|
RUOTSIN JA NORJAN SUDET
Susihistoriaa 1200-luvulta kohti 1800-lukua
Jo 1200-luvulta on Ruotsin historian
aikakirjoissa merkintöjä susista ja niiden pyytämiseen liittyvistä
menettelyistä. Torpparit ja talonpojat joutuivat noina vuosisatoina
ottamaan osaa suuriin, yhteisiin sudenpyynteihin, joissa suurella joukolla
kuljettiin maita ja metsiä susien jäljillä. Hän, joka ei saapunut
tähän sudenpyyntiin, joutui maksamaan sakkorangaistuksen. Vuonna
1647 alettiin susista maksaa tapporahaa. Kaikista tuhotoimista huolimatta, vielä 1700-luvulle tultaessa
Ruotsissa oli jäljellä tuhansittain susia. Vuoden 1789
metsästyslaki antoi talonpojille vapaampia mahdollisuuksia metsästää
riistaeläimiä omilta mailtaan. Tämä vähensi radikaalisti susienkin saalistamia
riistaeläimiä ja tiesi susille yhä kovempia aikoja. Hirvieläinten luonnosta
kadotessa alkoivat sudet hyökkäillä karjan kimppuun.
Ruotsin ikioma lapsia syönyt tappajasusi
Ruotsillakin on ollut oma, lapsia syönyt tappajasutensa. Kuuluisa "Gysingevargen"
pisteli poskeensa vuonna 1821 peräti yhdeksän lasta. Tämä susi oli kasvanut
ihmisen luona vankeudessa, eikä oppinut koskaan saalistamaan - ja laskettu sitten vapaaksi.
Kyseessä on ainut dokumentoitu tapaus, jolloin susi on Ruotsissa tappanut ihmisen.
Suden lapsitapot nostivat maassa ennennäkemättömän susivihan ja tehtiin
päätös, että viimeisestäkin sudesta on päästävä.
Suuret susijahdit 1800-luvulla
Vuosina 1827 - 1839 susien kimppuun hyökättiin asein, myrkyin ja kuopin - ja näinä
vuosina susijahdeissa Ruotsissa tapettiin peräti 6 790 sutta, joista
271 Tukholman läänissä. Vuosina 1840 - 1860 susijahdit jatkuivat kiivaina
ja susien määrä romahti, viimeisten, yksittäisten susien paetessa yhä pohjoisemmaksi.
Lopulta susi oli Ruotsista tapettu sukupuuttoon - tarkkaa vuotta tälle
ajankohdalle ei voida sanoa.
Susien paluu 1970-luvulla
1970-luvulle tultaessa elettiin
Ruotsissa siinä uskossa ja tiedossa, että maassa ei elä, eikä ole enää
aikoihin elänyt ainuttakaan sutta. Sudet oli tapettu jo aikapäiviä sitten
pois viimeistä myöten. Vuonna 1977 tapahtui kuitenkin ihme, sillä
tällöin Norrbottenista tavattiin yksi, Suomen puolelta vaeltanut susi.
DNA-analyysit varmistivat sen, että kyseessä oli suomenvenäläinen
susi, eikä ollut kyse yksilöstä, joka olisi ollut Ruotsin omaa, vanhaa susikantaa.
Kohta tämän jälkeen tavattiin susi myös Värmlannista.
Näiden susien lisääntymisestä taikka mahdollisista jälkeläisistä ei ole olemassa tietoa.
Ensimmäinen
susipentue tavattiin vuonna 1983 värmlantilaisen Nyskogan kunnan
alueelta. Tämä pentue, kaksi sutta, muodosti perustan Ruotsin ja Norjan
tulevalle, omalle susipopulaatiolle.
Kaikki Ruotsin ja Norjan nykyiset sudet ovat näiden kahden, sekä
vuosien 1990-1991 tienoilla Suomesta Ruotsiin vaeltaneen kolmannen suden,
jälkeläisiä. Tässäkin tutkijat ovat saaneet ehdottoman varmuuden
susien alkuperistä juuri DNA-analyysien avulla.
Vuonna 1996 kanta oli kasvanut noin kymmeneen yksilöön ja vuonna 1999 Ruotsin ja Norjan
yhteinen susikanta oli 70 sutta, näistä suurin osa Ruotsissa.
Ruotsin suuret susijahdit 2010 ja 2011
Ruotsissa suoritettiin tammikuussa 2010 suuri susijahti,
jossa ammuttiin 27 sutta. Jo aiemminkin hyvin vilkkaana maassa käynyt
susikeskustelu leimahti äärimmäieen paloon, kun
Ruotsi myönsi näin susien kaatolupia
ensimmäistä
kertaa vuoden 1964 jälkeen. Taustalla oli valtiopäivien vuonna 2009 tekemä päätös
rajata maan susikanta 210 yksilöön.
Uusi suuri susijahti Ruotsissa toteutettiin alkuvuodesta 2011.
Viranomaiset myönsivät kuukauden kestäneelle metsästyskaudelle yhteensä 20 kaatolupaa,
joista suurin osa käytettiin heti ensimmäisinä päivinä.
Useiden ympäristöjärjestöjen lisäksi EU on vastustanut Ruotsin sudenmetsästystä. Muun muassa susikannan
katon asettamista pariinsataan yksilöön on arvosteltu mielivaltaiseksi päätökseksi.
Ruotsia uhkasivatkin keväällä 2011 EU:n oikeustoimet ympäristölainsäädännön rikkomisesta.
Ruotsin ja Norjan sudet talvella 2010 - 2011. Kartta Skandulv.
Ruotsin ja Norjan susiläänejä ja -maakuntia
Keski-Ruotsissa susien asuttamia läänejä ja
maakuntia ovat
Värmlanti, Taalainmaa, Örebro, Länsi-Götanmaa, Hälsingland ja Gävleborg.
Norjassa susien asuinseutuja ovat Römskog, Kynna ja Julussa.
Värmlanti
Värmlanti (myös Vermlanti, ruotsiksi Värmland) on maakunta Vänernin pohjoispuolella
Keski-Ruotsissa. Pinta-ala 18 201 km² ja asukkaita 317 000 (2001). Värmlannin maakunnan
alue käsittää Värmlandin läänin ja osan Örebron lääniä.
Ruotsissa susien keskeistä asuinseutua on Norjaan lännestä rajoittuva Värmlanti.
Susiesiintymän juuret ovat vuonna 1983 Värmlantiin syntyneessä pentueessa. Kanta on levittäytynyt
suhteellisen tasaisesti eri suuntiin Värmlannista. Vuoden 1983 pentueen reviiri sijaitsee
nykyisen lisääntyvän susikannan esiintymisalueen keskiosissa. Susikannan seuranta pohjautuu
talvisiin jäljityksiin ja radioseurantaan.
Värmlanti on kuuluisa paitsi susistaan, myöskin suomalaismetsistään.
1600-luvulla Suomesta muutti paljon väkeä juuri Pohjois-Värmlantiin.
Alueella suomalaiskulttuuria on säilynyt runsaasti paikannimissä, sukunimissä ja
talojen nimissä. Värmlannin vanha suomalaiskulttuuri on täynnä mystiikkaa ja taruja:
savupirtteineen, tuohitöineen, metsästyksineen ja kalastuksineen -
onpa mukana noituutta ja susiakin.
Suomen kieli säilyi alueella jopa 1900-luvun puoleen väliin saakka.
Ruotsin ja Norjan susimäärät vuonna 2011
Talvella 2010 - 2011 Ruotsissa oli 235 - 266 sutta.
Vuotta aikaisemmin susien määrä oli ollut 186 - 215
Ruotsissa susien maksimimääräksi on valtiovallan taholta päätetty 210 sutta.
Talvella 2010 - 2011 Norjassa oli 32 - 34 sutta. Susien määrä Norjassa oli pienentynyt,
sillä vuotta aiemmin Norjassa oli ollut 33 - 39 sutta.
Ruotsissa susia on vain poronhoitoalueen eteläpuolella.
Ruotsin pohjoisosa on täysin sudeton ja jos sieltä joskus susi tavataan,
se joko kaadetaan, katoaa taikka nykykäytännön mukaisesti siirretään etelään.
(Lähde susimäärille
Ulv i Skandinavia -
Statusrapport for vinteren 2010-2011 )
Tilanne marraskuussa 2011
Ruotsissa on tehty viime vuosina alustavia suunnitelmia, joidenka
mukaan maahan siirrettäisiin maan rajojen ulkopuolelta susia.
Näin maan oma, sisäsiittoinen susikanta saisi tervetullutta uutta verta.
Ruotsin hallitus haluaa maahan lisää susia, sillä noin 200 suden määrän
ei katsota olevan riittävä.
Keväällä 2011 ilmoitettiin Venäjältä, että sieltäkin susia Ruotsille
tarvittaessa löytyy ja ne toimitetaan perillekin.
Maan rajojen ulkopuolelta ei Ruotsin kamaralle ole susia siirretty
pääosin senkin vuoksi, että esimerkiksi metsästäjät laajasti vastustavat
susisiirtoja, eikä mihinkään haluta ottaa vastaan näitä siirtosusia.
Eräät kunnat ovat jopa näyttävästi julistautuneet "susivapaiksi" kunniksi.
Marraskuussa 2011 Ruotsissa on selvitelty ne läänit, joihin susia voitaisiin siirtää.
Susisiirtoihin ei ole vielä ryhdytty. Erinäisistä syistä maan susikeskustelut
leimahtivat syksyn 2011 kuluessa varsin tulisiksi ja jää nähtäväksi, miten
susisiirrot käytännössä toteutetaan, kun niiden vastustus on suurta.
Jospa sudet vaeltaisivat Suomesta Ruotsiin?
Kartalla katsottuna Ruotsin ja
Norjan sudet elävät oikeastaan maiden eteläisessä osassa, kaukana ja eristyksissä Suomen ja
Venäjän susista. Tarvittaisiin nykyoloissa suoranainen ihme, että yksikin
susi Suomen suunnalta selviytyisi Keski-Ruotsissa asuvien
susiserkkujensa luokse. Ensiksi suden pitäisi kyetä ylittämään itä-länsisuunnassa
sille äärettömän vihamielinen alue, eli Suomen Lappi, hengissä. Toinen mahdollinen kulkureitti
olisi Oulun suunnalta, rannikkoa pitkin kiertäen. Molemmissa tapauksissa
suden pääsy Ruotsin puolelle voisi onnistua kaiken lisäksi vain talviaikana.
Jos yksikin susi onnistuisi satumaisella tuurilla selviytymään hengissä
Ruotsin puolelle, olisi sen vaellettava vielä liki tuhat kilometriä kohti
etelää. Sen mahdollisuudet löytää lajikumppaneitaan ja selviytyä edelleen
sille varsin vihamielisen
Ruotsin halki olisivat äärimmäisen vähäiset. Perillä se kaiken lisäksi voisi myös vieraana
sutena saada pahan vastaanoton, häädön tai jopa tapon osakseen ruotsalaisilta
susilta. Niinpä mahdollisuudet siihen, että tuo Ruotsin ja Norjan eristynyt
susisirpalepopulaatio saisi uutta verta, geneettisen rappeutuman estymiseksi
Suomen suunnalta, vaikuttavat erittäin huonoilta.
Neljä pesivää sutta 30 vuodessa Suomesta
Pohjanlahden ympäri on vaeltanut Suomesta Ruotsiin tiettävästi 15 sutta vuosina 1980 - 2008.
Niistä vain neljä pääsi Ruotsin poronhoitoalueen eteläpuolelle pesimään.
Yksi tyypillinen pohjoismainen susikohtalo: ammuttiin Sallassa
Suden kannalta tyypillinen tapahtuma elettiin marraskuussa 2009, kun Ruotsiin Suomesta
siirtynyt pantasusi palasi kuun puolivälissä takaisin Suomeen.
Susi ylitti maiden rajan Karunginjärven kohdalla. Suden liikkumista saattoi
seurata netistä kartalta, jossa suden kulloinenkin sijainti näkyi sen
radiopannan lähettämän paikannussignaalin mukaisesti.
Nuori urossusi oli vaeltanut Ruotsiin Suomesta yhdeksän kuukautta aikaisemmin.
Se pannoitettiin silloin lähettimellä, minkä jälkeen sen liikkumista saattoi seurata
internetissä Vargwebb-sivustolla. Ruotsin petotutkijat toivoivat nuoren uroksen vaeltavan
etelän suuntaan vahvistamaan sisäsiittoista Ruotsin susikantaa, mutta tutkijoiden harmiksi
susi valitsi toisin.
Tämän paluumuuttajan
elämä jäi Suomessa lyhyeksi, sillä vain pari viikkoa Suomessa oltuaan susi jo
ammuttiin Sallassa. Nettikartalta suden liikkeitä seuranneet eivät tienneet,
että susi ammuttiin - he saattoivat vain ihmetellä suden sijainnin
jämähtämistä jonnekin Pudasjärven tienoille. Panta oli tällöin
jo toimitettukin RKTL:n tutkijoille Taivalkoskelle.
Suomen Jussin salakaato
Vaikka olisi ehdottoman välttämätöntä,
että Suomen puolelta tulisi Ruotsi-Norjan maille susia, aiheuttavat yksittäisetkin
maahantulijat ilmitullessaan suurta kuohuntaa ja vastustusta.
Oma näytelmänsä käytiin vuosina 2002 - 2003 Suomen Jussin, eli nimen John saaneen
suden ympärillä. Kuten alta uutisoinnista käy ilmi, eräs metsästystä harrastava pastori käynnisti jopa
kansalaisliikkeen adresseineen, Jussin tuhoksi.
Viimeinen neljästä uutisesta kertoo lyhyesti Jussin kokeman kohtalon.
Jussin radiopanta vaikeni ja Jussi oli kadonnut iäksi - mitä ilmeisimmin
salakaatajan toimesta.
"Suomen puolelta Ruotsiin, Norrbotteniin siirtyneen radiopannoitetun urossuden
liikkumisia seuraillaan tarkoin tutkijoitten toimesta. Tällä hetkellä susi majailee
Stora Sjöfallets-kansallispuiston lähettyvillä Norrbottenin länsiosissa. Paikalliset
saamelaiset poromiehet ovat vaatineet joko suden lopettamista taikka sen siirtoa
eteläisempään Ruotsiin. Viranomaistahot eivät näihin vaateisiin ole suostuneet;
heidän mukaansa suden on omia aikojaan saatava liikkua kohti etelää, josta sen
toivotaan löytävän omia lajitovereitaan. Tutkijat seuraavat erityisellä mielenkiinnolla,
onnistuuko tämä yksinäinen susi löytämään muita susia pitkien matkojen takaa." (De 5 Stora 11.3.2002)
"Ruotsissa - Stora Sjöfallets-kansallispuiston lähettyville Norrbottenin länsiosissa
alkutalvesta asettunut "suomalaissusi", jolle on annettu nimeksi John (Jussi) on nyt
päätetty siirtää etelämmäksi. Paikalliset saamelaiset poromiehet ovat vaatineet joko
suden lopettamista taikka sen siirtämistä eteläisempään Ruotsiin. Talvemmalla
viranomaiset eivät suostuneet vaatimuksiin, vaan asetuttiin odottamaan, että susi
omaehtoisesti lähtisi liikekannalle kohti etelää ja hakeutuisi lajikumppaneittensa seuraan.
Näin susi ei kuitenkaan ole tehnyt - vaan se on asettunut tienoolleen poroalueelle pysyvästi.
Nyt Norrbottenin lääninhallitus on antanut uuden päätöksensä saamelaisten hakemukseen ja
päättänyt, että sutta ei lopeteta - mutta se tullaan siirtämään etelämmäksi lähelle
muita Ruotsin susia. Yhtenä tärkeänä perusteena päätöksessä mainitaan tämän urossuden
suuri tervehdyttävä, geneettinen merkitys Ruotsin pienelle omalle susikannalle.
Päätöksen perusteina on myös suden porotaloudelle muodostama uhka; myös se uhka,
että salakaatajat tappavat suden, kasvaa hetki hetkeltä." (De 5 Stora 14.5.2002)
"Norrbottenin Suomen suden Johnin siirtoa vastustetaan. Pastori Tomas Brynils,
joka on pappisvirkansa ohessa myös maanviljelijä ja metsästyksen harrastaja, on kerännyt
liki tuhat allekirjoitusta adressiin, jossa vastustetaan suden siirtoa suunnitellulle
alueelle, jossa pastori itsekin asuu. Pastorin mukaan susi ei ole tervetullut
Länsi-Taalainmaalle - päinvastoin, siellä jo entuudestaan olevaa susikantaa on
pienennettävä. Pastori pitää tienoillaan irrallaan mm. omia lampaitaan, joittenka
turvallisuudesta hän on huolestunut. Pastori Brynilsin mielestä on väärin, että
Lääninhallitus on tehnyt päätöksen suden siirtämisestä, kysymättä asiaan kantaa
paikallisilta ihmisiltä, joittenka on pastorin mukaan saatava kuljeskella omissa
metsissään ilman pelkoa petoeläimistä." (De 5 Stora 28.5.2002)
"Taannoin ilmaantui Ruotsin puolelle Suomesta susi, joka radiopannoitettiin ja
jolle annettiin nimeksi John. Tätä sutta seurailtiin Ruotsissa tavattoman tarkoin
ja se herätti runsaasti keskusteluja sikäläisessä mediassa. Suteen asetettiin
suuria toiveita, sillä sen odotettiin tuovan uutta tervettä verta Ruotsin pieneen
ja sisäsiittoiseen susikantaan. 7. päivänä huhtikuuta vaikeni Johnin radiopanta,
kaikki yhteydet siihen katosivat ja Karina Lövgren lääninhallituksesta Jokkmokk'issa
otaksuu, että susi on kuollut. Tutkimukset ja etsinnät Johnin tapauksessa jatkuvat.
Jämtlannissa katosi aiemmin tänä vuonna pannoitettu susi - siitä jäi jäljelle
vain maastosta löydetty, puukolla poikkileikattu panta." (De5Stora 15.4.2003)
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira *
Andienkettu *
Atamarankettu *
Bengalinkettu *
Brasiliankettu *
Darwininkettu *
Dingo *
Eteläafrikankettu *
Etiopiansusi *
Falklandinkoira *
Fennekki *
Harjasusi *
Harmaakettu *
Hiekkakettu *
Isoandienkettu *
Juovasakaali *
Kaliforniankettu *
Kettu *
Kit fox *
Kojootti *
Korsakki *
Korvakoira *
Kultasakaali *
Laulava uudenguineankoira *
Mustatäpläkettu *
Naali *
Pampakettu *
Preeriakettu *
Punasusi *
Ravustajakoira *
Sahelinkettu *
Savannikoira *
Suokoira *
Supikoira *
Tiibetinkettu *
Vaippasakaali *
Viidakkosusi *
Lähteinä mm
De5Stora
suurpedot.fi
tunturisusi.com uutisarkistot
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat tällä sivulla Copyright
Tambako the Jaguar
*Ylin kuva Copyright
Patrick Bouchard
|
|
|
