|
|
|
SUOMEN SUDET
1850-luvulla sudet asuttivat koko Suomea. Niiden määrä tuolloin
on vain arvioitavissa, mutta susia lienee ollut maassamme
noin 600 - 800.
Vielä 1800-luvun lopulla susia tavattiin Ahvenanmaallakin ja liikkuipa niitä
talviaikaan Helsinginkin liepeillä.
1800-luvun loppupuolella suoritettu laajamittainen,
kampanjoitu susien hävitystyö johti siihen, että
1900-luvulle siirryttäessä sudet valtaosasta maata tyystin puuttuivat.
Muutamia yksittäisiä susia sinnitteli Lapissa taikka itärajalla.
Jossakin vaiheessa 1920-luvulla susi oli ilmeisesti maastamme sukupuutossa.
1900-luvulta aina tähän päivään asti Suomen susikanta
on ollut Venäjältä maahamme vaeltaneiden susien varassa.
Ilman Venäjää meillä ei olisi ollut liki sataan
vuoteen enää ainuttakaan sutta.
Susia tapettu laillisesti 11 400
Vuoden 1850 jälkeen on Suomessa tapettu laillisten kaatotilastojen mukaan 11 400 sutta.
Valtaosa niistä on ammuttu
vuosina 1850-1890.
Kuinka paljon näiden laillisten kaatojen lisäksi, susiamme
on tapettu - jää arvioitavaksi. Lukema yli sadan vuoden ajalta
on hyvin suuri, sillä vuoden 2011 ollessa meneillään, arvioidaan,
että susiamme salametsästetään vuodessa 30 - 50.
Susivaelluksia Venäjältä
Aika ajoin Suomeen on suuntautunut Venäjältä suurempia susivaelluksia, kuten vuosina 1959-63,
1975 ja 1982-84. Susivaellukset näkyvät selvästi kaatotilastoissa.
Vuonna 1984 ammuttiin
50 sutta. Sen jälkeen susien vaeltaminen Venäjältä Suomeen on vähentynyt, kun venäläiset
ovat rakentaneet rajan suuntaisen raja-aidan 1980-luvun loppupuolella. Aidassa on
teiden kohdalla aukkopaikkoja ja muitakin reikiä, joista sudet pääsevät läpi.
Suurempia susivaelluksia Suomeen ei kuitenkaan enää suuntaudu.
Tutustu susien rajaliikkumisiin tarkemmin!
Venäjän ja Karjalan sudet
Suomessa elävät sudet ovat osa samaa Euraasian susikantaa, jonka
pääosa ja ydin on Venäjällä. Edelleenkin Suomen susikantaa pidetään liian pienenä,
eikä sen katsota geneettisesti pysyvän terveenä ilman Venäjältä, rajan yli tulevia
susia.
Menneinä vuosikymmeninä Suomessa on voitu
luottaa siihen, että jos sudet meillä ovatkin huvenneet - niin niitä
on aina voitu odottaa saapuvaksi lisää Venäjältä.
Tilanne tässä suhteessa on muuttunut. Venäjän puolella meidän
lähialueellamme, Karjalassa - sudet ovat määrällisesti huomattavasti
vähentyneet.
Karjalan tasavallan ja Pietarin alueella
elää yhteensä ehkä jonkin verran alle tuhat sutta.
Venäjän Karjalassa susia on vuonna 2011 enää vain noin 350.
Tutkimus, joka julkistettiin vuonna 2009,
osoitti, että tilanne onkin rajallamme kääntynyt päinvastaiseksi,
entisiin aikoihin verrattuna.
Tämän tutkimuksen loppupäätelmä viittaa siihen, että Suomesta Karjalaan olisi viime vuosina
siirtynyt useampi susiyksilö, kuin Karjalasta Suomeen.
Tutustu Venäjän susiin tarkemmin!
2000-luku - EU:n luontodirektiivi
Uutta aikakautta maamme susille merkitsi siirtyminen EU:n mukana 2000-luvulle.
EU:n luontodirektiivin mukaisesti erittäin uhanalaiseksi
luokiteltu susi maassamme joutui erityisen suojelun kohteeksi
ja susien kaadot voitiin hyväksyä pääsääntöisesti vain merkittävää vahinkoa
aikaan saaneiden susien kohdalla.
Susikannan hoitosuunnitelma 2005
Susikannan kehityksen turvaamiseksi susillemme laadittiin hoitosuunnitelma,
joka valmistui vuonna 2005. Suomen susikannan hoitosuunnitelma on kaksiosainen. Sen ensimmäinen
osa luo taustan maa- ja metsätalousministeriön harjoittamalle susipolitiikalle. Siinä
kuvataan suden biologiaa ja susikannan tilaa sekä verrataan Suomen tilannetta olennaisilta
osiltaan kansainväliseen tutkimukseen. Lisäksi ensimmäisessä osassa käsitellään muun muassa
kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä velvoitteita ja yhteistyömuotoja, susien
aiheuttamia taloudellisia vahinkoja, suden ja ihmisen yhteistä historiaa, susikannan
hoidon aiempia tavoitteita ja toteutunutta kannan hoitoa. Ensimmäiseen osaan sisältyy
myös kuulemismenettelyyn perustuva tutkimusmateriaali, joka kytkeytyy vahvasti suunnitelman
toimenpideosaan eli varsinaiseen hoitosuunnitelmaan.
Toimenpideosassa esitellään sekä suden biologiaan perustuvia että tärkeiksi katsottuja
sosioekonomisia peruslinjauksia, joita toteuttamalla maa- ja metsätalousministeriö
jatkaa suunnitelmallista susikannan hoitoa. Susikannan hoidon perustavoitteena on
säilyttää susikanta suotuisalla suojelun tasolla. Tavoite toteutetaan erilaisten
toimenpidekokonaisuuksien yhteisvaikutuksella. Toimenpiteitä esitetään muun muassa
alueellisesta susikannan hoidosta, vahinkojen estämisestä ja niiden kustannuksista,
vahinkojen korvaamisesta, suden suojelusta poikkeamisesta, susikannan seurannasta,
tutkimuksesta ja sen kehittämisestä, neuvonnasta, tiedotuksesta, metsästyksen
valvonnasta ja eri tahojen välisestä yhteistyöstä.
Suomen susimäärän kehitys
Susi oli hävitetty maastamme sukupuuttoon joskus 1920-luvulla.
Vuonna 1970 maassamme oli hieman yli
kymmenen sutta. Vuodesta 1980 alkaen susien
määrä maassamme suuruusluokaltaan pysytteli
samana aina 2000-luvun alkupuolelle saakka, ollen vuosittain noin 90 - 140 yksilöä.
1990-luvun alussa kaadettiin enää noin kymmenen sutta vuosittain, vaikka tuolloin susia
sai metsästää metsästysaikana vapaasti. Suomesta ammuttiin vuonna 1993 enää vain kaksi sutta,
vaikka sitä sai metsästää Itä-Suomessa marraskuun alusta maaliskuun loppuun saakka.
Susi rauhoitettiin Itä-Suomessa vuonna 1994, jonka jälkeen sitä on saanut ampua vuosittain
määrättävän kiintiön puitteissa.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan vuoden 1997 lopussa Suomessa eli noin 120
sutta. Vuoden 1998 aikana Suomen susikanta pysyi saman suuruisena.
Vuonna 2005 susikannan pienoinen runsastuminen
oli silti jo tosiasia ja susia Suomessa oli kyseisen vuoden lopussa arviolta
205 - 215. Susiemme määrä jatkoi pientä kasvuaan ja oli vuoden 2006 lopussa arviolta 250 - 270 sutta.
Tästä tuli yllättäen selkeä pudotus, sillä vuoden 2007 lopulla
Suomessa eleli enää noin 200 – 215 sutta. Tähän pudotukseen
ilmeisin syy on runsas salametsästys. Tämän jälkeen pudotus - ja siitä päätellen myös salametsästys - on jatkunut ja
vuoden 2011 alussa RKTL arvioi, että maassamme eli tuolloin 135 - 145 sutta.
Susien määrä oli näin enää puolet huippuvuodesta 2006.
Sudet vuosittain vuodesta 2002
Susiemme määrä vuoden 2002 lopussa oli arviolta 135 - 145 sutta
Suomessa esiintyi susia vuoden 2002 päättyessä RKTL:n tilastoinnin mukaan
yhteensä 135 - 145 yksilöä.
Suomessa syntyi vuonna 2002 vähintään 11, todennäköisesti 12 susipentuetta.
Pentueiden määrä on vähin erin kasvanut vuosijaksolla 1996 - 2002. Pentueista
arvioitiin syntyneen 8 - 9 itäisen Suomen kannanhoitoalueella, 2 - 3 Sisä-Suomessa
ja yksi läntisen Suomen alueella. Kainuun riistanhoitopiirin alueella
arvioitiiin tapahtuneen kaksi pesintää, Pohjois-Karjalassa viisi, Kymen ja
Etelä-Savon piirien rajoilla kaksi, Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa yksi pesintä.
Läntisen Suomen pesintä sijoittui Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueelle, missä susien ei
tiedetä varmuudella pesineen yli sataan vuoteen. Pohjois-Pohjanmaalla pesineen parin
naaras oli Sotkamossa radiolähettimellä varustettu Milla, joka jolkotteli länteen
kesän 2001 aikana. Millan kohtalo oli karu, sillä se tuli salametsästäjän tappamaksi.
Itäisen Suomen kannanhoitoalueella liikuskeli mainittujen yhdeksän pentueen lisäksi
3 - 4 sellaista pentuetta, jotka olivat ilmeisesti syntyneet Venäjän puolella.
Pentujen lukumäärä määritettiin 6:sta pentueesta. Niissä oli keskimäärin 4,3 pentua.
Suomessa eleli vuoden 2002 loppupuolella 135 - 145 sutta. Kanta keskittyi itäisen
Suomen kannanhoitoalueelle. Susien lukumäärä on jonkinverran kasvanut viimeksi
kuluneiden viiden vuoden aikana. Sudesta kirjattiin yhteensä 2497 havaintoa. (RKTL/Ilpo Kojola).
Susiemme määrä vuoden 2003 lopussa oli arviolta 150 sutta
RKTL arvioi 16.6.2004 julkistamassaan
tiedotteessa susien vähimmäismääräksi vuoden 2003 lopussa maassamme
150 sutta. Susipentueita oli syntynyt 13 -14, ja niissä oli yhteensä
45 - 55 pentua. Susikanta keskittyi itäisen Suomen kannanhoitoalueelle,
mutta yksi pesintä todettiin myös keskisen Suomen kannanhoitoalueella.
Susiemme määrä syyskuussa vuonna 2004 oli arviolta 180 sutta
RKTL arvioi susiemme määrän ennen suden metsästyskautta 1.10.2004 - 31.3.2005 seuraavasti:
Poroalue:
Kainuu 5-10 sutta
Lappi 5-10
Oulu 2-5
Poroalueen eteläpuoli:
Kainuu 30-40
Kymi 25-30
Pohjois-Karjala 65-70
Muu Suomi 35-40
RKTL ilmoittaa nykyisin lukumääräarvion ylärajaksi vaihteluvälien keskikohtien summan,
josta saadaan noin 180 sutta.
Susiemme määrä vuoden 2004 lopussa oli arviolta 185 - 200 sutta
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos julkaisi 19.8.2005 arvionsa susiemme
määrästä vuoden 2004 lopulle. Suomessa arvioitiin elelleen vuoden 2004 loppupuolella
noin 185 - 200 sutta. Arvio pohjautuu havaittujen pesintöjen määrään sekä tutkimustietoon
pentuekoosta ja kannan rakenteesta. Susikanta on runsastunut niin, että
vähimmäiskanta-arvio (185) on lähes kaksinkertainen vuoden 1998 arvioon (95) verrattuna.
Suomessa todettiin 16 suden pesintää vuonna 2004. Pesinnät keskittyivät Kainuuseen
ja Pohjois-Karjalaan. Pesäpaikan sijainnin perusteella Kainuussa oli neljä pesintää,
Pohjois-Karjalassa kuusi. Kaksi pesintää todettiin Pohjois-Savon riistanhoitopiirissä.
Etelä-Savon ja Kymen alueella oli yhteensä vähintään kaksi pesintää. Läntisimmät
pesinnät todettiin Ruotsinkielisen Pohjanmaan ja Keski-Suomen riistanhoitopiireissä.
Kaiken kaikkiaan Suomen susikannassa oli arviolta 65 - 70 Suomessa syntynyttä pentua.
Mainitun 16 pesinnän lisäksi itärajalla liikuskeli Suomen puolella viisi pentuetta,
joiden arvioitiin syntyneen Venäjällä.
Susiemme määrä vuoden 2005 lopussa oli arviolta 205 - 215 sutta
Suomessa eleli vuoden 2005 lopussa arviolta 205 – 215 sutta. Susien esiintyminen
painottui Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen, joiden alueella oli lähes 60 % Suomen
susikannasta. Susipentueita arvioitiin syntyneen 20, joista itäisen Suomen
kannanhoitoalueella kymmenen, Sisä-Suomessa viisi ja läntisen Suomen
kannanhoitoalueella neljä. Itäisen Suomen kannanhoitoalueella tavattiin 6 – 7
pentuetta, joiden arvioitiin syntyneen Venäjän puolella.
Susikannassa oli vuoden 2005 lopulla noin 70 – 80 pentua.
(Riista- ja kalatalouden
tutkimuslaitos. Julkaistu 7.8.2006).
Susiemme määrä vuoden 2006 lopussa oli arviolta 250 - 270 sutta
Suomessa eleli vuoden 2006 lopussa arviolta 250 - 270 sutta.
Suomessa syntyneiden susipentueiden määrä oli 25.
Susien esiintyminen painottui Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen, joiden alueella
oli 55 % Suomen susikannasta.
(Riista- ja kalatalouden
tutkimuslaitos 4.7.2007).
Susiemme vähimmäiskanta vuoden 2007 lopussa oli arviolta noin 200 sutta
Suomessa eleli vuoden 2007 lopulla noin 200 – 215 sutta. Vähimmäiskanta oli noin 200 sutta.
Arvio on 20 prosenttia pienempi kuin vuotta aiemmin.
Vuoden 2007 kanta-arvio on vuodesta 1998 alkaneella seurantajaksolla ensimmäistä kertaa edellisvuotista pienempi.
Susikanta kasvoi vuosina 1998–2006 keskimäärin noin 20 prosenttia vuodessa ja on mainitusta
taantumisestaan huolimatta edelleen noin kaksinkertainen kymmenen vuoden takaiseen verrattuna.
Susikannan esiintymisen painopiste oli edelleen itäisen Suomen kannanhoitoalueella, mutta
aiempaa suurempi osuus Suomen susista eleli läntisessä Suomessa. Läntisen Suomen alueella
eleli vuoden lopulla arviolta 70–80, itäisen Suomen alueella 115–120 ja poronhoitoalueella
15–25 sutta.
Läntisessä Suomessa tavattiin 12 laumaa, joista valtaosassa (7) oli vain kolme sutta.
Pareina liikkuvia susia oli 18. Läntisen Suomen susikanta keskittyi kolmelle alueelle:
(1) Varsinais-Suomen pohjoisosan ja Satakunnan eteläosien muodostama alue, (2) Satakunnan
koillisosan, Pohjois-Hämeen pohjoisosan ja Keski-Suomen kaakkoisosan muodostama alue sekä
(3) Oulunjärven länsi- ja lounaispuoli Oulun riistanhoitopiirissä. Itäisen Suomen alueella
tavattiin 11 laumaa, joiden reviirit sijaitsivat kokonaan tai pääasiassa Suomen puolella.
Näiden lisäksi itärajalla liikuskeli 7–8 laumaa. Pareja havaittiin kahdeksan,
joista neljä tavattiin itäisellä valtakunnanrajalla. Suomen susikannassa oli kesällä
noin 75–95 pentua.
(Riista- ja kalatalouden
tutkimuslaitos 3.6.2008)
Susiemme vähimmäiskanta oli vuoden 2008 lopussa noin 220 sutta
Arvio on hieman korkeampi kuin edellisen vuoden arvio (200 yksilöä) mutta pienempi kuin
vuoden 2006 arvio (250 yksilöä).
Suomessa lokakuussa 2009 arviolta 160 - 200 sutta
RKTL:n arvion mukaan maamme
susikanta on jatkanut pienenemistä. Lumien tultua susiemme määrää voidaan laskea
tarkemmin ja uusia arvioita susiemme määrästä on odotettavissa.
Suomessa maaliskuussa 2010 arviolta 150 - 160 sutta
RKTL:n mukaan Suomessa on noin 150-160 sutta.
- Itä-Suomen kannanhoitoalueella susia olisi 85-100.
Kahdeksassa laumassa on 49 sutta,
lisäksi on seitsemän susiparia.
Tunnetuissa Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin
liikkuvissa laumoissa on yhteensä 20 yksilöä.
- Läntisen Suomen laumojen ja mahdollisten parien yhteinen susimäärä on 50-60 yksilöä.
Laumoja on tiedossa kahdeksan, mutta niissä on vain 36 sutta. Pareja läntisen Suomen
kannanhoitoalueella tiedetään nyt olevan kuusi.
- Poronhoitoalueella susia on sekä alueen eteläosassa että Savukoskella. Lisäksi on
havaintoja yhdestä parista Inarin Vaskojoen alueelta.
Poronhoitoalueen susimääräksi RKTL arvioi 7-10.
Suomessa helmikuussa 2011 arviolta 135 - 145 sutta
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos arvioi Suomen susikannan kooksi helmikuussa 2011
135-145 yksilöä. Kanta oli hieman pienempi kuin vuosi aiemmin, jolloin susia oli 150-160.
Kannan painopiste oli edelleen itäisessä Suomessa ja itärajan tuntumassa, mutta susilaumoja ja
pariskuntia oli myös maan etelä- ja länsiosissa. Kevään lisääntymiskauden jälkeen arvioitiin maassamme olevan 185-205 sutta.
Suomessa kesäkuussa 2011 arviolta 185 - 205 sutta
Sudet saivat kevään kuluessa 50 - 60 pentua, ja kesäkuussa RKTL arvioi
koko maan susikannan suuruudeksi 185 - 205 sutta.
Suomessa 150 - 165 sutta tammikuussa 2012
RKTL:n tammikuussa ministeriölle toimittaman arvion mukaan Suomen susikanta on nyt 150 - 165 yksilöä. Arvio on hieman suurempi kuin
vuoden 2011 helmikuussa tehty arvio (135 - 145 sutta). Mikäli mukaan lasketaan Suomen ja Venäjän välisen rajan molemmin puolin liikkuvat
susilaumat ja parit kokonaisuudessaan, lukumääräksi saadaan 180 - 210 sutta. Kuluvana metsästyskautena poronhoitoalueelta on metsästetty 16 sutta.
RKTL arvioi poronhoitoalueella edelleen olevan 20 - 25 sutta. (Suomen riistakeskus 6.2.1012)
Lähteinä
Suomen susikannan hoitosuunnitelma
Tunturisuden Susisivut
Erkki Pulliaisen teokset
RKTL
Suurpedot.fi-sivut
Maaseudun Tulevaisuus
Koiraeläimet aakkosjärjestyksessä
Amazoniankoira *
Andienkettu *
Atamarankettu *
Bengalinkettu *
Brasiliankettu *
Darwininkettu *
Dingo *
Eteläafrikankettu *
Etiopiansusi *
Falklandinkoira *
Fennekki *
Harjasusi *
Harmaakettu *
Hiekkakettu *
Isoandienkettu *
Juovasakaali *
Kaliforniankettu *
Kettu *
Kit fox *
Kojootti *
Korsakki *
Korvakoira *
Kultasakaali *
Laulava uudenguineankoira *
Mustatäpläkettu *
Naali *
Pampakettu *
Preeriakettu *
Punasusi *
Ravustajakoira *
Sahelinkettu *
Savannikoira *
Suokoira *
Supikoira *
Tiibetinkettu *
Vaippasakaali *
Viidakkosusi *
Creative Commons -
Sinulla on vapaus:
kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuvat tällä sivulla Copyright
Tambako the Jaguar
*Kaksi kuvaa yllä Copyright
Kamia the Wolf
|
|
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Suomen susikannan hoitosuunnitelma - Maa- ja metsätalousministeriö 2005.
Erkki Pulliainen: Suomen suurpedot - Tammi 1974.
Erkki Pulliainen: Petoja ja ihmisiä - Tammi 1984.
Kaarina Kauhala: Koiran villit sukulaiset - WSOY 2000.
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet : kettutyttöfilosofiaa ja susietiikkaa - Yliopistopaino 1996.
Leena Vilkka: Susi luonnossa ja kulttuurissa - Biofilos 2008.
Jim Brandenburg: Veljemme Susi - Unohdettu lupaus - Gummerus 1993.
Veli Lyytikäinen, Hannu Luotonen, Ilari Uotila, Juho Kotanen ja Timo J. Hokkanen: Pohjois-Karjalan suurpedot - Erämaisen luonnon ja ihmisen rinnakkaiseloa itäisimmässä Suomessa - Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2004.
|
Tunturisuden susisivujen lähteitä
Jukka Bisi: Suomalaisen susikonfliktin anatomia - Oulu 2010.
Erkki Pulliainen, Lassi Rautiainen: Suurpetomme karhu, susi, ahma, ilves - Arcticmedia 1999.
Lassi Rautiainen: Villi itä - Wild east. Wild ost. Articmedia 2007.
Jouko Teperi: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla - Suomen historiallisen seuran julkaisu "Historiallisia tutkimuksia 101", 1977.
Pentti Mäensyrjä: Hukka huutaa - Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1974.
Dogs: Their Fossil Relatives & Evolutionary History, a book on the biology, fossil history, and evolutionary relationship of Canidae with rich illustrations by Xiaoming Wang, Richard H. Tedford, and Mauricio Anton.
Sekä lukuisat muut kirjat, lehdet ja nettilähteet, joista mainintoja sivuilla tekstien yhteydessä.
|
|
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
|
|
|
