KANSANPERINNETTÄ JA SANANPARSIA

Suomen kansan historiassa, kansanperinteessä, kirjallisuudessa ja sananlaskuissa sudella on ollut monenlaista roolia. Sanonnan nälkäinen kuin susi, tunnemme kaikki. Oikein nälkäisellä silmätkin kiiluivat kuin sudella. Tuollaisen nälän jälkeen on ollut sopivaa syödä kuin susi.

Jos muinoin nälkä ei kuitenkaan noinkaan hotkien lähtenyt, on voitu joutua peräti tappeluun, ja tietenkin on tapeltu kuin sudet. Ja kun on hyökätty susina toisten kimppuun niin eipä ihme, jos kirjailija Ilmari Kiantokin on jo ihmetellyt, että ovatko ne kristityitä, vaiko sydämettömiä susia, jotka noin tekevät!?

Ihan huonosti jos kävi ihmispololle, niin hän meni suoraan surmaan eli suden suuhun. Aika pahana paikkana pidettiin sitä, jota verrattiin suden luolaan. Suden osa ei siis ole ollut yleensä näissä vertailuissa sille mairitteleva. Susi on haluttu nähdä syöppönä, melkein juopponakin ja kuitenkin kaiken pahan ruumiillistumana.

Mairitteleva ei ole sekään vertaus, jossa ulvotaan susien mukana, kun yhdytään johonkin puheeseen, joka on jollekulle kielteistä ja johon mennään mukaan vain oman heikkouden vuoksi.

Kyllä susi poikansa ulvomaan opettaa - kielteisiä virityksiä on ollut tuossakin vertauksessa. Suden suhtautuminen koiraan tiedettiin ainakin Etelä-Pohjanmaalla, kun todettiin, että ei susi koiran kuolemaa itke. On kuin susi lammasten vaatteissa - ilmensi taitavaa kavaluutta.

Little red looks back! Punahilkka kurkkaa taakseen!

Yksinäisillä metsätaipaleilla oli parasta aina kurkata taakseen, jotta hukka ei päässyt yllättämään! Ehkä tytön ei tässäkään kuitenkaan kannattaisi pelätä, sillä Savonlinnasta on peräisin sanonta, jonka mukaan tyttö, jota susi puree, pääsee naimisiin!
Patikointia suden ilmalla

Jos raskaan sudenaterian päälle on lähdetty ulos jaloittelemaan, niin kuinkas ollakaan tietenkin siellä sitten on ollut juuri suden ilma - ei siis aina vain koiran ilma. Mikäli matkalle ei päästy syystä, että susi söi eväät - niin se ei suinkaan tarkoittanut sitä, että susi söi eväät, vaan että suunnitelmat menivät myttyyn. Lyhyt ei olekaan ollut nyt edessä patikointi, sillä matkaa on pitänyt tehdä peräti suden virsta - joka ilmaus on tarkoittanut hyvin pitkää, epämääräistä matkaa.

Silloin, kun tiellä kulkijoita on ollut paljon, on ollut hyvä huudahtaa miehiä kuin Viron susia! Nälän siinä patikoidessa taas yllättäessä ei tienposkesta ole kannattanut napostella suihinsa sudenmarjoja, sillä niiden jälkeen patikoijan yleistila olisi varmasti entisestäänkin heikentynyt. Sinne ei mene susikaan! saatettiin sinulle tiukasti todeta, jos määränpääsi oli vaarallinen. Jos se taas oli naurettava, niin sillehän nauroivat jo Viron sudetkin! Suden virstan mittaisella matkalla saattoivat kulkijan jalat väsyä ja suustaan purkautui manauksia: susi vieköön! susi syököön sentään! Jos jokin asia todella suututti, niin se oli sama heittää susille! siitä paikasta. Ja kas, jos matkalaisen kohtasi epävarmuus siitä, että jaksaisiko hän kävellä perille asti, niin siihen oli hyvä vain tyynesti puuskahtaa: susi hänet tietäköön!

Tuuli saattoi lennättää siinä kävellessäsi silmillesi sudenkarvatukkuja, mutta kannattaa muistaa bulgarialaisten vanha viisaus, että susi vaihtaa karvaa, ei luontoaan. Jos tiesi varrelta aukeni suomaisema, saattoi mieleesi juolahtaa vanha sananlasku ei susi suolla eksy! - tämä viisaus pitää sisällään ajatuksen siitä, että "ihmisen vihollinen" on kuin kotonaan suolla. Ja suollakaan ei susi silmiänsä häpee - vaikka ne ehkä viirullaan ovatkin. Kun sitten lopulta olit perillä, saatoit huokaista onnellisesti: eipä sentään jouduttu ihan hukkateille! Eli ei ollut sentään kuitenkaan ihan hukkaan heitettyä aikaa eli hukkareissu ja tuli tehtyä!

Yrjön päivä

Yrjön päivä oli karjan suojelemisen kannalta muinoin tärkeä päivä. Yrjön päivänä eläimet laskettiin kesälaitumille. Jos se osuikin lauantaille, niin eläimiä ei saanut laskea ulos, sillä susi söi sunnuntaina! Lounais-Suomessa vanha kansa sanoi, että susi saa pennut Yrjön päivänä.

Laitumille laskettavaa karjaa suojattiin susilta myös niin, että samaa vettä liruteltiin kolmesti saunan kiukaan läpi ja tämä vesi sitten pirskoteltiin karjan päälle.
Susi apuna lastenkasvatuksessa

Muinoin ei lapsilla ollut varaa kotona paljon paitaressuina äksyillä ja ällitellä. Jos he kuitenkin sortuivat näin tekemään, niin he saivat sisupurkauksensa johdosta seuraavan pahenteisen ennustuksen: Susi tulee ja vie! Tai jos lapset erehtyivät menemään liian kauaksi kotipihalta, heitä heti varoitettiin: Älä mene, susi tulee ja syö! Näiden pelottelujen teho oli tavaton, sillä ylläpidetyissä mielikuvissa susi oli lerppakielinen, kiiluvasilmäinen, läähättävä ja verenhimoinen hirmupeto, joka herätti kauhua jo maininnalla.

Karhu voimakas susi viisas

Suden älykkyydelle osin jopa mairittelevana voidaan pitää tätä viisautta: Karhulla yhdeksän miehen voimat ja kahden miehen mieli, sudella kahden miehen voimat, yhdeksän miehen mieli! Sen minkä susi karhulle voimissa hävisi, sen se viekkaudellaan ja viisaudellaan voitti.

Lisää sananlaskuja

  • Huono paimen, joka sutta rakastaa.
  • Sitä susi naura, ku lammas parkku. (Salo)
  • Susi syöpi köyhän lapsen, koira kulkevan puree.
  • Suvella on suven luonto: lihan syö, nahan repii.
  • Sillon susi syö kun saa.
  • Kirvulla sanottiin, että Susi syö veljensäkin.
  • Naantalin puolessa taas oltiin sitä mieltä, että ei susi toist sut syö.
  • Miksi Korkeasaaressa ei ole hukkia? - Koska siellä ei ole hukkatilaa!


  • Reino Lehväslaiho Kenttävartio Susi

    Reino Lehväslaihon sotakirjassa kunniakas kenttävartio on nimeltään Susi. Osoitus siitä, että suden kykyjä arvostetaan.
    Sudet kansanperinteessä
    Sudet hallitsivat noitakonsteja!

    Sudet katsottiin 1800-luvulla luonnonvoimaksi, osaksi Jumalan säätämää maailmanjärjestystä. Niinpä, jos susi vei karjaa tai teki muita tuhotöitä, se vain koettiin Jumalan määräämäksi tapahtumaksi, joka oli hyväksyttävä ja jolle ei voinut mitään. Tämän lisäksi susien katsottiin omaavan yliluonnollisia kykyjä ja hallitsevan noitakonsteja!

    Suden kosto

    Valkjärvellä, keskisellä Karjalan Kannaksella saatettiin uskoa sellaiseen taikuuteen, että jos ken tappoi keväällä suden pentuja, niin kesällä susi söi talon katraasta yhtä monta lammasta.

    Susia karkotettiin loitsuilla

    Myös ihminen yritti monenlaista poppakonstia susien karkottamiseksi. Susien karkottamiseen tarkoitettuja loitsuja tunnetaan runsaasti eri puolilta Suomea. Juvalla uskottiin, että Jyrinpäivää vasten yöllä piti talon nuorten miesten juosta ja räiskää metsässä, niin sudet karkottuisivat.

    Susi raamatussa

    Raamatussa suden osa ja maine on peräti huono. Raamatun vuoden 1931/33 käännöksessä susi ei säästä eikä varaudu huomiseen, sillä uppiniskaisen, väkivaltaisen ja saastutetun kaupungin tuomarit ovat kuin sudet illalla, jotka eivät säästä mitään aamuksi (Sefanja - 3. luku). Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia (Matt 7:15). Joskus sudet ovat ihmistä parempiakin, sillä aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä, imettävät pentujansa; mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin kamelikurki erämaassa (Valit 4:3). Hyvin ei mene tässäkään muinaisessa yhteisössä, sillä sen päämiehet siellä ovat niinkuin saalista raatelevaiset sudet: he vuodattavat verta, hukuttavat sieluja kiskoaksensa väärää voittoa (Hes 22:27). Paavalin erojaissanojen jälkeen ei ole epäilystä suden perimmäisestä olemuksesta raamatun mukaan, sillä hän totesi: "Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä" (Apt 20:29). Tunnustuskirjoissa sudet ovat jo sisällä kirkoissakin - vaikka sudet ja väärät opettajat mellastavat kirkossa, he eivät kuitenkaan ole Kristuksen valtakunta. He ovat seurakuntaan sekaantuneina, mutta he eivät ole itse seurakunta.

    Harteilla kevyempi kantaa

    Suden neuvokkuudesta on aina kansan parissa liikkunut mitä uskomattomimpia tietoja. Ja ihan tietokirjoissakin kerrottiin vielä 1950-luvulla suden kyvystä kantaa suuria lihataakkoja. Se nimittäin otti ensiksi suuhunsa ison lihakimpaleen - ja sitten heilautti taakan niskaansa, jossa sitä oli helpompi kantaa.

    Tietäjän susimahdit kansanperinteessämme

    Tietäjällä voi olla mahti muuttaa varas sudeksi. Paluu ihmishahmoon on tällöinkin mahdollinen – häntä muistona sutena olosta. Tietäjä voi myös itse ottaa suden hahmon kierähtämällä lenkokoivun alitse ja sutena ahdistaa karjaa tai poroja. Vastapäivään kierähtämällä tietäjä palaa takaisin ihmiseksi.
    Työkaluja

    Jotkin vanhan ajan työvälineetkin olivat susia, huonoja, epäonnistuneita, ainakin joskus - ja joskus ihan konkreettisestikin: eräs karhin rinnalla käytetty äes oli kansan nimittämänä susi. Pestyä villaakin muinoin möyhenneltiin piikkisylinterillä, jota nimitettiin sudeksi.

    Susi saduissa ja vaikkapa häntäheikkinä!

    Saduissakin sudella on perinteisesti ollut varsin arveluttava rooli - niissä sitä on useinkin kutsuttu hukaksi. Joskus ruokakin tai jokin muu on mennyt hukkaan - eli peräti kadonnut.

    Häntäheikki on saanut kielessämme muitakin merkityksiä, mutta alkujaan sekin on merkinnyt sutta - kuten myöskin nimitykset heiluhäntä ja häntyri. Saduissa, jos missä - susi on saanut esittää pahoja voimia - ja useinkin on ollut sankarilla lähellä se, että hukka on perinyt!

    Susi monessa muussakin mukana

    Positiivisiakin, suteen liitettyjä vertauksia ja sanontoja on. Voimistelussa tunnetaan sudenhyppy - haarahyppy, jossa toinen käsi menee koukistettuna käsien välitse ja toinen ojennettuna käsien ulkopuolitse telineen yli. Neutraalimpi termi ja nimike on susilenkki, joka on metsätöissä tukkien päät toisiinsa sitovan närelenkin nimi. Susipuu on yleensä väljässä tilassa kasvanut hyvin oksikas ja lyhyt puu. Uudempaa susisanastoa edustaa susiaita. Näitä susiaitoja on viime vuosina rakennettu suojaamaan lampaita susilta. Susiaidassa aitaverkko piensähköistetään akun avulla. Suomessa susiaitoja on rakennettu vasta muutamia kymmeniä.

    Susi-ilves muistuttaa turkkinsa värityksen puolesta etäisesti sutta, mutta susimaisuudestaan huolimatta on toki ilves. Ihmisetkin voivat alkaa liki susiksi, tai ainakin elää yhdessä susiparina. Onko tuo ilmaus miellettävä positiiviseksi, sen päätät sinä. Kuten myöskin päätät sen, että onko tosiaankin akaton mies kuin hännätön susi?! Rakkauden voimaa kuvaa sananlasku ennen susi metsässä suostuu, ennenkö vanha rakkaus ruostuu.

    Susi Canis lupus
    Sudet nimissä

    Susi on mukana myös lukemattomissa paikan nimissä - ja yritystenkin nimissä. Ulvovan Suden Majatalo on Euroopan Unionin itäisin majatalo ja sijaitsee Ilomantsin Kivivaarassa.

    Myös yhdistysten nimistä löytyy susia. Harmaasudet ry on pääasiassa suur-Helsingin alueella toimiva viikinkiajan elävöittämisyhdistys, joka pyrkii edistämään historian tuntemusta ja tutkimusta eri muodoissaan.

    Suomalaisia susisukunimiä ovat mm. Susi, Susikallio, Susikoski, Susila, Susilaakso, Susilehto, Susiluoto, Susimaa, Susimetsä, Susimäki, Susiniemi, Susipolku, Susipuro, Susitaival, Susivaara, Susivirta, Susivuori - Sudenmaa, Sudenvaara - Hukka, Hukkala, Hukkanen, Hukkavaara. Sukunimet esiintyvät myös näissä muodoissaan paikan niminä, joista ne ovat usein voineet tulla sukunimiinkin.

    Komisario Susikoski

    Erityisen kuuluisa susisukunimi on kirjailija Mauri Sariolan rikosromaanien sankaritutkijalla, komisario Leo Olavi Susikoskella. Jotakin susimaisuuttakin löytyy tästä komisariosta, sillä hän on työssään hyvin kärsivällinen, jahdatessaan suden tapaan rikollisia - hänen harmaissa silmissään on "terävä tuike, ja riuskoissa liikkeissään hillittyä, latautunutta voimaa".

    Susi mukana sairauksissa

    Systeeminen lupus erythematosus (SLE), kutsutaan myös nimillä punahukka ja perhosreuma, on krooninen autoimmuunitauti, joka voi oireilla eri puolilla elimistöä, varsinkin iholla, nivelissä, veressä ja munuaisissa. Sana ’lupus’ on latinaa ja tarkoittaa ’susi’; se viittaa taudille tyypilliseen perhosihottumaan kasvoilla, joka lääkäreiden mielestä muistutti suden kuonon valkoisia alueita.

    Susi häätalossa

    Muodonmuutostarinat ovat tuttuja suomalaisellekin kansanperinteelle. Tarinoissa ihmiset muuttuvat susiksi tai päinvastoin. Yleinen on esimerkiksi kertomus häätalossa huonosti kohdellusta kerjäläisestä, joka oikeasti onkin taikavoimainen tietäjä. Suutuksissaan tietäjä noituu hääväen susiksi.

    Tarinan jatko voi kuulua niin, että tapahtuma paljastuu vasta, kun sudeksi muutettu morsian myöhemmin surmataan ja nyljettäessä sen nahan alta löytyy morsiamen kultaketju. Voi myös käydä niin, että joku häävieraista palaa ihmiseksi saatuaan ruokaa ihmiskädestä. Muistoksi sutena olosta jää kuitenkin hännäntynkä takapuoleen.


    Lähteet
    Hannes Salovaara/Jouko Soveri : Eläinten maailma 1954
    Nykysuomen sanakirja
    Tiede-lehti
    Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelu
    Sanna Kuusikari: Suden suuhun, hukkaan - Tappajasusimyytin tarkastelua
    Pasi Enges: Susi on myyttinen eläin

    Creative Commons
    Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
    *Ylin pieni kuva Copyright tibchris
    *Ylin iso kuva Copyright Massimo Valiani
    *Pieni susikuva alareunassa Copyright Tambako the Jaguar
    *** www.tunturisusi.com ***