Tunturisuden sivut
Talvipalatsi
Talvipalatsi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva sivun yläreunassa Copyright © stas.kirenkov
*Kuva yllä Copyright © Toni Kaarttinen
Talvipalatsi

Barokkityylinen Talvipalatsi on rakennettu Pietariin, Nevan rannalle vuosina 1754 - 1762 italialaissyntyisen arkkitehdin Bartolomeo Rastrellin piirustusten mukaan. Talvipalatsi, jonka tiloihin Eremitaasi-taidemuseo nykyisin on levittäytynyt, toimi aiemmin, vuodesta 1732 aina vallankumousvuoteen 1917 saakka Venäjän tsaarien asuin- ja hallintopalatsina. Erityisesti he asuivat Talvipalatsissa talvikaudet, ja kesät Tsarskoje Selossa (nykyinen Puskin) tai Pietarhovissa. Tosin, esimerkiksi keisari Nikolai II muutti perheineen asumaan Tsarskoje Seloon ja siellä Aleksanterin palatsiin.

Mustaihoiset ovenaukaisijoina

Keisarilliseen palveluskuntaan kuului loputon määrä erilaisiin tehtäviin erikoistuneita henkilöitä, hovineideistä ovenaukaisijoihin. Tähän keisarillisen perheen hoviväkeen kuuluivat myös lukuisat mustaihoiset, jotka toimivat ovenaukaisijoina. Nikolai II:n ja Aleksandran palveluksessa oli mustaihoinen Jimmy, joka kulki keisarinnan perässä varjon lailla, aukoen keisarinnalle ovia ja kantaen mukanaan koria, jossa oli erilaisia tarvikepaketteja. Jimmy oli valittu tarkoilla kriteereillä. Hän oli pitkä, kaunis ja komea ja pukeutunut turbaaniin, kullalla kirjailtuun takkiin ja punaisiin housuihin.
Eremitaasi

Eremitaasi on Pietarissa, Talvipalatsin yhteydessä oleva taidemuseo, jonka taidekokoelmien pohjana on keisarinna Katariina II:n keräämä yksityiskokoelma. Eremitaasin ensimmäiset rakennukset Talvipalatsin viereen rakennutti Katariina II 1700-luvulla. Katetut käytävät yhdistivät nyt Eremitaasina, eli Erakkomajana tunnetut lisäykset palatsiin. Käytävien välillä oli sisäpihoja, joita lämmitettiin talvisin. Sisäpihojen puissa ja pensaissa lenteli liverrellen harvinaisia lintuja. Rakennuksissa oli loistavat vastaanottohallit, kortinpeluu-, biljardi- ja musiikkihuoneita sekä komea kirjasto ja taidegalleria, jotka olivat Katariinan ilo ja ylpeys.

Viime silauksen antoi keisari Nikolai I vuonna 1852, kun hän rakennutti Uuden eremitaasin. Myöhemmin, 1900-luvulla Talvipalatsin tiloja on muokattu museokäyttöön ja näin on voitu yhdistää taidekokoelmat niin, että niitä on sekä Eremitaasin, että Talvipalatsin puolella.

Kokoelmissa on antiikin taidetta sekä ranskalaista, flaamilaista, italialaista ja espanjalaista maalaustaidetta. Erityisen edustava on hollantilaisen taiteen kokoelma, johon kuuluu laaja Rembrandt-kokoelma.
Talvipalatsin paviljonki
Paviljonki Talvipalatsin alueella Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © stas.kirenkov
Eremitaasin sisätilanäkymiä
Budoaari

Talvipalatsin erään hienoimmista interiööreistä kohtaa vierailija Budoaarissa. Huoneen rokokootyyli pitää sisällään ohuita, kullattuja motiiveja ja koristeellisia seinien kangaspintoja. Vadelmanpunaista ja granaattiomenan väristä silkkiä kudotuissa ikkuna- ja ovidrapeerauksissa ja huonekaluissa. Silkkikangas Budoaarin sisustukseen tilattiin Cortierin tehtaalta, Ranskasta.
Värien pyörryttävä runsaus

Värien käyttö Talvipalatsin ja Eremitaasin tiloissa on jo ulkoseinistä alkaen runsasta ja sisätiloissa huumaavat värit seuraavat toinen toistaan. Jo eri huoneiden nimistä värit tunkevat esiin: Vadelmanpunainen työhuone, Sininen makuuhuone, Vihreä ruokasali, Kultainen vierashuone...

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Paul Arps
Eremitaasin sisätilanäkymiä
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Paul Arps


Italian taiteen lasikattoinen Pieni Sali

Uudessa Eremitaasissa sijaitsee kuvan lasikattoinen sali. Italian taiteelle on kaksi salia, Pieni ja Suuri lasikattoinen sali. Niiden lisäksi Suuriin lasikattoisiin saleihin kuuluu Espanjan taiteen sali. Näiden salien kattoholviin on rakennettu lanterniini, kupumainen holvirakennelma, jonka yläosasta lasin läpi valo pääsee laskeutumaan alas sisälle. Salien sisustuksena on kauniita pöytiä istuimineen, sekä malakiitista, porfyyrista ja lasuriitista valmistettuja lattiavalaisimia.

Katariina Suuri taiteenkerääjänä - Pohjolan Minerva ei ymmärtänyt itse mitään taiteesta, mutta luotti välittäjiin ja kykeni ostamaan

Eremitaasin taidekokoelmien arvokkaan ytimen on kerännyt yksi ainoa ihminen, Katariina Suuri. Keisarinnaus mahdollisti hänelle valtavat rahavarat ja oikeuden yksin päättää, mitä rahoillaan teki. Vuonna 1764 Katariina II osti eräältä preussilaiselta kauppiaalta kokoelman länsieurooppalaisten taiteilijoiden tauluja, ja siitä hankinnasta sai alkunsa Eremitaasin Taulugalleria. Katariina II huumaantui keräilystä, vieden sen pian äärimmäisyyksiin, kuten keräilyssä yleensäkin helposti käy. Ei kulunut kauankaan, kun hänen kokoelmansa alkoi tavoitella ensimmäistä paikkaa maailmassa niin lukumäärältään, kuin siihen kuuluvien maalausteosten laadulta. Katariina Suuri itse totesi tämän keräilyhuumansa lomassa, että "hän ei itse ymmärtänyt mitään maalaustaiteesta, mutta luotti täydellisesti välittäjiensä asiantuntemukseen".

Suunnattomilla varoillaan Katariina Suuri keräsi maailman arvokkainta taidetta yhä ja aina vain enemmän eri puolilta Eurooppaa kokoelmiinsa. Hänen lähettiläänsä Pariisissa, Roomassa, Amsterdamissa ja Lontoossa seurasivat tarkoin kaikkia taidekauppoja ja hamstrasivat Rembrandtin, Rubensin, Rafaelin, Tiepolon, Tizianin, van Dyckin, Renin ja lukemattomien muiden taiteilijoiden mittaamattoman arvokkaita teoksia. Katariinaa kutsuttiin tässä vaiheessa Euroopassa jo "Pohjolan Minervaksi".


"Neitsyen lapsuus" - espanjalainen Francisco de Zurbarán (7.11.1598 - 27.8.1664) - Eremitaasin taidekokoelmat, kuva oikealla.
Francisco de Zurbarán
Eremitaasin veistostaidetta Eremitaasin veistostaidetta Eremitaasin veistostaidetta
Eremitaasin veistostaidetta

Eremitaasin taidekokoelmat.

All Rights Reserved
*Kuva - Copyright © Enrico Delponte/Flickr
Photo used with permission.
Cupido eli Amor - "Rakkaus uhkaa - L'Amour menaçant" - Étienne Maurice Falconet (1716 - 1791)

Kreivi Stroganoville veistoksesta toimitettu kopio. Veistos tuntee suomeksi myös nimen "Sormea heristävä Amor". Se on yksi suosituimmista rokokoo-kauden veistoksista, joka tunnetaan monista kopioistaan. Eremitaasin taidekokoelmat.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Tania Ho/Flickr
Kolme sulotarta - Antonio Canova (1.11.1757 - 13.10.1822)

Eremitaasin taidekokoelmat.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Stebanoid
Kiinnostavia faktoja

  • Vuonna 1837 Talvipalatsi paloi ja keisariperhe jäi kodittomaksi. 6 000 työläistä työskenteli 15 kuukautta yötä päivää ja palatsi oli uudelleen rakennettu. Useat sadat näistä työn sankareista menettivät rakentamisen aikana henkensä.
  • Talvipalatsissa on 1 057 huonetta, 117 portaikkoa ja 1 945 ikkunaa.
  • On arvioitu, että jos haluaa tutustua kaikkeen siihen, mitä Eremitaasissa on esillä, menee siihen aikaa 11 vuotta ja kävelymatkaa tulee 22 kilometriä.
  • Eremitaasin kokoelmissa on yli 3 miljoonaa erityyppistä taideteosta. Maalauksia on noin 17 000, veistoksia noin 13 000, graafisia töitä noin 600 000, arkeologisia esineitä noin 750 000, numismaattisia kohteita noin 1 100 000, aseita ja aseisiin liittyvää esineistöä noin 14 000 jne.
  • Eremitaasia ympäröivällä piha- ja puistoalueella on 176 veistosta.
  • Talvipalatsi oli pitkään Pietarin korkein rakennus: yksityistalojen oli jäätävä kaksi metriä sitä matalammiksi. Määräys kumottiin vuonna 1905.


  • Kiinnostavia faktoja

  • Keisareiden aikana palvelijoilla ei ollut oikeutta liikkua Talvipalatsin saleissa. Kun heidän kuitenkin piti päästä siirtymään tiloista toisiin, heitä varten rakennettiin seinä- ja muurirakenteisiin piiloisia kulkutunneleita.
  • Nikolai II päästi yleisön vapaasti tutustumaan Eremitaasin taidekokoelmiin 1800-luvun lopulla. Siihen saakka taiteesta olivat pääosin nauttineet vain keisariperheet sukuineen ja ystävineen. Nikolai II itse perheineen muutti asumaan Tsarskoje Seloon, Aleksanterin palatsiin. Ennen tätä Nikolai II:n pysyvämpää muuttoakin yleisö oli päässyt tutustumaan taiteeseen aina silloin, kun kulloinenkin keisariperhe oleili jossakin muussa palatsissaan. Vielä Katariina II:n aikana taidetta pääsivät näkemään sekä Talvipalatsiin, että Eremitaasin rakennuksiin, keisariperheen lisäksi vain hoviväki, ulkomaalaiset matkustajat, taidemaalarit ja Taideakatemian opiskelijat, jotka saivat tätä käyntiä varten erikoisluvan.
  • Eremitaasin alueella "työskentelee virkatehtävissä" noin 50 kissaa. Niiden pääasiallisena virkatehtävänä on suojella tiloja ja taidetta rotilta ja hiiriltä. Jokaisella kissalla on kuvallinen "henkilökortti".
  • Anitskovin palatsi
    Näkymä Nevajoelta

    1) Vanhan (Suuren) Eremitaasin kulma (koko rakennus on melko pitkä) - sen toisella puolella on Uusi Eremitaasi.
    2) Pieni Eremitaasi.
    3) Talvipalatsi.

    Kun kuvassa oikealla olevan Talvipalatsin rakennutti keisarinna Elisabet (29.12.1709 - 5.1.1762), niin heti hänen jälkeensä valtaan tullut keisarinna Katariina II eli Katariina Suuri (2.5.1729 - 17.11.1796) puolestaan rakennutti keräämilleen, valtaville taidekokoelmille Vanhan (Suuren) Eremitaasin ja Pienen Eremitaasin. Hän rakennutti myös Eremitaasin teatterin. Näihin hänen rakentamiinsa tiloihin liitettiin vielä Talvikanavan viereltä Rafaelin loggiat, ja näin Talvipalatsin yhteyteen syntynyttä rakennuskokonaisuutta nimitetään yhteisellä sanalla Eremitaasi. Toki Katariina Suuri teki muutoksia myös Talvipalatsiin ja sen sisustuksiin. Residenssin viimeinen osa syntyi 1800-luvun keskivaiheilla, kun keisari Nikolai I (25.6.1796 - 2.3.1855) rakennutti taidekokoelmille Uuden Eremitaasin, joka valmistui vuonna 1852.
    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva Copyright © Ana Paula Hirama


    Kun tässä kuvassa on näkymä Nevajoelta, niin tämän sivun yläreunassa Talvipalatsi on kuvattu koko valtavan korttelin toiselta puolelta, Palatsiaukiolta päin.

    Talvipalatsin kaikki julkisivut ovat säilyneet vuosisatojen ajan pääasiassa alkuperäisissä muodoissaan. Veistoksia on hieman vaihdeltu ja ulkoseinien väri on vaihdellut monta kertaa. Alkuperäinen väri oli "hiekkaisella" maalilla aikaansaatu vivahdus kellertävää ja ornamentit oli maalattu valkoisella kalkilla. Talvipalatsin sisätiloissa ja sisustuksissa on tapahtunut lukuisia muutoksia. Jokainen keisariperhe mukautteli tiloja tarpeidensa mukaan, sillä olihan kyse keisariperheen kodista, jossa myös asuttiin, vaikka palatsissa olikin myös virallisempia edustustiloja.

    Suurimmat, viimeisimmät muutokset Talvipalatsin sisätiloihin tehtiin keisareiden jo mentyä 1920 - 1950-luvuilla, kun palatsia mukautettiin museoksi.
    Smolnan luostari
    Kukkia Elisabet (29.12.1709 - 5.1.1762) - Venäjän keisarinna vuosina 1741 - 1762

    Keisarinna Elisabet toteutti lukuisia suuria rakennushankkeita yhdessä hoviarkkitehtinsä, italialaisen Francesco Bartolomeo Rastrellin kanssa. Tämän kaksikon jälkeensä jättämiä rakennustaiteen mestariteoksia ovat mm. Katariinan palatsi, Anitskovin palatsi, kuvassa yllä oleva Smolnan luostari ja Talvipalatsi. Uuden, kivisen Talvipalatsin tieltä Elisabet ensiksi puratti pois vanhan, isänsä Pietari Suuren rakennuttaman puisen palatsin. Talvipalatsia rakennettiin vuosina 1754 - 1762, aina keisarinna Elisabetin kuolemaan asti.

    Talvipalatsiin on tehty vuosisatojen aikana, jo tulipalonkin vuoksi, erinäisiä korjauksia ja muutostöitä, mutta alkuperäiseen tilaansa on kunnostettu monet Francesco Bartolomeo Rastrellin luomukset. Näitä ovat Talvipalatsissa palatsin edustusportaat, nimeltään Jordanin portaat tai Suurlähettiläiden portaat, jotka on koristeltu runsain valkoisin ja kullatuin stukkokoristein ja peilein. Myös ala-aulassa portaisiin liittyvä pylväikkögalleria on sellainen, jollaisena Francesco Bartolomeo Rastrelli sen alunalkaen toteutti. Myöhempiin toteutuksiin Talvipalatsissa kuuluu mm. italialaisyntyisen arkkitehdin, Carlo Rossin suunnittelema Sotagalleria. Galleriasalin seinillä on 332 kenraalin muotokuvat.
    All Rights Reserved
    *Kuva Copyright © Andrey Korchagin/Flickr
    Photo used with permission.


    Smolnan luostari - urkureita ja luutunsoittajia

    Kuvassa yllä olevan Smolnan luostarin (kuvassa luostarin katedraali) keisarinna Elisabet rakennutti Francesco Bartolomeo Rastrellilla omaksi eläkeasunnokseen. Elisabet ennätti kuitenkin kuolla, ennen kuin rakennus valmistui. Keskeneräiseksi jäänyttä rakennusta on myöhempinä aikoina viimeistelty, mutta siitä ei tullut kuitenkaan koskaan ihan sitä, millaiset olivat alkuperäiset suunnitelmat.

    Rakennuksen nimessä "luostari" hieman särähtää korvaan, sillä ilotalo olisi sopinut Elisabetin asunnon nimeksi paljon paremmin. Elisabethan oli ihmisenä mielettömän tuhlailevainen, hillittömän nautinnonhaluinen ja miehiin menevä. Hän piti itsellään useita, nuoria rakastajia yhtä aikaa. Keisarinnana hän saattoi viedä nautiskelunsa vapaasti irstauteen saakka, mutta ennen keisariaikaansa hän yritti touhuilla salaisemmin. Erään nuoren, komean kasakkapaimenen, Aleksei Razumovskin, hän palkkasi itselleen "luutunsoittajaksi". Ehkäpä lähipiirissä kuitenkin monet näkivät, millaista luuttua Elisabetin kamarissa yöt soitettiin. Elisabetia voi siten hyvällä syyllä pitää pikemminkin luuttumusiikin, kuin kirkkomusiikin ystävänä.

    Ennen keisarinna-aikaa oli Elisabetin rakastajana touhuilu miehelle hyvin vaarallista puuhaa. Alekseita edeltänyt miesparka paljastui ja häneltä kiskottiin välittömästi kieli pois ja hänet lähetettiin Siperiaan. Tuolloin 22-vuotias Elisabet suri menetystään tovin, mutta palkkasi sitten luutunsoittajan.
    Smolnan luostari
    Smolnan luostari

    Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Kuva Copyright © Alexxx Malev
    *** tunturisusi.com linkit ***