Supi SUPI (Procyon lotor) - (Linnaeus, 1758)

Supi tunnettiin aiemmin nimellä pesukarhu.

Tieteellinen luokittelu

DomeeniEucaryaaitotumalliset
KuntaAnimaliaeläinkunta
PääjaksoChordataselkäjänteiset
AlajaksoVertebrataselkärankaiset
LuokkaMammalianisäkkäät
LahkoCarnivorapetoeläimet
HeimoProcyonidaepuolikarhut
AlaheimoProcyoninaesupimaiset
SukuProcyonsupit
Lajilotorsupi


Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva yllä Copyright Philipp Nordmeyer
*Kuva oikealla Copyright DowianA
Supi


Korkeasaareen on muuttanut seitsemän pesukarhua hädänalaisten eksoottisten eläinten vastaanottokeskuksesta (AAP Foundation). Pesukarhut ovat keskieurooppalaisia "kesäkissoja" eli ihmisten hylkäämiä lemmikkieläimiä, jotka on otettu turvaan suoraan kadulta tai epäkelvoista olosuhteista. Pesukarhut ovat vielä hieman arkoja uudessa tarhassaan ja viihtyvätkin paljon takatiloissaan. Pesukarhut pääsevät liikkumaan vapaasti takatilojen ja uuden tarhan välillä.

Kuvaaja: Henrik Sundén
Korkeasaaren arkisto (2012)
Supi
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Eric Bagchus
Supi Supi Supi Ominaisuuksia

Supi on rakenteeltaan tanakka ja muistuttaa pientä karhua. Se on olemukseltaan myös kissamainen. Sillä on leveä pää ja terävä kuono. Korvat ovat suuret ja pyöreät. Jalat ovat melko pitkät ja niitä peittää lyhyt karvoitus.

Supin englanninkielinen nimi "raccoon" juontaa alunperin pohjoisamerikkalaisesta intiaanisanonnasta aroughcan tai aracun. Vapaasti suomennettuna se takoittaa "hän joka hieroo käsiään". Supin tieteellisessä nimessä lotor merkitsee pesijää. Eläimen nimitys johtuu sen tavasta "pestä" ruokansa vedessä. Ei ole selvillä, puhdistaako supi todella ruokaansa vai tekeekö se vain liikkeitä, jotka ihmisestä näyttävät pesemiseltä. Peseminen tapahtuu niin, että eläin pistää ruoan veteen ja hankaa sitä kiivaasti siellä etukäpäliensä välissä.

Oikein nälkäisenä supi ei ehdi kertoman mukaan sapuskaansa pesemään, vaan hotkii sen sellaisenaan. Supi voi pestä myös pentujaan, ainakin eläintarhassa. Lontoossa on historiaan kirjattu sellainen ikävä tapaus, että supiemo intoutui pesemään pentujaan niin perusteellisesti, että ne menehtyivät tähän käsittelyyn. Supit eivät pese vain ruokaansa, vaan silloin kun niillä ei ole muuta tekemistä, kaikkea, mitä käsiinsä saavat - kiviä ja puunpalikoitakin.

Yksi ehkä supin kannalta hiemankin kyseenalainen yhteys ja "kunnia", josta supi muistetaan on se, että Davy Crockett, villien rajaseutujen kuningas ja yksi Lännen elämää suuremmista legendoista, totuttiin näkemään aina hirvennahkavaatteet yllään ja päässään - supilakki.





Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva vasemmalla keskellä Copyright Lynette Schimming
*Kuvat vasemmalla ylinnä ja alinna Copyright Philipp Nordmeyer
Supi
Supi Supin levinneisyys

Levinneisyys

Supeja elää eteläisessä Kanadassa, USA:ssa ja Keski-Amerikassa. Niitä on ihmisten toimin siirretty asumaan myös esimerkiksi Venäjälle ja Euroopassa niitä elää Saksassakin. Joissakin tapauksissa supit ovat eläintarhoista karanneiden supien jälkeläisiä ja luontoon päästyään ne levittäytyvät nopeasti. Kartalla punaisella värillä merkitty luontaiset asuinseudut - sinisellä ne alueet, jonne istutettu.

Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva supista yllä Copyright Tambako the Jaguar
*Levinneisyyskartta Copyright Novil Ariandis
Mitat

Supin paino on 5,5 - 9,5 kg. Urosten paino on yleensä noin 10 - 30 % enemmän kuin naaraiden. Supin ruumiin pituus vaihtelee noin 60 cm:stä 95 cm:iin. Hännällä on mittaa 19 - 40 cm.

Aistit

Supin kuulo ja pimeännäkö ovat erityisen herkkiä. Supin haju- ja makuaisti sen sijaan ovat heikot.

Liikkuminen

Vaikka supi saattaa näyttää hieman kömpelöltä pullerolta, on se kuitenkin varsin taitava kiipeilijä, vikkelä veitikka ja aika nopeakin. Puissa se juoksentelee ketterästi pitkin niiden oksia tai välillä kulkee oksilla selkä alas päin roikkuen, laiskiaisen tapaan. Uskomattoman varmasti se hyppii oksalta toiselle.

Maalla se tarvittaessa pyyhältää juoksuunkin 25 kilometrin tuntinopeudella. Kuten arvata saattaa, supit ovat myös taitavia uimareita, vaikka uinti ei niiden lempilaji olekaan - sillä paksun turkin kanssa uimisessa on omat hankaluutensa.

Yön eläjiä

Supit ovat liikkeellä kaikkien eläinten tapaan yleensä, etsiäkseen ruokaa. Yhdessä yössä taivalta voi tulla vain kilometri taikka kaksi. Supit ovat yöeläimiä ja päiviksi ne vetäytyvät johonkin piiloiseen pesäänsä, onttoon puuhun tai tuuhealle oksalle torkkumaan, turvassa vihollisiltaan. Kesäaikaan emot joutuvat viipottamaan enemmän kaikkialle kiirehtivien pentujensa perässä.
Elinympäristöt

Puiden onkalot, maakuopat, luolat, hylätyt rakennukset ja autiot pihapiirit houkuttelevat supeja puoleensa. Ne hakeutuvat mieluusti ihmisen lähettyville, sillä ne ovat tottuneet siihen, että niille sopivaa ruokaa löytyy juuri ihmisten jäljiltä. Supeja pidetään älykkäinä siksi, että ne niin hyvin osaavat hyödyntää ihmisen niille tarjoamia mahdollisuuksia.

Hyvin sopeutuvaisia eläimiä ne myös varmasti ovat. Vaikka supeja nykyisin liikkuu jo suorastaan kaupungeissakin, jopa suurkaupunkien keskustoissa - elävät ne edelleen myös kosteilla metsäalueilla, villissä luonnossa. Veden läheisyys supille on kuitenkin sen elämässä välttämätöntä.

Talvisin pitkiäkin unia

Talvella supit eivät vaivu horrokseen, mutta erityisen kylminä talvina ne voivat nukkua pitkiä aikoja vetäytyen pesäänsä. Nukkumisen aikana supin elintoiminnot ovat normaalit ja tämä merkitsee sitä, että eläin kuluttaa energiaa paljon enemmän, kuin horrostava eläin. Tällaisen talviunen aikana supi voikin menettää jopa 50 % painostaan.
Rosvon naamari

Supin tunnistaa helpoiten sen erikoisesta kasvokuvioinnista - sillä on turkissaan silmien ympärillä mustaa, ikäänkuin se olisi laittanut päähänsä rosvon naamarin. Ikäänkuin samaa tyyliä turkkipuvussa on supin pitkä ja tuuhea häntä, jossa on rivissä 4 - 10 raitaa ympäri hännän.

Supin turkin värit vaihtelevat - se voi olla harmaa, ruskeampi tai musta - riippuen myös asuinympäristöstä. Yleinen väri pitkäkarvaisella turkilla on kellanharmaa ja samalla mustansekainen.

Supi


*Kuva Copyright ClipartHeaven.com


Tarkat etukäpälät

Supilla on tarkat ja herkät etukäpälät, joita se käyttelee taitavasti käsien tapaan, etsiskellessään itselleen naposteltavaa. Lämpötila ei vaikuta käpälien tuntoherkkyyteen. Sekä etu- että takakäpälissä varpaita on viisi.
Supi
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Neil McIntosh
Ravinto

Yöllä liikkuessaan supit syövät miltei kaikkea mahdollista, mitä löytävät. Niiden ruokavalioon kuuluvat esimerkiksi marjat, hyönteiset, kuten lihavat heinäsirkat ja kovakuoriaiset sekä pienet eläimet. Lintuja, niiden munia ja poikasia ne syövät niin paljon, kuin vain kiinni saavat. Muinoin, kanatarhojen aikaan, supi oli säännöllinen vierailija kanatarhoissa, joissa se jätti jälkeensä kaamean hävityksen.

Vesistä supi pyydystää kaloja, rapuja ja ostereita, jotka se taitavasti osaa avata. Maissipellolta pesukarhut napostelevat suihinsa nuoret, pehmeät maissintähkät - puutarhoista maistuvat kaikkinaiset hedelmät, ja pesukarhut kyllä osaavat valita hedelmistäkin vain parhaat ja kypsimmät.

Ihmisten lähipiirissä ne tonkivat roskista ja kaatopaikoilta löytyviä ruoanjätteitä. Näissä puuhissaan ne ovat usein ihan ihmisten riesana, kumotessaan öisin kovalla kolinalla jäteastioita ja tunkiessaan kaikkiin mahdollisiin varastoihin ja autotalleihinkin pöyhimään jokaisen nurkan ja komeron, johon vain suinkin pääsevät. Näissä askareissa niille on kovasti hyötyä taitavista käsistään.

Elinikä

Supi voi saavuttaa luonnossa 12 vuoden iän. Tämä ei kuitenkaan ole tavallista, sillä monet vaarat uhkaavat supeja jo niiden ensihetkistä lähtien. Niinpä useimmat supit kuolevat jo alle kahden vuoden iässä - joko aliravitsemukseen taikka yleisimpään kuolinsyyhyn, jonka aiheuttaa ihminen.

Supeja metsästetään ansoin ja ampuen ja niitä jää runsaasti liikenteessä autojen alle. Jos supi selviää hengissä parista ensimmäisestä, kriittisestä elinvuodestaan - elää se keskimäärin 4 - 5 vuotta. Vankeudessa supi on elänyt 21 vuotta.

Turkki ja liha

Supin turkki on kautta aikain ollut arvokasta kauppatavaraa. Siksi supia on kasvatettu myös turkistarhaeläimenä. Supin lihaakin syödään.
Supi Euroopassa

Vuonna 1934 Luftwaffen komentaja Hermann Göring päätti päästää Saksan luontoon pari supia "rikastuttaakseen kolmannen valtakunnan eläimistöä". Supien voittokulku on ollut menestyksekkäämpi kuin natsien ja tällä hetkellä Saksassa on arviolta 300 000 - 500 000 supia.

Samaan aikaan kun Saksan luontoon kuuluvat eläimet kuten ilves ja majava ovat katoamassa täysin, supien määrä kasvaa tasaisesti. Syy tähän valtaisaan menestykseen on luontaisten vihollisten puute sekä supin kaikkiruokaisuus. Kasselin kaupungisssa on arviolta 100 supia hehtaarilla, mikä vastaa supien esiintymistiheyttä Pohjois-Amerikan suurissa kaupungeissa.

Supia yritettiin 1900-luvun alussa istuttaa Suomeen, Inkoon Hättön saarelle. Kokeilu ei kuitenkaan onnistunut.

Supia on istutettu myös Suomen naapurimaihin Venäjälle ja Ruotsiin. Kun Suomessa säädettiin uusin metsästyslaki vuonna 1993, jouduttiin siihen ottamaan mukaan riistaeläimeksi myös supi, sillä näin varauduttiin siihen, että supeja - noita Amerikan rosvoja, saattaa tulla maahamme jo ihan luontaisesti Ruotsin puolelta. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, sillä tällä hetkellä ei Ruotsissakaan ilmeisesti elä supeja villinä. Riistaeläimenä supin metsästysaika Suomessa on ympäri vuoden. Naaras, jolla on poikasia, on kuitenkin rauhoitettu 1.5 – 31.7

Lisääntyminen

Parittelu tapahtuu tammi- tai helmikuussa. Kantoaika on 63 - 65 vuorokautta ja pentue syntyy huhti- tai toukokuussa.

Pentueen koko on 3 - 7, mutta tavallisimmin 4. Lisääntymisen aikana uros ja naaras viihtyvät yhdessä, mutta uros ei osallistu poikasten kasvatukseen. Poikaset syntyvät sokeina. Niiden silmät avautuvat noin 18 - 24 päivän ikäisinä.

Kesän lopulla poikaset poistuvat pesästä. Poikaset viettävät ensimmäisen talven emon kanssa ja vasta keväällä ne itsenäistyvät ja poistuvat omille teilleen. Tämän jälkeenkin emo ja poikaset usein asuvat lähekkäin. Naaraista tulee sukukypsiä alle vuoden ikäisenä, mutta uroksilla tämä tapahtuu vasta toisena elinvuonna.
Supi lemmikkinä

Supi kesyyntyy verrattain helposti, ainakin näennäisesti. Se pitää hyväilystä ja on aina valmis leikkimään, ilmaisten iloaan haukkumalla kuin koiranpennut. Nuori supi on mitä ihastuttavin seuraeläin, mutta varttuessaan eläimen luontainen uteliaisuus, hävitysvimma sekä yleinen epäluotettavuus kokeilee jopa kaikkein eläinrakkaimmankin supinnomistajan hermoja.

Supia on mahdollista pitää lemmikkinä Yhdysvalloissa joissain osavaltioissa. Vaikka supit ovat yöeläjiä ne voidaan totuttaa olemaan valveilla päivisin ja nukkumaan öisin. Lemmikkinä ne voivat tulla ylipainoisiksi liikunnan puutteen ja huonon ruokavalion vuoksi. Kesytetyt supit, jotka päästetään vapaaksi eivät yleensä sopeudu elämään luonnossa.

Supi

Kuva Credit: painting by Consie Powell from Kays and Wilson's Mammals of North America, © Princeton University Press (2002)


Supi asutuksen seassa


Supi on isoin ihmisten keskuudessa elävä eläin. Koska supit elävät usein aivan ihmisten välittömässä läheisyydessä ja ovat erittäin uteliaita, ne voivat aiheuttaa aineellista vahinkoa tuhoamalla puutarhoja, kaatamalla roska-astioita tai valtaamalla ihmisasutuksia.

Erityisen suurta tuhoa supit voivat aiheuttaa maatiloilla, joissa ne voivat syödä osan sadosta. Kaupungeissa joissa asuu paljon supeja, ihmiset ovat oppineet lukitsemaan roska-astiat ja välttämään jättämästä mitään ruokaa saataville.

Lähteet
ADW Animal Diversity Web
IUCN
Smithsonian - National Museum of national History
www.nalle.fi
Supi
Creative Commons - Sinulla on vapaus: kopioida, levittää, näyttää ja esittää teosta.
*Kuva Copyright Tambako the Jaguar
TUNTURISUDEN ELÄIN- JA LINTUSIVUJA AAKKOSJÄRJESTYKSESSÄ
Eläimiä A - M

  • Ahma
  • Apinat
  • Delfiinit
  • Euroopansuslikki (siiseli)
  • Filippiinienkummittelija
  • Genetti
  • Gueretsat
  • Gundi
  • Hiekkamangusti
  • Hirvieläimet
  • Hyeenat
  • Ilves
  • Impala
  • Jääkarhu
  • Kapybara (vesisika)
  • Karhu
  • Keisaritamariini
  • Kiinantupaija
  • Kirahvi
  • Kissaeläimet - aasiankultakissasta villikissaan
  • Koala
  • Kodiakinkarhu
  • Koiraeläimet
  • Kultapanda
  • Kärppä
  • Laiskiaiset
  • Liito-orava
  • Lumikko
  • Majavat
  • Mangusti
  • Mara
  • Meerkat
  • Metsäjänis
  • Minkki
  • Mungot
  • Murmelit
  • Mustajalkahilleri
  • Mustakarhu
  • Myyrät
  • Eläimiä N - V

  • Norsut
  • Numbatti (pussimuurahaiskarhu)
  • Näätä
  • Orava
  • Panda
  • Piisami
  • Pikkumangusti
  • Pikkumarmosetti
  • Pikkuvirtahepo
  • Preerikot
  • Puoliapinat
  • Pussipiru
  • Rengashäntämaki
  • Saimaannorppa
  • Sarvikuonot
  • Saukko
  • Seeprat
  • Simpanssi
  • Sinivalas
  • Siperianmaaorava
  • Skunkki
  • Supi (pesukarhu)
  • Susi - ja kaikki koiraeläimet
  • Tunturisopuli
  • Unikeko
  • Vaivaishiiri
  • Virtahepo
  • Vompatit
  • Vähäpäästäinen
  • Lintuja

  • Harakat
  • Huuhkaja
  • Kanahaukka
  • Keisaripingviini
  • Kiiruna
  • Korppi
  • Kotkat
  • Kuningaspingviini
  • Käki
  • Lapinpöllö
  • Laulujoutsen
  • Metso
  • Naakka
  • Palokärki
  • Punatulkku
  • Riekko
  • Suopöllö
  • Teeri
  • Tiaiset
  • Tilhi
  • Tornipöllö
  • Tunturihaukka
  • Tunturikihu
  • Tunturikiuru
  • Tunturipöllö
  • Valkoselkätikka
  • Varis
  • Varpuspöllö
  • Viirupöllö
  • Eläimiä ja lintuja - ja ihmisiä

  • Aasi - miniaasi - muuli - muuliaasi - minimuuli
  • Alpakka
  • Chilentsintsilla
  • Fretti
  • Gekot
  • Hamsterit
  • Hevoset ja ponit
  • Ihminen
  • Kamelit
  • Kani
  • Kilpikonnat
  • Kissat
  • Koiralinkit
  • Laama
  • Lehmä
  • Marokonraitahiiri
  • Marsu
  • Minipossut ja mikropossut
  • Mongolianjirdi (gerbiili)
  • Papukaijat
  • Rotat
  • Siilit
  • Sinikelta-ara


  • Esihistoriallinen aika

  • Dinosaurukset
  • Hirviösusi
  • Jättiläislaiskiainen
  • Mammutit ja mastodontit
  • Sapelihammaskissa eli smilodon
  • Tylppäkuonokarhu


  • *** tunturisusi.com linkit ***