|
SUDET SUOMESSA JA LÄHIALUEILLA 1850-2007 
Sudet Suomessa ja lähialueilla 1850-2007. Karttakuva yllä näyttää susikannan kehityksen Suomessa ja lähialueillamme 1800-luvun puolivälistä aina nykypäivään asti. 1850-luvulla sudet asuttivat koko Suomea, mutta 1800-luvun loppupuolella suoritettu susien hävitystyö johti siihen, että 1900-luvulle siirryttäessä sudet valtaosasta maata tyystin puuttuivat. Vielä 1800-luvun lopulla susia tavattiin Ahvenanmaallakin, mutta 1900-luvun alussa niitä oli enää vähäisiä määriä pohjoisimmassa Lapissa ja itärajalla. Vuoden 1850 jälkeen on Suomessa tapettu 11 200 sutta. Valtaosa niistä on ammuttu vuosina 1850-1890. 1900-luvulta aina tähän päivään asti Suomen susikanta on ollut Venäjältä maahamme vaeltaneiden susien varassa. Aika ajoin Suomeen on suuntautunut Venäjältä suurempia susivaelluksia, kuten vuosina 1959-63, 1975 ja 1982-84. Susivaellukset näkyvät selvästi kaatotilastoissa. Vuonna 1984 ammuttiin 50 sutta. Sen jälkeen susien vaeltaminen Venäjältä Suomeen on vähentynyt, kun venäläiset ovat rakentaneet rajan suuntaisen raja-aidan 1980-luvun loppupuolella. Aidassa on teiden kohdalla aukkopaikkoja ja muitakin reikiä, joista sudet pääsevät läpi. Suurempia susivaelluksia Suomeen ei kuitenkaan enää suuntaudu. 1990-luvun alussa kaadettiin enää noin kymmenen sutta vuosittain, vaikka tuolloin susia sai metsästää metsästysaikana vapaasti. Suomesta ammuttiin vuonna 1993 enää vain kaksi sutta, vaikka sitä sai metsästää Itä-Suomessa marraskuun alusta maaliskuun loppuun saakka. Susi rauhoitettiin Itä-Suomessa vuonna 1994, jonka jälkeen sitä on saanut ampua vuosittain määrättävän kiintiön puitteissa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan vuoden 1997 lopussa Suomessa eli noin 120 sutta. Vuoden 1998 aikana Suomen susikanta pysyi saman suuruisena. 2000-luku - EU:n luontodirektiivi - susikannan hoitosuunnitelma. Uutta aikakautta maamme susille merkitsi siirtyminen EU:n mukana 2000-luvulle. EU:n luontodirektiivin mukaisesti erittäin uhanalaiseksi luokiteltu susi maassamme joutui erityisen suojelun kohteeksi ja susien kaadot voitiin hyväksyä pääsääntöisesti vain merkittävää vahinkoa aikaan saaneiden susien kohdalla. Susikannan kehityksen turvaamiseksi susillemme laadittiin hoitosuunnitelma, joka valmistui vuonna 2005. Suomen susikannan hoitosuunnitelma on kaksiosainen. Sen ensimmäinen osa luo taustan maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle susipolitiikalle. Siinä kuvataan suden biologiaa ja susikannan tilaa sekä verrataan Suomen tilannetta olennaisilta osiltaan kansainväliseen tutkimukseen. Lisäksi ensimmäisessä osassa käsitellään muun muassa kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä velvoitteita ja yhteistyömuotoja, susien aiheuttamia taloudellisia vahinkoja, suden ja ihmisen yhteistä historiaa, susikannan hoidon aiempia tavoitteita ja toteutunutta kannan hoitoa. Ensimmäiseen osaan sisältyy myös kuulemismenettelyyn perustuva tutkimusmateriaali, joka kytkeytyy vahvasti suunnitelman toimenpideosaan eli varsinaiseen hoitosuunnitelmaan. Toimenpideosassa esitellään sekä suden biologiaan perustuvia että tärkeiksi katsottuja sosioekonomisia peruslinjauksia, joita toteuttamalla maa- ja metsätalousministeriö jatkaa suunnitelmallista susikannan hoitoa. Susikannan hoidon perustavoitteena on säilyttää susikanta suotuisalla suojelun tasolla. Tavoite toteutetaan erilaisten toimenpidekokonaisuuksien yhteisvaikutuksella. Toimenpiteitä esitetään muun muassa alueellisesta susikannan hoidosta, vahinkojen estämisestä ja niiden kustannuksista, vahinkojen korvaamisesta, suden suojelusta poikkeamisesta, susikannan seurannasta, tutkimuksesta ja sen kehittämisestä, neuvonnasta, tiedotuksesta, metsästyksen valvonnasta ja eri tahojen välisestä yhteistyöstä. (Lähteinä mm. Lumiaro, R. 1998: Suomalaisten suhtautuminen suteen - RKTL - Metsähallitus: Suomen susikannan hoitosuunnitelma - ajantasaisen kartan ylle laati Tunturisusi - kartan alkuperäisversio http://www.oulu.fi/northnature/finnish/Suomi/koti.html) |
|
|
Suomi. Suomen susimäärän kehitys vuosina 1970 - 2006. Vuonna 1970 maassamme oli hieman yli kymmenen sutta. Joissakin selvityksissä esitetään, että maassamme olisi ollut 1980-luvun puolivälin tienoilla peräti 300 sutta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Suomen susikannan hienoisesta kasvusta puhutaan. Vuodesta 1980 alkaen susien määrä maassamme kuitenkin suuruusluokaltaan pysytteli samana aina 2000-luvun alkupuolelle saakka, ollen vuosittain noin 90 - 140 yksilöä. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Suomestakin susi oli hävitetty sukupuuttoon joskus 1920-luvulla. Vuonna 2005 susikannan pienoinen runsastuminen oli silti jo tosiasia ja susia Suomessa oli kyseisen vuoden lopussa arviolta 205 - 215. Susiemme määrä vuoden 2006 lopussa oli arviolta 250 - 270 sutta. Syksyllä vuonna 2007 susiemme määrä on noin 250. (Kaavion susikantamme kehityksestä laati Kuuntytär). 
SUSIKANTAMME KEHITYSTÄ VUODESTA 2002 VUOTEEN 2007 Susiemme määrä vuoden 2002 lopussa oli arviolta 135 - 145 sutta. Suomessa esiintyi susia vuoden 2002 päättyessä RKTL:n tilastoinnin mukaan yhteensä 135 - 145 yksilöä. Suomessa syntyi vuonna 2002 vähintään 11, todennäköisesti 12 susipentuetta. Pentueiden määrä on vähin erin kasvanut vuosijaksolla 1996 - 2002. Pentueista arvioitiin syntyneen 8 - 9 itäisen Suomen kannanhoitoalueella, 2 - 3 Sisä-Suomessa ja yksi läntisen Suomen alueella. Kainuun riistanhoitopiirin alueella arvioitiiin tapahtuneen kaksi pesintää, Pohjois-Karjalassa viisi, Kymen ja Etelä-Savon piirien rajoilla kaksi, Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa yksi pesintä. Läntisen Suomen pesintä sijoittui Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueelle, missä susien ei tiedetä varmuudella pesineen yli sataan vuoteen. Pohjois-Pohjanmaalla pesineen parin naaras oli Sotkamossa radiolähettimellä varustettu eläin, joka jolkotteli länteen kesän 2001 aikana. (Kyseessä jo aikoja sitten tapettu Milla). Itäisen Suomen kannanhoitoalueella liikuskeli mainittujen yhdeksän pentueen lisäksi 3 - 4 sellaista pentuetta, jotka olivat ilmeisesti syntyneet Venäjän puolella. Pentujen lukumäärä määritettiin 6:sta pentueesta. Niissä oli keskimäärin 4,3 pentua. Suomessa eleli vuoden 2002 loppupuolella 135 - 145 sutta. Kanta keskittyi itäisen Suomen kannanhoitoalueelle. Susien lukumäärä on jonkinverran kasvanut viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana. Sudesta kirjattiin yhteensä 2497 havaintoa. (RKTL/Ilpo Kojola). Susiemme määrä vuoden 2003 lopussa oli arviolta 150 sutta. RKTL arvioi 16.6.2004 julkistamassaan tiedotteessa susien vähimmäismääräksi vuoden 2003 lopussa maassamme 150 sutta. Susipentueita oli syntynyt 13 -14, ja niissä oli yhteensä 45 - 55 pentua. Susikanta keskittyi itäisen Suomen kannanhoitoalueelle, mutta yksi pesintä todettiin myös keskisen Suomen kannanhoitoalueella. Susiemme määrä syyskuussa vuonna 2004 oli arviolta 180 sutta. RKTL arvioi susiemme määrän ennen suden metsästyskautta 1.10.2004 - 31.3.2005 seuraavasti: Poroalue: Kainuu 5-10 sutta Lappi 5-10 Oulu 2-5 Poroalueen eteläpuoli: Kainuu 30-40 Kymi 25-30 Pohjois-Karjala 65-70 Muu Suomi 35-40 RKTL ilmoittaa nykyisin lukumääräarvion ylärajaksi vaihteluvälien keskikohtien summan, josta saadaan noin 180 sutta. Susiemme määrä vuoden 2004 lopussa oli arviolta 185 - 200 sutta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos julkaisi 19.8.2005 arvionsa susiemme määrästä vuoden 2004 lopulle. Suomessa arvioitiin elelleen vuoden 2004 loppupuolella noin 185 - 200 sutta. Arvio pohjautuu havaittujen pesintöjen määrään sekä tutkimustietoon pentuekoosta ja kannan rakenteesta. Susikanta on runsastunut niin, että vähimmäiskanta-arvio (185) on lähes kaksinkertainen vuoden 1998 arvioon (95) verrattuna. Suomessa todettiin 16 suden pesintää vuonna 2004. Pesinnät keskittyivät Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan. Pesäpaikan sijainnin perusteella Kainuussa oli neljä pesintää, Pohjois-Karjalassa kuusi. Kaksi pesintää todettiin Pohjois-Savon riistanhoitopiirissä. Etelä-Savon ja Kymen alueella oli yhteensä vähintään kaksi pesintää. Läntisimmät pesinnät todettiin Ruotsinkielisen Pohjanmaan ja Keski-Suomen riistanhoitopiireissä. Kaiken kaikkiaan Suomen susikannassa oli arviolta 65 - 70 Suomessa syntynyttä pentua. Mainitun 16 pesinnän lisäksi itärajalla liikuskeli Suomen puolella viisi pentuetta, joiden arvioitiin syntyneen Venäjällä. Susiemme määrä vuoden 2005 lopussa oli arviolta 205 - 215 sutta. Suomessa eleli vuoden 2005 lopussa arviolta 205 – 215 sutta. Susien esiintyminen painottui Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen, joiden alueella oli lähes 60 % Suomen susikannasta. Susipentueita arvioitiin syntyneen 20, joista itäisen Suomen kannanhoitoalueella kymmenen, Sisä-Suomessa viisi ja läntisen Suomen kannanhoitoalueella neljä. Itäisen Suomen kannanhoitoalueella tavattiin 6 – 7 pentuetta, joiden arvioitiin syntyneen Venäjän puolella. Susikannassa oli vuoden 2005 lopulla noin 70 – 80 pentua. (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Julkaistu 7.8.2006). Susiemme määrä vuoden 2006 lopussa oli arviolta 250 - 270 sutta. Suomessa eleli vuoden 2006 lopussa arviolta 250 - 270 sutta. Suomessa syntyneiden susipentueiden määrä oli 25. Susien esiintyminen painottui Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen, joiden alueella oli 55 % Suomen susikannasta. (Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 4.7.2007). Lähteinä: Tunturisuden Susisivut Erkki Pulliaisen teokset RKTL Wolves of the World Suurpedot.fi-sivut |
| www.tunturisusi.com |