|
SKUNKKI (Mephitis mephitis)
Skunkki on tunnettu aiemmin nimellä haisunäätä. Monista eri skunkkilajeista tämän sivun jokaisessa kuvassa ja esittelyssä on skunkki. Skunkki tarkoittaa siis tässä esittelyssä lajinimeä. Eri skunkkilajien ei enää nykyisin katsota kuuluvan näätäeläinten heimoon Mustelidae - vaan ne muodostavat oman heimonsa Mephitidae. Tieteellinen luokittelu
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva oikealla Copyright Marius Strom |
|
|
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Dan Dzurisin |
|
Ominaisuuksia
Skunkit ovat petoeläimiä, keskikokoisia nisäkkäitä, joilla on tyypillisesti musta-valkoinen turkki ja pitkä, tuuhea häntä. Häntä on usein pystyssä ja kippuralla, kuin pystykorvalla. Skunkit ovat tunnettuja pahanhajuisesta nesteestä, jota ne käyttävät kemiallisena aseena ollessaan uhattuina. Skunkkilajeja Skunkkien heimoon kuuluu useampia lajeja. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Kuva vasemmalla Copyright StefanB |
|
|
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright gainesp2003 / Pat |
Levinneisyys Skunkit (Mephitis mephitis) elävät Pohjois-Amerikassa, Meksikon pohjoispuolella. Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta. *Levinneisyyskartta Copyright Udo Schröter |
Ominaisuuksia
Skunkki on kooltaan suunnilleen kissan kokoinen, painoltaan vähän yli yhdestä kilosta yli kuuteen kiloon ja pituudeltaan ilman häntää 33–46 cm. Hännän pituus on 18–25 cm. Mustissa kasvoissa on otsalla valkoinen pystyjuova. Mustan turkin selkäpuolella, molemmin puolin kulkee valkoinen juova, joka yhdistyy niskassa ja muodostaa näin V-kuvion. Hämärässä ravintoa etsimässä Skunkit ovat hämärän eläjiä ja liikkuvat ravinnon haussa aamuin ja illoin juuri hämärän aikaan. Skunkit ovat kaikkiruokaisia. Ne saalistavat pieniä nisäkkäitä, kuten hiiriä, sekä hyönteisiä ja sammakoita, syöden myös linnunmunia. Myös kasvikunnan tuotteet, kuten marjat ja juuret tulevat paremman puutteessa popsituiksi. Päiväajaksi skunkit vetäyvät piiloihinsa lepäämään ja odottamaan illan hämärtymistä. Aistit Skunkeilla on hämäräeläjien tapaan erittäin herkkä kuulo- ja hajuaisti. Mutta ne näkevät hyvin huonosti, tuskinpa havaitsevat mitään muutamaa metriä kauempaa. Maantieliikenteessä niitä jääkin tästäkin syystä suuria määriä autojen alle. Puolet niiden kuolemista aiheutuu ihmisestä, joko liikenteestä - tai sitten niitä sekä ammutaan että myrkytetään. Näistä syistä johtuen skunkit ovat hyvin lyhytikäisiä. Alle 10 % selviytyy kolmevuotiaiksi asti. |
Lisääntyminen
Skunkit ovat lisääntymisaikaa lukuunottamatta yksineläjiä. Joskus kylminä aikoina ne saattavat liittyä jossakin luolassa muiden seuraan, turvautumaan yhteiseen lämpöön. Vain naaras huolehtii pennuista, uros voi jopa tappaa niitä. Kantoaika on 42 - 63 vrk. Pentuja syntyy tavallisimmin 5 - 6. Ensimmäiset kuukautensa pennut viettävät emonsa seurassa. Tällöin, illan tummuessa, on yleinen näky jossakin pellonreunassa hämärän rajamailla skunkkiemo, joka kipittää matkallaan, pentunsa tiukkana rivinä perässään. 
Skunkki lemmikkinä Skunkkien pitäminen lemmikkinä on sallittua eräissä Yhdysvaltain osavaltioissa, mutta ei esimerkiksi Kanadassa. Euroopassa niitä pidetään lemmikkeinä Saksassa, Hollannissa, Englannissa ja Italiassa. Kesyjen skunkkien turkeissa värikirjo on laajempi ja niitä tavataan myös ruskeina ja harmaina ja kaikenlaisina yhdistelminä. Usein lemmikkiskunkilta leikataan hajurauhaset, mikä estää niitä erittämästä pahanhajuista nestettä. Tätä leikkausta on kuitenkin arvosteltu eläinoikeudellisin perustein ja pidetty sopimattomana. |
|
|
Lähteet
ADW Animal Diversity Web IUCN Smithsonian - National Museum of national History |
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Marius Strom |
| TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ |