www.tunturisusi.com Robinson Crusoe Kun seikkailunhaluinen Robinson Crusoe 19-vuotiaana karkasi merille, ei hän tiennyt, että näkisi kotimaansa seuraavan kerran vasta kolmenkymmenenviiden vuoden kuluttua. Tästä ajasta suurimman osan hän vietti autiosaaren vankina, aluksi ypöyksin, myöhemmin alkuasukas Perjantai kumppaninaan. Saarella ollessaan Robinson voitti neuvokkuudellaan ja sinnikkyydellään ne suuret vastukset, jotka hän joutui kohtaamaan. Toivoa on aina! Robinson Crusoen seikkailussa kiehtovinta ja jännittävintä on yksinäisyys, täydellinen erakkous, jonka hän joutuu kohtaamaan. Kaikki pelkäämme ja kavahdamme yksinäisyyttä, pidämme sitä jonakin kammottavana, jopa kuin kirouksena ja elämän päättymisenä. Sellaista ehdotonta yksinäisyyttä, jonka Robinson joutuu kohtaamaan, pystymme hädin tuskin edes kuvittelemaan. Robinson Crusoen seurassa voimme asettua hieman kuin tirkistelijän asemaan - seurata turvallisesta maailmastamme, henkeämme pidättäen ja herpaantumattomasti, miten hän selviytyy - ja kuvitella samalla itsemme hänen asemaansa. Suunnattomaksi iloksemme saamme tarinan tapahtumien myötä nähdä, kuinka Robinson Crusoe murskaa kaamean vastustajansa, yksinäisyyden - ja elää uskonsa, toivorikkautensa ja rohkeutensa avulla ajoittain jopa ihanteellista elämää. Hän antaa meille rohkaisevan ja sankarillisen esimerkin siitä, että toivoaan ei saa koskaan menettää ja kaikki elämän vastukset ovat voitettavissa - olivatpa ne meille tässäkin ajassamme millaisia hyvänsä. Daniel Defoe (1660-1731) Daniel Defoe on englantilainen kirjailija, jonka luoma hahmo Robinson Crusoe on yksi maailmankirjallisuuden suurimmista sankareista. Puritaaniperheeseen Lontoossa syntyneestä Danielista piti tulla perheensä toiveitten mukaisesti saarnaaja - ja hän kävikin pappisseminaarin, jossa opiskeli historiaa, maantiedettä ja yhteiskuntaoppia, ilmeisestikin myös kieliä. Saarnaajana hän ei kuitenkaan koskaan toiminut, vaan antautui liike-elämän haastaviin pyörteisiin, tehden vararikon - kaksikin kertaa. Sitten hän siirtyi politiikan piiriin, toimien poliittisena pakinoitsijana ja siirtyillen kirjoituksissaan luikkaasti ja sulavasti asiasta ja mielipiteestä toiseen. Daniel Defoe oli alunalkaen nimeltään Foe - vuoden 1703 tienoilla hän liitti nimeensä etuliitteen De ja alkoi käyttää Defoe-nimeä. Politiikassa hän sukkuloi taitavasti ja nopeasti kuin elohopea kirjoitellen lentolehtisiään ja kylväen niitä ympäriinsä. Kaikki tahot eivät ilmeisestikään hänen ajatuksistaan pitäneet, sillä hän joutui ahtaalle mielipiteittensä ja poliittisen "epävakautensa" vuoksi. Seurauksena oli viruminen häpeäpaalussa ja sen päälle kolmen kuukauden pituinen vankeustuomio. Häpeäpaalukaan ei suinkaan lannistanut hänen luonnettaan, sillä hän kirjoitti siitäkin satiirisen pilkkarunon, saaden sillä naurajatkin puolelleen. Vuonna 1704, vankilasta vapauduttuaan, Defoe perusti kirjallis-poliittisen aikakauslehden The Rewiew, joka oli pystyssä aina vuoteen 1713 asti. Uusi vankilatuomio masensi ja kyllästytti kuitenkin Defoeta siinä määrin, että hän väsyi lehtikirjoitteluun siirtyen, jo varsin myöhäisessä iässä, kirjoittamaan kaunokirjallisia teoksia. Defoe hyödynsi hienosti vuonna 1719 ilmestyneessä Robinson Crusoe-teoksessaan Robinson Crusoen elämä ja kummalliset seikkailut - The Life and Strange Surprising Adventures of Robinson Crusoe, aiempaa sanomalehtikirjoittajan uraansa: hän osasi hyvin taitavasti ja uskottavasti yhdistää kerronnassaan sekä toden että tarun. Hänen valtaisan suosion saavuttanut teoksensa aloitti Englannissa kokonaan uuden kirjallisuuslajin, eli ns. porvarillisen realismin. Robinson Crusoe-romaani on englantilaisen romaanin isä. Samalla Robinson Crusoe oli ensimmäinen englantilainen kaunokirjallinen teos, joka hyväksyttiin kaikissa kansankerroksissa: siitä tuli suunnattoman suosittu. Teos käännettiin heti lukuisille kielille, se sai jäljittelijöitä, sitä muokattiin ja lyhenneltiin eri tarkoitusperiä palveleviksi versioiksi. Robinson Crusoe taistelee kannibaalien kanssa. Maailma Robinsonin aikakaudella Millainen oli maailma Defoen ja Robinsonin aikaan? Suurimmat löytöretket olivat jo takana päin - Amerikka oli löydetty ja maailman meriä oli purjehdittu ristiin rastiin. Taistelu merien herruudesta jatkui kuitenkin kaiken aikaa kiivaana: Euroopan johtavat merivaltiot rakensivat yhä iskukykyisempiä laivastoja, varmistaakseen kauppareittinsä. Kaukomaiden kauppa toi Eurooppaan uusia nautintoaineita: kahvin, kaakaon, tupakan ja teen - joista viimeksimainittua pidettiin aluksi lähinnä lääkkeenä. Samana vuonna kuin Defoe syntyi, 1660, hollantilaiset buurit asettuivat viljelemään maata Afrikan eteläisimpään osaan, Kapmaahan. Englantilaiset puolestaan perustivat 1690 Intiaan Fort Williamin linnoituksen, josta kasvoi Kalkutta. Ranskassa hallitsi tuohon aikaan "Aurinkokuningas", Ludvig XIV. Turkkilaisetkin käväisevät taas kerran historian suurella näyttämöllä: he yrittävät valloittaa vaatimattomasti koko Euroopan, mutta heidät lyödään Wienin porttien edustalla. Suuret taiteilijat ja tiedemiehet vievät kiihkeästi ihmiskunnan kehitystä eteenpäin. Yksi tuon ajan suurimmista hengen jättiläisistä, Isaac Newton todistaa painovoimalain. Suomessa riehuivat 1600-luvun lopulla, Euroopan esimerkin mukaisesti, noitavainot. Ruotsissa nousee valtaan, vasta 15-vuotiaana, 1600-luvun lopulla maineikas karoliinikuningas Kaarle XII: edessä on Suuri Pohjan sota, jossa Kaarle XII on ottava mittaa Venäjän tsaarista, Pietari Suuresta. Venäläiset tulisivat pian miehittämään Suomea - tuota aikaa kutsumme Isovihan ajaksi. Muutoinkin suomalaiset joutuivat kokemaan kovia tuolloin - viimeinen ruttoepidemia riehui Suomessa 1710-1711. Tuo aika on myöskin "mustan kullan" - tervan aikaa ja aikakautta. Auringonlaskussa kylpevän meren tyyneys saattaa olla joskus hyvin pettävää. Näin oli etenkin Robinson Crusoen ja purjelaivojen aikaan. Lukemattomat purjealukset ovat vuosisatojen saatossa haaksirikkoutuneet tyrskyisiin rantakallioihin ja karikoihin ja uponneet maailman merien pohjattomiin syvyyksiin - vieden mukanaan tuhansittain merimiehiä. Robinson Crusoen kohtalona oli pelastua - ainoana ja yksin! Alexander Selkirk - Robinson Crusoen esikuva Tämän kuolemattoman seikkailuromaanin kirjoittaja, Daniel Defoe, perusti kirjansa tapahtumat osittain todellisuuteen. Alexander Selkirk-niminen mies jätettiin ihan yksin autiolle saarelle vuonna 1705. Mukaansa hän sai vain nipun työkaluja; tästä Selkirkin neljän vuoden erakkoelämästä Defoe sai idean tarinalleen. Saari, jolle Alexander Selkirk aikoinaan eristettiin, sijaitsee ihan toisella suunnalla, kuin on tapahtumien näyttämö Robinson Crusoessa - ollen se samalla suurin kolmesta saaresta. Eli se sijaitsee Chilen edustalla; tarkemmin, 674 kilometriä Valparaisosta länteen avomerelle. Valparaiso puolestaan on Chilen tärkein satamakaupunki, sijaiten rannikolla suunnilleen samalla leveysasteella, kuin maan pääkaupunki Santiago. Selkirkin aikaan suurimman saaren nimi oli Mas a Tierra - saari kuuluu Juan Fernandezin saariin. Turisteja houkutellakseen on Chilen hallitus uusnimennyt tämän saaren, ja se on nyt Robinson Crusoe-saari. Pienemmälle saarista on annettu nimeksi - kas kummaa, Selkirk-saari! Ja kaikkein pienin kolmesta saaresta on nimeltään Santa Clara. Selkirkin elämänvaiheita Erikoisia ovat ihmisten kohtalot! Selkirk, joka oli skotlantilaisen suutarin seitsemäs poika, karkasi merille, jotta ei joutuisi nuhdeltavaksi kirkkoon sopimattomasta käytöksestä. Vuonna 1704 hän pestautui laivueeseen, jonka päällikkönä toimi William Dampier. Selkirk riitaantui niin pahasti Dampierin kanssa, että suuttuneena pyysi päästä maihin ensimmäiselle kohdalle osuneelle saarelle - jolle hänet sitten laskettiinkin. Ennen laivan poistumista hän tuli "muihin aatoksiin" ja pyysi päästä takaisin laivaan - mutta tuima Dampier ei enää tähän "katujan armonpyyntöön" suostunut. Niinpä Selkirkin oli sitten vietettävä seuraavat neljä vuotta yksikseen tällä kaukaisella saarella. Jonkin verran hän sai mukaansa ruokaa, musketin, kattilan, kirveen, veitsen, navigointilaitteita ja raamatun. Eteläisille merille suuntautunutta tutkimusretkeä johtanut merikapteeni Woodes Rogers pelasti alkuvuodesta 1709 Selkirkin. Sittemmin Rogers kertoili Selkirkistä teoksessaan "A Cruising Voyage Round the World". Tapahtumia Crusoen elämässä ennen haaksirikkoa Robinson Crusoekin lähtee esikuvansa Selkirkin tapaan, kotoaan ristiriitaisissa tunnelmissa - hän on varakkaan englantilaisen puritaaniperheen poika, joka vanhempiaan uhmatakseen lähtee merille. Itse hän kuvaa itseään näin: "Olen syntynyt vuonna 1632 Yorkin kaupungissa hyvän joskin vierasmaalaisen perheen poikana, isäni kun oli Bremenistä kotoisin. Hän oli ensin asettunut Hulliin ja kerännyt kaupanteolla melkoisen omaisuuden. Työnteon jätettyään hän asui Yorkissa; sieltä hän oli äitinikin nainut. Tämän omaiset olivat Robinsoneja nimeltään, arvossapidettyä sikäläistä sukua, jonka mukaan minulle annettiin nimeksi Robinson Kreutznaer. Mutta Englannissa tavallisen sanojen vääntelyn takia sanotaan perhettämme nykyään Crusoeksi, vieläpä me itsekin sitä muotoa käytämme sekä puheessa että kirjallisesti, ja siksi minua kumppanini aina nimittävät. Minulla oli kaksi vanhempaa veljeä. Toinen palveli everstiluutnanttina Flanderiin sijoitetussa englantilaisessa jalkaväkirykmentissä, jonka päällikkönä eversti Lockhart aikoinaan sai mainetta, ja hän sai surmansa Dunkerquen luona taistellessaan espanjalaisia vastaan. Minne toinen veljeni joutui, sitä en ole koskaan tiennyt, yhtä vähän kuin isäni ja äitini sittemmin tiesivät, minne minä olin joutunut. Pojista kolmantena ja mihinkään ammattiin harjaantumattomana aloin jo varhain haaveilla matkoista. Vanhakantainen isäni oli minutkin osaltani toimittanut kunnolliselle opintielle, niin pitkälle kuin kotikasvatus ja maaseudun kansakoulu yleensä veivät, ja aikoi minusta lakimiestä. mutta minä en tahtonut tyytyä mihinkään muuhun kuin merimiehen ammattiin." Robinson joutuu monenlaisiin seikkailuihin jo ennen saarelle joutumistaan: hän on vähällä menettää henkensä rajussa myrskyssä. Hän joutuu turkkilaisten vangiksi ja hänet myydään orjaksi - mutta vaarallisten ja värikkäitten alkuvaiheitten jälkeen hän päätyy Brasiliaan plantaasin omistajaksi. Dramaattiset tapahtumat saivat alkunsa täältä Brasiliasta. Crusoe oli elellyt siellä maatilallaan, vaurastuneena, jo nelisen vuotta. Sitten, eräitten uudisasukkaitten ja liikemiesten ehdotuksesta, hän valmistautui lähtemään Afrikkaan. Tuon suunnitellun matkan tarkoitusperät eivät meidän näkökulmastamme olleet aivan jalot: tarkoituksena oli käydä Guinean rannikolla ostamassa "kaikenlaisella rihkamalla, kuten tekohelmillä, leluilla, veitsillä, saksilla, lasinpalasilla ja kirveillä - kaikenlaista, kuten suurin määrin neekereitäkin, joita Brasiliassa tarvittiin." Robinson Crusoen Afrikan matkalle lähtenyt purjealus oli noin sadankahdenkymmenen tonnin vetoinen; siinä oli kanuunoita kuusi, miehiä neljätoista sekä lisäksi kapteeni, kajuuttapoika ja itse Robinson Crusoe. Afrikkaan alus ei koskaan päässyt, vaan se joutui jo Etelä-Amerikan pohjoisosien tuntumassa, Karibian rannikoilla toiseen myrskyynsä, jossa se sijainnin ollessa 12 astetta 18 minuuttia pohjoista leveyttä törmäsi hiekkasärkkään. Tästä oli alkava Robinson Crusoen 28 vuotta kestävä elämä autiolla saarella, siitä ensimmäiset, yli kaksikymmentä vuotta ihan erakkona ja yksin! Robinson Crusoe selviytyy myrskystä Ankarassa myrskyssä, laivansa haaksirikkouduttua, hän kamppailee hengestään: "Päälleni syöksyvä vaahtovuori hautasi minut heti pari-, kolmekymmentä jalkaa syvälle, ja tunsin voimakkaasti ja nopeasti paiskautuvani hyvin pitkän matkan maalle päin; mutta minä pidätin hengitystäni ja uimalla autoin vielä itseäni kaikin voimin eteenpäin. Olin jo läkähtymäisilläni..." Robinson Crusoen arvomaailmasta "Orjakaupan, siirtomaahallintojen ja imperialismin vuosina ja vuosisatoina Robinson Crusoe-romaanin on täytynyt menestyksen lisäksi herättää myös ristiriitaisia tunteita. Defoen Robinson kun ei ole yksiselitteisesti ajan kuvan mukainen valkoinen mies. Hänellä on kyky aika ajoin arvioida tekojensa vaikutuksia. Saaren erakko toimii kapitalististen odotusten mukaisesti. Toivuttuaan haaksirikosta hän siirtyy muutamassa vuodessa keräilystä ja metsästyksestä maanviljelyyn ja karjanhoitoon. Hän julistaa saaren siirtomaakseen ja itsensä kenraaliksi, kuvernööriksi, ties miksi. Hän epätoivoisesti (ja terapeuttisesti) ylläpitää käytöstapoja ja rituaaleja, joiden puristavaa otetta karkuun oli alun perin lähtenyt. Hän ottaa itselleen uskollisen alamaisen, jota voi valistaa ja alistaa. Hän saa aitiopaikan kauhistellakseen "alempia rotuja" ja siten voi nähdä sivistyksensä ylivertaisuuden. Hän kamppailee raamatullisesti luontonsa ja Jumalansa kanssa palatakseen viimein normitettuun yhteiskuntaan. Mutta on Robinsonilla toinenkin minä. Se, jonka kolonialistisessa maailmankuvassa elävät aikalaiset ovat luultavasti torjuneet. Robinson kykenee paikka paikoin aidosti kyseenalaistamaan valtansa ja oikeutensa. Hän näkee kuin näkeekin itsensä myös valloittajana ja hyväksikäyttäjänä, ei vain ja ainoastaan valkoisen rodun ylivertaisena edustajana. Crusoe kysyy: "Mistä minä voin tietää, mitä mieltä Jumala itse tästä asiasta on?", hän toisin sanoen kyseenalaistaa oikeutensa riistää saarensa luonnonvaroja, käännyttää villejä jne. Jopa kulttuurirelativistin tavoin hän ajattelee ettei hänellä ole edellytyksiä arvostella edes saarella aika ajoin vierailevia ihmissyöjiä: "Sillä kukapa minä olin tuomitsemaan rikollisiksi näitä ihmisiä (alkuperäisiä asukkaita) ja jakamaan heille teloitustuomioita, kun taivas itse on mittaamattomat ajat sallinut heidän rankaisematta jatkaa elintapojaan..." Romaani asettaa tahtomattaan kysymyksen. Onko ihmisen ajattelu muuttunut kolmen sadan vuoden aikana riittävästi kulttuurisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi? Vai ohjaavatko ajatteluamme (vaikkemme enää pöyhkeile neekerinpäillä) samansuuntaiset pelot, asenteet, valtakäsitykset, kuin Kravun kääntöpiirin ja päiväntasaajan välimaille, Orinoco-joen suille haaksirikkoutunutta brittiä 1700-luvun alussa? Pelätäänkö mustaa miestä? Kuka pelkää? Aikansa lapsi Robinson Crusoe pelkäsi, mutta niin pelkäämme mekin. Tästä syystä en mielelläni moiti enkä kauhistele etten samalla kääntäisi selkääni tämän päivän todellisuudelle: uuskolonialismille, kuten suurvaltapolitiikalle, hallitsemattomalle maailmankaupalle tai alkuperäiskansojen oikeuksien kieltämiselle. Kun Robinson on jo palannut sivistyksen pariin, hän käy saarellaan katsomassa kuinka asiat ovat siellä sujuneet ja tulee kertoneeksi hauskan asenteita kuvaavan vitsin, vähän samaan tapaan kuin me kerromme suomalainen, ruotsalainen ja venäläinen -vitsejä. Tosin Crusoe on aivan vakavissaan. Kyse on ranskalaisesta pappismiehestä, joka haluaa jäädä saarelle. Robinson pohdiskelee: "... protestanttiselta kannalta katsoen hänessä oli useita pahoja vikoja: ensinnäkin hän oli paavinuskoinen, toiseksi paavinuskoinen pappi ja kolmanneksi vielä ranskalainen paavinuskoinen pappi." (Irja Sinivaara/Kymen Sanomat 29.08.2000). Robinson Crusoen jatko-osa Defoe kirjoitti Robinson Crusoelle jatko-osankin "The Further Adventures of Robinson Crusoe" mutta se ei saavuttanut sitä samaa suosiota, kuin varsinainen alkuteos, "robinsonadi". Muuta Defoen tuotantoa ovat mm. "Kapteeni Singleton", "Moll Flanders" eli "The Fortunes and Misfortunes of the Famous Moll Flanders" ja "Roxana". Robinson Crusoesta tunnetaan lukuisa määrä erilaisia muunnelmia - ja täydellisenä alkuteos suomennettiin vasta 250 vuotta kirjailijan syntymän jälkeen. Robinson Crusoe jatko-osineen Otava on julkaissut vuonna 2000 Juhani Lindholmin suomentamana täydellisen Robinson Crusoen. Tässä 510-sivuisessa teoksessa on mukana myös Robinson Crusoen toinen, jatko-osa. Kolme sukupolvea suomalaisia on elänyt siinä uskossa, että kertomus päättyy, kun Robinson Crusoe pääsee takaisin kotimaahansa Englantiin. Tosiasiassa tähän päättyy vasta romaanin ensimmäinen osa. Yleensä suomentamatta jätetyssä toisessa osassa Robinson Crusoe palaa saarelle katsomaan, miten ihmiset selviävät pienessä siirtokunnassaan. Miten on käynyt alkuasukaspalvelija Perjantain? Entä vaimon ja lasten? Matka kestää kymmenisen vuotta ja vie Robinson Crusoen moniin uusiin seikkailuihin ja vaaroihin. Tiedossa on runsaasti yllätyksiä: ei nimittäin paljon puuttunut, ettei Crusoe käynyt Suomessakin. Lähteinä Daniel Defoe: Robinson Crusoe - WSOY Daniel Defoe: Robinson Crusoe - Otava Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Ylin iso kuva Copyright notsogoodphotography *Ylin pieni kuva kuva Public domain *Auringonlasku Copyright hakahonu *Toiseksi alin iso kuva Copyright janusz l *Alin iso kuva Copyright jipol Piirroskuvitus: N.C.Wyeth - oikeuden käyttää näillä sivuilla antanut Fern Canyon Press Book Cellars Tunturisuden eläinsivut karhuista kameleihin | Karhu | Susi | Ilves | Ahma | Orava | Näätä | Kettu | Naali | Jääkarhu | Hirvieläimet | Panda | Simpanssi | Kissaeläimet | Hevoset | Koirat | Kamelit ja kamelikaravaanit | Suloiset piikkipallot siilit | Dinosaurukset | www.tunturisusi.com

| Alku | Kirjan tapahtumat |