Kuva Copyright © Bill Forbes The Searching Wolf Susi ei pohjimmiltaan ole vaarallinen ihmiselle. Tietyissä tilanteissa ja esim. raivotautisena se voi hyökätä, kuten erikoistutkija Ilpo Kojolakin toteaa. Ensiksi hieman faktaa maailmalta asian lisävakuudeksi: "And while humans have killed an estimated two million wolves in this century, there is not a single documented case of a human being killed by a healthy wild wolf." http://www.cnn.com/EARTH/9711/12/yellowstone.wolves/ Samoilla linjoilla on Vermontin yliopisto; he toteavat, että sudet toki tappavat eläimiä (kotieläimiäkin) mutta ne eivät periaatteessakaan ole vaaraksi ihmiselle, sillä ne pelkäävät ihmistä ja karttavat kohtaamista ihmisen kanssa niin pitkälle, kuin mahdollista. Samassa yhteydessä muistutetaan siitä, että koirat, kesyt lemmikkisudet ja koirasudet surmaavat useita ihmisiä joka vuosi Pohjois-Amerikassa. "Wild wolves kill many animals, but they do not generally harm people because they are scared of humans so they avoid them whenever possible. In contrast to wild wolves, domestic dogs, pet wolves, and wolf-dog hybrids kill several humans every year in North America." http://www.uvm.edu/~vlrs/doc/wolves.htm Rabies - raivotauti eli vesikauhu on ensimmäisellä sijalla ja merkittävin. Samalla, kun tämä tauti on merkittävästi vähentynyt sekä koirissa että susissa sekä Euroopassa että Amerikassa - ovat näitten tähän tautiin sairastuneitten susien hyökkäykset ihmisiä päin vähentyneet. Yhtenä ryhmänä tarkastellaan sitä, jolloinka terve susi käyttäisi ihmistä suoranaisesti ravinnon kohteena - tällöin on aina se tilanne, että suden luontainen saaliseläinkanta on ihmisen toimesta tuhottu pois. Vain muutamia sellaisia tapauksia todettiin, joissa terve susi oli hyökännyt ihmisen kimppuun. Ja nämäkin tapaukset ensisijaisesti sijoittuvat menneille vuosisadoille, 1900-luvulla ne olivat hyvin harvinaisia. Yksi tilanne, jossa susi käyttäytyy hyökkäävästi on se, jolloinka ihminen sitä ahdistaa tai muutoin ärsyttää hyökkäykseen (käy kiinni ansassa olevaan suteen taikka yrittää ryöstää pennut pesästä jne). Tällaisissa tilanteissa tämä tutkimus totesi suden kyllä joskus purreen ihmistä, jotta se oli päässyt pakenemaan pois ahtaasta tilanteestaan - mutta koskaan ei todettu suden juuri tässä tilanteessa surmanneen ihmistä. Myös useinkin, vaikka susi on ollut ahdistettuna "nurkkaan" - se ei ole pakoyrityksessäkään purrut ihmistä. Jos susi on jollakin tavalla päässyt tottumaan ihmiseen, kasvaa riski, että se uskaltautuu hyökkäämään ihmisen päälle. "Kesyt" sudet luonnossa ovat mahdottomuus; sutta ei saa ihmisen toimesta koskaan ruokkia eikä totuttaa mitenkään ihmisen läheisyyteen. Suden on aina säilyttävä todellakin "villinä" - silloin se on ihmiselle vaaraton. Petoeläimistä, kokoonsa nähden, sutta pidettiin tässä tutkimuksessa kaikkein vähiten vaarallisena. 1900-luvulta ei tunneta Pohjois-Amerikasta yhtään tapausta, jossa susi olisi surmannut ihmisen käyttääkseen tätä ravintonaan. Vaikka susien määrä Euroopassa on menneinä vuosina kasvanut - katsotaan tässä tutkimuksessa loppupäätelmänä, että Euroopassa ja Skandinaviassa riski joutua suden hyökkäyksen kohteeksi on hyvin pieni. Viimeisten 50 vuoden aikana vain neljä ihmistä Venäjällä ja neljä ihmistä koko Euroopassa - ei yhtään Pohjois-Amerikassa, on tullut suden surmaamaksi. Tässä tutkimuksessa esitetään myöskin ne tavat ja keinot, joilla susien vähäisetkin ihmisiin kohdistamat hyökkäykset voidaan pitää minimaalisimmillaan: susien on säilyttävä kaikin tavoin villeinä, ne eivät saa tottua ihmiseen - ja niillä on oltava luonnossa aina riittävästi saaliseläinkantaa ravinnoksi. Myös rabieksen leviäminen on estettävä. "The report, The fear of wolves: A review of wolf attacks on humans financed by the Norwegian Ministry of the Environment, aims to establish a foundation for reducing people's fear of wolves, and make management recommendations to reduce the risks of attacks. The report compiled by 18 co-authors grouped wolf attacks into three categories – attacks by rabid wolves, predatory attacks where wolves appear to have regarded humans as prey, and defensive attacks where a wolf has bitten a person in response to being cornered or provoked. The report identifies four factors associated with wolf attacks on humans, of which rabies is the most significant. Habituation – where wolves have lost their fear of humans – is believed to increase the risk of attack. Provocation, such as trying to kill a trapped or cornered animal or remove pups from dens, is also cited as an important factor. Highly modified environments, where natural prey may have been reduced leaving wolves to scavenge garbage or prey on livestock, are likewise considered significant. The majority of attacks concerned rabid wolves... As the incidence of rabies has been greatly reduced in both domestic dogs and wildlife throughout Western Europe and North America, the data showed the incidence of attacks by rabid wolves has also dropped. The research uncovered many examples of wolves being provoked without attacking humans. However, the authors did find a number of cases where provoked wolves have bitten people in an attempt to get away. In no such situations have wolves directly killed anybody. Unprovoked attacks by non-rabid wolves on people were found to be rare with few records of wolves regarding people as prey. Predatory attacks from the 20th century are much rarer. When the frequency of wolf attacks on people is compared to that from other large carnivores or wildlife in general it is obvious that wolves are among the least dangerous species for their size. There are no documented cases of people being killed in predatory attacks by wolves in North America during the 20th century. In spite of increasing numbers of wolves – an estimated 10,000 to 20,000 in Europe – the report concludes the risks of wolf attacks in Western Europe/Scandinavia today appear to be very low. "Even with these numbers we have managed to only find records of four people being killed in Europe, four in Russia and none in North America by non-rabid wolves during the last 50 years," it states. The report makes a number of management recommendations to help reduce the risks of wolf attacks even further. These include keeping wolves wild, ensuring a sufficient wild prey base, and reaction planning to respond appropriately to wolves that act in an aggressive manner or lose their shyness. The need for rabies control outside of Western Europe is also highlighted." http://large-carnivores-lcie.org/news63.htm 
Kuva Copyright © Bill Forbes The Searching Wolf Erikoistutkija Ilpo Kojolan mukaan susien käyttäytymisessä ihmisten suhteen on huomioitava seuraavaa. Kun vaikkapa menneinä vuosisatoina susi on käynyt ihmisen päälle, niin toteaa Kojola tähän: "Asioita ei saisi painaa villaisella, vaan katsoa mitä asiasta on kirjattu tai kirjoitettu, vaikkakin suden hyökätessä kimppuun on kyseessä aina jokin poikkeuksellinen tilanne, sillä terve, hyväkuntoinen susi pelkää ihmistä kuolemaansa saakka". Näitä poikkeuksellisia tilanteita suden käyttäytymiseen voi aiheuttaa esim. rabies eli raivotauti. Kojola: "Tyypillisin poikkeuksellinen tilanne on raivotautia eli rabiesta sairastava susi. Vanhimmat dokumentit rabieksen vaivaamien susien hyökkäyksistä ovat 1500-luvulta". Toisen poikkeuksellisen käyttäytymisen voi aiheuttaa suden kesyyntyminen. Kojola: "Raivotaudin ohella kesyyntyminen altistaa eläimiä hyökkäämään ihmisten kimppuun. Aikoinaan susia vangittiin pentuina ja kasvatettiin tarhoissa turkisten toivossa. Osa susista leimautui ihmiseen, pääsi karkuun tarhasta ja palasi tappajana." Yleisesti Kojola analysoi suden käyttäytymistä näin: "Vaikka riski joutua suden hyökkäyksen kohteeksi on Suomessa miltei olematon, on paras lääke pitää raivotauti poissa ja estää susien kesyyntyminen. Esim. Vancouverissa Kanadassa retkeilijöiden ruokkimalla kesyttämää susilaumaa jouduttiin harventamaan, koska sudet alkoivat hyökkäillä ihmisten kimppuun, jos herkkupaloja ei tipahtanutkaan. Ihmisten liepeille pysyvästi lyöttäytyvät sudet pitää poistaa susipopulaatiosta. Näin sudet pysyvät ihmisarkoina ja asuttavat vain laajoja metsäalueita, jonne ne kuuluvat". (Metsästys ja Kalastus-lehti/toukokuu 2002) 
Kuva Copyright © Bill Forbes The Searching Wolf George Eliot: "Eläimet ovat ystävistä parhaita - eivät kysy mitään, eivät sano moitteen sanaa". Elias Canetti: "Ei voida kuvitella, miten vaarallinen maailmasta tulee ilman eläimiä". Albert Schweitzer: "Ihminen ei löydä rauhaa itselleen, ennenkuin hän ulottaa myötätuntonsa koskemaan kaikkia eläviä olentoja". Walt Whitman: "Luulen, että voisin mennä elämään eläinten parissa, ne ovat niin levollisia ja tyytyväisiä itseensä. Seison ja katselen niitä pitkään". Erkki Pulliainen: "Virheelliset käsityksemme sudesta pohjautuvat jo raamattuun, jossa sutta luonnehditaan julmaksi. Susi on vihatuin suurpetomme. Ihminen on tainnut unohtaa, että koira polveutuu sudesta. Yksikin susi riittää hysterian ja pelottelun aiheeksi, saati että kokonainen susilauma voisi elellä rauhassa". Eeva Kilpi: "Eläinten silmistä Jumala katsoo sinua silmiin, tunnetko sen"? 
Kuva Copyright © Bill Forbes The Searching Wolf Sivu6 Alkusivu |
| www.tunturisusi.com |