|
|
Saariharmaakettu eli saarikettu (Urocyon littoralis)
Saariharmaakettu on Amerikan harmaaketun kääpiömuoto. Aikoinaan jotkut
harmaaketut ovat kulkeutuneet Kalifornian edustan saariin ja siellä niistä
on eristyksissä kehittynyt tämä uusi laji.
Kalifornian edustalla on kahdeksan pienehköä saarta, Channel Islands, joista
lähin on vain 30 kilometrin päässä mantereesta. Ensimmäiset harmaaketut saapuivat
näistä saarista pohjoisimpaan noin 16 500 vuotta sitten Kalifornian mantereelta.
Tuohon aikaan nuo saaret olivat vielä yhteydessä toisiinsa ja merimatka
mantereellekin oli vain viisi-kuusi kilometriä. Ketut saattoivat joko uida
kapean salmen yli tai sitten ne pääsivät saareen ajelehtivan puunrungon mukana.
Joka tapauksessa on ilmeistä, että harmaaketut pääsivät saariin vain
kerran ja saarten ketut ovat siis peräisin yhdestä ainoasta kolonisaatiosta.
Kaukaisempiin eteläisiin saariin ketut kulkeutuivat mahdollisesti intiaanien
mukana noin 10 000 vuotta sitten. Harmaaketut kesyyntyvät helposti ja pentuja
on saatettu pitää lemmikkeinä. Ehkä niitä myös syötiin ja niiden nahkoja
käytettiin hyväksi. Niitä kohdeltiin siten samoin kuin muinoin koiriemme
esi-isiä.
Jääkauden lopulla merenpinta nousi ja saaret joutuivat kauemmaksi mantereesta ja eristyksiin
myös toisistaan. Kussakin saaressa ketut alkoivat kehittyä omaan suuntaansa
ja nykyään kuudessa saaressa elää oma saarikettumuoto: San Miguelin,
San Nicholasin, Santa Cruzin, San Clementen, Santa Catalinan ja Santa Rosan
saarissa on kussakin omat saarikettunsa. Mantereen harmaaketuista saariketut
eroavat DNA-tutkimusten mukaan jo niin paljon, että ne muodostavat oman lajinsa.
Ero on suunnilleen yhtä suuri kuin suden ja kojootin välinen ero. Eri saarissa
elävät ketut sen sijaan katsotaan kuuluviksi samaan lajiin, mutta kukin niistä
muodostaa oman alalajinsa saariketulle.
Saariketut ovat huomattavasti pienempiä, kuin mantereella
elävät sukulaisensa ja myös niiden häntä on lyhyempi. Siinä, kun harmaaketulla
painoa on viisi kiloa, sitä saariketulla on vain 1 - 3 kiloa. Saariketun
ravinnon muodostavat hedelmät ja hyönteiset, mikä sopii hyvin yhteen
pienen koon kanssa. Saarikettujen pentue on pieni, yleensä pentuja on vain pari.
Saarikettuja yritetään suojella kaikin mahdollisin tavoin ja niiden
metsästys on ankarasti kielletty. Saarikettujen suuri uhka on liikenne.
Luonnonvaraisista eläimistä ainoastaan punapyrstöhaukka saalistaa
saarikettuja.
Naalien tapaan saariketuista on tullut
ihmisen suhteen täysin pelottomia. Jos ihminen asettuu rannalla makuulle
viltilleen ja sitten herää torkuiltaan - niin hän saattaa huomata, että
saarikettu on tullut samalle viltille ja käpertynyt siihen vierelle nukkumaan.
Alalajit
Urocyon littoralis littoralis San Miguel
Urocyon littoralis catalinae Santa Catalina
Urocyon littoralis clementae San Clemente
Urocyon littoralis dickeyi San Nicholas
Urocyon littoralis santacruzae Santa Cruz
Urocyon littoralis santarosae Santa Rosa
Island grey fox (Urocyon littoralis)
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset
Kuva Public Domain
Koiraeläimet
|
|
