|
Venäjän ja Karjalan sudet.
Suomen susikannalle Venäjä on tärkeä - Karjalan tasavallan ja Pietarin alueella
elää yhteensä ehkä jonkin verran alle tuhat sutta.
Venäjän Karjalassa susia on vain noin 350.
Määrä tuolla itärajankin takana lähialueillamme on siis kuitenkin
aika pieni. Asiantuntijoitten
mukaan juuri meidän rajamme läheisyydessä Venäjän puolellakin susien määrä on
1900-luvun loppupuolella alentunut. "Venäjän Karjalan susikanta on 20
vuodessa taantunut kolmanneksella 620 sudesta 420:een", arvioi professori
Pjotr Danilov Petroskoista vuonna 1998.
Ja sudet Venäjän Karjalassa ovat tästä edelleen 2000-luvulle tultaessa vähentyneet,
sillä vuonna 2005 Suurpedot.fi-sivusto arvioi tämän alueen susien määräksi enää 350.
Yhteys Venäjän susikantaan aiheuttaa sen, että omatkin sutemme, jotka
ovat tätä samaa venäläistä susikantaa - jäävät asustelemaan maahamme tultuaan
itärajalle, jossa niitä pidättelee myös erämainen luonto.
Susiamme on laskettu vuodesta 1978. Suomen susia on laskettu tarkoin vuodesta 1978 lähtien - tuolloin susien määrä oli jonkin verran yli sata. Saman vuosikymmenen alussa susia oli vain runsaat kymmenen. (Katso taulukko susimäärämme kehityksestä). Suomen susimäärän yksilöluvun määrittämisen tekee erityisen vaikeaksi se, että sudet asustavat itärajalla ja liikkuvat yli rajan myös edestakaisin. Itärajalla Suomen puolella asuvan susilauman reviiristä voi osa olla Venäjän puolella. Tämän lisäksi ovat yksittäiset, satunnaiset yli rajan kuljeskelevat sudet. Itärajan takaa sudet pyrkivät asuma-aluettaan ja reviirejään laajentaessaan ja etsiessään siirtymään kohti Suomea. Liikettä yli rajan on molempiin suuntiin, myös Suomen puolelta takaisin Venäjälle. Itärajalta muualle Suomeen sudet vaeltavat pitkin ikivanhoja vaellusreittejään - joista yksi kulkee pitkin Suomenselkää. Jopa Turun saaristoon asti ovat joskus sudet vaeltaneet - eräät sudet ovat voineet käydä lähellä Ahvenanmaatakin 1980-luvun alkupuolella. Uusia seutuja ja uusia laumoja etsiessään ja paria itselleen hakiessaan sudet, hyvin usein yksinäiset urossudet, vaeltelevat ja voivat tällöin liikkua sellaisten seutujen poikki, joilla ei tavallisesti elä susi. Poronhoitoalue. Sudesta puhuessamme emme voi ohittaa erästä tärkeätä kartalle piirrettävää rajalinjaa, joka määrittää poronhoitoalueen eteläisimmän rajan Suomessa. Poronhoitolaki vuodelta 1948 määrittää poronhoitoalueeksi pohjoisimman Suomen - tällä alueella asuva Suomen kansalainen ja paliskunta voivat olla poronomistajia. Tuon lain mukaisesti poronhoitoalueen eteläinen raja kulkee linjalla Kiiminkijoki-Puolanka-Kuhmon pohjoisraja. Kuhmon pohjoispuolella Hyrynsalmella sijaitsee poronhoitoalueen eteläisin paliskunta itärajalla, Hallan paliskunta. Poronhoitolain mukaan poronhoitoalue on jaettu paliskuntiin, joiden tehtävänä on suojella poroeloa, edistää sen hoitoa sekä estää poroja tekemästä vahinkoa ja menemästä toisten paliskuntien alueille. Paliskuntia on yhteensä 56 - niistä 40 Lapin ja 16 Oulun läänissä. 
Kuva Copyright © Bill Forbes SUSIKANTAMME KEHITYSTÄ VUODESTA 2002 VUOTEEN 2006 Susiemme määrä vuoden 2002 lopussa oli arviolta 135 - 145 sutta. Suomessa esiintyi susia vuoden 2002 päättyessä RKTL:n tilastoinnin mukaan yhteensä 135 - 145 yksilöä. Suomessa syntyi vuonna 2002 vähintään 11, todennäköisesti 12 susipentuetta. Pentueiden määrä on vähin erin kasvanut vuosijaksolla 1996 - 2002. Pentueista arvioitiin syntyneen 8 - 9 itäisen Suomen kannanhoitoalueella, 2 - 3 Sisä-Suomessa ja yksi läntisen Suomen alueella. Kainuun riistanhoitopiirin alueella arvioitiiin tapahtuneen kaksi pesintää, Pohjois-Karjalassa viisi, Kymen ja Etelä-Savon piirien rajoilla kaksi, Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa yksi pesintä. Läntisen Suomen pesintä sijoittui Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueelle, missä susien ei tiedetä varmuudella pesineen yli sataan vuoteen. Pohjois-Pohjanmaalla pesineen parin naaras oli Sotkamossa radiolähettimellä varustettu eläin, joka jolkotteli länteen kesän 2001 aikana. (Kyseessä jo aikoja sitten tapettu Milla). Itäisen Suomen kannanhoitoalueella liikuskeli mainittujen yhdeksän pentueen lisäksi 3 - 4 sellaista pentuetta, jotka olivat ilmeisesti syntyneet Venäjän puolella. Pentujen lukumäärä määritettiin 6:sta pentueesta. Niissä oli keskimäärin 4,3 pentua. Suomessa eleli vuoden 2002 loppupuolella 135 - 145 sutta. Kanta keskittyi itäisen Suomen kannanhoitoalueelle. Susien lukumäärä on jonkinverran kasvanut viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Sudesta kirjattiin yhteensä 2497 havaintoa. (RKTL/Ilpo Kojola). Susiemme määrä vuoden 2003 lopussa oli arviolta 150 sutta. RKTL arvioi 16.6.2004 julkistamassaan tiedotteessa susien vähimmäismääräksi vuoden 2003 lopussa maassamme 150 sutta. Susipentueita oli syntynyt 13 -14, ja niissä oli yhteensä 45 - 55 pentua. Susikanta keskittyi itäisen Suomen kannanhoitoalueelle, mutta yksi pesintä todettiin myös keskisen Suomen kannanhoitoalueella. Susiemme määrä syyskuussa vuonna 2004 oli arviolta 180 sutta. RKTL arvioi susiemme määrän ennen suden metsästyskautta 1.10.2004 - 31.3.2005 seuraavasti: Poroalue: Kainuu 5-10 sutta Lappi 5-10 Oulu 2-5 Poroalueen eteläpuoli: Kainuu 30-40 Kymi 25-30 Pohjois-Karjala 65-70 Muu Suomi 35-40 RKTL ilmoittaa nykyisin lukumääräarvion ylärajaksi vaihteluvälien keskikohtien summan, josta saadaan noin 180 sutta. Susiemme määrä vuoden 2004 lopussa oli arviolta 185 - 200 sutta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos julkaisi 19.8.2005 arvionsa susiemme määrästä vuoden 2004 lopulle. Suomessa arvioitiin elelleen vuoden 2004 loppupuolella noin 185 - 200 sutta. Arvio pohjautuu havaittujen pesintöjen määrään sekä tutkimustietoon pentuekoosta ja kannan rakenteesta. Susikanta on runsastunut niin, että vähimmäiskanta-arvio (185) on lähes kaksinkertainen vuoden 1998 arvioon (95) verrattuna. Suomessa todettiin 16 suden pesintää vuonna 2004. Pesinnät keskittyivät Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan. Pesäpaikan sijainnin perusteella Kainuussa oli neljä pesintää, Pohjois-Karjalassa kuusi. Kaksi pesintää todettiin Pohjois-Savon riistanhoitopiirissä. Etelä-Savon ja Kymen alueella oli yhteensä vähintään kaksi pesintää. Läntisimmät pesinnät todettiin Ruotsinkielisen Pohjanmaan ja Keski-Suomen riistanhoitopiireissä. Kaiken kaikkiaan Suomen susikannassa oli arviolta 65 - 70 Suomessa syntynyttä pentua. Mainitun 16 pesinnän lisäksi itärajalla liikuskeli Suomen puolella viisi pentuetta, joiden arvioitiin syntyneen Venäjällä. Susiemme määrä vuoden 2005 lopussa oli arviolta 205 - 215 sutta. Suomessa eleli vuoden 2005 lopussa arviolta 205 – 215 sutta. Susien esiintyminen painottui Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen, joiden alueella oli lähes 60 % Suomen susikannasta. Susipentueita arvioitiin syntyneen 20, joista itäisen Suomen kannanhoitoalueella kymmenen, Sisä-Suomessa viisi ja läntisen Suomen kannanhoitoalueella neljä. Itäisen Suomen kannanhoitoalueella tavattiin 6 – 7 pentuetta, joiden arvioitiin syntyneen Venäjän puolella. Susikannassa oli vuoden 2005 lopulla noin 70 – 80 pentua. (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Julkaistu 7.8.2006). Susiemme määrä vuoden 2006 lopussa oli arviolta 250 - 270 sutta. Suomessa eleli vuoden 2006 lopussa arviolta 250 - 270 sutta. Suomessa syntyneiden susipentueiden määrä oli 25. Susien esiintyminen painottui Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen, joiden alueella oli 55 % Suomen susikannasta. (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 4.7.2007). 
Nuori susi. Kuva Copyright © Tim Knight Noin 30 Suomen susista tapettiin aikavälillä kesästä 2000 kevättalveen 2001. Näistä poronhoitoalueella tapettiin noin 20. Samaan aikaan oli susien laiton metsästäminen myöskin runsasta. Tämän johdosta olivat useat suomalaiset eläinten ja luonnon suojeluun erikoistuneet järjestöt syvästi huolissaan ja liikkeellä kevään 2001 kuluessa. Esitettiin vaatimus, että sutta olisi alettava kohdella erittäin uhanalaisena eläimenä - ja että sitä saisi metsästää poronhoitoalueillakin vain äärimmäisissä tapauksissa. Tämä kampanjointi johtikin heti positiivisiin tuloksiin mm. niin, että syksyllä 2001 tarvittiin poronhoitoalueellakin jokaisen yksittäisen suden kaatamiseen erityinen lupa. (Katso tarkemmin tämän sivuston uutisarkistosta). Tämä muuttunut tilanne aiheutti sen, että vuonna 2002 kaadettiin joko laillisesti taikka salaa, ilmitulleiden tapausten mukaan, enää kymmenkunta sutta. Suunnilleen samanlainen kaatotahti jatkui vuonna 2003. Viime vuosina susiamme on kaadettu suunnilleen samassa suuruusluokassa - kaatojen suuruusmäärä kunakin vuonna noin 10 - 20. Erityisenä ongelmana nyt ovat susiemme salakaadot, joiden todellinen määrä on mitä ilmeisimmin huomattavasti suurempi, kuin ilmitulleiden tapausten määrä. Susien salakaatotapauksia paljastuu vuosittain enimmilläänkin vain muutamia. Katso tarkemmin vuosittain kaadetuista susista täältä. 
Kuva Copyright © Monty Sloan Sivu1 Sivu3 |
| www.tunturisusi.com |