Tunturisuden sivut
Rotta

Rottia ja omistajia ROTTIA JA OMISTAJIA



Rotat ovat jo aikoja sitten nousseet kellaripiiloistaan ihmisen seuralaisiksi, lemmikeiksi, kiipeilemään ihmisten olkapäille ja päälaellekin. Aina eivät ihmisten ja rottien välit ole olleet yhtä herttaiset. Aikoinaan rottien mukana on levinnyt ihmisten keskuuteen toinen toistaan kammottavampia ja tappavampia sairauksia, ruttoa, raivotautia, keltatautia ja jos näistä on selvinnyt, niin vielä ovat lisukkeena tulleet trikiinit. Mustarottien mukana koko Eurooppa aikoinaan jäi yhä uusien, raivoisina riehuvien kulkutautien armoille.

Rotta

Rotilla on eräitä yhteisiä ominaisuuksia. Niillä on pitkä häntä - 2/3 - 4/3 ruumiin pituudesta. Kuono on suippo, korvat, silmät ja takajalat ovat suhteellisen suuret. Takajaloissa on 5, etujaloissa vain 4 varvasta. Poskihampaat - 3 kussakin leuanpuoliskossa - ovat nystermäiset, mikä viittaa kaikkiruokaisuuteen.

Rotta

Rotat ovat jyrsijöitä ja niiden sukuun (Rattus) kuuluu yli 50 lajia. Suomessa luonnossa tavattavia rottalajeja ovat olleet rotta eli isorotta (Rattus norvegicus) ja mustarotta (Rattus rattus). Tosin luonnosta mustarotta meillä on kadonnut sukupuuttoon ja lajia tavataan joskus paikallisesti ja tilapäisesti erityisissä paikoissa, kuten satamakaupunkien makasiineissa.

Rotta

Sileäkarvaiset ja kiharakarvaiset kesyrotat

Turkkiensa mukaisesti kesyrotat jaetaan sileäkarvaisiin (sk) ja kiharakarvaisiin (rex). Nämä kaksi turkkimuunnosta tunnustaa Suomessa Suomen Kesyrottayhdistys, mutta maailmalla on muitakin rottamuunnoksia. Värejä on suuri kirjo, sillä kaikki värit ja kuviot ovat sallittuja kummassakin Suomessa tunnustetussa kesyrotassa.

Lemmikkirotat

Lemmikkirotat on kehitetty rotasta eli isorotasta. Lemmikkeinä rotat ovat ihmisellä olleet jo satojen vuosien ajan. Ne ovat rakastettuja, mukavia ja seurallisia lemmikkejä. Kesyrotalle on olemassa oma rotumääritelmänsä, jossa luetellaan tarkoin kaikki kesyrotan ominaisuudet ja piirteet.

Rottien pitää olla hyväkuntoisia ja lihaksiltaan kiinteitä, mutta lihavia ne eivät saa olla.

Korvien tulee olla hyvänkokoiset, muodoltaan pyöreät ja hyvin muodostuneet ja niiden tulee sijaita kaukana toisistaan.

Hännän tulee olla lieriömäinen ja vartalonmittainen, tyvestä paksu ja tasaisesti hienoon kärkeen kapeneva sekä suora ja sileä.
Pikkurotta

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva - Copyright © Tambako The Jaguar


Naaras on tyypiltään sirompi ja virtaviivaisempi uroksen ollessa rakenteeltaan rotevampi ja kooltaan suurempi kuin naaras. Uroksen turkki on tavallisesti karkeampi kuin naaraan ja pidemmin peitinkarvoin.

Rotan tulee olla helposti käsiteltävissä, hyvässä kunnossa ja puhdas. Kaljuja kohtia, haavoja tai loisia ei saa olla, ei myöskään vahingoittuneita tai puuttuvia ruumiinosia.

Virheitä, kuten viiksikarvojen puutetta, kaljuja kohtia turkissa, huonoa kuntoa tai käyrää ja liian lyhyttä häntää ei valioyksilöllä saa olla.

Rotta eli isorotta (Rattus norvegicus)

Rotta on melko kookas jyrsijä. Sen ruumiin pituus voi nousta lähes 30 cm:iin ja häntä on melkein yhtä pitkä. Häntä on kaksivärinen - päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Paino saattaa olla jopa 500 g.
Korvat ovat hieman karvaiset ja lyhyet. Eteentaivutettuina ne yltävät silmän takanurkkaan.
Kasviravinto on vallitsevana. Rotta syö viljaa ja muita kasvinosia, hedelmiä, vihanneksia, sekä kaikenlaisia jätteitä, mutta myös lintujen ja pikkunisäkkäiden poikasia. Rotta onkin kaikkiruokainen ja ruokavalio vaihtelee suuresti ympäristön mukaan.
Rotta saattaa käydä aggressiivisesti myös itseään isompien eläinten kimppuun.
Rotta on kömpelömpi ja hidasliikkeisempi kuin mustarotta.
Rotta on sosiaalinen ja elää usein yhdyskuntina. Yhdyskunnan ytimenä on pari tai kantava naaras ja tällainen yhdyskunta ei siedä tunkeilijoita.

Rottanaaras tulee sukukypsäksi aikaisintaan 3 - 4 kuukauden ikäisenä, tähän vaikuttaa sekä populaatiotiheys että ravinnonsaanti. Rotta voi sen jälkeen saada 4 - 5 poikuetta vuodessa. Kantoaika on 24 vuorokautta. Kussakin poikueessa on 6 - 10 poikasta, ja vaikka melko suuri osa niistä kuolee jo pieninä, rottakanta rehottaa runsaana rotan suuren lisääntymiskyvyn ansiosta. Aikuistenkin rottien kuolleisuus on suuri, jopa yli 90 % vuodessa.
Poikaset ovat syntyessään sokeita ja karvattomia, isompina ne taas muistuttavat hiiriä, mutta ne on helppo tuntea isosta päästään ja varsinkin isoista, paksuista jaloistaan.
Rotta on ollut varsin vihattu laji aikaansaamiensa tuhojen, sekä levittämiensä, vaarallisten Salmonella- ja Leptospira-bakteerien vuoksi.
Jos on ollut vihattu, niin on rotta ollut hyväksyttykin - ainakin lääketieteen paljon käytettynä koe-eläimenä.
Rotta on levinnyt ihmisen mukana kaikkialle, jopa Huippuvuorille ja Etelämanteren valaanpyyntiasemille. Rotta yleistyi Euroopassa 1700-luvulla, jonne se tuli Itä-Aasiasta. Suomeen rotta tuli vasta 1700-luvun ja 1800-luvun taitteessa ja levisi sitten tasaisesti rannikolta sisämaahan ja pohjoiseen, kunnes se 1950-luvulla oli päätynyt Tornionjokilaaksoon ja muuallekin Lappiin.
Rotta on ihmisestä paljolti riippuvainen ja elää siksi ihmisen lähellä, viemäriverkostoissa, varastoissa, karjasuojissa ja kaatopaikoilla. Eräin paikoin kesällä ja syksyllä rotta viihtyy pelloilla ja viljelyksillä. On myös seutuja, joilla rotta elää pääsääntöisesti ihmisestä erillään. Näin on laita kosteilla ja upottavilla rannikoilla, joilla on tiheä kasvusto.

Pikkurotta

Pikkurotta
Rotta
Rotta

Lähteet
Suomen Kesyrottayhdistys
Anders Bjärvall: Suuri nisäkäskirja
Uusi suuri eläinkirja - WSOY