Susi

RUOTSIN JA NORJAN SUDET

Susihistoriaa 1200-luvulta kohti 1800-lukua

Jo 1200-luvulta on Ruotsin historian aikakirjoissa merkintöjä susista ja niiden pyytämiseen liittyvistä menettelyistä. Torpparit ja talonpojat joutuivat noina vuosisatoina ottamaan osaa suuriin, yhteisiin sudenpyynteihin, joissa suurella joukolla kuljettiin maita ja metsiä susien jäljillä. Hän, joka ei saapunut tähän sudenpyyntiin, joutui maksamaan sakkorangaistuksen. Vuonna 1647 alettiin susista maksaa tapporahaa. Kaikista tuhotoimista huolimatta, vielä 1700-luvulle tultaessa Ruotsissa oli jäljellä tuhansittain susia. Vuoden 1789 metsästyslaki antoi talonpojille vapaampia mahdollisuuksia metsästää riistaeläimiä omilta mailtaan. Tämä vähensi radikaalisti susienkin saalistamia riistaeläimiä ja tiesi susille yhä kovempia aikoja. Hirvieläinten luonnosta kadotessa alkoivat sudet hyökkäillä karjan kimppuun.

Ruotsin ikioma lapsia syönyt tappajasusi

Ruotsillakin on ollut oma, lapsia syönyt tappajasutensa. Kuuluisa "Gysingevargen" pisteli poskeensa vuonna 1821 peräti yhdeksän lasta. Tämä susi oli kasvanut ihmisen luona vankeudessa, eikä oppinut koskaan saalistamaan - ja laskettu sitten vapaaksi. Kyseessä on ainut dokumentoitu tapaus, jolloin susi on Ruotsissa tappanut ihmisen. Suden lapsitapot nostivat maassa ennennäkemättömän susivihan ja tehtiin päätös, että viimeisestäkin sudesta on päästävä.

Suuret susijahdit 1800-luvulla

Vuosina 1827 - 1839 susien kimppuun hyökättiin asein, myrkyin ja kuopin - ja näinä vuosina susijahdeissa Ruotsissa tapettiin peräti 6 790 sutta, joista 271 Tukholman läänissä. Vuosina 1840 - 1860 susijahdit jatkuivat kiivaina ja susien määrä romahti, viimeisten, yksittäisten susien paetessa yhä pohjoisemmaksi. Lopulta susi oli Ruotsista tapettu sukupuuttoon - tarkkaa vuotta tälle ajankohdalle ei voida sanoa.

Susien paluu 1970-luvulla

1970-luvulle tultaessa elettiin Ruotsissa siinä uskossa ja tiedossa, että maassa ei elä, eikä ole enää aikoihin elänyt ainuttakaan sutta. Sudet oli tapettu jo aikapäiviä sitten pois viimeistä myöten. Vuonna 1977 tapahtui kuitenkin ihme, sillä tällöin Norrbottenista tavattiin yksi, Suomen puolelta vaeltanut susi. DNA-analyysit varmistivat sen, että kyseessä oli suomenvenäläinen susi, eikä ollut kyse yksilöstä, joka olisi ollut Ruotsin omaa, vanhaa susikantaa. Kohta tämän jälkeen tavattiin susi myös Värmlannista. Näiden susien lisääntymisestä taikka mahdollisista jälkeläisistä ei ole olemassa tietoa.

Ensimmäinen susipentue tavattiin vuonna 1983 värmlantilaisen Nyskogan kunnan alueelta. Tämä pentue, kaksi sutta, muodosti perustan Ruotsin ja Norjan tulevalle, omalle susipopulaatiolle. Kaikki Ruotsin ja Norjan nykyiset sudet ovat näiden kahden, sekä vuosien 1990-1991 tienoilla Suomesta Ruotsiin vaeltaneen kolmannen suden, jälkeläisiä. Tässäkin tutkijat ovat saaneet ehdottoman varmuuden susien alkuperistä juuri DNA-analyysien avulla. Vuonna 1996 kanta oli kasvanut noin kymmeneen yksilöön ja vuonna 1999 Ruotsin ja Norjan yhteinen susikanta oli 70 sutta, näistä suurin osa Ruotsissa.

Ruotsin suuret susijahdit 2010 ja 2011

Ruotsissa suoritettiin tammikuussa 2010 suuri susijahti, jossa ammuttiin 27 sutta. Jo aiemminkin hyvin vilkkaana maassa käynyt susikeskustelu leimahti äärimmäieen paloon, kun Ruotsi myönsi näin susien kaatolupia ensimmäistä kertaa vuoden 1964 jälkeen. Taustalla oli valtiopäivien vuonna 2009 tekemä päätös rajata maan susikanta 210 yksilöön.

Uusi suuri susijahti Ruotsissa toteutettiin alkuvuodesta 2011. Viranomaiset myönsivät kuukauden kestäneelle metsästyskaudelle yhteensä 20 kaatolupaa, joista suurin osa käytettiin heti ensimmäisinä päivinä. Useiden ympäristöjärjestöjen lisäksi EU on vastustanut Ruotsin sudenmetsästystä. Muun muassa susikannan katon asettamista pariinsataan yksilöön on arvosteltu mielivaltaiseksi päätökseksi. Ruotsia uhkasivatkin keväällä 2011 EU:n oikeustoimet ympäristölainsäädännön rikkomisesta.

Yksi tyypillinen pohjoismainen susikohtalo: ammuttiin Sallassa

Suden kannalta tyypillinen tapahtuma elettiin marraskuussa 2009, kun Ruotsiin Suomesta siirtynyt pantasusi palasi kuun puolivälissä takaisin Suomeen. Susi ylitti maiden rajan Karunginjärven kohdalla. Suden liikkumista saattoi seurata netistä kartalta, jossa suden kulloinenkin sijainti näkyi sen radiopannan lähettämän paikannussignaalin mukaisesti. Nuori urossusi oli vaeltanut Ruotsiin Suomesta yhdeksän kuukautta aikaisemmin. Se pannoitettiin silloin lähettimellä, minkä jälkeen sen liikkumista saattoi seurata internetissä Vargwebb-sivustolla. Ruotsin petotutkijat toivoivat nuoren uroksen vaeltavan etelän suuntaan vahvistamaan sisäsiittoista Ruotsin susikantaa, mutta tutkijoiden harmiksi susi valitsi toisin.

Tämän paluumuuttajan elämä jäi Suomessa lyhyeksi, sillä vain pari viikkoa Suomessa oltuaan susi jo ammuttiin Sallassa. Nettikartalta suden liikkeitä seuranneet eivät tienneet, että susi ammuttiin - he saattoivat vain ihmetellä suden sijainnin jämähtämistä jonnekin Pudasjärven tienoille. Panta oli tällöin jo toimitettukin RKTL:n tutkijoille Taivalkoskelle.

Suomen Jussin salakaato

Vaikka olisi ehdottoman välttämätöntä, että Suomen puolelta tulisi Ruotsi-Norjan maille susia, aiheuttavat yksittäisetkin maahantulijat ilmitullessaan suurta kuohuntaa ja vastustusta. Oma näytelmänsä käytiin vuosina 2002 - 2003 Suomen Jussin, eli nimen John saaneen suden ympärillä. Kuten alta uutisoinnista käy ilmi, eräs metsästystä harrastava pastori käynnisti jopa kansalaisliikkeen adresseineen, Jussin tuhoksi. Viimeinen neljästä uutisesta kertoo lyhyesti Jussin kokeman kohtalon. Jussin radiopanta vaikeni ja Jussi oli kadonnut iäksi - mitä ilmeisimmin salakaatajan toimesta.

"Suomen puolelta Ruotsiin, Norrbotteniin siirtyneen radiopannoitetun urossuden liikkumisia seuraillaan tarkoin tutkijoitten toimesta. Tällä hetkellä susi majailee Stora Sjöfallets-kansallispuiston lähettyvillä Norrbottenin länsiosissa. Paikalliset saamelaiset poromiehet ovat vaatineet joko suden lopettamista taikka sen siirtoa eteläisempään Ruotsiin. Viranomaistahot eivät näihin vaateisiin ole suostuneet; heidän mukaansa suden on omia aikojaan saatava liikkua kohti etelää, josta sen toivotaan löytävän omia lajitovereitaan. Tutkijat seuraavat erityisellä mielenkiinnolla, onnistuuko tämä yksinäinen susi löytämään muita susia pitkien matkojen takaa." (De 5 Stora 11.3.2002)

"Ruotsissa - Stora Sjöfallets-kansallispuiston lähettyville Norrbottenin länsiosissa alkutalvesta asettunut "suomalaissusi", jolle on annettu nimeksi John (Jussi) on nyt päätetty siirtää etelämmäksi. Paikalliset saamelaiset poromiehet ovat vaatineet joko suden lopettamista taikka sen siirtämistä eteläisempään Ruotsiin. Talvemmalla viranomaiset eivät suostuneet vaatimuksiin, vaan asetuttiin odottamaan, että susi omaehtoisesti lähtisi liikekannalle kohti etelää ja hakeutuisi lajikumppaneittensa seuraan. Näin susi ei kuitenkaan ole tehnyt - vaan se on asettunut tienoolleen poroalueelle pysyvästi. Nyt Norrbottenin lääninhallitus on antanut uuden päätöksensä saamelaisten hakemukseen ja päättänyt, että sutta ei lopeteta - mutta se tullaan siirtämään etelämmäksi lähelle muita Ruotsin susia. Yhtenä tärkeänä perusteena päätöksessä mainitaan tämän urossuden suuri tervehdyttävä, geneettinen merkitys Ruotsin pienelle omalle susikannalle. Päätöksen perusteina on myös suden porotaloudelle muodostama uhka; myös se uhka, että salakaatajat tappavat suden, kasvaa hetki hetkeltä." (De 5 Stora 14.5.2002)

"Norrbottenin Suomen suden Johnin siirtoa vastustetaan. Pastori Tomas Brynils, joka on pappisvirkansa ohessa myös maanviljelijä ja metsästyksen harrastaja, on kerännyt liki tuhat allekirjoitusta adressiin, jossa vastustetaan suden siirtoa suunnitellulle alueelle, jossa pastori itsekin asuu. Pastorin mukaan susi ei ole tervetullut Länsi-Taalainmaalle - päinvastoin, siellä jo entuudestaan olevaa susikantaa on pienennettävä. Pastori pitää tienoillaan irrallaan mm. omia lampaitaan, joittenka turvallisuudesta hän on huolestunut. Pastori Brynilsin mielestä on väärin, että Lääninhallitus on tehnyt päätöksen suden siirtämisestä, kysymättä asiaan kantaa paikallisilta ihmisiltä, joittenka on pastorin mukaan saatava kuljeskella omissa metsissään ilman pelkoa petoeläimistä." (De 5 Stora 28.5.2002)

"Taannoin ilmaantui Ruotsin puolelle Suomesta susi, joka radiopannoitettiin ja jolle annettiin nimeksi John. Tätä sutta seurailtiin Ruotsissa tavattoman tarkoin ja se herätti runsaasti keskusteluja sikäläisessä mediassa. Suteen asetettiin suuria toiveita, sillä sen odotettiin tuovan uutta tervettä verta Ruotsin pieneen ja sisäsiittoiseen susikantaan. 7. päivänä huhtikuuta vaikeni Johnin radiopanta, kaikki yhteydet siihen katosivat ja Karina Lövgren lääninhallituksesta Jokkmokk'issa otaksuu, että susi on kuollut. Tutkimukset ja etsinnät Johnin tapauksessa jatkuvat. Jämtlannissa katosi aiemmin tänä vuonna pannoitettu susi - siitä jäi jäljelle vain maastosta löydetty, puukolla poikkileikattu panta." (De5Stora 15.4.2003)
Susi Canis lupus

Ruotsin ja Norjan sudet talvella 2010 - 2011. Kartta Skandulv.

Ruotsin ja Norjan susiläänejä ja -maakuntia

Keski-Ruotsissa susien asuttamia läänejä ja maakuntia ovat Värmlanti, Taalainmaa, Örebro, Länsi-Götanmaa, Hälsingland ja Gävleborg. Norjassa susien asuinseutuja ovat Römskog, Kynna ja Julussa.

Värmlanti

Värmlanti (myös Vermlanti, ruotsiksi Värmland) on maakunta Vänernin pohjoispuolella Keski-Ruotsissa. Pinta-ala 18 201 km² ja asukkaita 317 000 (2001). Värmlannin maakunnan alue käsittää Värmlandin läänin ja osan Örebron lääniä. Ruotsissa susien keskeistä asuinseutua on Norjaan lännestä rajoittuva Värmlanti. Susiesiintymän juuret ovat vuonna 1983 Värmlantiin syntyneessä pentueessa. Kanta on levittäytynyt suhteellisen tasaisesti eri suuntiin Värmlannista. Vuoden 1983 pentueen reviiri sijaitsee nykyisen lisääntyvän susikannan esiintymisalueen keskiosissa. Susikannan seuranta pohjautuu talvisiin jäljityksiin ja radioseurantaan.

Värmlanti on kuuluisa paitsi susistaan, myöskin suomalaismetsistään. 1600-luvulla Suomesta muutti paljon väkeä juuri Pohjois-Värmlantiin. Alueella suomalaiskulttuuria on säilynyt runsaasti paikannimissä, sukunimissä ja talojen nimissä. Värmlannin vanha suomalaiskulttuuri on täynnä mystiikkaa ja taruja: savupirtteineen, tuohitöineen, metsästyksineen ja kalastuksineen - onpa mukana noituutta ja susiakin. Suomen kieli säilyi alueella jopa 1900-luvun puoleen väliin saakka.

Neljä pesivää sutta 30 vuodessa Suomesta

Pohjanlahden ympäri on vaeltanut Suomesta Ruotsiin tiettävästi 15 sutta vuosina 1980 - 2008. Niistä vain neljä pääsi Ruotsin poronhoitoalueen eteläpuolelle pesimään.

Ruotsin ja Norjan susimäärät vuonna 2012

Ruotsin ja Norjan rajalla susireviirit ylittävät rajan ja siten susimäärät vaihtelevat susien liikkumisten mukaan jopa päivittäin. Norjassa pitää majaansa muutamia kymmeniä susia, mutta on parempi puhua näiden kahden maan (Skandinavian) yhteisen susikannan suuruudesta, joka talvella 2011 - 2012 oli 260 - 300 sutta. (DeFemStora: Här finns vargen)

Ruotsissa susia on vain poronhoitoalueen eteläpuolella. Ruotsin pohjoisosa on täysin sudeton ja jos sieltä joskus susi tavataan, se joko kaadetaan, katoaa taikka nykykäytännön mukaisesti siirretään etelään.

230 - 270 sutta Ruotsissa helmikuussa 2013

Helmikuussa vuonna 2013 Ruotsissa oli 230 - 270 sutta. (BBC News 7.2.2013: Sweden wolf cull divides wilderness opinion - MiljöAktuellt, Jon Röhne 18.1.2013: Så mycket har vargbeståndet ökat)

Lähteinä mm
De5Stora
suurpedot.fi
tunturisusi.com uutisarkistot

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Ylin kuva Copyright Patrick Bouchard
Arktinen susi
Arktinen susi (Canis lupus arctos)

Arktisia susia ei tavata Ruotsista, eikä Suomesta.
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright © Flickr/Steve Groom
*** www.tunturisusi.com ***