|
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva ylinnä, ilta savannilla, Copyright
© Luca Venturi
*Kuva yllä, ilta savannilla ja sarvikuono, Copyright
© Ray Morris
SARVIKUONOT
Sarvikuonot kuuluvat kavioeläinten lahkoon Perissodactyla ja
tässä lahkossa sarvikuonojen heimoon Rhinocerotidae.
Nykyisin elää viisi sarvikuonolajia. Suluissa alla kunkin lajin
uuden nimen perässä vanha lajinimi.
Isosarvikuono (leveähuulisarvikuono) (Ceratotherium simum)
Pensassarvikuono (suippohuulisarvikuono) (Diceros bicornis)
Pikkusarvikuono (sumatransarvikuono) (Dicerorhinus sumatrensis)
Intiansarvikuono (Rhinoceros unicornis)
Indokiinansarvikuono (jaavansarvikuono) (Rhinoceros sondaicus)
Kasvissyöjiä
Kaikki sarvikuonot ovat kasvien lehtiä syöviä herbivoreja, jotka tarvitsevat kookkaan
ruumiinsa ylläpitoon päivittäin suuren määrän ruokaa. Suuresta koostaan,
sekä ruuansulatuskanavan takaosassa tapahtuvasta ravinnon hajotuksesta johtuen
sarvikuonot voivat syödä melko selluloosapitoista ravintoa, mutta mieluiten
ne syövät ravintopitoisempia lehtiä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat oikealla, isosarvikuono Copyright
© Arno & Louise Wildlife / Arno Meintjes
|
|
|
Ominaisuuksia
Sarvikuonojen jykevänmöhkeä olemus ja paljas nahka tuovat helposti mieleen
muinaiset hirmuliskot. Sarvikuono ei tosin ole matelija, mutta eräänlainen
jäänne menneisyydestä se kyllä on.
Sarvikuono saa nimensä kuonon päässä olevasta sarvesta. Sarvi on rakenteeltaan
erilainen kuin onttosarvisten sarvet. Siinä ei ole luista ydintä, vaan se koostuu
sarveiskuitumassasta, jota muodostuu jatkuvasti lisää. Kahdella afrikkalaisella lajilla
ja pikkusarvikuonolla on päässään kaksi sarvea peräkkäin - niistä
ensimmäinen on tavallisesti suurempi. Intiansarvikuonolla ja indokiinansarvikuonolla
on vain yksi sarvi.
Otusten raskasta painoa kannattelevat lyhyet, töpäkät jalat.
Sarvikuonon jokaisessa jalassa on kolme varvasta, joten jälki muistuttaa ristiässää.
Eräs sarvikuonojen erikoisuus on se, että samoin kuin norsuilla niiden kivekset
eivät laskeudu kivespusseihin. Siitin osoittaa sisäänvedettynä taaksepäin, joten
sekä urokset että naaraat virtsaavat taaksepäin.
Aistit
Sarvikuonoilla on huono näkö; ne eivät pysty havaitsemaan yli 30 metrin päässä
liikkumatta seisovaa ihmistä. Silmät sijaitsevat pään sivuilla, joten suoraan
eteen katsoessaan sarvikuono joutuu kääntämään päätään puolelta toiselle.
Kuulo on hyvä ja sarvikuonot kääntelevät putkimaisia korviaan havaitakseen
pienimmätkin risahdukset. Ympäristöään ne tarkkailevat kuitenkin ennen kaikkea
hajuaistin avulla, niiden nenäkäytävien tilavuus onkin suurempi kuin aivojen.
Äänet
Sarvikuonot voivat olla hyvinkin meluavaisia. Niiden on kuultu kiljuvan, kirkuvan,
karjuvan, töräyttelevän, puhisevan ja päästävän kuorsaamista muistuttavia ääniä.
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla Copyright
Tambako the Jaguar
|
VIISI SARVIKUONOLAJIA
Kaikki sarvikuonot ovat varsin riippuvaisia vedestä ja ne juovat päivittäin,
kun pieniä jokia ja lammikoita on tiheässä. Kuivana kautena ne voivat tulla
kuitenkin toimeen useampia päiviäkin ilman vettä. Sarvikuonot tarvitsevat
vettä ja mutakuoppia myös rypemiseen.
Kuten suuret ja pitkäikäiset eläimet yleensäkin, myös sarvikuonot
lisääntyvät hitaasti. Sarvikuonot saavat tavallisesti yhden poikasen
kerrallaan.
Poikaset ovat syntyessään suhteellisen pieniä, niiden paino on vain
noin 4 % emon painosta. Poikaset voivat
syntyä mihin vuodenaikaan hyvänsä. Urokset tulevat sukukypsiksi 7 - 8-vuotiaina,
mutta pääsevät lisääntymään vasta 10-vuotiaina. Urokset tappelevat
joskus kiivaasti keskenään.
Sarvikuonot elelevät pääasiassa yksikseen, poikkeuksena emon ja poikasen
muodostama pari.
Sarvikuonojen määrä on vähentynyt häikäilemättömän metsästyksen vuoksi.
Metsästyksellä on tavoiteltu sarvikuonon sarvia, joilla on luuloteltu
olevan erilaisia lääkinnällisiä vaikutuksia.
|
Isosarvikuono (leveähuulisarvikuono) (Ceratotherium simum)
Levinneisyys - Elää pääasiassa Etelä-Afrikassa mutta myös Botswanassa, Namibiassa, Swazimaassa ja Zimbabwessa.
Mittoja - Hartiakorkeus 150 - 180 cm, uroksen ruumis 370 - 400 cm. Häntä 70 cm.
Etummainen sarvi 40 - 150 cm. Taempi sarvi 16 - 40 cm. Paino 1800 - 2700 kg.
Väriltään harmaa.
Elintavat - Päivä- ja yöaktiivinen.
Lisääntyminen - Kantoaika kestää 16 kuukautta, ja poikasia syntyy 2 – 3 vuoden välein.
Elävät 40 – 60-vuotiaiksi.
Ravinto - Heinänlaiduntaja.
Uhanalaisuus - Kaksi alalajia, joista
toinen, zairenisosarvikuono (C. simum cottoni) ehkä jo sukupuutossa ja toista, joka
on etelänisosarvikuono (C. simum simum), jäljellä 11 000.
|
Pensassarvikuono (suippohuulisarvikuono) (Diceros bicornis)
Levinneisyys - Elää ainoastaan pienillä alueilla Kamerunista länteen, rajoittuen idässä Somaliaan ja etelässä Etelä-Afrikkaan.
Mittoja - Hartiakorkeus 137 - 180 cm, ruumis 290 - 375 cm. Häntä lyhyt.
Etummainen sarvi 42 - 135 cm. Taempi sarvi 20 - 50 cm.
Paino 700 - 1400 kg.
Väriltään harmaasta ruskeanharmaaseen, iho karvaton.
Elintavat - Päivä- ja yöaktiivinen. Perusryhmänä naaras ja poikanen, mutta
myös muita ryhmittymiä. Urokset usein yksin ja joskus hyökkääviä.
Lisääntyminen - Kantoaika 15 - 16 kk. Yksi poikanen syntyy kerrallaan,
2 - 4 vuoden välein. Sukukypsyysikä 4 - 5 vuotta, mutta urokset pystyvät
kamppailemaan naaraista menestyksekkäästi vasta 10 vuoden iässä.
Ravinto - Pensaiden ja ruohokasvien lehdet, etenkin hernekasvit kuten akasiat.
Perso suolalle. Juo päivittäin ja tekee juomapaikalle jopa 8 - 25 km vaelluksia.
Uhanalaisuus - Uhanalainen. Vähentynyt voimakkaasti etenkin metsästyksen takia.
Vielä 1960-luvulla koko Afrikan kanta 65 000 yksilöä, nykyisin noin 3 000.
|
Pikkusarvikuono (sumatransarvikuono) (Dicerorhinus sumatrensis)
Levinneisyys - Sumatransarvikuonoja elää Sumatran, Borneon ja Malesian tiheissä metsissä pieninä hajanaisina populaatioina.
Mittoja - Hartiakorkeus lähes 140 cm, pituus 250 - 315 cm. Etummaisen sarven pituus
jopa 38 cm. Paino 600 - 800 kg. Pienin kaikista sarvikuonoista.
Väriltään harmaa, karvoitus pitkää ja harvaa.
Elintavat - Päivä- ja yöaktiivinen.
Lisääntyminen - Kantoaika arviolta 12 - 16 kk. Elinikä noin 32 vuotta.
Ravinto - Riipii ravinnokseen puuvartisia kasveja.
Uhanalaisuus - Erittäin uhanalainen. Jäljellä noin 50 yksilöä.
|
Intiansarvikuono (Rhinoceros unicornis)
Levinneisyys - Elää Intiassa ja sen naapurimaissa.
Mittoja - Aasian suurin sarvikuono. Hartiakorkeus 170 - 200 cm. Uroksen pituus jopa 380 cm.
Häntä 70 - 80 cm. Sarvia yksi ja sen pituus jopa yli 50 cm. Paino 1800 – 2700 kg.
Elintavat - Päivä- ja yöaktiivinen.
Väriltään harmaa, iho karvaton.
Lisääntyminen - Kantoaika 16 kk. Elinikä 45 vuotta.
Ravinto - Pääasiassa heinänlaiduntaja.
Uhanalaisuus - Vaarantunut laji. Intiansarvikuonoja on toukokuun 2007 arvion mukaan 2 575 yksilöä,
joista 2 200 elää Intiassa ja loput Nepalissa.
|
Indokiinansarvikuono (jaavansarvikuono) (Rhinoceros sondaicus)
Levinneisyys - Indokiinansarvikuonoja on esiintynyt enää vain kahdella suojelualueella.
Ujung Kulonin kansallispuistossa, Jaavan saarella Indonesiassa lajia elää vielä 50 – 60 yksilöä.
Cat Tien kansallispuistossa Vietnamissa niitä on ollut muutama, onko enää, ei tiedossa.
Myös Indokiinassa ja Thaimaassa voi olla joku yksilö, tätä ei tiedetä.
Mittoja - Hartiakorkeus jopa 170 cm. Sarvia yksi ja sen pituus 25 cm. Paino jopa 900 - 2300 kg.
Väriltään harmaa, iho karvaton.
Elintavat - Päivä- ja yöaktiivinen.
Lisääntyminen - Kantoaika 166 kk. Yksi poikanen syntyy muutaman vuoden välein.
Ravinto - Puuvartisten kasvien riipijä.
Uhanalaisuus - Erittäin uhanalainen. Maailman koko kanta noin 60 yksilöä.
|
|
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
|
|
|