Tunturisuden sivut
Nikolai II
VENÄJÄN TSAARIPERHEEN KOHTALOT

Venäjän viimeisen tsaarin, Nikolai II:n ja hänen perheensä elämä ja kohtalot ovat edelleenkin alituisen ja herkeämättömän kiinnostuksen kohteina. Ovathan kyseessä ainutlaatuiset elämäntarinat, jotka koskettavat nykypäivän ihmistäkin, ihan kuin ne olisivat juuri tapahtuneet.

Äärimmäisestä keisarillisesta rikkaudesta ja loistosta, tämä seitsemän-henkinen perhe lapsineen kaikkineen, päätyi syrjäiseen loukkoon, kellariin, jonne heidät ammuttiin.

Erityisesti perheen ja sen lasten kokema julma kohtalo hiljentää tänäkin päivänä yhä uudet ihmiset eläytymään keisariperheen elämään, kaiken katoavaisuuteen ja myös noihin kammottaviin viimeisiin hetkiin. Tässä eläytymisessä koemme suurta surua ja myötätuntoa tuota ihastuttavaa perhettä kohtaan ja mielissämme tuomitsemme mitä ankarimmin tuon paholaismaisen, kommunistien ja bolsevikkien diktatuurin, joka pyyhki kuin eloton hirviö Venäjän keisariajan pois maan päältä, surmaten siinä ohessa viattomimmat kaikista, keisariperheen lapset. Viimeiset keisarilliset lapset Venäjän historiassa.

Marttyyrien muisto elää

Keisarillinen perhe kohtasi elämänsä viimeisten kuukausien koettelemukset sellaisella uljaudella ja rohkeudella, että vain kylmin sydän voisi olla ihailematta heitä. Perheen keskinäinen rakkaus ja horjumaton usko Jumalaan antoi heille ylevyyttä, joka hohtaa tänäkin päivänä kuin kirkkain kulta, aikojen sumun takaa.

Nikolai II

Venäjän keisari, Puolanmaan kuningas, Suomen suuriruhtinas, tsaari Nikolai II.

All Rights Reserved
*Kuva Copyright © Flickr/Olga
Photo used with permission.
NIKOLAI II (18.5.1868 - 17.7.1918)

Venäjän keisari, Puolanmaan kuningas, Suomen suuriruhtinas, tsaari

Nikolai II oli viimeinen hallitsija (tsaari) Romanovien yli kolmesataa vuotta hallinneessa dynastiassa, joka kaatui helmikuun vallankumouksessa 1917. Ennen valtaistuimelle nousuaan Nikolai oli perintöruhtinaana mm. Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kansleri 1881 - 1894. Suomessa hänet tunnetaan helmikuun manifestin kirjoittajana ja venäläistämistoimenpiteiden aloittajana. Nikolai II:n isä ja edeltäjä oli Aleksanteri III. Vuonna 1918 Nikolai perheineen vietiin Jekaterinburgiin, jossa koko perhe teloitettiin heinäkuussa 1918.

Keisari Nikolai II vietti Suomessa kaiken kaikkiaan 366 päivää

Venäjän keisari, Suomen suuriruhtinas Nikolai lomaili perheineen joka kesä Virolahden saaristossa vuosina 1906 - 1914. Se oli heidän lomaparatiisinsa, jossa he viettivät yhteensä noin vuoden päivät. Kaiken kaikkiaan keisari vietti Suomessa tiettävästi 366 päivää. Tähän sisältyi seitsemän virallista vierailua ja 23 lomamatkaa. (Helsingin Sanomat 21.3.2015: Pieni viluinen mies vierailulla)
Aleksandra

Venäjän keisarinna - ruhtinatar, tsaaritar Aleksandra Fjodorovna - syntyjään Hessen-Darmstadtin prinsessa Alix Victoria Helena Louise Beatrice.

ALEKSANDRA FJODOROVNA (ALIX) (6.6.1872 - 17.7.1918)

Venäjän keisarinna - ruhtinatar, tsaaritar

Keisarinna Aleksandra Fjodorovna, syntyjään Hessen-Darmstadtin prinsessa Alix Victoria Helena Louise Beatrice (6. kesäkuuta 1872 Darmstadt, Hessen - 17. heinäkuuta 1918 Jekaterinburg) oli Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:n puoliso.

Aleksandra liittyi Nikolai II:n elämään jo monin tavoin ennen avioliittoakin. Ensimmäisen kerran Nikolai ja Aleksandra, joka ennen avioliittoaan oli nimeltään Alix, kohtasivat toisensa Alixin siskon, Elisabetin häissä.

Rakkaus Rakkaus leimahti, kun 12-vuotias Sunny ja 16-vuotias Nicky kohtasivat

Alix tapasi tulevan puolisonsa, suuriruhtinaan ja tulevan Venäjän keisarin, Nikolai II:n, ensimmäisen kerran vuonna 1884. Kohtaaminen tapahtui kesäkuussa 1884, kun Talvipalatsissa vietettiin Alixin sisaren, Elisabetin häitä. Alix oli tuolloin 12-vuotias tyttö ja hänen pikkuserkkunsa Nikolai 16-vuotias nuorukainen.

Muutama päivä sen jälkeen, kun tämä ensimmäinen kohtaaminen, jossa kaksikko oli vasta löytänyt katseillaan toisensa, oli mennyt, tavoitti suuriruhtinas Nikolai prinsessa Alixin lapsille järjestetystä juhlasta. Suuriruhtinas lähestyi hymyillen ja painoi prinsessan käteen lahjana pienen rintaneulan. Alix vastusteli ensiksi, mutta hyväksyi sitten imarreltuna, ujosti hymyillen lahjan...

"Lähellä Pietaria olevan Pietarhovin palatsin puistossa, italialaisessa huvimajassa saattoi nähdä aivan vallankumoukseen asti ikkunan, jonka ruutuun oli timantilla piirretty molempien rakastuneiden nimikirjaimet ja vuosiluku 1884. Rakkaus oli huomaamatta vallannut heidät ja sulkenut tuoksuvaan syleilyynsä."

Hessenin pikkuprinsessa Alix

Hessenin pikkuprinsessa Alix.

Alix Pienen Hessenin pikkuprinsessa Alix - josta tuli valtavan Venäjänmaan keisarinna Aleksandra
Livadia

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Kiyanka


Livadia - palatsi Krimillä

Livadia -palatsi Krimillä oli Venäjän keisarillisten kesäkäytössä jo 1860-luvulla. Nikolai II perheineen vietti myös kesiään tässä palatsissa. Sitä edelsi kuitenkin matkailu maailmalla ja palatsin muutostyöt.

Nikolai II ja hänen vaimonsa Aleksandra matkailivat Italiassa vuonna 1909 ja siellä he ihastuivat renessanssiarkkitehtuuriin ja kauniisiin, vanhoihin palatseihin. He halusivat luonnollisestikin oitis itselleen jotakin samanlaista. Sopivaksi palatsiksi heidän tarkoituksiinsa osoittautui Livadia, jossa suoritettiin kuitenkin keisariparin toiveiden mukaiset muutostyöt. Niihin kuului mm. se, että kaikkien palatsin neljän julkisivun piti näyttää erilaisilta. 17 kuukauden kiivaan rakentamisen jälkeen uusi palatsi vihittiin 11.9.1911. Marraskuussa samana vuonna, suuriruhtinatar Olgan 16-vuotissyntymäpäivät juhlittiin näissä ylellisissä puitteissa, Livadiassa.

Olga Nikolajevna Romanova

Olga Nikolajevna Romanova (15.11.1895 - 17.7.1918) - Suuriruhtinatar

Kuvassa Venäjän keisariperheen tyttäristä yksi, Olga, on husaarirykmentin univormussaan hieman kuin poika - josko sittenkään. Olga oli yksi Hessenin prinsessa Alixin, sittemmin keisarinna Aleksandran, lapsista. Vuonna 1911 Olga nimitettiin Venäjän keisarillisen armeijan husaarirykmentin kunniakomentajaksi (12. Akhtyrsky Husaarirykmentti). Husaarirykmentillä oli takanaan kunniakas menneisyys, sillä se oli lyönyt Napoleon Bonaparten joukot Kulmin taistelussa 1813.

Suuriruhtinatar Olgan ajatelmia ja aforismeja

"Pietarissa me teemme työmme, mutta Livadiassa me elämme". - Krimillä Nikolai II:lla ja hänen perheellään oli kesäpalatsi, Livadia. Heillä oli myös huvijahti, nimeltään Livadia.

"Antakaa minun rakkauteni kaikille, jotka muistavat minua".

"Minä olen venäläinen, ja venäläiseksi minä jään".

"Siellä, missä on paljon tietoa, on myös paljon surua ja hän, joka lisää tietoaan, lisää myös suruaan".
Tsaarin perhe
All Rights Reserved
*Kuva Copyright © Flickr/Olga
Photo used with permission.


TSAARIN PERHE

Tsaari Nikolai II, vaimo tsaaritar (keisarinna, ruhtinatar) Aleksandra, neljä tytärtä ja poika.

Kuvan vasemmassa reunassa takana istuu Maria, hänestä oikealle, takana keskellä seisoo Tatjana ja takana oikealla, Tatjanan vieressä seisoo Olga. Keisaripari, Aleksandra ja Nikolai II istuu keskellä. Etualalla oikealla istuu Anastasia ja edessä lattialla istuu Aleksei.

Venäjän ortodoksinen kirkko julisti koko perheen, lapsia myöten, pyhimyksiksi vuonna 2000. Tässä Venäjän kirkko seurasi maanpaossa toimineen ortodoksikirkon päätöstä, jonka nojalla Romanovit nostettiin pyhimyksiksi jo vuonna 1960.

Tsarskoje Selo

Pushkinissa, Pietarin keskustasta 24 kilometriä etelään on Tsarskoje Selo (Tsaarin kylä), joka tunnetaan nykyisin nimellä Puskin. Siellä on suuri määrä palatsi- ja muita rakennuksia. Keisarillinen perhe ei mielellään oleskellut Pietarissa muuta kuin vain juuri sen ajan, mikä oli välttämätöntä. Tsarskoje Selo oli terveellisempi, siellä oli puhdas ja raikas ilma, linnan ympärillä oli suuria puistoja, keinotekoisia järviä ja kävely- ja ajeluteitä.

Anna Virubovan talo

All Rights Reserved
*Kuva Copyright © Paul Gilbert - Royal Russia
Photo used with permission.


Anna Virubovan kotitalo - kuva yllä, heinäkuu 2014

Anna Taneleff Virubova (Vyrubova) (16.7.1884 - 20.7.1964) oli keisarinna Aleksandran hovineiti, paras uskottu ja ystävätär. Moskovassa syntynyt Anna pakeni vallankumouksen jälkeen Venäjältä ja vietti viimeiset vuosikymmenensä Suomessa.

Keisarinnalla oli kolme henkilökohtaista hovineitiä, jotka olivat palveluksessa vuoroviikoittain. Hovineidit olivat kuin sihteereitä. Heidän piti olla selvillä hovitavoista, tärkeistä syntymä- ja nimipäivistä, arvonimistä, virka-asemista ja tulevista vierailuista. Heidän piti kyetä ottamaan selvää monenlaisista asioista, joista keisarinna kulloinkin tarvitsi tietoja. Työpäivät olivat pitkiä ja vaativia.

Anna Virubova ei asunut keisarin palatsissa, vaan hänellä oli oma asuntonsa Tsarskoje Selossa, lähellä sekä Katariinan, että Aleksanterin palatsia. Melko ison, sitruunankeltaisen talon on suunnitellut P. V. Nilov, joka johti myös Aleksanterin palatsin rakentamista. Anna joutui maksamaan talostaan vuokraa, vuodessa dollareiksi muutettuna 2 000 dollaria, mikä oli valtava summa noina aikoina. Voi vain ihmetellä, miten Anna selvisi vuokristaan. Hänelle olisi kuulunut vuosipalkkaa 4 000 ruplaa, mutta "koska hän oli niin läheinen ja tärkeä ystävätär keisarinnalle, hänelle ei maksettu lainkaan palkkaa!"

Jos haluat tutustua Annaan, lainaa kirjastosta kirja: Anna Virubova - Keisarinnan hovineiti - Otava.

Talo oli huterasti ja huvilatyyppisesti kesäkäyttöön rakennettu, ja sijoitettu maan pintaan ilman kiviperustuksia. Talo oli talviaikaan hyvin kylmä. Silti, keisari ja keisarinna vierailivat talossa usein Annan vieraina, juomassa kupposet teetä ja juoruilemassa. Arvovieraatkin joutuivat nostamaan istuessaan jalkansa kylmältä lattialta sohvaan, jotta ne eivät olisi ihan paleltuneet. Kerran talviaikaan, keisarinna tuiskahti talon jäisen liukkaalla terasssilla pitkälleen, ja tästä Anna sai ylimääräiset sydämentykytykset.

Keisariperheen tyttäretkin vierailivat erityisen mielellään Annan luona. He kaipasivat suuresti palatsien ulkopuolista, tavallista elämää ja kosketusta muihin ihmisiin, erityisesti poikiin. Näiden vierailuiden yhteyteen Anna kutsui villaansa myös poikaikäisiä ja nuorukaisia, jotka luonnollisesti sävähdyttivät eläväisiä tyttäriä.

Annan lähdön jälkeen talo on ollut monenlaisessa, julkisluontoisessa käytössä. Siinä on järjestetty häitä ja konsertteja. Sadat ihmiset ohittavat päivittäin tämän talon ja hyvin harvat tietävät, miten läheisesti talo on liittynyt keisareihin ja Annasta tuskin kukaan tietää yhtään mitään. Hänhän oli "vain hovineiti", joka katosi vallankumouksen pyörteissä jonnekin.
Olga, Tatjana, Maria, Anastasia - OTMA

Kukkia SUURIRUHTINATTARET - OLGA, TATJANA, MARIA ja ANASTASIA - OTMA

Kuva yllä on vuodelta 1906. Tyttäret käyttivät, nimiensä alkukirjaimien mukaan, itsestään lempinimeä OTMA, jolla he signeerasivat antamiaan lahjoja tai muita viestejä.

Keisarin lapsina tyttäret elivät varsin eristettyinä muusta maailmasta, ilman muita ystäviä ja leikkitovereita. Tämä teki heistä keskenään hyvin läheisiä ja suuri rakkaus vallitsi heidän keskellään. Ero ulkopuolisesta maailmasta myös muokkasi tietämystä ja käsityksiä. Esimerkiksi rahasta ja rahankäytöstä ei tyttärillä ollut oikein realistista käsitystä, koska he saivat rahattakin suunnilleen kaiken, mitä halusivat. Kuitenkin, heillä oli mahdollisuus saada oppia kaikkeen mahdolliseen, harrastaa erittäin monipuolisesti ja matkustella paljon - joten heidän yleistietämyksensä ja sivistyksensä oli huomattavan korkealla.


Aleksei

Aleksei Nikolajevits Romanov (12.8.1904 - 17.7.1918) - Kruununperillinen, perintöruhtinas

Aleksei syntyi viidentenä lapsena, tytärten jälkeen. Hänen sisarensa ottivat pikkuveljensä vastaan suurella ilolla, ja kukin heistä toimi innolla Aleksein hoitajana. Erityisesti tyttäret rakastivat pikkuveljeään sitten, kun oli käynyt selväksi, että tämä sairasti verenvuototautia, hemofiliaa.

Aleksein sairaus oli tarkoin vartioitu salaisuus. Ihmiset olivat tyrmistyneitä nähdessään kasakan kantavan kruununperijää. Muuan silminnäkijä kirjoitti:

"Kuulin selvästi, miten jotkut huudahtivat surusta nähdessään avuttoman lapsiraukan."

Aleksein erityishoitajaksi ilmestyi ihmemies Rasputin (lue hänestä sivuilta Rasputin, sekä Maria) - ja kun Rasputin murhattiin, kuultiin Aleksein nyyhkyttävän pää ikkunaverhoihin painettuna:

"Kuka nyt auttaa minua kun ystävämme on kuollut?"
OTMAA

Kuva on otettu Talvipalatsissa vuonna 1914. Vasemmalla istumassa suuriruhtinatar Maria. Pöydän Takana seisoo suuriruhtinatar Tatjana. Edessä oikealla istuu suuriruhtinatar Olga. Olgan takaa kurkistaa suuriruhtinatar Anastasia.

Romanovien sukua elää nykyisin 60 henkeä

Romanovien sukuun kuuluvia, lähinnä Nikolai II:n sisarten jälkeläisiä, elää maailmalla nykyisin noin 60. Heidän piiristään on usein yritetty tehdä jonkinlaista paluuta Venäjälle ja saada siellä jonkinlaista asemaa ja huomiota, mutta tämä ei ole onnistunut. Ilmeisesti Venäjän uuskeisari Vladimir Putin, jonka näemme erittäin nauttien esiintyvän medialle keisarillisissa palatseissa, ei hyväksy minkäänlaisia "kilpailijoita".

Putin -lisäykset edelle teki Tunturisusi, mutta muu tekstisisältö on Viasat Historyn vuonna 2013 valmistuneesta dokumentista Romanovit: Tsaarien nousu ja tuho (The Romanovs. Glory and Fall of the Czars) - esitettiin 4.9.2015. Dokumentin esittelytekstissä todettiin Nikolai II:n perheen murhaamisesta seuraavaa: Tappaminen kesti 20 minuuttia. Tsaari Nikolai II kuoli ensimmäisenä. Häntä ammuttiin lähietäisyydeltä pistoolilla sydämeen. Seuraavaksi bolsevikit ampuivat Nikolain vaimon Aleksandra Fjodorovnan, tyttäret Olgan, Tatjanan, Marian ja Anastasian, kruununperijä Aleksein ja neljä kuninkaallisen perheen työntekijää. Romanovien kuolema merkitsi loppua dynastialle, jonka juuret juonsivat Mikael Romanovin kruunajaisiin vuoden 1613 heinäkuussa. Tsaarit hallitsivat valtavaa imperiumiaan rautaisella otteella, mikä sitten lopulta koituikin heidän kohtalokseen. Tässä dokudraamassa nähdään ennennäkemätöntä arkistokuvaa vastikään restauroiduista paikoista Moskovassa ja Pietarissa.

Aleksei

Kuvassa taiteilijan näkemys Alekseista seilorina. Keisariperheellä oli oma huvijahti, ja he viettivät kesiään vesillä. Silloin kaikilla, myös tyttärillä, oli yllään merimieshenkiset asut. Aleksein seilorinlakkiin on kyrilisin kirjaimin kirjoitettu keisarin huvijahdin nimi, Standart.

Sivuston lähteitä
*Virginia Cowles: Romanovit - koko Venäjänmaan keisarit, Uusi kirjakerho 1972
*Robert K. Massie: Nikolai ja Aleksandra, Tammi 1987
*Anna Virubova: Anna Virubova, keisarinnan hovineiti - Otava 2003
*Edvard Radzinski: Rasputin, WSOY 2000
*Alex de Jonge: Rasputin ja hänen aikansa, WSOY, 1984
*Ortodoksi.net: Nikolai II
*Wikipedia
*HS 24.8.2007: Venäläistutkijat uskovat löytäneensä tsaariperheen lasten luut
*YLE 17.01.2009: Venäjän viimeisen tsaariperheen kuolema selvitettiin lopullisesti
*Russian Imperial Yachts: The Standart
Perhekuva
Keisariperheen naisväki yhteiskuvassa

Keisarinna Aleksandra tytärtensä ympäröimänä. Tyttäret vasemmalta oikealle suuriruhtinatar Olga, suuriruhtinatar Tatjana, suuriruhtinatar Anastasia ja suuriruhtinatar Maria.
Ruusuja Keisarinna Aleksandra oli ennen keisarillista avioliittoaan Hessenin prinsessa Alix. Hän ja hänen sisarensa olivat kuuluisia koko Euroopassa kauneudestaan. Aivan, kuten tuli kuuluisia kauneudestaan myös Alixin omista tyttäristä.
Delaunay Belleville
Keisari Nikolai II:n loistoauto Delaunay-Belleville

Nikolai II perheineen eli tuon murrosajan, jolloin hevospelien tilalle teille alkoivat ilmaantua autot. Nikolai II nautti autoilusta, oli innokas autoharrastaja ja suosi ylellisiä luksusautoja, jollaisiin kuului kuvan ranskalainen Delaunay-Belleville vuosimalli 1911. Tämä "Ranskan Rolls-Royceksi" kutsuttu auto oli Nikolai II:n suosikkiautomerkki. Sitä pidettiin tuohon aikaan maailman parhaana autona. Ensimmäinen Delaunay-Belleville esiteltiin vuonna 1904. Automerkin tyyppi, "tsaarimalli" Delaunay-Belleville SMT on nimettykin keisarin mukaan. SMT = Sa Majesté le Tsar - Hänen Majesteettinsa Tsaari.
Tämänmerkkisellä autolla Nikolai II kävi Helsingissä vuonna 1915 ja tuosta tapahtumastahan on olemassa kymmenen minuutin mykkäelokuva, joka on nykyisin yksi arvokkaimpia Yleisradion filmejä. Keisarin Delaunay-Belleville tuolloin oli avomallia. Keisarin autosaattueeseen kuului 29 autoa ja näky on ollut vaikuttava, sillä vuonna 1915 auto, erityisesti Helsingin ulkopuolella oli vielä harvinainen näky. Eikä autoja riittänyt ruuhkaksi asti Helsinkiinkään. Suomen ensimmäinen auto oli myyty vasta kymmenkunta vuotta aiemmin.

All Rights Reserved
*Kuva Copyright © Clay/Flickr
Photo used with permission.
*** tunturisusi.com linkit ***