Kuva Copyright © Bill Forbes The Searching Wolf

Edelleenkin susi on maassamme erittäin uhanalainen ja suojelua kaipaava laji. Nykyiselläänkin, vuoden 2007 kuluessa, Suomen susikanta on vielä varsin pieni, vain hieman yli 200 yksilöä. Suomen susikannan pitäisi olla elinvoimainen ilman, että tukeudumme siihen ajatukseen, että kyllähän susia Venäjältä riittää. Jo myöskin EU:n direktiivi säätää sen, että jokaisen maan on turvattava omien suurpetojensa tila. Jos sudet saisivat lisääntyä vapaasti Suomessa - niitten luku kasvaisi hyvissä ravinto-olosuhteissa 30 - 40 % vuodessa. Suomessa on elintilaa nykyistä huomattavasti useammalle sudelle, kuin niille parille sadalle, jotka täällä nykyisin elävät.

On syytä pitää mielessä, että susi maassamme erittäin uhanalainen laji ja se on rauhoitettu eläin, sillä se uhkaa hävitä luonnostamme. Susi on Suomessa luonnonsuojelulain (1096/1996) perusteella rauhoitettu eläin. Luontodirektiivi eli luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi (92/43/ETY) on luokitellut suden erittäin uhanalaiseksi lajiksi, jota tulisi suojella tiukin toimin (liite IV). Luontodirektiivin mukaan erittäin uhanalainen on laji, joka ei täytä äärimmäisen uhanalaisten kriteerejä, mutta siihen kohdistuu erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luonnosta. Susi on uhanalainen pienen populaatiokokonsa takia. Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa vuodelta 2000 susi määriteltiin erittäin uhanalaiseksi lajiksi, johon kohdistuu äärimmäisen suuri välitön uhka ja erittäin suuri uhka lähitulevaisuudessa hävitä luonnosta. Uhanalaisuuden kriteerit ovat populaation koko, joka on pienempi kuin 250 yksilöä, ja uhanalaisuuden syynä on pyynti eli metsästys ja laiton tappaminen.

Kuva Copyright © Tim Knight

Tutkija Riku Lumiaro on tutkinut suomalaisten suhtautumista suteen ja sen olemassaolon mahdollisuuksiin. Vähän yli puolet hänen haastattelemistaan ihmisistä suhtautui asiaan myönteisesti ja harvempi kuin joka kymmenes erittäin kielteisesti. Kuitenkin, Lumiaro mainitsee, että "1900-luku jää historiaan susivihan vuosisatana". (Helsingin Sanomat, verkkoliite).

Sanotaan, että perimmältään ihminen vihaa susia sen vuoksi, että niiden ruokailutottumukset ovat samankaltaiset, kuin ihmisenkin.



Amerikkalainen suurpetotutkija Gordon Haber on todennut Pohjois-Karjalassa vieraillessaan yleensä kaikenlaisista peloista sattuvasti, että "hän ei pelkää petojen hyökkäämistä ollenkaan niin paljon, kuin mahdollisuutta joutua matkansa aikana suomalaiseen saunaan".

Susiviha on saanut Suomessa todella näkyviä ilmenemismuotoja. Suden hävittäminen on koettu liki kansallishyveeksi - satapäisin aseistetuin joukoin on syöksytty kuin hurmoksessa tämän vainotun eläimen perään; puheet "Talvisodan hengestä" tässä yhteydessä tuntuvat erityisen irvokkailta.


Kuvassa arktinen susi Copyright © Tim Knight

Tiesitkö, että:

sudenpentujen syntymäpaino on 0,5 kg

sudenpennut ovat elämänsä kaksi ensimmäistä viikkoa täysin sokeita

suurin tunnettu susilauma luonnossa on tavattu Brittiläisessä Kolumbiassa, Kanadassa - siinä oli 32 jäsentä

susi tietää aina saaliseläimensä jälkien hajusta, kumpaan suuntaan jälkien jättäjä on mennyt - se voi lyhyen matkaa seurata ensiksi jälkiä väärään suuntaan, mutta lähtee heti kohta oikeaan suuntaan, sinne, minne jäljitettävä on mennyt

sudet siirtyvät kesäisin varsinaiselta pesäpaikaltaan taikka -luolaltaan kauemmaksi, "kesäleiriin", jotta varsinainen pesäpaikka ei saastuisi

susikannan saturaatio- eli kyllästyspiste tarkoittaa sitä, että jollakin tietyllä alueella susia on jo niin paljon, että kaikkien reviirien ollessa vallattuja - yhtään enempää susia ei alueelle mahdu, vaan on tässä tilanteessa osan susista lähdettävä liikekannalle etsimään uusia asuinalueita

sudella on 42 hammasta - 20 hammasta yläleuassa ja 22 alaleuassa

suden puruvoima on kaksi kertaa suurempi kuin saksanpaimenkoiran ja siksi se rouskii syödessään vaivatta suuretkin luut hetkessä murskaksi