Itsensä sylkeminen
Siilit harjoittavat merkillistä tointa, jota kutsutaan itsensä sylkemiseksi
taikka vaahdottamiseksi. Ne tuottavat suuret määrät sylkeä, pureskelemalla
jotakin ja levittävät ja sivelevät sitten tämän syljen piikkeihinsä.
Poikasetkin voivat tehdä näin jo ensimmäisenä päivänä pesästä lähdettyään.
Tämän toimen merkitystä ei täysin tiedetä, mutta arvellaan, että
näin siili karkottaa tarkkavainuisia vihollisia kannoiltaan.
Vaaroina liikenne ja pakkanen
Talven pakkasten ohella siilin toinen uhka on liikenne.
Siilien yleisin kuolinsyy on auton alle jääminen.
Erityisesti keväällä jää siiliuroksia runsaasti autojen alle, sillä
liikennettä siili ei osaa väistää. Jos uros mielii löytää naaraita, on sen liikuttava
runsaasti - ja nämä matkat voivat koitua sen kohtaloksi. Siilitytöt eivät sen
sijaan kotikonnuiltaan paljon taivaltele ja siksi ne eivät ole ihan yhtä
suuressa vaarassa.
Siilejä elää liikenteen vaaroista huolimatta
myös ihan kaupunkien keskustoissa, näin myös Helsingissä. Linnanmäen
huvipuistossa siilit jatkavat illanviettoa ihmisten lähtiessä
kotiin iltakymmeneltä.
Suuri siilikantaa heilautteleva tekijä on kesän sää.
Kosteana kesänä on paljon lihavia toukkia, kastematoja ja etanoita energianlähteeksi.
Emo pystyy imettämään poikasia ja itsenäiset lapset kykenevät keräämään talveksi riittävästi
rasvaa.
Lisääntyminen
Siilien pariutumisaika kestää keväästä pitkälle alkukesään.
Varovasti tarkkailemalla voi päästä seuraamaan naaraan ja koiraan
kosintamenoja. Pitkällisen liehittelyn aikana koiras kiertää aivan
naaraan kintereillä tämän torjuessa lähentelyt kääntymällä jatkuvasti
ympäri. Eläimet nuuhkivat toisiaan ja naaras puuskuttaa kaiken aikaa
kuin käyntiin lähtevä vanha höyryveturi. Välillä pari seisoo hetken
ääneti poski poskea vasten ja kohta puuskutus ja piirileikki alkaa uudelleen.
Tällaista touhottamista voi tapahtua tuntikausia, ennenkuin varsinainen
parittelu tapahtuu. Seremonian aikana voi miltei kuulla tantereen tömisevän,
vaikka onkin kyse pienistä eläjistä - ja tapahtuman jälkeen koko ruohikko
on tallaantunut suurelta alalta, ihan kuin jokin suurikin eläin olisi
maannut siinä.
Pesänä toimii suojaisa ja sisustettu lehtikeko.
Kantoaika kestää 5 - 6 viikkoa ja poikueen koko
on 2 - 10, mutta meillä yleisimmin 3 - 6 poikasta.
Poikaset syntyvät juhannuksen jälkeen, usein vasta heinäkuussa.
Siilillä on viisi paria nisiä, joten kymmenenkin poikasen imetys onnistuu.
Vastasyntyneet ovat sokeita ja pulleita, noin 7 cm:n pituisia
vaaleanpunaisia palleroita.
Ihan aluksi piikit ovat ihon alla, mutta jo tunnin kuluttua ne alkavat työntyä
ulos ihosta. Poikasten piikit ovat lyhyitä, pehmeitä ja valkoisia.
Pesästä poikaset lähtevät
kolmen viikon ikäisinä, emoa ne imevät ja seuraavat kuusiviikkoisiksi,
jonka jälkeen alkavat elää omin neuvoin itsenäistä nuoren siilin elämää.
Nuoret siilit hakutuvat pois vanhempiensa pesien luota, uusille
asuma-alueille. Sinne ne jäävät todennäköisesti loppuiäkseen.
Siiliemo on huolellinen äiti, mutta jos sitä häiritään pian synnytyksen jälkeen
se saattaa tappaa ja jopa syödä poikasensa. Kun poikaset ovat 5 päivän ikäisiä,
on tämä alkuajan vaaravaihe ohi - ja emo ei enää hylkää taikka syö poikasiaan,
vaikka sitä häirittäisiinkin. Sen sijaan häiritty naaras voi kuljettaa poikasensa
toiseen pesäpaikkaan, jos epäilee niiden olevan vaarassa.