Suomalaiset sotilasmarssit

Suomi Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa eli Hakkapeliittain Marssi - säv. tuntematon - san. Sakari Topelius

"On Pohjolan hangissa meill' isänmaa
sen rannalla loimuta lietemme saa
käs' säilöjä käyttäiss' on varttunut siell'
on kunniall', uskolle hehkunut miel'

Kun ratsujamme Nevan vuossa juotettihin
Se ui kuni häihin yli Veikselinkin;
Se kalpamme kostavan Reinille toi
ja Tonavasta keisarin maljan se joi!

Kun raunion, tuhkan yli lennetähän,
niin kaviotpa loimun luo säihkyävän'
Joka iskumme hehkuu kuin aamun koi
ja vapauden puolesta säilämme soi!"

Marssin historiaa

Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa (joskus myös lyhyesti 30-vuotisen sodan marssi, Suomalaisen ratsuväen marssi tai Hakkapeliittojen marssi) on sotilasmarssi, jota suomalainen ratsuväki käytti 30-vuotisessa sodassa. Säveltäjä on unohtunut. Marssi on suosittu ja se on kansainvälisestikin yksi tunnetuimmista ruotsalaisista/suomalaisista marsseista. Erityisesti hakkapeliittojen kanssa 30-vuotisessa sodassa tekemisissä olleissa Ruotsissa ja Saksassa marssi muistetaan edelleen. Ruotsissa marssi tunnetaan nimellä Finska rytteriets marsch, Saksassa Schwedischer Reitermarsch tai Marsch der Finnländischen Reiterei im 30-jährigen Krieg ja soittokunnat soittavat sitä aika-ajoin. Suomessa se on pääesikunnan kunniamarssi.

Marssia käytetään myös suomalaisissa kouluratsastuskisoissa palkintojenjako- ja kunniakierrosmusiikkina.

Marssin kaksi ensimmäistä taitetta ovat todella peräisin 30-vuotisen sodan ajoilta, kolmas taite on vanha suomalainen kansansävel, jonka liitti marssiin tiettävästi tirehtööri Lauri Hämäläinen (1832-1888). Marssi oli sittemmin pitkään unohduksissa kunnes Sakari Topelius teki siihen sanat noin 1880.

Saksassa marssia kuulee edelleen päivittäin Münchenin Marienplatz -aukioilla, Raatihuoneen (Neues Rathaus) kellopelin soidessa.

Marssin yleisimpään sovitukseen kuuluvat fanfaariventtiilitorvet, jotka kuitenkin voidaan korvata trumpeteilla. Kahdella patarummulla on tärkeä osa marssissa. (Wikipedia)

Hakkapeliitat taistelukentällä

"Mutta nyt ovat lämmenneet jo suomalaisetkin, he eivät enää tyydy vain odottamaan ja torjumaan, heidän huutonsa saa hurjan värin, "hakkaa päälle!" kaikuu jymisevänä, käheänä kuin maan alta, hurjina hihkaisuina, riemullisina voitonkarjahduksina, hirmuisina, kauhistuttavina kiljahduksina, joiden tahdissa satelevat iskut ovat kuin taivaan kosto, nopeina ja väkevinä, niinkuin ei suomalaisilla olisikaan enää vain kaksi käsivartta, vaan neljä, jotka pyörivät kuin myllyinsiivet jauhaen kuolemaa ja tuhoa...!

Vaahtoa tippuvia, avonaisina huohottavia hevosten kitoja, vääristyneitä, ulvovia partaisia naamoja, suoraan vasten silmiä laukeavia pistooleita, kirkkaina välkkyviä kengitettyjä kavioita, jotka heiluvat jossakin ylhäällä ja putoavat hirveällä voimalla ohimoon ja sitten koko maailman täyttävä huuto: "Hakkaa päälle, hakkaa päälle, HAKKAA PÄÄLLE!!!!" Kokonaiset rivistöt hevosia nousevat pystyyn toisiaan vastaan, lyövät ja kauhovat kavioillaan, purevat toisiaan niskaan ja sitten alkavat kieppua ympäri ratsastajineen. Ratsut kiertävät ympäri, miekkain teristä lentelee väläys aivankuin pääskynen pesältään livahteleisi, toisen miekka putoaa maahan, pää retkahtaa sivulle, raskas mätkäys kuuluu ja jo taas ratsukko kiitää uuteen taistoon....hakkaa päälle, hakkaa päälle, hakkaa päälle!!!"


Milloinkaan ennen ei Euroopan sotakentillä oltu nähty sellaista yliluonnollista vimmaa, taitoa, sitkeyttä ja urhoollisuutta, jota osoittivat suomalaiset hakkapeliitat. Heidän kylmää ja kuolemaa halveksivaa urhoollisuuttaan vastaan iskeytyivät pirstaleiksi maailman pelottavimmat rykmentit. Kuninkaan sanoin, vaikka hänen joukoissaan oli ruotsalaisia, skotlantilaisia ja saksalaisia, niin suomalaiset tekivät paljon enemmän kuin muut. Vain heidän ja Jumalan avulla oli voitto mahdollinen. (Artturi Leinonen: Hakkapeliitat)

Ruotsi-Suomi Hakkapeliitat valloittamassa Eurooppaa Pohjolan jalopeuran ja lumikuninkaan johdolla 1600-luvulla - Hakkaa päälle!

Saksan maaperällä käytiin vuosina 1618 - 1648 Kolmikymmenvuotinen sota, joka aluksi oli luonteeltaan uskonsotaa ja siinä mittelivät katoliset ja protestantit. Myöhemmin sodassa etusijalle tulivat valtapoliittiset pyrkimykset, ja uskonnolliset vastakohtaisuudet jäivät sotimisen tekosyyksi.

Protestantteja sodassa edusti Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf. Hänellä oli sotimisessa muitakin tavoitteita, kuin protestanttien puolustaminen. Tärkeimpänä niistä oli Ruotsin vallan laajentaminen Itämerellä, liittämällä Ruotsiin saksalaisia alueita.

Koska Suomi tuolloin oli osa Ruotsin kuningaskuntaa, niin kuninkaan sotajoukoissa oli luonnollisesti myös suomalaisia sotilaita. Heitä oli vieläpä varsin runsaasti. Kustaa II Aadolfilla oli keväällä ja kesällä 1630 tehtyjen katselmusten mukaan Saksan maaperällä käytössään jalkaväkeä 30 000 miestä, joista suomalaisia oli 40 prosenttia. Ratsuväkeä kuninkaan joukoissa oli saman katselmuksen mukaan 8 500 miestä, ja heistäkin suomalaisia oli liki 40 prosenttia. Suomalaisia ratsusotilaita oli siten Saksan maaperällä yli 3 000.

On syytä lisätä, että jo tuolloin taistelevat sotilaosastot olivat miesmääriltään niin suuria, että kuningas Kustaa II Aadolf ei voinut ajatellakaan menestyvänsä vain vajaan 40 000 miehen armeijallaan. Hän värväsi omien joukkojensa lisäksi palkkasotilaita ulkomailta toisen mokoman lisää, ja "Pohjolan jalopeuraksi" ja "Pohjolan lumikuninkaaksi" kutsutun kuninkaan armeijan miesvahvuus kohosi näin yli 70 000 mieheen.

Näistä hyvin menestyksekkäästi lukuisiin taisteluihin osallistuneista suomalaisista, sankarillisista ratsusotilaista alettiin käyttää nimitystä hakkapeliitat siksi, että heidän taisteluhuutonaan oli "hakkaa päälle!"

Stålhandsken suomalainen ratsuväki, legendaariset hakkapeliitat, niitti mainetta ja kunniaa kuningas Kustaa Aadolfin, Pohjolan Lumikuninkaan ylväällä sotaretkellä Oderilta Breitenfeldin ja Nürnbergin kautta Lützenin kuolemankentälle, Magdeburgin piiritykseen ja järkyttävään hävitykseen saakka. Pelottavana kaikuva "Hakkaa päälle" syöpyi kalmankaikuisena paavinuskoisten, väärämielisten korviin, joista monet jo kääntyivät niiltä sijoiltaan paniikissa pakosalle, tämän veret seisauttavan huudon kuullessaan.

Kustaa II Aadolf

Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa II Aadolf (1594 - 1632) oli hyvin karismaattinen henkilö ja yksi historian suurimmista sotapäälliköistä, joka loi maastaan sotilasmahdin. Hän soti ennen kolmikymmenvuotista sotaa menestyksekkäästi Tanskaa, Venäjää ja Puolaa vastaan. Kolmikymmenvuotisessa sodassa kuningas halusi varmistaa sen, ettei Pyhän Rooman keisari saisi hallintaansa Itämeren kaupunkeja ja hän halusi näin auttaa protestanttista Saksaa taistelussa Pyhän Rooman keisarikunnan katolisia joukkoja vastaan.

Kustaa II Aadolf, joka kuoli 6. marraskuuta 1632 käydyssä Lützenin taistelussa, tuli tunnetuksi äärimmäisen tiukasta sotilaskuristaan, joka kirjattiin ylös hänen sotaväen artikloihinsa. Hänen joukoissaan pienistäkin rikkeistä annettiin ankaria ruumiillisia rangaistuksia. Jos nukahti vartiossa ja siitä tilasta tavattiin, tuli välittömästi ammutuksi. Juovuksissa olosta seurasi myös kuolemantuomio, jos juopumuksesta oli aiheutunut vahinkoa. Lievempiä rangaistuksia edusti kuukausi kaula- ja jalkaraudoissa vedellä ja leivällä.

Lähteet
Artturi Leinonen: Hakkapeliitat, WSOY
Kansakunnan historia, WSOY
Spectrum: Kolmikymmenvuotinen sota, WSOY
Suomen historian pikkujättiläinen: Ruotsi kohoaa suurvallaksi, WSOY
Ihmiskunnan kronikka: Ruotsi tavoittelee Itämeren herruutta, Gummerus
The Mitchell Beazley: Kuka teki mitä - kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos
Lockheed Martin F-35A Lightning II

Lockheed Martin F-35A Lightning II. Suomi ostaa 64 kappaletta näitä yhdysvaltalaisia F-35 -hävittäjiä. Valmistusmaa Yhdysvallat - Pituus 15,7 m - Korkeus 4,38 m - Siipien kärkiväli 10,7 m - Suurin työntövoima 191,3 kN - Polttoaineen kulutus jälkipoltolla 10,2 kg/s - Kiitotievaatimus laskussa <2 400 m - Suurin lentokorkeus 15 240 m - Nopeus 1,6 Mach - n. 1 960 km/h - Käyttäjämaat USA, Iso-Britannia, Italia, Australia, Norja, Alankomaat, Israel, Japani, Etelä-Korea - Kuva Copyright © Alan Wilson - Creative Commons.