|
Suomen kansan historiassa, kansanperinteessä, kirjallisuudessa ja sananlaskuissa sudella
on ollut monenlaista roolia. Sanonnan nälkäinen kuin susi, tunnemme
kaikki. Oikein nälkäisellä silmätkin kiiluivat kuin sudella.
Tuollaisen nälän jälkeen on ollut sopivaa syödä kuin susi.
Jos muinoin nälkä ei kuitenkaan noinkaan hotkien lähtenyt, on voitu
joutua peräti tappeluun, ja tietenkin on tapeltu kuin sudet.
Ja kun on hyökätty susina toisten kimppuun niin eipä ihme,
jos kirjailija Ilmari Kiantokin on jo ihmetellyt, että ovatko ne kristityitä,
vaiko sydämettömiä susia, jotka noin tekevät!? Ihan huonosti jos kävi
ihmispololle, niin hän meni suoraan surmaan eli suden suuhun. Aika pahana
paikkana pidettiin sitä, jota verrattiin suden luolaan. Suden osa ei siis
ole ollut yleensä näissä vertailuissa sille mairitteleva. Susi on
haluttu nähdä syöppönä, melkein juopponakin ja kuitenkin kaiken
pahan ruumiillistumana.
Kuva Copyright © Bill Forbes The Searching Wolf Mairitteleva ei ole sekään vertaus, jossa ulvotaan susien mukana, kun yhdytään johonkin puheeseen, joka on jollekulle kielteistä ja johon mennään mukaan vain oman heikkouden vuoksi. Kyllä susi poikansa ulvomaan opettaa - kielteisiä virityksiä on ollut tuossakin vertauksessa. Suden suhtautuminen koiraan tiedettiin ainakin Etelä-Pohjanmaalla, kun todettiin, että ei susi koiran kuolemaa itke. On kuin susi lammasten vaatteissa - ilmensi taitavaa kavaluutta. Todellista kavaluutta ilmensi itse asiassa ei suinkaan susi vaan taas kerran ihminen: susivouti - jahtivouti, joka muinoin järjesteli pitäjissä susijahteja. Oikein pötäkän susijahdin ylle kelpasi lämmittäjäksi vain susiturkki. Susijahdeissa susille viriteltin sudenkuoppia eli ihan susihautoja ja muita "kieroja" pyydysmenetelmiä, joista yksi oli rita - loukkupyydys, jota käytettiin myös sudenpyynnissä. Jos nuo menetelmät eivät riittäneet, niin kieroiltiin lisää ja otettiin käyttöön susiverkko - tavallisimmin hamppunuorasta valmistettu sudenpyyntiverkko. Susikeihäs puolestaan oli epämiellyttävä väline, jolla yriteltiin kutitella ahdistellun susihukka-poloisen turkkia ennen ampuma-aseitten käyttöön ottoa. Susikoira ei suinkaan aikoinaan ollut yhtä kuin saksanpaimenkoira - vaan se oli koira, joka oli koulutettu sudenjahtiin. 
Sudenmarja (Paris quadrifolia). Kuva Copyright © Jari Taivainen. Sudenmarja on jokseenkin yleinen tuoreissa metsissä ja lehdoissa kasvava monivuotinen, ruohovartinen kasvi. Nimen sudenmarja se on saanut siksi, että ennen vanhaan kansa piti sudenmarjaa jauhettuna oivana sudensyöttinä. Sanottiin yhden marjan riittävän suden saamiseen hengiltä. Sudenmarjan juuret ja marjat ovat myrkyllisiä, ja kuten usein muitakin myrkyllisiä kasveja, on tätäkin käytetty lääkkeenä. Marjojen mehulla on parannettu silmätulehduksia ja hinkuyskää, sitä on käytetty myös ulostusaineena ummetuksessa. Muita nimiä ovat karhunmarja, käärmeenmarja, madonmarja ja sianmarja. Kasvin kehittyminen kukkivaksi kestää 15 vuotta. 
Vanha ja kaunis kuva sudenmarjasta vuodelta 1885 kirjasta: Prof. Dr. Otto Wilhelm Thomé: Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz. Kuva Public domain. Sudenmarja kukkii toukokuun ja kesäkuun vaihteessa ja sen kukinto on hieman erikoisemman näköinen ulkonäöltään. Se koostuu neljästä verho- ja terälehdestä, kahdeksasta heteestä ja yhdestä emiöstä. Kukasta kehittyy myöhemmin heinäkuussa myrkyllinen, hämäävästi mustikan näköinen marja, joka kannattaa myrkyllisyyden takia jättää syömättä. Myrkytystapaukset ovat kuitenkin olleet harvinaisia, sillä marjoja on vain yksi kasvia kohti ja sen maku on vastenmielinen. Keskiajalla sudenmarjoja ommeltiin vaatteisiin, sillä silloin uskottiin niiden pitävän tauteja loitolla. Vielä nykyisinkin sudenmarjaa käytetään rohtona homeopatiassa. Jos raskaan sudenaterian päälle on lähdetty ulos jaloittelemaan, niin kuinkas ollakaan tietenkin siellä sitten on ollut juuri suden ilma - ei siis aina vain koiran ilma. Jos matkalle ei päästy syystä, että susi söi eväät - niin se ei suinkaan tarkoittanut sitä, että susi söi eväät, vaan että suunnitelmat menivät myttyyn. Lyhyt ei olekaan ollut nyt edessä patikointi, sillä matkaa on pitänyt tehdä peräti suden virsta - joka ilmaus on tarkoittanut hyvin pitkää, epämääräistä matkaa. Jos tiellä kulkijoita on ollut paljon, on ollut hyvä huudahtaa miehiä kuin Viron susia! Nälän siinä patikoidessa taas yllättäessä ei tienposkesta ole kannattanut napostella suihinsa sudenmarjoja, sillä niiden jälkeen patikoijan yleistila olisi varmasti entisestäänkin heikentynyt. Sinne ei mene susikaan! saatettiin todeta, jos määränpääsi oli vaarallinen - jos se taas oli naurettava, niin sillehän nauroivat jo Viron sudetkin! Suden virstan mittaisella matkalla saattoivat kulkijan jalat väsyä ja suustaan purkautui manauksia: Susi vieköön! SUSI SYÖKÖÖN SENTÄÄN!!! Susi hänet tietäköön! Jos tiesi varrelta aukeni suomaisema, saattoi mieleesi juolahtaa vanha sananlasku ei susi suolla eksy! - tämä viisaus pitää sisällään ajatuksen siitä, että "ihmisen vihollinen" on kuin kotonaan suolla. Ja suollakaan ei susi silmiänsä häpee - vaikka ne ehkä viirullaan ovatkin. Bulgarialaisten mukaan susi vaihtaa karvaa, ei luontoaan. Jos jokin asia suututti, niin se oli sama heittää susille! siitä paikasta. 
Kuva Copyright © Bill Forbes The Searching Wolf Jotkin vanhan ajan työvälineetkin olivat susia, huonoja, epäonnistuneita, ainakin joskus - ja joskus ihan konkreettisestikin: eräs karhin rinnalla käytetty äes oli kansan nimittämänä susi. Pestyä villaakin muinoin möyhenneltiin piikkisylinterillä, jota nimitettiin sudeksi. Suden hetki on se epäilyttävä, kaamea hetki joskus aamuyöllä, jolloin susien katsotaan hiiviskelevän pahoissa töissään. Suden hetkeen liittyy pahaenteisesti kuoleman tummia sävyjä - silloin ihminenkin on haavoittuvimmillaan. Raamatussa suden osa ja maine on peräti huono. Raamatun vuoden 1931/33 käännöksessä susi ei säästä eikä varaudu huomiseen, sillä uppiniskaisen, väkivaltaisen ja saastutetun kaupungin tuomarit ovat kuin sudet illalla, jotka eivät säästä mitään aamuksi (Sefanja - 3. luku). Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia (Matt 7:15). Joskus sudet ovat ihmistä parempiakin, sillä aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä, imettävät pentujansa; mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi kuin kamelikurki erämaassa (Valit 4:3). Hyvin ei mene tässäkään muinaisessa yhteisössä, sillä sen päämiehet siellä ovat niinkuin saalista raatelevaiset sudet: he vuodattavat verta, hukuttavat sieluja kiskoaksensa väärää voittoa (Hes 22:27). Paavalin erojaissanojen jälkeen ei ole epäilystä suden perimmäisestä olemuksesta raamatun mukaan, sillä hän totesi: "Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä" (Apt 20:29). Tunnustuskirjoissa sudet ovat jo sisällä kirkoissakin - vaikka sudet ja väärät opettajat mellastavat kirkossa, he eivät kuitenkaan ole Kristuksen valtakunta. He ovat seurakuntaan sekaantuneina, mutta he eivät ole itse seurakunta. Saduissakin sudella on perinteisesti ollut varsin arveluttava rooli - niissä sitä on useinkin kutsuttu hukaksi. Joskus ruokakin tai jokin muu on mennyt hukkaan - eli peräti kadonnut. Häntäheikki on saanut kielessämme muitakin merkityksiä, mutta alkujaan sekin on merkinnyt sutta - kuten myöskin nimitykset heiluhäntä ja häntyri. Saduissa, jos missä - susi on saanut esittää pahoja voimia - ja useinkin on ollut sankarilla lähellä se, että hukka on perinyt! Positiivisiakin, suteen liitettyjä vertauksia ja sanontoja on. Voimistelussa tunnetaan sudenhyppy - haarahyppy, jossa toinen käsi menee koukistettuna käsien välitse ja toinen ojennettuna käsien ulkopuolitse telineen yli. Neutraalimpi termi ja nimike on susilenkki, joka on metsätöissä tukkien päät toisiinsa sitovan närelenkin nimi. Susipuu on yleensä väljässä tilassa kasvanut hyvin oksikas ja lyhyt puu. Uudempaa susisanastoa edustaa susiaita. Näitä susiaitoja on viime vuosina rakennettu suojaamaan lampaita susilta. Susiaidassa aitaverkko piensähköistetään akun avulla. Suomessa susiaitoja on rakennettu vasta muutamia kymmeniä. Susi-ilves muistuttaa turkkinsa värityksen puolesta etäisesti sutta, mutta susimaisuudestaan huolimatta on toki ilves. Ihmisetkin voivat alkaa liki susiksi, tai ainakin elää yhdessä susiparina. Onko tuo ilmaus miellettävä positiiviseksi, sen päätät sinä. Kuten myöskin päätät sen, että onko tosiaankin akaton mies kuin hännätön susi?! Rakkauden voimaa kuvaa sananlasku ennen susi metsässä suostuu, ennenkö vanha rakkaus ruostuu. Susi on mukana myös lukemattomissa paikan nimissä - ja yritystenkin nimissä. Ulvovan Suden Majatalo on Euroopan Unionin itäisin majatalo ja sijaitsee Ilomantsin Kivivaarassa. Myös yhdistysten nimistä löytyy susia. Harmaasudet ry on pääasiassa suur-Helsingin alueella toimiva viikinkiajan elävöittämisyhdistys, joka pyrkii edistämään historian tuntemusta ja tutkimusta eri muodoissaan. Suomalaisia susisukunimiä ovat mm. Susi, Susikallio, Susikoski, Susila, Susilaakso, Susilehto, Susiluoto, Susimaa, Susimetsä, Susimäki, Susiniemi, Susipolku, Susipuro, Susitaival, Susivaara, Susivirta, Susivuori - Sudenmaa, Sudenvaara - Hukka, Hukkala, Hukkanen, Hukkavaara. Sukunimet esiintyvät myös näissä muodoissaan paikan niminä, joista ne ovat usein voineet tulla sukunimiinkin. Susi mukana sairauksissa. Systeeminen lupus erythematosus (SLE), kutsutaan myös nimillä punahukka ja perhosreuma, on krooninen autoimmuunitauti, joka voi oireilla eri puolilla elimistöä, varsinkin iholla, nivelissä, veressä ja munuaisissa. Sana ’lupus’ on latinaa ja tarkoittaa ’susi’; se viittaa taudille tyypilliseen perhosihottumaan kasvoilla, joka lääkäreiden mielestä muistutti suden kuonon valkoisia alueita. (Nykysuomen sanakirja ja lukuisat muut sekalaiset lähteet - sukunimille Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelu). |
| www.tunturisusi.com |