkosodan opetuskeskus, jonka tunnus kuvassa yllä.
Yli 35 000 legioonalaista on kaatunut taisteluissa
Koko sinä pitkänä ajanjaksona, jonka Ranskan muukalaislegioona on ollut olemassa, on legioonalaisia kaatunut taisteluissa eri puolilla maailmaa yli 35 000. Kun tuon määrän suhteuttaa siihen, että legioonalaisia tällä hetkellä on noin 7 500, on kaatuneiden määrä valtava.
Ranskalaiset poistuivat Vietnamista sodassa hävittyään vuonna 1954 ja heidän jälkeensä sotimista Vietnamissa jatkoi länsivaltioista USA. Kuvassa USA:n armeijan kapteeni Robert Bacon johtaa Etelä-Vietnamin vietnamilaisista koostuvaa partiota vuonna 1964. Yhdysvallat vetäytyi Vietnamin sodasta (1955 - 1975) vuonna 1973.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © manhhai
Indokiinan tiikerin viemä
Ranskan muukalaislegioona on toiminut hyvin vaarallisissa ympäristöissä, joissa uhkana eivät ole olleet vain vihollisen sotilaat, vaan myöskin luonto - aavikon kuumuus, sademetsät, vaaralliset, tarttuvat sairaudet ja viidakon pedot.Kesäkuun 22. ja 23. päivän välisenä, hyvin kuumana yönä legioonalainen Gatelet oli vartiopaikallaan Indokiinassa. Merkkeinä hänestä jäi vartiopaikalleen vain paperia ja tupakkaa, sillä hän oli ollut käärimässä itselleen savuketta, kun tiikeri oli hyökännyt yön pimeydestä. Gatelet löydettiin seuraavana aamuna 100 metrin päässä vartiopaikaltaan, tai se, mitä hänestä oli jäljellä.
Tuhoisat sairaudet
Monilla taistelumaillaan muukalaislegioona menetti miehiään paljon enemmän sairauksiin, kuin taisteluihin. Indokiinassa menetykset taisteluissa olivat vuosina 1887 - 1907 "vain" 271 miestä, mutta kymmenen kertaa enemmän, eli lähes 3 000 miestä kuoli viidakosta saatuihin sairauksiin.Valtavia marsseja
Muukalaislegioona on menneinä aikoina siirtynyt paikasta toiseen usein jalkamarssilla. Eräs yksikkö marssi vuonna 1900 Marokossa 1 824 kilometriä 72 päivässä. Tällä marssilla oli mukana 4 000 miestä, ja heistä vain kuusi kuoli matkan aikana rasituksiin ja sairauksiin.Neljän kuukauden koulutus legioonalaiseksi
Tuhannet miehet pyrkivät vuosittain Ranskan muukalaislegioonaan. Yksi kahdeksasta hakijasta tulee valituksi. Tultuaan noin viikon mittaisissa, fyysisissä ja psyykkisissä valintatesteissä valituiksi, miehet viedään aluksi kuukauden mittaiseen tehokoulutukseen, koulutuskeskukseen eteläiseen Ranskaan, lähelle Castelnaudaryn kaupunkia. Tämän lähes unettoman alokaskuukauden aikana miehet joutuvat kestämään kovaa koulutusta ja rasitusta - ja heistä otetaan turhat luulot pois. Heidät eristetään muusta maailmasta niin, että he alkavat unohtaa sen mitä oli ennen ja tottuvat siihen, että kaikki heidän elämänsä rajoittuu nyt legioonaan.Alokkaiden tajuntaan myös iskostuu se tieto, että tulivatpa he mistä hyvänsä ja minkä hyvänsä lipun alta, vastedes he puolustaisivat Ranskan etuja Ranskan lipun alla. Kuukauden alokasaika päättyy, satoi tai paistoi, pitkään marssiin. Marssin jälkeen miehet saavat päähänsä legioonalaisten erityisen sotilaspäähineen, képin.
Kuukauden alkumöyhennyksen jälkeen seuraa kolmen kuukauden peruskoulutusjakso, jossa opitaan niitä sotilaallisia perustaitoja, joita legioonalainen tarvitsee. Neljän kuukauden eli 16 viikon koulutuksen päättyessä miesten täytyy osata vähintään 500 sanaa ranskaa. On luonnollista, että tuo sanavarasto pitää sisällään paljon sotilaallisia termejä ja käskyjä. Neljä kuukautta voi tuntua lyhyeltä ajalta, mutta useilla legioonaan tulevilla on takanaan sotilaskoulutus jo omasta maastaan. Ranskan kansalaisuuden legioonalainen saa viiden vuoden palvelusajan jälkeen, ja aikaisemminkin, jos haavoittuu taistelussa.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Hoshie
Ranskan hallinnoimat alueet nykyisin
Ranskan hallinnassa on edelleen muutamia pienehköjä merentakaisia alueita, etupäässä saaria. Ne eivät ole enää siirtomaita, vaan joko departementteja, territorioita tai paikallishallintoalueita. Merentakaisiin departementteihin kuuluvat Ranskan Guayana, Guadeloupe, Martinique, Réunion ja Mayotte. Paikallishallintoalueita ovat Saint-Barthélemy, Saint-Martin, Saint-Pierre ja Miquelon, Wallis ja Futuna sekä Ranskan Polynesia.Ranskan Guayanassa muukalaislegioonalla on pysyvä asemapaikka, johon se muutti Afrikasta, Madagaskarin saaritasavallasta syyskuussa vuonna 1973. Ranskan Guayanassa legioonalaiset mm. suojelevat paikallista avaruusasemaa, sekä jäljittävät laittomia kullankaivajia. Ranskan Guayanasta käsin he ovat operoineet myös Haitissa.
Ranskan Polynesia on pinta-alaltaan suuri merialue, jossa sijaitsevat mm. Tahiti ja Seurasaaret, sekä Tuamotu ja Marquesassaaret. Hallinnollisesti erikoisasemassa on Melanesiassa sijaitseva Uusi-Kaledonia. Ranskan hallinnoimien alueiden yhteenlaskettu asukasmäärä on noin 2 650 000.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © jean-louis Zimmermann
Lähteet
*French Foreign Legion Information: French Foreign Legion History
*Wikipedia: Ranskan muukalaislegioona
*The American Spectator, Joseph A. Harriss: Here comes the Foreign Legion.
*The French Foreign Legion: An Illustrated History
*Foreign Policy Journal: Colonialism, Coups, and Conflict: The Violence in the Central African Republic
*The Guardian: France sinks into forgotten war
*Michel Moutot with Beatrice Khadige in Castelnaudary: Dark mystique of French Foreign Legion keeps drawing foreigners
*Reijo Perälä: Suomen ensimmäiset rauhanturvaajat
*Ilta-Sanomat 12.11.2007: Muukalaislegioonassa palvellut 500 suomalaista
*Studio55.fi 12.07.2012: Näin pääset muukalaislegioonaan - Suomalaisia edennyt upseereiksi asti!
*Studio55.fi 12.07.2012: Rikollisille ja rakkaudessa pettyneille - Nämä syyt ovat ajaneet suomalaisiakin muukalaislegioonaan!!
*Yle Elävä arkisto: Palkkasoturin pakomatka
*Jaakko-Sarlin Lappeteläinen, Heli Santavuori: Legioonan sotilas - readme.fi 2007
*Kari Kallonen: Leijonalegioona - Suomalaiset sotilaat Ranskan muukalaislegioonassa - Revontuli 2007
*Kyösti Pietiläinen, Petri Pietiläinen: 120 päivää legioonalaiseksi - Tammi 2005