Suomessa elää kymmenen pöllölajia, yksi niistä on suopöllö. Lähes kaikki pöllölajit ovat rakenteellisesti
samankaltaisia. Näkyvin poikkeama pöllöillä verrattuna muihin lintulajeihin on se,
että pöllön silmät ovat suuntautuneet eteenpäin, ihan kuin ihmisellä.
Tämä ominaisuus tekee kaikista pöllöistä, niin suopöllöstäkin,
inhimillisen ja viisaan näköisen.
Tuntomerkkejä
Muista pöllöistä suopöllö eroaa hoikkuutensa ja pitkäsiipisyytensä perusteella.
Suopöllö on keskisuuri pöllö, jolla on pitkulainen ruumis, pieni pää ja hyvin pitkät siivet.
Suopöllön pituus on noin 37 - 39 cm. Siipien kärkiväli on 95 - 110 cm. Aikuinen suopöllö painaa noin 350 grammaa.
Yleisväriltään suopöllö on ruosteenkeltainen ja tummajuovainen. Sen siivet ovat alta valkeahkot ja niiden
taipeissa on mustat täplät. Selkäpuolella on hyvä suojaväri, maanruskea
täplitys. Rinta on selvästi pitkittäisviiruinen, mutta muuten lintu on alapuolelta
huomiotaherättävän vaalea ja siinä on ainoastaan muutamia tummia pitkittäisviiruja.
Naamakiehkura on selväpiirteinen ja vaalea, vaikkakin silmien läheltä musta.
Silmät ovat suurehkot ja niiden iiris on messinginkeltainen. Silmiä ympäröi joka puolelta
musta alue.
Lennossa suopöllön erona sarvipöllöön ovat tummat siipien kärjet,
vaalea siiven takareuna ja harva pyrstön poikkijuovitus. Jalkahöyhenet ovat kellanruskeat.
Suopöllön istuma-asento on usein vähemmän pysty, kuin muiden
pöllöjen. Kun lajin siivet ovat lisäksi hyvin pitkät ja se istuessaan hiukan riiputtaa niitä,
muodostuu istuvan suopöllön sivukuva usein suurista siivistä ja niiden jatkeena näkyvästä päästä.
Saalistus
Ravintona ovat pääasiassa pikkujyrsijät, eniten suopöllö saalistaa peltomyyriä.
Ravintona ovat myös erityisesti syksyllä päästäiset ja linnut, sekä myös
kovakuoriaiset.
Pesimäaikana suopöllö on aktiivinen myös päivällä, muutoin se on enemmän
hämärälintu. Vilkkaimmin se on liikkeellä illalla
ja aamulla. Se saalistaa matalalla aukion yllä vaappuen ja lekutellen, silloin tällöin
mättäälle, kivelle tai aidantolpalle laskeutuen.
Pesintä
Suopöllö pesii koko maassa soilla, rantaniityillä ja hyvinä myyrävuosina myös
viljelysmailla sekä poikkeuksellisesti merensaaristossa. Esiintyminen ja pesiminen on kuitenkin
pikkunisäkästilanteesta riippuen hyvin vaihtelevaa.
Pesä on syvennys maassa varpujen tai näreen suojassa. Se on muiden pöllöjen pesistä poiketen vuorattu
heinillä. Touko-kesäkuussa suopöllö munii 4 - 6, mutta hyvinä myyrävuosina
jopa 14 valkoista munaa, joita naaras hautoo 24 - 28 vrk.
Naaras ruokkii poikasia koiraan tuomalla ravinnolla. Poikaset jättävät pesän
12 - 17 vrk:n vanhoina ja oppivat lentämään noin 35 vrk:n ikäisinä.
Pesyeitä on yleensä vain yksi, mutta hyvinä myyrävuosina naaras voi
munia toisenkin.
Koiras esittää keväisin näyttävää soidinlentoa. Se kohoaa jäykin siiveniskuin, välillä
liidellen, hyvin korkealle. Sieltä se syöksyy yhtäkkiä, ilman ennakkovaroitusta alas.
Syöksyessään lintu heittelehtii holtittomasti puolelta toiselle, samalla läiskyttäen siipiään
yhteen vatsan alla, niin että syntyy käsientaputusta
muistuttava ääni. Se voi syöksyä myös siivet supussa pitkänkin matkan.
Lähellä maanpintaa suopöllö kaartaa taas takaisin ylös ja toistaa
saman näytelmän. Tällainen soidin voi jatkua yhtäjaksoisesti puolikin tuntia.
Suopöllö on ääniltään hyvin hiljainen lintu, etenkin pesimäkauden ulkopuolella. Soitimella koiras puhkuu ontosti ja matalasti, kuin hengästynyt
höyryveturi: "Puh-puh-puh-puh-puh, puh-puh-puh-puh-puh..."
Hyvissä olosuhteissa koiraan puhkuilu kuuluu noin kilometrin päähän,
mutta tuulisella säällä vain muutamia satoja metrejä. Useimmiten koiras huutaa soidinhuutoaan
lennossa, mutta se voi huutaa myös istuessaan.
Maassa soidinta seuraava naaras vastaa soivalle koiraalle vähän venähtävällä
"uääh"-huudolla. Vaaran uhatessa pesää emot varoittelevat "jäu, jäuu" ja käheän
haukkuvasti "vräh, vräh". Siipirikkoa näyttelevä tai joskus myös pesältä pois
lentävä lintu ääntelee pitkiä, vaikertavia viserryssarjoja.
Suopöllöjä tavataan Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, Havaijilta, Karibialta, Galapagos-saarilta,
Aasiasta ja Euroopasta.
Suomessa suopöllöjä on pesimäkaudella keskimäärin 5 000 paria. Yleisin laji on Pohjanmaan soilla ja lakeuksilla.
Eteläisessä Suomessa laji on harvinainen. Suomesta suopöllöt lentävät talviksi
Etelä-Eurooppaan. Pieni osa talvehtii myös meillä. Syksyllä muutto
on voimakkainta syys-lokakuussa, mutta viimeiset lähtevät talvea pakoon
vasta vuodenvaihteen tienoilla. Suomeen suopöllöt saapuvat keväällä, pääasiassa öisin, huhti-toukokuussa,
mutta joskus jo maaliskuun puolella.
Lähteet
Pekka Helo - Yön linnut - kirja Suomen pöllöistä
Juhani Lokki, Jörgen Palmgren: Suomen ja Pohjolan linnut
Carl-Fredrik Lundevall: Suomen linnut
Uusi suuri eläinkirja - Linnut - WSOY
Suomen lintuatlas
