|
|
KANSANPERINNETTÄ JA SANANPARSIA
Suomen kansan historiassa, kansanperinteessä, kirjallisuudessa ja sananlaskuissa sudella
on ollut monenlaista roolia. Sanonnan nälkäinen kuin susi, tunnemme
kaikki. Oikein nälkäisellä silmätkin kiiluivat kuin sudella.
Tuollaisen nälän jälkeen on ollut sopivaa syödä kuin susi.
Jos muinoin nälkä ei kuitenkaan noinkaan hotkien lähtenyt, on voitu
joutua peräti tappeluun, ja tietenkin on tapeltu kuin sudet.
Ja kun on hyökätty susina toisten kimppuun niin eipä ihme,
jos kirjailija Ilmari Kiantokin on jo ihmetellyt, että ovatko ne kristityitä,
vaiko sydämettömiä susia, jotka noin tekevät!?
Ihan huonosti jos kävi
ihmispololle, niin hän meni suoraan surmaan eli suden suuhun. Aika pahana
paikkana pidettiin sitä, jota verrattiin suden luolaan. Suden osa ei siis
ole ollut yleensä näissä vertailuissa sille mairitteleva. Susi on
haluttu nähdä syöppönä, melkein juopponakin ja kuitenkin kaiken
pahan ruumiillistumana.
Mairitteleva ei ole sekään vertaus, jossa ulvotaan susien mukana,
kun yhdytään johonkin puheeseen, joka on jollekulle kielteistä ja johon
mennään mukaan vain oman heikkouden vuoksi.
Kyllä susi poikansa ulvomaan opettaa - kielteisiä virityksiä
on ollut tuossakin vertauksessa. Suden suhtautuminen koiraan tiedettiin ainakin
Etelä-Pohjanmaalla, kun todettiin, että ei susi koiran kuolemaa itke.
On kuin susi lammasten vaatteissa - ilmensi taitavaa kavaluutta.
Yksinäisillä metsätaipaleilla oli parasta aina kurkata taakseen,
jotta hukka ei päässyt yllättämään! Ehkä tytön ei tässäkään kuitenkaan
kannattaisi pelätä, sillä Savonlinnasta on peräisin sanonta, jonka mukaan
tyttö, jota susi puree, pääsee naimisiin!
|
Patikointia suden ilmalla
Jos raskaan sudenaterian päälle on lähdetty ulos jaloittelemaan, niin
kuinkas ollakaan tietenkin siellä sitten on ollut juuri suden ilma
- ei siis aina vain koiran ilma. Mikäli matkalle ei päästy syystä, että
susi söi eväät - niin se ei suinkaan tarkoittanut sitä, että
susi söi eväät, vaan että suunnitelmat menivät myttyyn. Lyhyt ei olekaan ollut
nyt edessä patikointi,
sillä matkaa on pitänyt tehdä peräti suden virsta - joka ilmaus
on tarkoittanut hyvin pitkää, epämääräistä matkaa.
Silloin, kun tiellä kulkijoita
on ollut paljon, on ollut hyvä huudahtaa miehiä kuin Viron susia!
Nälän siinä patikoidessa taas yllättäessä ei tienposkesta ole kannattanut
napostella suihinsa sudenmarjoja, sillä niiden jälkeen patikoijan
yleistila olisi varmasti entisestäänkin heikentynyt.
Sinne ei mene susikaan! saatettiin sinulle tiukasti todeta, jos määränpääsi oli
vaarallinen. Jos se taas oli naurettava, niin sillehän nauroivat jo
Viron sudetkin! Suden virstan mittaisella matkalla saattoivat kulkijan
jalat väsyä ja suustaan purkautui manauksia: susi vieköön! susi
syököön sentään!
Jos jokin asia todella suututti, niin se oli sama heittää susille! siitä paikasta.
Ja kas, jos matkalaisen
kohtasi epävarmuus siitä, että jaksaisiko hän kävellä perille asti, niin siihen oli
hyvä vain tyynesti puuskahtaa: susi hänet tietäköön!
Tuuli saattoi lennättää siinä kävellessäsi silmillesi sudenkarvatukkuja,
mutta kannattaa muistaa bulgarialaisten vanha viisaus,
että susi vaihtaa karvaa, ei luontoaan.
Jos tiesi varrelta aukeni suomaisema,
saattoi mieleesi juolahtaa vanha sananlasku ei susi suolla eksy! -
tämä viisaus pitää sisällään ajatuksen siitä, että "ihmisen vihollinen" on kuin
kotonaan suolla. Ja suollakaan ei susi silmiänsä häpee - vaikka ne ehkä
viirullaan ovatkin.
Kun sitten lopulta olit perillä, saatoit
huokaista onnellisesti: eipä sentään jouduttu ihan hukkateille!
Eli ei ollut sentään kuitenkaan ihan hukkaan heitettyä aikaa eli hukkareissu ja tuli tehtyä!
Yrjön päivä
Yrjön päivä oli karjan suojelemisen kannalta muinoin tärkeä päivä.
Yrjön päivänä eläimet
laskettiin kesälaitumille. Jos se osuikin lauantaille, niin eläimiä ei saanut laskea ulos,
sillä susi söi sunnuntaina!
Lounais-Suomessa vanha kansa sanoi, että susi saa pennut Yrjön päivänä.
Laitumille laskettavaa karjaa suojattiin susilta myös niin, että
samaa vettä liruteltiin kolmesti saunan kiukaan läpi ja tämä vesi sitten
pirskoteltiin karjan päälle.
|
Susi apuna lastenkasvatuksessa
Muinoin ei lapsilla ollut varaa kotona paljon paitaressuina äksyillä ja ällitellä.
Jos he kuitenkin sortuivat näin tekemään, niin he saivat sisupurkauksensa johdosta
seuraavan pahenteisen ennustuksen: Susi tulee ja vie! Tai jos lapset
erehtyivät menemään liian kauaksi kotipihalta, heitä heti varoitettiin:
Älä mene, susi tulee ja syö!
Näiden pelottelujen teho oli tavaton, sillä ylläpidetyissä mielikuvissa susi oli lerppakielinen, kiiluvasilmäinen,
läähättävä ja verenhimoinen hirmupeto, joka herätti kauhua jo maininnalla.
Karhu voimakas susi viisas
Suden älykkyydelle osin jopa mairittelevana voidaan pitää tätä viisautta:
Karhulla yhdeksän miehen voimat ja kahden miehen mieli, sudella kahden miehen voimat,
yhdeksän miehen mieli! Sen minkä susi karhulle voimissa hävisi, sen se viekkaudellaan
ja viisaudellaan voitti.
Lisää sananlaskuja
Huono paimen, joka sutta rakastaa.
Sitä susi naura, ku lammas parkku. (Salo)
Susi syöpi köyhän lapsen, koira kulkevan puree.
Suvella on suven luonto: lihan syö,
nahan repii.
Sillon susi syö kun saa.
Kirvulla sanottiin, että Susi syö
veljensäkin.
Naantalin puolessa
taas oltiin sitä mieltä, että ei susi
toist sut syö.
Miksi Korkeasaaressa ei ole hukkia? - Koska siellä ei ole hukkatilaa!
Reino Lehväslaihon sotakirjassa kunniakas kenttävartio on nimeltään Susi.
Osoitus siitä, että suden kykyjä arvostetaan.
|
Sudet hallitsivat noitakonsteja!
Sudet katsottiin 1800-luvulla luonnonvoimaksi, osaksi Jumalan säätämää maailmanjärjestystä.
Niinpä, jos susi vei karjaa tai teki muita tuhotöitä, se vain koettiin Jumalan määräämäksi
tapahtumaksi, joka oli hyväksyttävä ja jolle ei voinut mitään. Tämän lisäksi susien katsottiin
omaavan yliluonnollisia kykyjä ja hallitsevan noitakonsteja!
Suden kosto
Valkjärvellä,
keskisellä Karjalan Kannaksella saatettiin uskoa sellaiseen taikuuteen, että jos ken tappoi
keväällä suden pentuja, niin kesällä susi söi talon katraasta yhtä monta lammasta.
Susia karkotettiin loitsuilla
Myös ihminen yritti monenlaista poppakonstia susien karkottamiseksi.
Susien karkottamiseen tarkoitettuja loitsuja tunnetaan runsaasti
eri puolilta Suomea. Juvalla uskottiin,
että Jyrinpäivää vasten yöllä piti talon nuorten miesten juosta ja räiskää
metsässä, niin sudet karkottuisivat.
Susi raamatussa
Raamatussa suden osa ja maine on peräti huono.
Raamatun vuoden 1931/33 käännöksessä susi ei säästä eikä varaudu huomiseen,
sillä uppiniskaisen, väkivaltaisen ja saastutetun kaupungin
tuomarit ovat kuin sudet illalla, jotka eivät säästä mitään aamuksi
(Sefanja - 3. luku). Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne
lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia
(Matt 7:15). Joskus sudet ovat ihmistä parempiakin, sillä aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä, imettävät pentujansa; mutta tytär,
minun kansani, on tullut tylyksi kuin kamelikurki erämaassa (Valit 4:3).
Hyvin ei mene tässäkään muinaisessa yhteisössä, sillä
sen päämiehet siellä ovat niinkuin saalista raatelevaiset sudet:
he vuodattavat verta, hukuttavat sieluja kiskoaksensa väärää voittoa
(Hes 22:27). Paavalin erojaissanojen jälkeen ei ole epäilystä suden perimmäisestä
olemuksesta raamatun mukaan, sillä hän totesi:
"Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne
tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä" (Apt 20:29).
Tunnustuskirjoissa sudet ovat jo sisällä kirkoissakin - vaikka sudet ja väärät opettajat mellastavat kirkossa,
he eivät kuitenkaan ole Kristuksen valtakunta. He ovat seurakuntaan sekaantuneina,
mutta he eivät ole itse seurakunta.
Harteilla kevyempi kantaa
Suden neuvokkuudesta on aina kansan parissa liikkunut mitä uskomattomimpia
tietoja. Ja ihan tietokirjoissakin kerrottiin vielä 1950-luvulla
suden kyvystä kantaa suuria lihataakkoja. Se nimittäin otti ensiksi
suuhunsa ison lihakimpaleen - ja sitten heilautti taakan niskaansa,
jossa sitä oli helpompi kantaa.
Tietäjän susimahdit kansanperinteessämme
Tietäjällä voi olla mahti muuttaa varas
sudeksi. Paluu ihmishahmoon on tällöinkin mahdollinen – häntä muistona sutena olosta.
Tietäjä voi myös itse ottaa suden hahmon
kierähtämällä lenkokoivun alitse ja sutena
ahdistaa karjaa tai poroja. Vastapäivään
kierähtämällä tietäjä palaa takaisin ihmiseksi.
|
Työkaluja
Jotkin vanhan ajan työvälineetkin olivat susia, huonoja, epäonnistuneita,
ainakin joskus - ja joskus ihan konkreettisestikin: eräs karhin rinnalla
käytetty äes oli kansan nimittämänä susi. Pestyä villaakin muinoin
möyhenneltiin piikkisylinterillä, jota nimitettiin sudeksi.
Susi saduissa ja vaikkapa häntäheikkinä!
Saduissakin sudella on perinteisesti ollut varsin arveluttava rooli - niissä
sitä on useinkin kutsuttu hukaksi. Joskus ruokakin tai jokin muu on mennyt
hukkaan - eli peräti kadonnut.
Häntäheikki on saanut
kielessämme muitakin merkityksiä, mutta alkujaan sekin on merkinnyt sutta - kuten myöskin
nimitykset heiluhäntä ja häntyri. Saduissa, jos missä -
susi on saanut esittää pahoja voimia - ja useinkin on ollut
sankarilla lähellä se, että hukka on perinyt!
Susi monessa muussakin mukana
Positiivisiakin, suteen liitettyjä vertauksia ja sanontoja on.
Voimistelussa tunnetaan sudenhyppy - haarahyppy, jossa toinen
käsi menee koukistettuna käsien välitse ja toinen ojennettuna käsien
ulkopuolitse telineen yli. Neutraalimpi termi ja nimike on susilenkki,
joka on metsätöissä tukkien päät toisiinsa sitovan närelenkin nimi.
Susipuu on yleensä väljässä tilassa kasvanut hyvin oksikas
ja lyhyt puu. Uudempaa susisanastoa edustaa susiaita.
Näitä susiaitoja on viime vuosina rakennettu suojaamaan lampaita
susilta. Susiaidassa aitaverkko piensähköistetään akun avulla.
Suomessa susiaitoja on rakennettu vasta muutamia kymmeniä.
Susi-ilves muistuttaa turkkinsa värityksen
puolesta etäisesti sutta, mutta susimaisuudestaan huolimatta
on toki ilves. Ihmisetkin voivat alkaa liki susiksi, tai
ainakin elää yhdessä susiparina. Onko tuo ilmaus miellettävä
positiiviseksi, sen päätät sinä. Kuten myöskin päätät sen,
että onko tosiaankin akaton mies kuin hännätön susi?!
Rakkauden voimaa kuvaa sananlasku ennen susi metsässä suostuu,
ennenkö vanha rakkaus ruostuu.
|
Sudet nimissä
Susi on mukana myös lukemattomissa paikan nimissä - ja yritystenkin nimissä.
Ulvovan Suden Majatalo on Euroopan Unionin itäisin majatalo ja sijaitsee
Ilomantsin Kivivaarassa.
Myös yhdistysten nimistä löytyy susia.
Harmaasudet ry
on pääasiassa suur-Helsingin alueella toimiva viikinkiajan elävöittämisyhdistys,
joka pyrkii edistämään historian tuntemusta ja tutkimusta eri muodoissaan.
Suomalaisia susisukunimiä ovat mm. Susi, Susikallio, Susikoski, Susila, Susilaakso, Susilehto,
Susiluoto, Susimaa, Susimetsä, Susimäki,
Susiniemi, Susipolku, Susipuro, Susitaival, Susivaara, Susivirta, Susivuori -
Sudenmaa, Sudenvaara - Hukka, Hukkala, Hukkanen,
Hukkavaara. Sukunimet esiintyvät myös näissä muodoissaan paikan niminä, joista
ne ovat usein voineet tulla sukunimiinkin.
Komisario Susikoski
Erityisen kuuluisa susisukunimi on kirjailija Mauri Sariolan rikosromaanien
sankaritutkijalla, komisario Leo Olavi Susikoskella. Jotakin susimaisuuttakin
löytyy tästä komisariosta, sillä hän on työssään hyvin kärsivällinen,
jahdatessaan suden tapaan rikollisia - hänen harmaissa silmissään
on "terävä tuike, ja riuskoissa liikkeissään hillittyä,
latautunutta voimaa".
Susi mukana sairauksissa
Systeeminen lupus erythematosus (SLE), kutsutaan myös nimillä
punahukka ja perhosreuma, on krooninen autoimmuunitauti, joka voi oireilla eri
puolilla elimistöä, varsinkin iholla, nivelissä, veressä ja munuaisissa.
Sana ’lupus’ on latinaa ja tarkoittaa ’susi’; se viittaa taudille tyypilliseen
perhosihottumaan kasvoilla, joka lääkäreiden mielestä muistutti suden kuonon valkoisia alueita.
Susi häätalossa
Muodonmuutostarinat ovat
tuttuja suomalaisellekin kansanperinteelle. Tarinoissa
ihmiset muuttuvat susiksi tai päinvastoin.
Yleinen on esimerkiksi kertomus häätalossa huonosti
kohdellusta kerjäläisestä, joka oikeasti onkin
taikavoimainen tietäjä. Suutuksissaan tietäjä noituu
hääväen susiksi.
Tarinan jatko voi kuulua niin, että tapahtuma
paljastuu vasta, kun sudeksi muutettu morsian
myöhemmin surmataan ja nyljettäessä sen nahan
alta löytyy morsiamen kultaketju. Voi myös käydä
niin, että joku häävieraista palaa ihmiseksi saatuaan
ruokaa ihmiskädestä. Muistoksi sutena olosta
jää kuitenkin hännäntynkä takapuoleen.
Lähteet
Hannes Salovaara/Jouko Soveri : Eläinten maailma 1954
Nykysuomen sanakirja
Tiede-lehti
Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelu
Sanna Kuusikari: Suden suuhun, hukkaan - Tappajasusimyytin tarkastelua
Pasi Enges: Susi on myyttinen eläin
Creative Commons
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Ylin pieni kuva Copyright
tibchris
*Ylin iso kuva Copyright
Massimo Valiani
*Pieni susikuva alareunassa Copyright
Tambako the Jaguar
|
|
|