Tunturisuden sivut

SIMPANSSI (Pan troglodytes) - (Blumenbach, 1775)

Simpanssin tieteellisessä nimessä Pan viittaa metsän jumalaan. Isoihmisapinat (Hominidae) on kädellisten lahkoon (Primates) kuuluva nisäkäsheimo, johon kuuluu neljä sukua: ihmiset, simpanssit, gorillat ja orangit. Simpanssien suvun toinen laji on simpanssi - toinen on kongonsimpanssi. Simpanssilla on neljä alalajia, kaikki nykyisin uhanalaisia.

Simpanssi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright William Warby

Ominaisuuksia

Simpanssien paino on 30 - 60 kg - urosten pituus 160 cm, naaraiden hieman vähemmän, eli 130 cm. Tumma karva peittää kauttaaltaan simpansseja muuten, mutta kasvot, sormet, varpaat ja kämmenet ovat paljaat. Simpanssit ovat voimiltaan hyvin vahvoja, ja vaikka ne ovat ihmistä pienempiä, on niillä arvioitu olevan moninkertaiset voimat tavalliseen ihmiseen verrattuna.

Simpanssin vartalo on tanakkarakenteinen ja rotevarintainen. Sen käsivarret ovat voimakkaat ja ulottuvat polviin saakka. Otsa on matala, nenä lyhyt ja leveä, korvat suuret ja ulkonevat.

Simpanssin sormet ja varpaat ovat pitkät, paitsi peukalo, joka on varsin lyhyt. Sekä peukalot että isovarpaat ovat simpansseilla asettuneet vastoin muita sormia ja varpaita, mikä mahdollistaa vankan puristusotteen. Isovarvas on pitkä ja voimakas ja kun se on tyvestään syvälti erillään muista varpaista, joita tyvinahka yhdistää toisiinsa - se mahdollistaa erittäin lujan ja voimakkaan puristuksen ja tartunnan.

Simpansseissa on niiden alalajin ja alueellisen sijoittumisen mukaisesti ulkonäöltään toisistaan jonkin verran poikkeavia yksilöitä. On mustempia ja vaaleampia simpansseja, eräillä on pitkä ja ihan jakaukselle kääntyvä tukka, toiset ovat kaljupäisiä. Joillakin simpansseilla voi olla puiska poskiparta - toiset taas ovat ihan parrattomia.

Simpanssi
Simpanssi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat Copyright Terrell Woods

Alalajit

P. troglodytes verus (läntinen) - Tavataan Afrikan länsiosissa yhteensä yhdeksästä maasta. Arviolta 21000 - 55 000 yksilöä käsittävästä populaatiosta suurin osa elää Norsunluurannikolla ja Guineassa.

P. t. troglodytes (keskinen) - Elää kuudessa Keski-Afrikan maassa. Populaation kooksi arvioidaan korkeintaan 115000 yksilöä. Elinvoimaisia kantoja on vain alueilla, joilla on laajoja koskemattomia metsiä. Nuorena vaalea-, vanhempana mustanaamainen, suun seutu ja kulmakarvat valkoiset. Täysi-ikäisillä koirailla pitkä, suippo ja vaaleanharmaa leukaparta.

P. t. schweinfurthii (itäinen) - Esiintyy seitsemän maan alueella Keski-Afrikan tasavallasta ja Kongon demokraattisesta tasavallasta itään. Yksilöitä on todennäköisesti jäljellä noin 13 000.

P. t. vellerosus - Viimeisimmän tieteen kuvaaman alalajin vellerosus elinalue ulottuu Niger-joelta Kaakkois-Nigeriasta Sanaga-joelle Kameruniin. Yksilömäärää ei tiedetä.

Simpanssilapsi

Pikkusimpanssi tutkimusmatkoillaan.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Andy2580

Simpanssi

Elämää puissa

Apinoista tulevat mieleen puut - ja apinat rimpuilemassa ja roikkumassa puiden oksista. Simpanssitkin viettävät puolet ajastaan puissa. Niissä ne liikkuvat tarvittaessa hyvin nopeasti ja taidokkaasti, akrobaattien tapaan oksalta oksalle, kaikkia neljää raajaansa käytellen.

Varsinkin nuoret simpanssit suorittavat puissa rimpuillessaan varsinaisia taitotemppuja. Kun simpanssit pelästyvät, tai niillä on kiire, ne käyttävät pääasiallisesti pitkiä käsivarsiaan.

Tavallisimmin simpanssit puissakin liikkuvat varsin varovaisesti ja hitaasti, jääden välillä pitkiksi ajoiksi niille sijoilleen - syömään, ja tarkkailemaan ympäristöä.

Kun ne häiritsemättä etsivät ravintoa puun latvasta ja haluavat laskeutua alemmalle oksalle, ne menettelevät silminnähtävän varovaisesti.

Ensiksi ne tarttuvat lujasti molemmin käsin siihen oksaan, jolta aikovat laskeutua ja laskevat ruumistaan hitaasti alaspäin, kunnes toinen jalka tavoittaa oksan alempaa - sen kestävyyttä huolekkaasti koetellen. Sitten vasta simpanssi siirtää toisenkin jalkansa alemmalle oksalle, ja tuntiessaan lopultakin olevansa varmalla pohjalla, irroittaa se kätensä ylhäältä ja ottaa nopeasti uuden otteen alempaa.

Yleensä simpanssi pyrkii pitämään puussa ollessaan myös käsillään kiinni jostakin oksasta, ainakin toisella kädellä - alla olevan oksan tukevuus ei riitä. Tästä voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että simpanssi ei ole yhtä kotonaan puussa, kuin gibbonit ja muut alemmat apinat.

Puussa simpanssit viettävät myös yönsä. Jokainen yksilö rakentaa lehvistä itselleen jonkinlaisen makuusijan. Koko lauma nukkuu joko samassa puussa, tai ihan vierekkäisissä puissa. Simpanssi ei koskaan laadi yösijaansa gorillan tapaan maahan. Simpanssin nukkumisasento puunoksilla on samanlainen, kuin gorillan ja orangin. Se ojentautuu selälleen taikka kyljelleen ja taivuttaa käsivartensa tyynyksi päänsä alle.

Levinneisyys

Simpansseja tavataan Länsi- ja Keski-Afrikasta - Norsunluurannikolta lännessä aina Tansaniaan asti idässä. Ne elävät siellä erilaisissa maisematyypeissä, savanneilta trooppisiin metsiin ja aina korkeiden vuorten alarinteille asti.

Eniten simpansseja elää Gabonissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Kamerunissa ja Norsunluurannikolla. Pieniä hajanaisia häviämisvaarassa olevia populaatioita on Senegalissa, Malissa, Angolan Cabindassa, Päiväntasaajan Guineassa ja Sudanissa. Kannat ovat pienentyneet rajusti Ghanassa, Guinea-Bissaussa, Nigeriassa, Burundissa ja Ruandassa.

Simpanssit ovat jo hävinneet kokonaan Gambiasta, Burkina Fasosta, Beninistä ja mahdollisesti myös Togosta.

Simpanssi

Simpanssin kasvot, tunteet ja eleet

Simpanssin kasvoissa ja koko olemuksessa voisi sanoa olevan ihmismäisen inhimillisyyden ohessa tiettyä tahatonta koomisuutta, mikä on suuresti lisännyt sen suosiota ja ikäänkuin positiivista imagoa. Toisaalta simpanssin kasvoja ja koko olemusta leimaa tietynlainen vakavamielisyys, joka antaa tälle eläimelle arvokkuutta ja viisauden leimaa - ainakin silloin, kun simpanssi on rauhallinen.

Suuttunut ja suoranaisen raivokohtauksen saanut simpanssi näyttää avoimine kitoineen ja suurine hampaineen pelottavalta - ja se voikin olla hyvin vaarallinen, sillä sen ruumiista suuri osa on lihasmassaa. Simpanssien tunne-elämästä kertoo myös se, että ne voivat masentua vakavasti.

Tiedetään simpanssin poikasen jääneen suremaan kuolleen emonsa viereen - ja kuihtuneen syömättömänä itsekin pois, vaikka olisikin ikänsä puolesta kyennyt jo hankkimaan ruokansa.

Elintavat

Simpanssit ovat hyvin sosiaalisia eläimiä ja ne elävät yhteisöissä, joissa on tavallisimmin 20 - 150 jäsentä. Silti ne liikuskelevat enimmän aikaa pienempinä ryhminä, etenkin, kun isommat yhteisöt aika-ajoin eri syistä hajoavat pienemmiksi. Näissä simpanssiyhteisöissä on monimutkaiset, sisäiset rakenteet ja tarkka hierarkia. Urokset ovat melkeinpä aina paremmassa asemassa, kuin lauman naaraat.

Laumoissa yksilöt yrittävät saada parempaa asemaa, liittoutumalla muiden kanssa ja ikäänkuin politikoimalla. Johtajana laumassa toimii uros, useampien muiden urosten tukemana. Usein nämä urokset voivat olla veljeksiä. Lauman johtajaksi pääseminen edellyttää simpanssilta suuria sosiaalisia taitoja - ja se on useinkin vuosien kärsivällisen ja systemaattisen odotuksen ja toiminnan tulosta.

Reviiri

Simpanssit hallitsevat omia alueitaan ja partioivat oman reviirinsä reuna-alueilla säännöllisesti. Jos vieraita simpansseja tavataan näillä raja-alueilla, ne voidaan tappaa - naaraat myös. Tämä perustuu ravintovarojen ikuiseen niukkuuteen, jolloinka näiden rajallisten ravintoresurssien käyttöön ei voida antaa mahdollisuutta muille, kuin oman lauman jäsenille. Näitä rajoilla tapahtuvia yhteenottoja on kuvattu osuvasti rajasodiksi. Niissä on primitiivisinä nähtävissä samoja piirteitä, kuin ihmisillä omien maidensa rajoilla käymissä sodissa.

Simpanssit käyttäytyvät toisinaan muutenkin myös aggressiivisesti. Urosten tiedetään tappaneen sekä poikasia että toisia uroksia. Oleilupaikkoina ovat puut ja maa - molemmissa ollaan suunnilleen puolet ajasta. Liikkuminen tapahtuu tyypillisimmillään nelinraajoin, mutta lyhyitä kävelyjä simpanssit tekevät kaksinkin jaloin.

Lisääntyminen

Simpanssit ovat, toisin kuin muut ihmisapinat, promiskuiteettisia - niillä on valikoimattomia sukupuolisuhteita eri partnereiden kanssa. Ihmisten tapaan niillä ei ole tiiviitä perheitä parisuhteineen, mutta eivät ne myöskään parittele holtittomasti kiima-aikojen ulkopuolella.

Simpanssien kantoaika on kahdeksan kuukautta. Naaras saavuttaa sukukypsyyden 13 - 14-vuotiaana. Se synnyttää poikasia yleensä 5 - 6 vuoden välein. Yksi naaras synnyttää elinaikanaan tavallisesti 4 - 5 poikasta. Niistä usein vain kolme selviää aikuisiksi. Poikasia hoidetaan noin nelivuotiaiksi, mutta ne voivat olla emostaan riippuvaisia jopa 10-vuotiaiksi asti. Simpanssit voivat vankeudessa saavuttaa 50 vuoden iän. Luonnossa ne saavuttavat 40 vuoden iän.

Simpanssilapsen ensi vuodet

Simpanssinpoikanen kasvaa ja kehittyy varsin hitaasti. Kolmannelle ikävuodelle asti se saa olla emonsa rinnoilla, sitten se opetetaan kävelemään. Kävely tapahtuu tietysti simpanssien tapaan nelinryömin, käsien rystysillä maasta tukea ottaen.

Osan opeistaan simpanssinkin poikanen voi saada omilla kokeiluillaan, yrityksen ja erehdyksen ja onnistumisen kautta. Suurin osa opeista tulee vanhemmilta - tärkeimmät ja vaikeimmat opit kaikki. Niinpä esimerkiksi työkalujen käytön se oppii, seuraamalla tarkoin vanhempiensa työkalujen käyttöä - alkaen sitten itse harjoitella samaa taitoa.

Simpanssi syömässä

Tutkimuksissakin on todettu, että simpanssit kykenevät siirtämään kulttuuriaan hyvin tarkasti ja tietoisesti - ne ovat hyviä opettajia ja hyviä oppilaita. Simpansseissa erityisesti hvyin nuoret omaavat vilkasta ja nopeaa älyä ja kykyä uuden oppimiseen. Vaikuttaisi siltä, että vanhemmiten simpanssit ikäänkuin taantuvat - tai jolleivat taannu, niin ne vaikuttavat ainakin yhä tylsemmiltä ja välinpitämättömämmiltä.

Simpanssi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tambako the Jaguar

Ravinto

Simpanssit ovat sekaravinnon käyttäjiä, joten ravintoon kuuluu mitä erilaisimpia kasviksia ja pieniä eläimiäkin. Hedelmät, kasvien lehdet, erilaiset mukulat ja pähkinät, hunaja - kuten myös hyönteiset ja pienet nisäkkäät kuuluvat ravintolistalle. Nisäkkäisiin kuuluvat antiloopit, joita saalistetaan laumana - sekä toiset kädelliset.

Pienemmistä apinoista erityisesti gueretsat ovat simpanssien saalistamia eläimiä. Pikkuapinoita voidaan lähteä saalistamaan suunnitelmallisesti, hyvällä strategialla ja taktiikalla - eli ei vain silloin, kun pikkuapina sattuu ilmestymään näkösälle. Simpanssit voivat käyttää gueretsoja metsästäessään saartorenkaita - joissa osa simpansseista kiertää gueretsojen taakse, muiden ajaessa gueretsat sitten tällaiseen saartoansaan. Tällainen yhteismetsästys vaatii siihen osallistuvilta simpansseilta varsin kehittynyttä, yhteistä, suunnitelmallista toimintaa. Miten simpanssit metsästävät, vaihtelee alueittain eri simpanssikulttuureissa.

Osan saaliistaan simpanssit jakavat - muille uroksille siksi, että näistä saataisiin luottoystäviä ja naaraille siksi, että näiltä voitaisiin saada etuuksia. Tällaista saaliin jakamista pidetään yhtenä inhimillisen kulttuurin syntyyn johtavana toimena.

Tutkimus

Simpansseja, niiden elämää ja käyttäytymistä on tutkittu runsaasti. Simpansseista tiedetään siten varsin paljon. Tutkimusten mukaan simpanssit pystyvät oppimaan parista sadasta viittomasta koostuvan viittomakielen, muodostamaan uusia lauseita ja opettamaan viittomakieltä jälkeläisilleen.

Nämä tutkimustulokset ovat herättäneet kiistoja, eivätkä kaikki ole pitäneet simpanssien viittomakieltä ihmisten kielen kaltaisena. Simpanssien kielentutkimuksen tärkeä pioneerihenkilö on ollut esimerkiksi Washoe-nimisen simpanssin parissa työskennellyt Roger Fouts.

Simpanssi

Älykkyys

Älykkyys voi olla vaikeasti määriteltävä käsite, etenkin eläimillä, mutta joka tapauksessa simpansseja on totuttu pitämään älykkäinä eläiminä. Ja mitä enemmän niitä on tutkittu, sitä älykkäämmiksi ne on havaittu.

Juuri tämä simpanssien ihmismäisyys ja älykkyys on se seikka, joka on pitänyt yllä ihmisen herpaantumatonta mielenkiintoa erityisesti simpanssia kohtaan.

Työkalujen käyttö

Älykkyydestä kertoo se, että simpanssit osaavat käyttää apuvälineitä mm. ruoanhankkimiseen, itsensä ja toistensa hoitamiseen sekä viestimiseen. Työkaluja simpansseilta on tavattu eri alueilla yhteensä noin 20.

Erilaisiin työkaluihin kuuluvat oksat ja kivet. Niillä onnistuu hyvin vaikkapa pähkinän kuoren murskaaminen. Simpanssit etsivät tarvitsemiaan kiviä - ja kuljettavat niitä sitten sinne, missä kulloinkin tarvitsevat. Näin työkaluna käyttämäänsä kiveä eivät simpanssit suinkaan siitä sitten viskaa vitikkoon - vaan ne asettavat sen huolekkaasti sijoilleen ikäänkuin työkaluvarastoon, ja muistavat sen paikan myöhemminkin.

Termiittejä simpanssit kaivelevat niiden koloista esille tikuilla. Tähän ei suinkaan sovi tikku kuin tikku - vaan tikun on oltava juuri sopivan pituinen ja paksuinen. Tällaisen tikun simpanssit löytävät - ja vieläpä tikun sitten karsivatkin, jos siinä on haarautuvia oksia. Ne osaavat myös käyttää suuria oksia ja keppejä aseinaan ja puolustautumiseen.

Tyttösimpanssit kehittyvät poikia varhemmin työkalujen käyttöön. Tässä näillä sukupuolilla eroa on parisen vuotta. Pojilla aikaa kuluu tässä nuoruuden vaiheessa enemmän puissa rimpuiluun - mikä taas valmentaa niitä tuleviin metsästysretkiin.

Vanhimmat löydetyt todisteet simpanssien käyttämistä kivityökaluista ajoittuvat 4 300 vuoden päähän. Simpanssien on todettu osaavan käyttää eräitä kasveja lääkinnälliseen tarpeeseen.

Ugandalaiset simpanssit pistelevät usein poskeensa Trichilia rubescens -kasvin lehtiä ja niiden kyytipoikana multaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että lehtien ja mullan yhdistelmä torjuu malarialoista. Apinat siis lääkitsevät itseään. Kokeet paljastivat, että lääkekasvi ei tehoa ilman mullasta saatuja lisäaineita.

Simpanssitutkija Brehm on todennut kauan aikaa sitten:

"Olen vuosikausien aikana saanut olla simpanssien seurassa ja tarkkailla niitä. Sellaista apinaa ei voi käsitellä kuin eläintä, sen kanssa on seurusteltava ihan samoin, kuin ihmisen kanssa. Kaikista sen omituisuuksista huolimatta sen olemuksessa ja käyttäytymisessä on niin paljon inhimillistä, että melkein unohtaa sen olevan eläimen".

Simpanssien kyky tajuta kauneutta

Simpanssien estetiikan tajuakin on tutkittu. Leena Vilkan mukaan simpansseilla on tietoisuutensa perustalta kyky subjektiivisiin kokemuksiin. Siksi on perusteltua uskoa, että simpanssit kokevat myös esteettisiä elämyksiä, muiden tunne-elämysten rinnalla. Simpansseille on opetettu piirtämistä.

Piirtävistä simpansseista tiedetään, että ne todellakin haluavat piirtää ja maalata. Ne ihan kerjäävät hoitajiltaan kyniä ja paperia. Uraauurtavan simpanssitutkijan Jane Goodallin mukaan moraaliselle eriarvoisuudelle ihmisten ja simpanssien välillä ei ole perusteita. Olisimmeko esteettiseltä luonteeltamme erilaisia? Se ei tunnu uskottavalta.

Simpanssien on mm. todettu ihailevan auringonlaskua. Niillä siten mitä ilmeisimmin on kyky kokea esteettistä nautintoa, ihan kuten meillä ihmisilläkin.

Banaanitesti

Simpanssien kykyä ratkoa ongelmia on tutkittu mitä moninaisimmin testein. Ihan alkuaikojen eräs testi, jonka suoritti saksalainen Köhler, oli varsin yksinkertainen - eikä siinä tarvittu mitään nykyajan huipputeknologiaa.

Ensin ripustettiin banaaneja sisältävä kori nuoralla kattoon, jolloin simpanssit pääsivät kiipeämällä herkkuihin käsiksi. Sitten tehtävä vaikeutui, sillä banaanikori laitettiin heijaamaan niin, että se vuoroin läheni ja loittoni häkistä sitä vaanivia simpansseja. Eräs simpanssi yritti kurottamalla saada kiinni korista, mutta ei onnistunut. Toinen keksi lähteä kiipeämään pitkin seinää, ja sai sielä napatuksi kiinni koriin.

Seuraavaksi kori nostettiin niin ylös kattoon, että simpanssit eivät edes hyppäämällä yltäneet kiinni koriin. Pianpas simpanssit olivatkin jo latomassa korin alle laatikoita, sitä enemmän, mitä ylemmäksi koria nostettiin - ja ylsivät näin laatikoiden päältä kiinni koriin.

Tämän banaanitestin jälkeen testit simpanssien tutkimisessa ovat huomattavastikin muuntuneet ja vaikeutuneetkin.

Simpanssi ja ihminen

Simpanssit ovat läheisempää sukua ihmiselle kuin gorillalle, ne ovat ihmisen lähimpiä sukulaisia eläinkunnassa - bonobojen ohella.

Simpanssin ja ihmisen genomit ovat ei-monistuneilta osilta lähes 99%:sti identtiset. Molempien lajien geenien toiminta on myös hyvin samanlaista ja niiden tuottamat proteiinit ovat oleellisesti samoja. Myöskään kromosomien järjestymisessä ei ole kovin paljon eroa. Tästä syystä on pitkään pohdittu miksi lajit ovat kuitenkin niin erilaiset sekä ulkoisesti että älyllisiltä kyvyiltään.

Ero saattaa löytyä kopioluvultaan poikkeavista genomin alueista, koska niissä tapahtuu perimän muutoksia kaikkein nopeimmin. Tutkijat toivovat geneetikkojen ja biologien suuntaavan kiinnostustaan näille alueille.
(YLE Tiedeuutiset)

Toki ihminen ja simpanssi eroavat toisistaan ulkomuodoltaan, mutta siltikin simpanssin kasvojen piirteet sekä koko olemus on varsin ihmismäinen, ja ainakin ihmismäisempi, kuin muiden apinoiden. Varsinkin nuorella simpanssilla ja pienellä ihmislapsella yhdennäköisyys on selvempi.

Iän kasvaessa simpanssi saa piirteitä ja ominaisuuksia, jotka ovat apinoille ominaisia, mutta ihmiselle vieraita. Ihan samoinhan ihmisvauvakin kasvaessaan alkaa saada enemmän ihmismäisiä piirteitä, ja aikuinen ihminen on mittasuhteiltaankin varsin toisenlainen, kuin vauva.

Ihmisen ja simpanssin tiet erosivat 6 mvs

Kansainvälisessä tutkimuksessa verrattiin ihmisen ja kolmen kädellisen: simpanssin, orankin ja makakin genomeja keskenään. Erityiskiinnostuksen kohteena olivat perimän palasten kahdentumat tai useammat monikerrat. Kaikki neljä lajia polveutuvat esivanhemmasta, joka eli noin 25 miljoonaa vuotta sitten.

Makakiin johtava linja erosi muista ensimmäisenä, kolmen muun lajin yhteinen esivanhempi eli 12-16 miljoonaa vuotta sitten.

Ihmisen ja simpanssin tiet erosivat noin kuusi miljoonaa vuotta sitten, gorilla erosi näistä kahdesta lajista pari miljoonaa vuotta aiemmin.

Ihmisen, simpanssin ja gorillan yhteisessä esivanhemmassa, joka eli noin 10 miljoonaa vuotta sitten, tapahtui jostain syystä poikkeuksellisen vilkkaasti perimän dna-rihman segmenttien kahdentumista.

Siksi ihmisellä ja simpanssilla on edelleen perimässään enemmän samoja moninkertaisia genomin alueita kuin kummallakin on erikseen lajilleen ominaisia moninkertaistumisia.
(YLE Tiedeuutiset)

Simpanssit tunnistavat kasvoja aivoissaan samaan tapaan kuin ihmiset

Simpanssit käyttävät lajitovereiden kasvojen tunnistamiseen samoja aivojen alueita kuin ihmiset, osoittaa Yhdysvalloissa Yerkesin tutkimuskeskuksessa tehty tutkimus. Erojakin löytyy mutta osa niistä selittynee kokoerolla: simpanssin aivot ovat kooltaan noin kolmannes ihmisen aivoista. Kyseessä on ensimmäinen simpanssin aivojen kuvaus kasvojen tunnistustehtävän aikana.

Käyttäytymisen tasolla on aiemmin selvitetty miten simpanssit tunnistavat lajitovereiden kasvot. Tutut yksilöt tunnistetaan hyvin ja se muistuttaa ihmisten toimintatapaa. Koska simpanssit ovat lähimpiä sukulaisiamme, etsittiin tutkimuksessa tietoa missä kohdissa simpanssien aivojen toiminta poikkeaa ihmisen aivoista tätä tehtävää tehdessään.

Näin saadaan tietoa siitä mikä on ihmiselle ominaista, mikä on kehityshistoriallisesti vanhempaa eli yhteistä molemmille lajeille.
(YLE Tiedeuutiset)

Simpanssi voitti ihmisen muistitestissä

Japanilaisessa tutkimuksessa on todettu, että nuoret simpanssit kykenevät voittamaan aikuisen ihmisen numeroiden muistamisessa. New Scientistin mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta, kun simpanssi on voittanut ihmisen kognitiivisessa tehtävässä. Aikuiset simpanssit menestyivät testissä joko ihmisiä heikommin, taikka yhtä hyvin, kuin ihmiset. Tässä testissä simpanssit hyödynsivät valokuvamuistiaan.

Luonnossa simpanssit voivat luultavasti hyödyntää valokuvamuistia paikallistamalla hedelmät yhdellä vilkaisulla sekä suunnittelemalla reitit pitkin puun oksia hedelmien luo. Tutkijat sanovat, että simpanssien älykkyyttä aliarvioidaan jatkuvasti.
(Tekniikka&Talous)

Simpanssi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tambako the Jaguar

Konsertit ja huutoäänestykset

Simpanssit harrastavat yhteiskonsertteja, joiden merkitystä ei aina täysin osata selittää. Äänillä voidaan yrittää pitää viholliset loitolla, taikka niillä vain rohkaistaan muita oman lauman jäseniä.

Konsertti voi alkaa iltapäivällä ja jatkua pienin tauoin jopa seuraavaan aamuun asti. Erään, ilmeisesti tästä konsertoinnista kyllikseen saaneen mukaan, äänenpito simpansseilla tällöin on sanoinkuvaamatonta. Siihen kuuluu murinaa, ähkimistä, haukuntaa, valitushuutoja ja jopa kikatusta - mistä lopputuloksena on mitä täydellisin hornan meteli!

Konsertin aloittaa aina yksi simpanssi - ja kohta siihen yhtyvät muut. Yleisin aika konsertoinnille on hämärän illan taikka aamun aika. Ken joutuu yrittämään nukkumista lähellä tällaista konserttiriehaa pitävää simpanssilaumaa - ei varmaankaan ole kuulemaansa loputtoman pitkään tyytyväinen. Simpansseilla on havaittu myös eräänlaisia huutoäänestyksiä. Tällöin koko lauma voi paheksuvilla äänillään ilmoittaa lauman johtajalle erimielisyytensä - ja näin johtaja joutuu taipumaan lauman tahtoon.

Simpanssi

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Insomnia Cured Here


Lex Barker esitti viidessä elokuvassa Tarzania - seuranaan simpanssi Cheeta.

Cheeta - Tarzanin simpanssi

Menneiden vuosikymmenten suursankari elokuvissa ja tv-sarjassa oli Tarzan. Tärkeä hahmo Tarzanin apulaisena oli simpanssi, Cheeta. Edgar Rice Burroughsin kirjoissa, joihin nämä elokuvat ja tv-sarja perustuivat, ei simpanssia ollut lainkaan. Kirjoissa Cheetan sijaan esiintyi Nkima, joka oli marakatti. Vuosien mittaan Cheetaa näyttelivät useat eri simpanssit. Samassakin elokuvassa Cheetana saattoi esiintyä useampia simpansseja, kohtauksen vaatimusten mukaisesti.

Ham - astronautti

Simpanssi avaruudessa

Simpanssi on ollut myös hyvin merkittävästi mukana avaruuden valloittamisessa. Ensimmäinen avaruuteen lentänyt kädellinen oli simpanssi ja tämä avaruuslento tapahtui tammikuussa vuonna 1962. Lento kesti 16 minuuttia, paluu tapahtui onnellisesti - ja astronauttisimpanssi Ham elikin vielä lentonsa jälkeen 21 vuotta.

Vesiputousnäytökset ja tanssishowt

Simpansseilla on huutokonserttien ohella muitakin, rituaalimaisia käyttäytymisen muotoja. Niihin kuuluvat riehumisnäytökset vesiputouksilla. Näissä näytöksissä yleensä aikuiset urokset pyörittelevät ja viskovat kiviä, istuen välillä pitkiä aikoja aloillaan, tuijottamassa putousta. Tanssishowt, etenkin ukkosen ja sateen yhteydessä, ovat yksi näitä simpanssien rituaaleja.

Tansseissakin urokset ovat tähtiä, naaraat istuvat yleisönä. Urokset hyppivät ympäriinsä, huutavat käsiään heilutellen ja paukuttavat välillä vanhoja puunrunkoja. Joku on tässä huomannut samankaltaisuuden eräiden alkuasukkaiden menoihin, joissa vain miehet tanssivat - ja naiset istuvat sivummalla ihailevasti seuraamassa.

Tästä on tehty sellainenkin johtopäätös, että tanssi on ollut alunalkaen vain miehille kuuluva etuoikeus, josta nainen on päässyt vähitellen osalliseksi - kuten niin paljosta muusta, mikä on alun alkaen kuulunut vain miehille.

Lähteinä
Homunculus: Simpanssi (Pan troglodytes)
YLE Tiedeuutiset - Simpanssit tunnistavat kasvoja aivoissaan samaan tapaan kuin ihmiset.
YLE Tiedeuutiset - Ihminen, simpanssi, oranki ja makaki genomivertailussa ensimmäisen kerran.
Tekniikka&Talous - Simpanssi voitti ihmisen muistitestissä.
Tekniikka&Talous - Simpanssi ei maksimoi voittoja.
Tiedelehti - Simpanssit torjuvat malariaa.
Leena Vilkka - mitä on eläinestetiikka?
WWF Suomi - simpanssi
Uusi suuri eläinkirja - WSOY
Eläinten Maailma; Otava; vuodelta 1954
Kädelliset