|
|
"Olin nyt päässyt maihin ja pelastunut merihädästä.
Aloin katsella vapaammin ympärilleni ja kiittää Jumalaa siitä, että henkeni oli
säästynyt onnettomuudessa, jossa joitakuita minuutteja aikaisemmin oli tuskin
ollut mitään toivon sijaa. On luullakseni mahdotonta tajuttavasti ilmaista sitä
hurmioitumista ja haltioitumista, jonka valtaan joutuu ihminen vapautuessaan
tuolla tavoin ihan kuoleman kidasta, kuten voin sanoa."
Todellakin! Robinson Crusoe oli
pelastunut hirvittävien aaltojen kurimuksesta. Hänellä oli aikaa katsella ensimmäiset
kerrat ympärilleen. Satumaisen kaunis auringonlasku palmujen katveessa ei kyennyt
kuitenkaan peittämään karua todellisuutta - alkuhetkillä Robinson joutui ihan masennuksen
valtaan. Hän näki lähitulevaisuudessaan vain kaksi vaihtoehtoa: joko nääntyä nälkään
taikka joutua petojen saaliiksi. Ensimmäisen yönsä saarella Robinson Crusoe vietti
puussa nukkuen. Seuraavana päivänä hän aloitti hetkeäkään aikailematta
toimet selvitäkseen eteenpäin. Hän ui haaksirikkoutuneelle laivalle. Sieltä
löytämistään raakapuista, tukevista parruista ja ylimääräisistä märssytangoista
hän rakensi itselleen lautan, jolla alkoi kuljettaa aluksesta keräämiään ruokatarpeita
ja muita tarvikkeita rantaan. Kerran toisensa jälkeen hän kuljetti laivalta arvokkaan
tavaralastin ja tuskinpa on kauppiaalla ollut runsaampaa varastoa, kuin oli kohta
Robinsonilla teltassaan.
Erakon omaisuus
Ennen karille juuttuneen laivan lopullista uppoamista ja
katoamista Robinson ennätti hamstrata sieltä itselleen seuraavanlaisen
erakon omaisuuden, joka näissä oloissa oli kulta-aarrettakin arvokkaampi:
- lautoja ja lankkuja niin paljon kuin sai irti ja kokoon
- yksi merimiesarkullinen ruokatavaroita: leipää, riisiä, kolme Hollannin
juustoa, viisi kimpaletta kuivattua vuohenlihaa, jonkin verran eurooppalaisia jyviä,
ohraa ja riisiä
- juomia useita laatikollisia, muutamia hienoja liköörejä ja viisi-kuusi nassakkaa
arrakkia
- kirvesmiehen arkku, joka oli arvokkaampi kuin laivanlastillinen kultaa
- ampuma-aseita ja ampumatarpeita, kaksi sangen hyvää lintupyssyä ja kaksi pistoolia,
muutamia ruutisarvia ja haulipusseja, kaksi vanhaa, ruostunutta miekkaa ja kolme
ruutitynnyriä, kaksi nassakkaa musketinluoteja, seitsemän muskettia, yksi lintupyssy,
suuri pussillinen hauleja
- kaksi sahaa, kirves ja vasara sekä tahko, iso harkko lyijyä
- pari kolme pussillista isoja ja pieniä nauloja, pari tusinaa veistokirveitä ja kolme
rautakankea
- paljon erilaista vaatetavaraa, varapurjeita, purjekangasta, riippumatto ja muutamia patjoja,
köysiä
ja naruja
- suuri tynnyrillinen laivakorppuja, kolme suurta nassakkaa rommia, tynnyri sokeria
ja säkillinen jauhoja
- touvit ja erilaisia rautaesineitä
- pari kolme partaveistä, suuret sakset, tusinan verran veitsiä ja haarukoita
- rahaa, osaksi eurooppalaisia ja osaksi brasilialaisia kulta- ja hopearahoja
Alkuhetkinä ohimenevä toivottomuuskin saattoi vallata Robinsonin hetkeksi.
Robinson Crusoeta voimme
hiljentyä ihailemaan moninkin tavoin. Voimme vain hämmästellä sitä taidokkuutta,
jolla hän järjestelee saarellaan jokapäiväisen arkisen elämänsä. Näemme hänessä
universaalin ideaalin ihmisestä, jollainen ehkä itsekin haluaisimme olla: hän on kekseliäisyyden
ja selviytymisen ehdoton mestari. Melkeinpä tyhjästä hän synnyttää itselleen
toimivan karjatalouden, kehittelee viljelysmenetelmät, rakentaa majapaikat, metsästää
ja kalastaa ruokansa. Tällä arkisella uurastuksella ja rutiineilla hän saa elämänsä
ulkoiset puitteet järjestykseen - jopa niin hyvin, että jo kohta hän melkein alkaa nauttia
erakkoudestaan.
Suuremman ihailun osakseen meiltä saa Robinson Crusoe kuitenkin siksi, että hän
henkisesti niin hyvin kestää osakseen tulleen kolkon kohtalon. Hän ei murru!
Miellämme yksinäisyyden äärimmäisyyteen vietynä joksikin tavattoman pelottavaksi
ja sietämättömäksi. Yksinäisyyteen eristämistä on ihminen käyttänyt vuosisatojen mittaan
mitä erilaisimmin tavoin rangaistuksena. Robinson Crusoe on jättänyt mieliimme
ikuisen, sankarillisen esimerkin ja ikäänkuin toivon kipinän siitä, että ihminen voi kestää
mitä vain - ja toivoa ei koskaan saa heittää menemään, ei kauhistuttavimmassakaan
tilanteessa!
Ihan yksin ei Robinsonkaan suinkaan
alkuvaiheissaankaan jäänyt. Hänen mukaansa saarelle selviytyi haaksirikkoutuneesta
laivasta koira - ja kaksi kissaa! Hänen saarellaan oli runsas linnusto
ja eläimistö. Erilaisia haukkoja ja sorsalintuja, vuohia, jäniksiä, hylkeitä
ja kilpikonnia. "Niin ikään huomasin saareni
viljelemättömäksi ja epäilemättä asumattomaksikin, paitsi
mikäli täällä majaili petoja, joita en kuitenkaan nähnyt ainoatakaan.
Lintuja huomasin kosolti, vaikka en tiennyt, mitä lajia ne olivat, enkä sittemmin
niitä ampuessani osannut sanoa, mitkä olivat syötäviä ja mitkä
ruoaksi kelpaamattomia".
Papukaijankin Robinson tietenkin kesytti itselleen! Poll oppi kutsumaan isäntäänsä nimeltä
- joten kävihän sekin jonkinlaisesta korvike-keskusteluseurasta.
Saaren rehevään puustoon kuului myös yllin kyllin kaakao-, appelsiini-
ja sitruunapuita.
On aikaa silmätä ympärilleen, kohti
meren suunnatonta ulappaa ja yrittää suunnitella tulevaisuutta...
Robinson Crusoe
piti saarella ollessaan kaiken aikaa tarkkaa päiväkirjaa tekemisistään.
Hänen omia arvioitaan omasta kohtalostaan, sen pahoja ja hyviä puolia.
PAHAA:
-Olen ajautunut kammottavalle autiolle saarelle, voimatta
toivoakaan pääseväni pois.
-Minut on kuin valittu kurjuuteen ja suljettu pois maailmasta.
-Minut on erotettu ihmiskunnan yhteydestä, olen yhteiskunnasta karkotettu erakko.
-Minulla ei ole vaatteita verhokseni.
-Olen suojaton, kyvytön puolustautumaan ihmisen tai petoeläimen
väkivaltaa vastaan.
-Olen ilman ainoatakaan puhekumppania tai oloni huojentajaa. |
HYVÄÄ:
Olen hengissä enkä hukkunut kaikkien laivakumppanieni keralla.
- Minut on myös valittu laivani koko miehistöstä säästymään kuolemalta:
ja Hän, joka ihmeellisesti pelasti minut kuolemasta, voi minut vapauttaa
tästä tilastani.
- Minä en näe nälkää enkä menehdy karussa paikassa, joka ei mitään
elatusta anna.
- Olen kuumassa ilmanalassa, missä tuskin voisin vaatteita käyttääkään.
- Olen osunut saarelle, missä en näe mitään henkeäni uhkaavia petoja, kuten
Afrikan rannikoilla näin; entä, jos olisin siellä haaksirikkoutunut?
- Merkillisesti lähetti Jumala laivan kylliksi lähelle rantaa, jotta olen
saanut tuoduksi niin paljon tavaraa kuin toimeentuloni tai sen hankkimisen
kannalta on tarpeen koko elämänikin ajaksi. |
Näemme, että kaikille
ikäville asioille Robinson Crusoe löytää positiiviset vastapuolensa! Systemaattisesti
hän yrittää löytää kaikesta jotakin hyvää - se on erittäin tärkeä osa hänen
selviytymisstrategiaansa: ainakaan mikään ei koskaan voi olla niin huonosti,
etteikö vieläkin huonommin voisi olla. Tällainen näkökulma tuo hänelle
lohtua - ja antaa voimia katsoa tulevaisuuteen.
Robinson Crusoe oli koettelemustensa keskelläkin uskossaan vakaa ja horjumaton.
|
Piirroskuvitus: N.C.Wyeth - oikeuden käyttää näillä sivuilla
antanut
Fern Canyon Press Book Cellars
- Designed for resolution 1024x768 - Best viewed with IE 5 or higher -
|
 |
