Kuvassa yllä Itsenäisyyspäivän viettoa Käkisalmen torilla.
Käkisalmi 6.12.1942.
Sirpaleita ja tunnelmia Suomen talvi- ja jatkosodasta
Pieniä sirpaleita ja tunnelmia SA-kuvien myötä viime sodistamme.
Sumutusharjoitus. Everstiluutnantti Susitaival ja komentaja Göransson seuraamassa.
Äänisjärvi 16.6.1942.
Vänrikki piiputtelutauolla huhtikuussa 1942.
International-telatraktori työssä Karmanlammen huoltotiellä.
Alakurtti (Salla) - Vilmajoki, lokakuussa 1941.
Saunaa rakennetaan 23.8.1941.
Sota-ajan saunakulttuuria
Rintamaoloissa saunominen oli sotilaille tavattoman tärkeää. Ei ollut sellaista paikkaa
eikä tilannetta, etteikö olisi ehditty rakentaa jonkinlainen sauna ja saunoakin taisteluiden lomassa.
Kun tulilinjalta siirryttiin taaemmaksi lepovuoroon, mentiin aina ensimmäiseksi saunaan.
Joissakin saunoissa kylvettiin lähes kellon ympäri - mutta kuitenkin aamukuudesta iltakymmeneen.
Kylpijöitä riitti tungokseen asti, sillä olivathan rintaman läheisyydessä olevat saunat yleensä kooltaan pieniä
ja miehiä oli runsaasti.
Luonnollisesti sotilaat aina uuteen paikkaan siirtyessään tarkistivat, oliko seuduilla vielä ehjiä
saunoja. Jos sodan myllerryksistä eheäksi jäänyt sauna löytyi, sehän oli sotilaille todellinen aarre.
Vihollisen puolelta läydetyistä "ryssänsaunoista" ei aina pidetty, sillä niiden sanottiin jopa
haisevan kamalalle, ja siksi oma sauna rakennettiin heti kun ehdittin.
Jos saunoja ei ollut, niin niitä rakennettiin ja vauhdilla. Saunoja voitiin kyhäillä jo olemassa oleviin
rakenteisiin, mutta niitä myös rakennettiin uusia alusta loppuun. Saunoja rakennettiin joskus junavaunuihinkin.
Saunaviritelmiä
oli tyyliltään hyvin erilaisia aina paikan ja mahdollisuuksien mukaan.
Toista ääripäätä edustivat hienot hirsisaunat ja toisessa ääripäässä olivat
osittain maan sisään kätkeytyvät korsusaunat, joissa hirsien ohella käytettiin rakennusaineina ja naamiointiin
kaikkea mahdollista, maasta ja oksista lähtien.
"Sauna tunnissa pystyyn ja kahdessa tunnissa löylykuntoon". Sotilaita varten oli kehitetty myös levyistä
kasattavia pikasaunoja, jotka olivat tunnissa pystyssä ja kahdessa tunnissa löylykunnossa.
Hirsinenkin sauna kohosi parissa päivässä, sillä joukoissa oli aina mukana myös kirvesmiehiä, joilta
rakennushommat käyttivät.
Sota-aikoina saunomisella oli puhdistautumisessa, joka terveyden ylläpidonkin kannalta
noissa vaikeissa olosuhteissa oli äärimmäisen tärkeää, merkittävä sijansa.
Sota-ajan saunoissa oli erityissaunojakin, kuten täisaunat, joissa täit ja muut syöpäläiset saivat kuumaa kyytiä.
Täit levittävät vaarallista kulkutautia, pilkkukuumetta, joka satojen vuosien aikana
on aiheuttanut eri maiden armeijoille suuret menetykset. Täit voitiin tuhota vaatteista kuumakäsittelyllä, mihin riitti hyvin yli 70 asteiseksi lämmitetty sauna.
Saunottu ei vain taisteluiden ja asemasodan lomissa, vaan saunomassa käytiin
aina myös silloin, kun lähdettiin lomille.
Korsusaunat
Saunoista saatiin turvallisia tekemällä ne korsujen tapaan mahdollisimman syvälle maan sisään.
Turvallisuus oli tärkeää ja sijoituksessa otettiin huomioon vihollisen puolelta tulevat keskitykset.
Tällaisen korsusaunan ei tarvinnut kestää vuosikymmeniä, ja siksi se rakennettiin raakatukeista.
Koko rakennelma peiteltiin ja kätkettiin maastoon mahdollisimman hyvin.
Korsusaunat olivat yleensä varsin pieniä. Tuollaiseen 12,5 neliömetrin tilaan mahtui
lauteille kerrallaan kymmenkunta miestä.
Uusi sauna 5.DE:llä Uutujärven rannassa - sisäkuva saunakamarista: makuulavat ja pöytä -
Uutujärvi 31.5.1942.